maanantai 29. joulukuuta 2014

Elämää on joulun jälkeenkin

Uh ja puh, olenpas minä ylensyönyt! Ihan liiaksi, mutta sellaistahan se usein jouluna tahtoo olla.


Nyt sitten himmaillaan, Esikkokulta on palautettu asuntolaansa ja me yritämme totutella yhtäkkiä saapuneisiin koviin pakkasiin.

Autokultanenkin totesi minulle aamulla: Eiii nyyyt... tällaistahan se on dieselautojen kanssa herkästi kun lämmityskaapeli on kuuluisilla hukanteillä. En sitten viitsinyt hinkata liiaksi ihan jo akunkaan takia. Onneksi oli Miehekkään Jäbä pihalla, tartuin siihen ja eikun asioille. Mustissa ja Mirrissä oli muuten kolme kahden hinnalla - ale ja sattui kyllä niin kreivin aikaan sillä kissanhiekka oli lopussa ja minäpä tyttönen raahasin tuoksuvaa uutta hiekkaa kolme kokonaista lootaa. Kelpaa kissasten taas töräytellä, hih!


Eräässä Neiti Nökön paketissa oli hyisintti enkä sitä nyt sitten hennonut pois lähettää. Kärsin nyt siis hieman nuhasta, mutta koska en ole yhtä vahvasti allerginen kuin Esikko niin eipä hätää. Toinenhan ei nyt ole täällä tuota haistelemassa. Tuossa on niin huikean ihana tuoksu, että voi sentään.

Kisuilla on myös ollut kivaa ja kotia on lennetty parhaimmillaan neljänkin letkassa ees suntaas. 



Neela on edelleen se rauhaa rakastava ja sydämellinen neitonen, joka pikkutyttönäkin. Neela kuten siskonsakin sekä äitinsä ovat varmasti jotenkin apinoiden sukua sillä kiipeilevät ja hyppivät kyllä kodin kaikilla tasoilla lattiasta kattoon. Aivan täysin Kuopus Kepposen kissa. Muut ihmiset eivät aika-ajoin meinaa kelvata lainkaan.


Velmu taas se tyynesti joka paikkaan ehtivä sosiaalisuuden huippu. Vessaan kun menet ja jos ovi on jäänyt raolleen niin ei mene kuin hetki kun hän jo köllöttää selällään käsienpesualtaassa ja kurluttaa juttujaan. Rötköttää sylissä ihan miten päin vaan ja kun sylistä laskee lattialle saattaa tosiaan käydä niinkin, että kaatuu siitä kyljelleen kuin vetelä makaroni eikä otakkaan jaloillaan vastaan. Edelleen 24/7 kehrääjä. Velmu taitaa olla tasaisesti meidän kaikkien kissuli.


Pipsa-kulta! Kuten kuvasta voi nähdä on hän edelleen hyvin eteerisen vaalea. Huulessa juuri nyt Neelan kynnen jättämä jälki. Leikit muiden kanssa ovat välillä kovastikin rajuja. Pitäähän sitä harjoitella elämää varten. Pipsalla on tuollaista hyvin vaaleaa tuhkaista toffeeta hieman pään päällä, laajempana alueena selän päällä ja hauska raidallinen reisi. Tunnistamme siis varmasti oman tyttösemme vaikka hukkateille yrittäisi. Pipsa on hiljalleen sulanut hellittelyihin ja jostakin syystä mieltynyt minuun ehkä eniten tällä hetkellä. Puskee, nuolee ja kevyesti näykkäisee - hassuli. Tärkeintä aina se, että pääsee sylistä heti pois kun tahtoo.


Mitäs tässä sitten: Lang Yarnsista sukkia ystävälle. Kuvassa myös rakkauspuikkoni: Addin Colibrit, huokaan ja syvään. Värilliset puikot, minulle lisää eikä kerrota kellekään, että puikkoja on ennestään liikaaa!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulumieltä kaikille!


