Murmeliolo

Ystävä tuossa taannoin totesi huomanneensa, että syksyisin hänen energiavarantonsa hieman tuntuvat hiipuvan. Huomaan myös itsessäni samaa. En siis koe olevani apea, vain hieman mietiskelevä ja syntyihin syviin katsasteleva. Tänään vyöhyketerapiasta lähtiessäni juttelin ihanan hoitajani kanssa tästä myös ja totesimme yhdessä, että miksei sitä tosissaan voisikin olla ihan luvan kanssa hiukan syysmurmeli:) Vetäisi vain kursailematta villasukat jalkaan, nappaisi vaikka pikku lasin punaviiniä tai kuumaa glögiä, laittaisi kynttilän palamaan, hyvää musiikkia soimaan ja käpertyisi sinne sohvan tai laiskanlinnan nurkkaan murmeloimaan. Muistettaisiin myös samalla olla itsellemme armollisia eikä aiheutettaisi ainakaan itse itselle liian suuria vaateita. Monestihan niitä eivät tosiaan aseta ne muut vaan me itse, joten...tästä on hyvä lähteä uutta asennetta noudattamaan.

Minä aloitin napsaisemalla pihalta talteen tämän voimakuvan

Voimaa ja villasukkia teidänkin viikkoonne.

Hemmu on vallannut nurkat

Viikko on tainnut olla aika rankka. Olo on nyt sellainen, että otan nämä kirjat

ja taidan aloittaa tuosta kevyemmästä eli oikean puoleisesta.

Minun lukiessani voimme viihtyä Hemmu kullan kuvilla. Hän on vallannut nurkat tyttömäisellä olemuksellaan täysin.

'

 Pahanteon jälkeen on järkevää nukkua kuin viattomin otus päällä maan

ja jos sekään ei tepsi palvelusväkeä lepyttämään, niin kannattaa kokeilla tätä asentoa. Kyllä ne siitä heltyy, kertoo Hemmu!

Ps. Kusti voi ihan hyvin ja vielä vietellään tosiaan 4 lisäviikkoa häkissä. Juuri odotellaan isompaa häkkiä, jotta vähän pääsisi jaloittelemaan. Luutumista ei haluta vaarantaa koska kävi ilmi, että heti kun vapauteen pääsi niin yritti hypätä tuolista alas ja sehän ei nyt käy lainkaan päinsä, joten kunnon häkki lattiatasossa on paras..

Huurteisen aamun ilot

Teemalla - pienistä iloista suuret purot - on täällä kuvattu kaikenlaista.

Kuurankukkaa tietysti pihalla

Erästä kylmänhörhöä, myöskin pihamaalla.

Tietysti myös kehruita, joista luonnonvalkoinen on bfl:ää, turkoosi todennäköisesti merinoa ja luumuruskeasekoitus shetlanninlammasta alpakalla suhteella 80/20.

Värttinän kanssa tehtyjä nuo värilliset ja luonnonvalkoinen neulojaystävän sähkörukilla harjoiteltu.

Pikkuhiljaa edistyn, mutta kovin taidelankaa vielä muistuttavat. Toivottavasti joskus voinkin sitten todeta, että ikävä niitä taidelankoja, kun pelkkää ohutta syntyy.

Mielenkiintoinen seikka itselläni on se, että kun kehruukurssin opettaja suositteli alapainotteista keskipainoista värttinää aloittelijalle, niin sillä en saanut kunnon liikettä aikaiseksi, mutta Louetin yläpainotteisella hieman painavammalla sen sijaan kyllä. Jotenkin saan näillä jäykillä käsilläni paremmin värttinän pyörimään tuolla yläpainotteisella.

Ihastuin kyllä kovasti sähkörukkiin ja sellainen tännekin kyllä räpyläraihnaiselle tulee, se on varma se.

Täällä vietellään yhdistettyä vapaa- ja esikon palaveripäivää ja pikkuhiljaa touhutaan. Mukava maanantai välillä tällainenkin. Ihanaa alkanutta viikkoa sinullekin lukijani.

Täysi hurahdus

Ei koskaan ja taas! Minä aina vannon, että minä en ainakaan tuota aio opetella enkä tuohon perehtyä. Jaa - siis mihin niin? No, tähän.

Mitäs ne siinä? Värttinöitä kolmin kappalein.Yksi pikkuinen ja kaunis on häveliäästi tuolla työhuoneessa piilossa.

ja tässä sitten säälittävä ensimmäinen tuotokseni. Etäisesti muistuttaa langantapaista. 

Olin siis jokin aika sitten kehruukurssilla. Siellä vain kävi ilmi, että olen järjettömän allerginen pesemättömälle lampaanvillalle. Koko naamaressu turposi ja olo oli jokseenkin tukala sen jälkeen. Niinpä viimeinen osallistumispäivä jäi minulta väliin. Mutta, onneksi on olemassa muita taitavia kuidun värjääjiä ja käsittelijöitä, joten saahan näitä harjoiteltavakseen. 

