Kusti-kultanen

Heti kärkeen pahoittelut hiljaiselostani. Se arki, se on kiireineen minua juoksuttanut ja lennättänyt. Välillä siis tärkeysjärjestystä määrittelevät enimmäkseen muut kuin minä, heh!

Yritin nyt iltasella hiukan kiireistä viikkoa nollata ja istuksin kahvini kanssa ulkona. Usein siellä ulkona ollessa, kömpivät nämä ulkoilevat kisumme jostakin seuraa pitämään. Niin nytkin.

Kusti on aivan upea luonne, niin lempeä ja kaikkien kaveri. No, ehkä ei kuitenkaan hiirujen yököttävästä saaliista päätellen porraskaiteella aamusella. Eikä pojun ulkomuodossakaan toki ole moittimista. Näin kesällä tämä sankari ei juuri muuta sisällä tee, kuin käy syömässä ja juomassa ja painelee takaisin ulos puskiin makoilemaan. Tämänkin pojan voi muuten pistää vaikka selälleen käsivarrelle ja rapsutella eikä ole moksiskaan. Tämä siis jos vain jaksaa kannatella sillä painaa yli 7 kiloa.

Tässä sitä taas taidetaan saalista tarkkailla. Hyvin siis hoitaa hommansa tämä apumies. 

Huomenna sitä sitten jolkotellaan junalla kohti Kokkolaa, miehekkään työauton vaihtoon. Siispä kutimia mukaan pakkaamaan, tiedossa on reilusti oivaa nitkutusaikaa mennen tullen.

Leppoisaa viikonloppua kultaset!

Kauneus on siellä katsojan silmässä

Ei liene salaisuus, että olen erityisen viehättynyt makrokuvaukseen. Eikä sekään taida olla salaisuus, etten liene siinä ihan niin taitava kuin tahtoisin. Laitteistokin voisi olla määrätyiltä osin parempi. Mutta - ei se estä minua terrorisoimasta teitä niillä tämän tästä.

Otsikko tupsahti siitä, että minusta arjessaan eteenpäin puuskuttava ihminen ei juurikaan pysähdy yksityiskohtia katselemaan. Minä olen pieniin yksityiskohtiin yrittänyt viimeisen viikon aikana kiinnittää huomiota. Kamera ei toki ole joka tilanteessa mukana ollut eikä niistä kaikista suorastaan hekumallisen upeista tarkennuskohteista harmikseni ole kuvia.

Tässä hetkessä läsnäolemisen taitoa taitaisi kaivata nykyihminen yhä enemmän ja enemmän. Oppisi sitä kautta ehkä näkemään pienten asioiden ja nyanssien arvon ja rikkauden, näin ainakin toivon. 

Niitä pieniä hetkiä, joissa esimerkiksi tekee itselleen tuoksuvan jalkakylvyn ja rasvaa jalkansa kunnolla. Siinä samalla voi tehdä minimuotoisen hyvää tekevän hieronnan niille. Pieni on suurta, näin olen tainnut ajatella tällä viikolla. 

Tätä rouheaa vironvillaista sukkalankatekelettä katsellessa voisi epäillä myös harmaudessa ja värittömyydessäkin olevan voimakas tahtonsa. 

Joskus pieni on suurta taas näinkin: pikkuinen, mutta sitäkin kauniimpi käyntikorttikotelo. Sinne ne työkäyntikortit sujahtavat sitten maanantaina ja minulla aina iloinen mieli kun niitä pois jakelen. 

Minulla on täällä Esikko-kulta taas kotilomalla ja on tuo vaan niin ihana hemmo. Tänäänkin kauppareissulla taas joikasi M.A. Nummisen äänellä radion biisejä autoni takapenkillä, niin ja käytti minua kainalosauvana ruokakaupassa. On meinaan nykyään jo 186cm pitkä!

Lämpöistä ja kaunista viikonloppua sinulle lukijani.

Täältä tulee Helmi Boo Boo!