Velmun hassutuskuvan myötä ihan kaikille sitä ihaninta joulua!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mitäs sun kassista löytyy?

Niin, mun kassista näyttää löytyvän ...


 ... Velmu.


Tämmöiset näyt taitavat olla jokaisen kissanomistajan arkipäivää. 

Jätät kassin, mielellään oikein rapisevan jonnekin tyhjänä ja ei mene kuin hetkinen niin sieltä kuuluu jo lupaava rapina ja parhaassa tapauksessa sisältä useampikin karvakorva. Kaikenlaiset laatikot sama juttu. Verhot ovat myös kolmen nuoren pentukissan taloudessa aikalailla koetuksella. Hyvän vinkin voinkin sieltä suunnalta kertoa: osta Koodin pellavaverhot. Ne ovat meillä kestäneet hienosti vaikka välillä yhtä verhoa kiipeää molemmin puolin yksi kissa. Ovat myös kauniita. Seuraavaksi etsinnässä sopiva matto olohuoneeseen. Yhtä aikaa ei liian vaalea eikä liian tumma, ei liiaksi karvainen, muttei ihan littanakaan. Ei saisi liukua paikaltaan juoksurallien alla eikä sotkeentua märän koirankaan alla. Oletko sinä nähnyt sellaisia jossain? Heti vinkkiä minulle:)

Ai niin:) psst.. pukkasin kotikirppikselle aika paljon lankaa kaupan - ostakaahan pois.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Massatyyppi taajamassa

Tämä nykykoti on odottanut ruokapöydän päälle ja eteiskäytävään valaisimia jo hetken. Toki meillä väliaikainen valaisin ruokapöydän yllä jo ennen tätäkin hetkeä oli, mutta nyt sitten pysyvämpää mallia.

Itse valaisimet taitavat kuitenkin löytyä aika monen kotoa tätä nykyä 


Siis Mölndal-varjostin pienempänä eteiskäytävään ja suurempana ruokailutilaan.



 Yllättävää kyllä, ne ovat jo parin päivän päästä ostohetkestä paikoillaankin.


Mukavan simppeli ja kuitenkin pientä jujua yksinkertaisuudessa. Juuri sopiva tällaiselle piiloromantikolle.

Kuinka monen teistä kotoa tämä löytyy? 

Niin ja tämä ei ollut maksettu mainos, jaan vain iloa edullisesta ja omasta mielestäni kauniista hankinnoista. 

Ja katsokaas kuka köllötteli heti uuden lampun alla eteisessä


Velmu suuri saalistajahan se siinä:) Oikeasti poju ei piittaa tuosta hiirusta vaan oli vain sattumalta tyttösten jäljiltä siihen jäänyt.

Leppoisaa joulun odotusta teille lukijani. Minä tänään suoritin valtaosan lahjahankinnoistani. Onpas mieli keveä sen jälkeen.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Pssst..


Niin se on, tänään sen taas oivalsin.


Onni on Neiti Nökön leipomat joulunajan ensimmäiset piparit. Mikä tuoksu meillä leijaileekaan!


Onnea on myös neuloa onnensukkaa upeanvärisestä langasta. 

Onnea on vain olla kaiken kiireen keskellä. Ensin olin aikonut mennä pyykkikonetta täyttämään, mutta sitten päätinkin vain jäädä tähän ja kirjata ajatukset samantien ylös. 

Onnen pipanoita arjesta toivon myös teillekin, ihan jokaiselle.

torstai 4. joulukuuta 2014

Pikkuiset kasvavat!

Kuinka aika kiitääkään! Pentuset kasvavat ihan silmissä.


Neela tänään melkein 6kk



 Velmu viikon nuorempi


Pipsa siskolikan kanssa samanikäinen tai oikeastaan Pipsa onkin isosisko, hihii!