Nyt on vain niin, että käteni eivät oikein reuman vuoksi kestä tätä värttinän pyöritystä kovin paljon, joten jos hurahdukseni tätä vauhtia etenee niin on tarkkaan mietittävä, hankinko sähkörukin vaiko tavallisen. 

Nyt vain mieli harhailee kaiken aikaa kuiduissa ja väreissä ja .... miten tässä arkea pystyy pyörittämään kun villat ovat mielen täysin vallanneet?

Onneksi Kusti pitää jalat meillä muilla maassa sillä parantumisprosessin tässä vaiheessa alkaa pojan ilme olla jo tämä.

Jalka vaikuttaisi paranevan hyvää vauhtia, vain sitä tassun turvotusta on vielä paljon. Mutta jospa keskiviikkoinen tikkien poisto ja toivottavasti vapautus häkistä auttaisi siihenkin pienen liikkumisen lisääntymisen myötä, toivotaan parasta. Poju on saanut paljon hellyyttä ja herkkuja näinä aikoina. Untakin on taidettu nukkua varastoon koko tulevaksi vuodeksi.

Terkutuksia siis meiltä kaikille, hyvin täällä voidaan.

Unen laineilla

Täällä ollaan ihan unen laineilla, jonkinlaisessa horroksessa. 

Tämä tuntuu pätevän niin ihmisiin kuin eläimiinkin

Hemmu-kultanen. 

Minä niin kadehdin kissojen taitoa nukkua näin. Ei sillä, että minulla olisi minkäänsortin nukkumisen ongelmia. Vain aikaa liian vähän. Arki taas mokoma rullaa ja pyörittää aika haipakkaa. Myös se, että kuljetan Neiti Nököä aamua iltaa koulun vuoksi kovin aikaisin ja taas toisesta päästä myöhempään. Juuri laskin, että 1,5 tuntia on tullut päiviin lisää mittaa. Ei siinä silloin tarvitse ihmetellä miksei iltaisin ole aikaa. 

Noin muuten voisin kyllä viettää sellaista ihanaista murmelielämää näin syksyisin ihan huoletta.

Kylmäkin on alkanut hiipiä luihin ja ytimiin, niinpä oli kaivettava neuleita esiin ja ryhdyttävä niitä huoltamaan talvikuntoon. Nämä tässä ovat niinkin yllättävältä taholta kuin HM. Sieltä löytää välillä edukkaasti hyvinkin laadukkaita neuleita.

Nyt vain murmeloimaan tuonne punkan pohjalle ajoissa, jotta taas aamulla jaksaa. 

Upeita loppusyksyn päiviä lukijani.

Skriivasi Kusti

Hei vaan kaikille! Me tuossa Kustin kanssa juttelimme ja hän oli sitä mieltä, että orja ja hoitoporras voisivat hieman hänen kuulumisiaan blogiinkin laitella.

 

 

Mitäs mulle sitten kuuluu? No, kuten näkyy - käämihän tässä on aikamoisen koetuksella. Olen tällainen hyvin rauhaisa luonne, mutta kun koko ajan työnnetään lääkettä ruiskulla aamua iltaa  eikä jaloittelemaankaan kunnolla pääse eikä vielä edes saa lähteä niin tylsäähän mulla on. Ja - näettekö kaulanaluseni, ihan tahmassa ja töhnässä. Viimeksi aamulla oltiin porukan kanssa erimielisiä kuka sen törkyhirveän tökötin nielaisee. Mikä pahinta, niitä on kolmea eri lajia ja vain yksi makeaa ja hyvänmakuista.

 

 

Tällainen tämä minun yksiöni nyt sitten on, ei tosiaan hirmuisen iso, mutta mahdun kyllä liikkumaan hieman. Enempää en vielä saisikaan. Onneksi sentään tuo ruokapuoli tuntuu toimivan vähintäänkin kiitettävästi, ankanrintaa ja lohta jo tänään. Voipi olla, että linjat minulla hieman kärsivät tässä meiningissä.

 

Kaikkein kurjinta minusta on tuo, että veivät komeaa turkkiani näin paljon ja melkein parturoivat minut puudeliksi. Ei niillä ole siellä lääkärissä oikein tajua muodin viime virtauksista, pah!

 

Huomenna menemme ortopedille ylimääräiselle näyttikäynnille sillä tuo kipeän jalan tassuni on aika turvoksissa, ei tarvetta sentään ambulanssikyydille, mutta käydään nyt ohjeesta näyttämässä, että kaikki on hyvin.

 

Mutta summa summaarum - minä poika olen sitkeä sissi ja näytän kaikille, että täältä vielä tullaan vaikka se aikaa veisikin ja hei, kohtahan toivottavasti pääsen täältä häkistä hieman väljemmille vesillekin. Toivossa on hyvä elää.

 

Terkkusia kaikille karvakamuille ja niiden orjille.