Pienen kissaneidin elämässä tulee tämän tästä hetkiä, jolloin jotakin tehdään ensimmäistä kertaa.

Helmillä se ensimmäinen kerta osui vasta vuoden ikään ja oli laadultaan valjasulkoilua.

 Neiti sai ylleen uudet valjaansa, pinkit tietenkin ja sitten suunnattiin ulkosalle Nökön turvallisessa sylkyssä. Tarkasti piti zoomailla epäilyttävää ympäristöä.

Maahan laskettua piti pienen kissaneidin hiipiä masu maata vasten milli kerrallaan eteenpäin. Kunnes - paikalle saapui Kusti-kulta ja ihan kuin olisi kuiskannut rohkaisukuiskutuksia toisen korvaan sillä sen jälkeen...

neitonen jo uskaltautuikin hieman rohkeammin ympärilleen katselemaan ja pienesti jo kävelemäänkin. Mitä nyt häntä piti pitää turvallisesti tuossa kylkeä vasten.

Ja kun lopulta pelottavan pyrähdyksen jälkeen pääsi Nökön syliin takaisin niin johan oli elvistelyä tämä ojentelu joka suuntaan. Mitähän mahtoi tyttönen nähdä? Hauskan hassu kuva tämä.

Harjoituksia jatketaan, eiköhän se tästä tämäkin neiti vielä rohkaistu oikeaksi ulkoilmaprinsessaksi, ainakin valjaissa.

Sadonkorjuun aika

Taitaa pikkuhiljaa olla se aika kesästä kun puutarhasta pitäisi ryhtyä satoja keräilemään. Herukat ovat jo kypsiä, samoin pieni määrä kriikunoita taitaa valmistua. 

On niitä siellä vaikka Miehekäs muuta epäili. Maistoinkin jo muutaman - nams!

 Siellä puskien keskellä varomattomasti pyöriessäni onnistuin myös kesän ensimmäisen kerran polttamaan itseni nokkoseenkin. Auts!! Huikea tämä loppukesän kypsä tuoksukin tuolla pihamaalla.

Tämä nökönenä puolestaan minut pelästytti kun raakalankoja ryhdyin kuormasta purkamaan. Miten se minimimmi jo tuonnekin kerkesi? Onneksi langat olivat muovipusseissa.

Minulla on muuten tiedossa tiukka puoli vuotta tästä eteenpäin. Erikoisammattiopintoni ovat nyt edenneet siihen pisteeseen, että pikkuhiljaa alkavat näyttöjen rakentelut ja tutkintotilaisuudet täydellä teholla. Hui sentään mihin olenkaan kiireisen nokkani laittanut. Ei niinkään nuo itse näytöt hermostuta vaan tämä muutenkin ainainen aikapula. Organisointia siis ja suunnittelua olan takaa tiedossa loppu- ja alkuvuoden ajan. Saikohan niitä lisätunteja vuorokauteen jostain vielä tilattua lisää?

Kiitos taas kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen, olen hävyttömän laiskasti vastaillut, sen tunnustan, mutta jokaisen kyllä ilolla lukenut.

Hömelö emäntä eksymäisillään

Toissailtana lähdin taas iltakävelylle pellon reunamille. Siellä nyt vaan on niin paljon kaikkea mielenkiintoista kuvattavaa. Anni-koiramme jäi pihaan katselemaan perääni hieman epäileväisen näköisenä, mutta ei lähtenyt mukaani. Tuo tiemme on jotakuinkin 650-700m ja siellä ollessani puolenvälin tietämillä kameroineni näin taakseni katsoessa tämän

Jos oikein tarkkaan katsoo vasempaan reunaan niin huomaa siellä pienen pisteen, se on siis Anni. Koira tuolta minulle huolestuneen näköisenä haukahteli ja hetken haukahdeltuaan kääntyi aina pihaan päin takaisin. Katsoi sitten pienen hetken jälkeen minuun taas huolissaan ja uusi yritys saada minut mukaansa. Tulin lopulta siihen tulokseen, että koiraraasu taisi luulla emännän eksyneen ja yritti minua johdatella turvaan kotipihaan. Tähän tulokseen päädyin koska kun lopulta koiraa tottelin, asettui taas tyytyväisenä pihalle pötkölleen.