Tällä triolla ei tylsää hetkeä olekaan. Aina löytyy kirmailukaveri ja välillä mennään torppaa päästä päähän täysin älytöntä vauhtia niin, että karvat vain pöllyävät. Siinä Pelle-herraa jo usein hirvittää ja Helmi-rouva puolestaan on palannut tyttömäisiin tapoihinsa ja usein liittyy juoksuletkan jatkoksi. Hän kävi sterilisaatiossa tuokio sitten ja on sen jälkeen muuttunut jälleen neitoseksi. 

Helmillä muuten on tuon sterilisaation jälkeen ilmennyt tosi outo tapa: Tuijottaa viuhtovaa häntäänsä ja antaa sille oikein kunnolla turpiin kiinni saadessaan ja tätä sitten jatkuu minuuttitolkulla. Sitten taas laukataan ja taas jahdataan häntää. Meillä on ollut monet hauskat tuokiot hänen kustannuksellaan.

Näistä karvaisista ystävistä sitä iloa riittää ja ihania ovat. 

Täällä yritetään kisujen paijaamisen lisäksi lääkitä orastavaa selkäkipua. Tuo on ikävän tutusti sen välilevyongelman tapaista. Nyt kaikki ennaltaehkäisy käyttöön, en tahdo kokea sitä uudestaan.

Iloista joulukuun alkua teille kaikille lukijani.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Jouluvalot vai kausivalot?

Siinäpä vasta kysymys. Minä päätin, että kausivalot sillä laitoin nämä paikalleen jo heti Tampereen messujen jälkeen.


Tämmöiset beigen, harmaan ja luonnonvalkoisen sävyiset pallovalot tarttuivat messupäivänä matkaan Taito-Shopista Tampereelta. Minulta älyköltä meni muutama hetki ennen kuin tajusin miten nuo lampun "polttimot" tuonne pujotetaan, mutta onnistuin kuitenkin. Jee!


 Neiti Nökö protestoi, että näyttävät höpsöiltä ikkunassa, mutta en anna mokoman kommentin haitata minua. Ehkä asetan nuo kaarelle ikkunaan myöhemmin, mene ja tiedä - mutta kauniit nuo ovat. Pohdin vain, että pitäisikö vielä punasävyiset hommata, voi pöh - miksen napannut niitä ostoskoriin samalla? Tyhmästä päästä kärsiikin koko vartalo, näin on monesti huomattu ja nyt taas.


 Samaisella pikkupöydällä olkkarin ikkunalla majailee myös tämä hassunhauska talo, jonne ujutin valosarjan sisään. Siellä on oikeasti kyllä paikka kahdelle isolle kynttilälle, mutta karvaisten ystävien ja pienten kissanpentujen kanssa ei voi ottaa riskiä. Tämä on niin suloinen iltahämärässä.


Tämä valkoinen pieni petinen tähtitalo taas pitää sisällään oikean tuikun ja majailee keittiön pikkuikkunalla kahvinkeittimen vierellä. Jotenkin harvinaisen aikaisin olen tänä vuonna tähän herännyt, mutta eihän se haittaa sillä eikös näitä tosiaan voi pitää myös kausivaloina. Pimeitä iltoja elävöittämään.



Tässä hyvin hämärässä kuvassa puolestaan kurkistelee Helmi-rouva. Hän kävi lääkärin luona reilu viikko sitten. Sterilointi oli hyvä hoitaa tähän kohtaan. Kauluria olisi pitänyt käyttää 10 päivää ja vartalosukkaa myös pitkään. Niistä piti luopua välittömästi sillä kissarouva oli hermonsa kokonaan menettää ja rauhoittui heti nukkumaan kun ne oli riisuttu. On antanut haavan olla ihan kohtuullisen hyvin ja se onkin parantunut oikein mallikkaasti. Helmistä tuli leikkauksen jälkeen oma leikkisä itsensä ja se onkin hyvä niin. Hänelle ei tekisi pahaa pieni lihominenkaan sillä on niin pienikokoinen, vain 2.8kg.