 

 



Syvä huokaus!

Ihan ensimmäiseksi, kiitos kaikki ihanat kannustavista ja toiveikkaista kommenteistanne.

Nukuin viime yön tosi huonosti ja näin untakin Kustista. Ensimmäinen ajatus herättyä oli, että prrkll.. nyt katti kyllä löydyt! Olin siinä aamulla taas tapani mukaan huudellut Kustia, jota ei näkynyt. Sitten, kun olin jo autoon hyppäämässä, tuli outo tunne ja käännyin alas pimeään mäkeen ja pensaiden suuntaan ja huhuilin epätoivoisena vielä kerran. Ja - mitä kuulinkaan surkean maukaisun, sitten raahautuu hämärässä epämääräinen tumma mytty takapäätään vetäen. Juoksin heti nostamaan poloisen syliin ja Kustihan se. Vasen takajalka vain roikkui ihan retkona ja näytti siltä, että olisi sijoiltaan. Äkkiseltään en huomannut mitään taistelun ulkoisia merkkejä, joten oletin, että olisi auton töytäisemäksi tullut. 

Kuopus Kepposen sitten velvoitin koti- ja kissamieheksi kotiin ja lähdin töihin pikaisesti kaksi akuuttia asiaa hoitamaan. Siinä sivussa soittelin aikaa paikalliseen luottoeläinlääkäriin ja sainkin sen puoleksi päiväksi. Kissa siis sinne ja unille sekä kuvauksiin. Puolen tunnin päästä sainkin soiton perään, että kissan jalka on kyllä paikoillaan, mutta reisiluun luun kaula pirstaleina. "Ortopedi katsoo vielä kuvat, voidaanko korjata" kuulen äänen kertovan. Ajattelin siinä hetkessä, että vaikka sitten kolmejalkaisena, mutta luovuta emme. Lopputulema on huikean kallis lasku, mutta jalasta pitäisi tulla vielä ihan kelpo. 

Nyt kuitenkin on kullanmuru tallessa ja tämän näköisenä

Mutta, se syy miksi tämmöinen kauluri on nyt kaulassa on se, että leikkaus on vasta huomenna ja nyt selässä on (hengenvaarallinen nuoltuna) kipulaastari. Kävin siis ohjeistuksesta ostamassa tällaisen häkin ja Kusti-ressu viettää nyt aikaansa siellä, ettei loukkaa itseään enempää eikä pääse livahtamaan ulos.

Sitten siihen vakavimpaan asiaan tässä: Tämä vamma on ampumahaava! Näin sanoi eläinlääkäri ja näenhän minäkin tuolla ajellussa jalassa kaksi vajaata sentin kokoista säännöllistä reikää, sisään- ja ulosmenoaukot. Joku on ampunut kotikissaa, jos saisin käsiini niin... Käsittääkseni toipumisajastakin ainakin osa on pakko tässä häkissä viettää. 

Kusti kuitenkin oli mallipotilas ja puski ja nuoli kaikkia vuorollaan niin lääkärissä kuin kotonakin.

Nyt hiukkasen sitä onnea voisi tulla ja tulihan sitä jo siinä muodossa, että meillä vielä on tämä mussukka tässä.

Edit. täti tuli kertomaan hiukan kuulumisia. 

Kolmelta alkoi pojun leikkaus ja puoli kahdeksan päättyi. Ortopedin mukaan pahin vamma tämänkaltaisista, jonka nähnyt. Luun lisäksi pirstaleina oli myös lihaksia laajalta alueelta eli ompelutyötä oli jouduttu kärsivällisesti tekemään pitkään. Nyt on jalassa rautaa ja ruuveja, Antibiootteja, tiukkoja kipulääkkeitä ja häkkikomennus alkuun kaksi viikkoa. Jalka ei saisi nyt kiertyä eikä vääntyä. Kauluria ei tarvita mikäli vain antaa pitkän haavan ja tikkien olla rauhassa. Kahden viikon päästä mennään välitarkastukseen. Nyt tuo polo on vielä kopissaan ja yrittää päästä kunnolla hereille, on sen verran vihainen, ettei lähelle ole hetkeen hyvä mennä. Antoi vain minun ohjata itseään kuljetuskoppaansa lääkärilläkään. Hoitajaressu sai hiukan osumaakin ja katsoimme parhaaksi, että tuttu ääni ja käsi yrittää ohjata. Selvisi myös se, että ollut isompi ase kuin ilmakivääri, pienoiskivääriä veikataan koska on kuitenkin yhdestä luodista tullut tuo vamma, on vain luuhun osuessa räjähtänyt kappaleiksi. Hoitoennuste on varauksellinen, sen kyllä ymmärrän. Ei tällaisesta voi antaa varmaa ennustetta. Kädet ristiin, että toipuu ja välttyy infektioilta.

Kiitos vielä teille kaikille tsemppauksesta. Nyt koetetaan parhaamme mukaan hoidella potilasta.