Taisi ajatella, että viisainta kutsua ja opastaa tuo hömelö emäntä takaisin turvalliseen kotipihaan.

Siinä se rakas samettikorvamme vahtii selustaamme.

Kesän makuja

Mitäs tänään? 

Mieletön ja painostava helle ja kuumuus. Kirpparipöytää käyty taas täydentämässä ja siivoamassa. Heräilty viime yönä puolen tunnin välein esikon virkeillessä ja nyt sitten ainakin meitä aikuisia väsyttää. On ahmittu kaalipataa ja mustaherukoita.

Kaalipata meni jo, mutta herukoista saatte sentään vielä kuvatuksen, olkaapas hyvät! Olivat muuten älyttömän hyviä.

ja ostinhan minää kotiin onneakin

oikein kaksin kappalein näitä pikkuisia palleroisia roikkuu nyt olkkarin ikkunalla.

Tällä huonekasvilla on minulle suuri merkitys ja muistoarvo sillä lapsuudessani minulle niin tärkeässä mummolassa kuin kotikotonakin näitä aina "akkunalla" kasvoi.

Täällä on siis vietetty sitä kuuluisaa kotoilua, on nautittu siitä erittäinkin tylsän ihanasta arjesta. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Siitä parhaasta arkielämästä.

Nauttikaahan tekin ja kiitokset kauniit taas edellisistä kommenteista. Teretulemasta myös Anu lukijaksi.

Linnunpöntöstä kysymys

Niin, tällaisen löysin Jyskin alekorista ja koska se oli suloinen, niin tarttui matkaani.

Mutta kysymys tietäväisemmille minulla olisi? Onko tämä sellainen mielestänne, että uskaltaisin ihan oikeille tirpoille puuhun kiinnittää? Vai luovunko suosiolla ajatuksesta ja pidän vain koristeena?

Tässä vielä hitusen lähempää

Kaunis tuo ainakin on.

Heiluu puikkojen kanssa..

Täällä tosiaan aina välillä, ihme kyllä, heilutaan puikkojenkin kanssa. Sain vironvillasukkani valmiiksi. Niistä tulikin hauskat pienet sukat johonkin yhtä pieneen jalkaan. Lankaa jäi kyllä hieman vielä jäljellekin, mutta ei haittaa, annan nämä lahjaksi jollekulle pienijalkaisista ystävistäni.

Vironvillasukkaset

Silmukoita ja puikot: 2.25mm Knit Pro Dreamz, silmukoita 64

Koko: 36-37 

Lanka: ANYn vironvillainen sukkalanka, tuotu joltakin Tallinnan reissulta sieltä vanhasta kaupungista. 

Fiilis: Voi tätä villan rouheutta, voi sentään. En oikein tiedä pidinkö, kätöseni taitavat olla melkein aina kovin kuivat ja nyt sitten karhea lanka ei tuntunut mukavalta käsissäni. Mutta hei, sukat ovat herkut ja söpöt ja sillä mennään

Kärkiin värit asettuivat hiukan eri tavoin kumpaankin, mutta ei anneta senkään häiritä hyvää oloa. 

Nyt sitten miettimään seuraavaa työtä.

Mittarissa muuten eilisen ukkosen jälkeen yhä 26 astetta, mitäs tämä nyt oikein on?

Luontokappaleita

Kuinka moni muu tunnustaa keräävänsä kiviä tai satunnaisia kappaleita luonnosta? Minulla tarttuu usein erityisesti kiviä matkaan. Tämä suloisen sileä ja pyöreä Itä-Suomen keikalta, sieltä Puumalan seudulta. Siitä saakka se on pötköttänyt työpöydälläni ja siitä se aina välillä hakeutuu käsiini jonkinlaiseksi stressipalloksi. Palleroinen siis.