Pelle puolestaan on nyreissään koska on jälleen raksudieetillä. Pojun ruokavalio koostuisi vain raksuista jos saisi itse päättää ja koska masu tahtoo mennä kovin kovalle niin eihän se käy. Nyt siis nautitaan vain kosteaa ruokaa hetkinen ja mietitään mitä raksuja sitä Pelle voisi naksutella, ettei masu kärsisi.

Se on kuulkaas viikonloppu, nyt levätään ja otetaan rennosti. Ottakaahan tekin.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Messuilla minäkin

Niin, siellähän minäkin Tampereen kädentaitojen messuilla lauantaina olin. 

Olipahan reissu sillä heti aamusta myöhästyimme Lilan kanssa minun kohellukseni vuoksi junasta Tikkurilassa. Kiltisti hyppäsimme sitten seuraavaan mahdolliseen. Onneksi otimme tilanteen huumorin kannalta ja päivä ei siitä turhaan mustaksi muuttunut.

Katsokaas mitä Lila oli minulle syntymäpäivälahjaksi neulonut!


Jaa, että mitkäs ne nämä. No, kämmekkäät tietysti.


Lanka on Gedifran ohuempaa Riana Coloria. Aivan ihanaa lankaa ja onneksi Lila oli merkinnyt noilla sydännapeilla reunan kumpaankin, joten osaan nyt ne oikein käteen pukea. Näiden ohjeen jo pyysin itsellenikin vinkkaamaan. Nopsia kuulemma tehdä ja kivoja antaa vaikka lahjaksi. Kiitos kaunein Lila näistä.

Messuillahan on hurjasti lauantaisin väkeä ja onneksi olimme aikalailla aikaisin aamulla jo kiertelymme aloittaneet sillä ruuhka yltyi pitkin päivää hurjan kovaksi eikä se käytös kaikilla siellä kyllä ollut ollenkaan mallikelpoista. Mutta se niistä.

Minun ostokseni olivat varsin vähäiset messuilta:


Eli kaksi sukkalankakerää. Molemmat taisivat olla Eiran lankojen osastolta. Kahdet puikot, joita nyt en enää muistakaan mistä, mutta nuo piti ostaa koska matkakässy jäi kokonaan kotiin. Silmukkaakaan en silti matkan aikana neulonut vaan tuo aloitus on tehty vasta kotona. Mukaan nappasin myös tuon uuden Eiran lankojen lehden ja joltain muulta osastolta sitten Kodin Pellervon, siinäkin oli monta tosi kivaa ohjetta. 

Puolen päivän aikaan treffasin T:n aulassa. Emme olleetkaan koskaan kohdanneet vaikka tässä vuosien saatossa olemme virtuaalisesti jo pitkään tunteneetkin. Onneksi nyt sillä siellähän odottikin ihanan lämpöinen ihminen. Halituksia vielä sinne uudestaankin näin jälleen virtuaalisesti. Kohdataan uudelleen taas sopivan tilaisuuden tullen.

Ja katsokaas mitä T oli tuonut minulle!


Taottu ja hitsattu ruusu. Miehensä taidokkaasti tekemä ja valmiiksi jo maljakossakin.


Kädentaitoja on monenlaisia ja tässä huikean taidokas sellainen. 


Sain myös kauniit kirjoneuleiset kämmekkäät. Minä olenkin kämmekkäiden suurkuluttaja, joten sen osuvampaa ei voi ollakaan kuin uudet kämmekkäät ja tuolla reissullahan sainkin peräti kahdet ihanat.


Eikä se ihan vielä siihenkään päättynyt sillä vielä tämänkin ihanuuden sain. Aivan upea huivikaunotar.

Kiitos ystäväni näistä jokaisesta suuresti. 

Tänään olenkin sitten huilinut vapaapäivän merkeissä ja laitellut hiukan sisustukseen valoa, aavistus joulua siis jo meillä. Niistä enemmän sitten vaikka seuraavalla kerralla. Nyt kahvi nenän eteen ja telkkarin ja kässyn ääreen. Ei oikein puhti riitä muuhun nyt. 


lauantai 8. marraskuuta 2014

Rentoa meininkiä

Täällä rentoillaan - näin:)


Mussukat nukkuilevat kuka missäkin ja minä yritän saada jo useamman viikon kestänyttä vuoden toista flunssaani johonkin ruotuun. Kohta kuitenkin saunaan, mutta mitäs tehdään palaneen nenän kanssa. Ei ehkä Bepanthenia vielä vaan märkä käsipyyhe nassulle, että kärsii olla siellä löylyssä ja sitten vasta sen jälkeen ne rasvat nekkuun, ehkäpä noin voisi olla hyvä.

Viikko vielä ja sitten alkavat Tampereen kässämessut ja sinne lähden minäkin turistiksi lauantaina. Sitä odotellessa ja oloa parantaessa. Nauttikaahan lauantaista kaikki muruset.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Mukavuusalueen ulkopuolella

Niin, meidän perheessä lienee jo ihan lentävä lause tai vitsi miten vaan, että en ole pullantuoksuinen mami, en sitten ollenkaan. En siis viihdy leipomusten parissa. Sen sijaan olen kyllä läsnä ja kädentaitoinen muuten ja teen kyllä ruokaa perheelleni ihan riittämiin, mutta leipomukset! Ei oikein nk. mun juttu.

Nyt kuitenkin kun olen siirtynyt gluteenittomaan ruokavalioon ja olen tehnyt tuttavuutta kauppojen valikoimien kanssa niin päädyin kuitenkin surffailemaan netin syövereihin ja etsimään helpoilta ja näppäriltä kuulostavia leivän korvikkeita.


Ensimmäisenä kokeiluun päätyivätkin nämä juustoleipäset karppaus.info-sivustolta. Sivustohan on karppaajien aarreaitta, mutta sieltä kyllä löytyy myös gluteenitonta noudattaville paljon kaikenlaista mielenkiintoista.

Itse korvasin tuossa ohjeessa olosuhteiden pakosta mantelijauhon sillä sitä minulta ei nyt kaapista löytynyt. Sen sijaan laitoin osan maissijauhoa ja osan Provenan gluteenittomia kaurahiutaleita. Lisäksi tuplasin määrät, jotta sain leipäsiä isomman määrän.



Tässä pellillinen lähdössä uuniin.


Tässä sitten osa valmiista leipäsistä. Oikein herkun näköisiä ja voin vakuuttaa, ettei makukaan ole hullumpi ollenkaan. Itse rakenne sitten juuri sen perinteisen mukainen eikä liian jauhoinen kuten kauppojen gluteenittomissa usein ja mikä tärkeintä: ei yhtään lisäaineita eikä mitään mistä en tietäisi. Näitä tuli 16 kpl ja näitähän napostelen kaikilla välipaloilla sekä aamiaiseksi. Enää ei tarvitse olla murheissaan ja nakertaa kuivaa näkkäriä pelkästään.

Suositus teillekin, rohkeasti vain kokeilemaan ja onhan ohje näemmä yksi suosituimmista tuolla karppaaja-sivustollakin. Tämä ei siis ollut maksettu mainos vaan ihan vain oma hyväksi havaittu ohjevinkkaus.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Sellainen lauantai

Lauantait ovat minulle usein niitä päiviä, jolloin nukun viikon univelkoja pois. Niin tänäänkin ja tänään sain ilokseni herätä myös siihen, että perhe olikin innostunut siivoamaan. Oi autuutta, suoraan aamukahville ja heräilemään. Minä olen melkoinen zombi herättyäni ja tarvitsen vähintään sen puolen tunnin eteeni tuijottelun, jotta voin alkaa puhua jälleen järkeviä. Tähän ei tunnu vaikuttavan lainkaan se miten paljon olen nukkunut.

Tänään olen keskittynyt aloittelemaan testineulomuksia: Extreme- ja Extreme Long-pohjaa. Jännityksellä odotan mitä näistä tulee.


ja ihailemaan Pipsa-neitoa, joka nukkui niin suloisesti.