Toinen palleroinen sitten oli etsinyt kyllä itselleen varsinaisen kiehutuspaikan, makasi työpöydälläni läppärin kuuman puhaltimen vieressä kaikkein aurinkoisimmalla ikkunallamme. Tuossa oli niin kirkaskin, ettei pystynyt silmiä juurikaan auki pitämään ja toinen vain tyytyväisenä nukkui.

Helmi rakastaa mitä ilmeisimmin assistentin työtään sekä aurinkoa ja lämpöä.

Ainakin meitä hemmotellaan loistavalla lomasäällä, jihuu! 

Tämä näkymä on taltioitu puolen päivän aikaan varjossa.

Ei muuta kuin nautitaan, ei tämä varmasti loputtomiin kestä.

Iloa alkaneelle viikolle itsekullekin.

Kuuma kuuma kesä

Viimeinen lomaviikkoni alkaa maanantaina. Kävin tuossa välillä viikon paiskimassa töitä ja nyt taas huilitaan. Tämä lomaviikonloppu on alkanut varsin helteisissä merkeissä, huh huh vaan! En kyllä valita, en ja hei, omputkin kasvaa kypsyy.

Tässä me makoillaan nurtsilla Empun kanssa. Juuri hetki ennen tätä auvoista olotilaa, tuo suuri pyydystäjä roikotteli hiirtä kurkusta. En ole ennen nähnyt livenä kuinka kissa pyydystää hiiren ja syö sen lähes elävältä, yh hyh!

Eilen taas matkasin pääkaupunkiin ystävää tapaamaan. Meillä oli varsin selvät sävelet reitistä, jonka ajattelimme kulkea. Villavyyhtiin ja sieltä Oulunkylään Lankamaailmaan.

Villavyyhdistä olin jo etukäteen katsonut Geilskin lankoja ja niitäpä sitten nappasin matkaani reilusti yhden (kahden) Baktuksen verran. Linkki ohjaa Ravelryyn.

 Lanka on aivan ihanaa Geilsk Tweediä 50g/380m.

Ajattelin raidoittaa huivini. Kaksi lankaa vielä jaksan päätelläkin, sen lupaan.

Eikös olekin hellyttävä vyöte, viimeistään tämän nähdessään sitä sortuisi.

Pellavainen? käsityöpussukka, mieletön tuo vuori. Tuota kun saisi yhden tunikallisen verran jostakin. Pahasti kuitenkin pelkään, että voi jopa olla uusiokäytettyä tai ainakin jotakin vanhempaa materiaalia.

Tätä kirjaa olen pohtinut pitkään ja olin päättänyt sen sitten myös tällä reissulla ostaa. Näin teinkin. Läpi selasin jo bussissa kotimatkalla ja loistohankinta.

Vallilasta sitten tosiaan matka jatkui Oulunkylään, josta matkaani tarttuivat pakolliset eli puikkoja. Jos joku tietää mistä voisin löytää 2mm ja 2,25mm puisia sukkapuikkoja pitkinä versioina siis 20cm sukkikset (ei bambuisia vaan muuta puuta) niin ei kun vinkkiä antamaan. Toivoisin niin, että Knit Prolla olisi noista puisista muitakin pieniä kokoja kuin tuota Harmonya. Ruusupuiset ja Ebenpuiset eivät kokemukseni mukaan ole oikein kestäneet. Väännän siis sitä kuuluisaa peltiä.

Tässä vielä Ogelin ostokset. Vain yksi kerä lankaa, hyvä minä!

Nyt sitten kirpputoritavaroita penkomaan, pesemään ja silittämään. Jatkoin pöydän pitämistä viikolla sillä mielestäni tuolla liikkuu kohtuullisen hyvin tavara ja ihmiset.

Ihanaa sunnuntain jatkoa itse kullekin. Talletellaan nämä ihanat ilmat talven varalle.