Pipsa-neito on se Helmin pentusista, jonka jo oletimme menettävämme siinä imetyksen alkukankeudessa vaan kuinkas kävikään. Tässä tyttönen kuitenkin on ja mitään jälkimerkkejä kiikun kaakun-alusta emme ole huomanneet. Hän on erittäin itsenäinen pikku neiti. Sylissä ei oikein mitenkään päin viihtyisi hetkeäkään. Tosin viime päivinä olen siinäkin jonkun kerran onnistunut. Siinä tärkeäksi olen huomannut sen, että hän kokee olonsa turvalliseksi poistumisen suhteen. Pääsy pois on siis taattava heti kun siltä tuntuu. Pipsan väri ei tässä kunnolla näy, mutta hän on siis lähes valkoinen. Hentoista hiekkaista toffeeta siellä täällä ja muuta hieman tummempikin täplä. Hyvin erikoisen värinen kyllä. Luonnetta sitten himmeiden värien vastapainoksi sitäkin enemmän. Ihana tyttönen.

Minä jatkan neulomuksia. Niitä on kyllä luvattoman monta kesken, muita samanlaisia?


lauantai 25. lokakuuta 2014

Nukkuva kissa

Kyllä sitä oikeasti aina välillä ihmettelee missä kaikissa asennoissa kissat pystyvätkään nukkumaan. Tänään esimerkiksi Neela nukkui kiipeilypuun ylätasanteella näin


Siinä ympärillä mahdollisimman hiljaa hääriessäni hän sitten alkoi vaihtamaan asentoaan.


Ensin aivan pöpperöisenä tönötettiin näin. Tuo jalka sinusta päin katsoessa on siis takajalka.


Sitten neiti hieman hyöri ja pyöri ja lopulta kyllästyi minuun ja asettui tähän perinteiseen kerään.

Yleisesti meillä eletään hyvin touhukasta aikaa. Pennut ovat kaikki kolme nyt reilun 4,5 kk vanhoja. Aamuisin on hirmuinen naukukonsertto kun kaikki viisi kissaa tahtovat evästä kupuun. Sitä sitten pikaisesti. Toilettihuolto ja sitten alkaa aamuralli, huh! Sitten painuvat kaikki koisimaan. Päivällä varmasti vaihtelevasti touhuavat. Kaikenlaista pikku tuhoa usein kotiin tultua saamme korjailla ja taivastella. Illalla sitten sama rutiini kuin aamullakin. Sen lisäksi iltaan mahtuu hurja määrä sylittelyä ja kaikenlaista muutakin touhua. Velmu on sylikissa ja sosiaalinen kuin mikä ja tykkää sylistä kuin sylistä. Neela taas on erityisen rakastunut Kuopus Kepposeen, aina siellä hänen kainalossaan. Pipsa taas on hyvin itsenäinen, sylissä viihdytään pari sekuntia kerrallaan. Oman tiensä kulkija ja pippurinen luonne. Helmi ja Pelle taas jotenkin pentujen tulon jälkeen ovat ottaneet aikuisemman roolin. Sylissä viihdytään kyllä, mutta ilmeisesti on niin, että ne omat rauhalliset hetket pentujen kanssa ovat kummallekin kullan arvoisia ja viettävät niitä aina kun ihmispalvelijat viihdyttävät pentuja.

Mutta summa summaarum - yhtä monta luonnetta kuin kissaakin. Paras juttu on se, ettei kärhämiä tai muuta kellään vaan sovussa elelevät. 

Nyt lauantaiateriaa miettimään. Otetaan siis leppoisasti ja levätään kohden työviikkoa taas.

torstai 23. lokakuuta 2014

Haavesukkia

Olen jo jokusen hetken ihaillut siellä täällä näkyviä Roosa Nauha-sukkia, joita on neulottu Taito-Shopin ohjeilla ja niinpä tuossa viime viikon lopulla nuhaisena annoin mieliteolle vallan. 

Nyt ne ovat minun ja samalla on tuettu mitä tärkeintä asiaa. Menkäähän tekin heti ostamaan nämä jos ette vielä näitä omista. Niin ja tämä ei ollut maksettu mainos. Asia vain on minulle tärkeä.


Nyt sitten pitäisi selättää kirjoneulekauhu. Hyvä tästä vielä tulee, juu juu!

Tänään muuten saatiin tännekin ohut lumikerros, hui sentään. Mitään lumiukkoja ei vielä sentään tehdä, mutta sieltä se talvi tosiaan tulee ja kylmä alkaa jo olla.

Nyt saunan lämmitykseen ja kodin puuhiin. Ihanaa viikkoa kaikille.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Pyjamapäivä

Jep, sellainen täällä. Flunssainen olo on vaivannut viikonlopun ja koska Esikko-kulta on kotilomalla niin ajattelin, ettemme ota paineita mistään. Huudelkoon koti auttajaansa niiltä osin kun ei ehditä ja jakseta. Minun sunnuntaini sisältö on pääosin tässä.


Neulon ystävälle kämmekkäitä ja kahlaan viimeistä osaa Aylan vaiheista. Esikko kyllä keskeyttää minut tuon tuostakin ja kipaisee sitten taas touhujaan jatkamaan. Samoin tuolla kyllä kohisevat niin pyykki- kuin tiskikoneetkin, mutta tehköön työnsä. Nökö on luvannut tehdä sunnuntain ruoan, joten eihän minulla ole hätääkään. 

Ottakaahan tekin rennosti sunnuntain viettonne osalta. Välillä on oikein hyvä vain olla.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Vuosikertaa

Hei vaan kaikki muruset!

Alan täällä olla jo vuosikertaa. Taas tuli eilen yksi uusi vuosi täyteen. Eikös se niin mene, että viinikin vain paranee vanhetessaan ja siihen luotan minäkin. 

Sekään ei liene mikään salaisuus, että sairastan nivelreumaa ja SLE:tä. En noita nyt mainosta täällä erityisesti enkä kovin paljon. Eihän kukaan jaksa sairaskertomuksia lukea. Mainitsen nuo nyt tällä kertaa siksi, että syksyni on biologisesta hoidostani huolimatta ollut tavallistakin hankalampi ja kivuliaampi eikä älytön väsymys ole asiaa ollenkaan parantanut. 

Pari kuukautta sitten kuitenkin aloitin vitaalikuurin: kaikenlaista vitamiinia sekä glukosamiini/kondroitiini/msm-yhdistelmän sekä fenkoliöljyn. Vaikutuksia kyllä huomasin, mutten tarpeeksi ja siksipä mietintämyssyäni aloin lisää hämmentämään. Pohdin ja jätin gluteiinin myös pois. Siitä on nyt sitten melkein neljä viikkoa. Olen myös tarkkaillut hiilareita siten, että mahdollisimman hyviä hiilareita vain. 

Mikäs tulos sitten nyt kahden kuukauden kohdalla onkaan?

Tekisi mieleni sanoa, että uudestisyntynyt, mutta eihän se tietysti ihan niin ole. Jokatapauksessa kankeuteni ja huikea määrä turvotusta on hävinnyt. Nilkkanikin ovat tulleet esiin jälleen. Iloinen jälleen näkeminen siis. Kivut sitten: nyt jo toista viikkoa niin, etten ole tarvinnut kipulääkkeitä. Sanokoon lääkäri tai muu taho mitä vain niin ainakin tällä hetkellä tuo lisäcocktailini auttaa ja varmasti eniten tuo gluteiinin poisjättö. En väitä minulla olevan keliakiaa, mutta ainakaan elimistöni ei pidä gluteiinista lainkaan eikä se minulle sovi. Miksi siis käyttää moista ollenkaan. Seuraavaksi tarkkailuun lähtevät sokerit, niissä minulla ei ole juurikaan heikkoutta, en siis ole perso karkeille. Mutta ne piilosokerit, niitä täytyy alkaa vahtia. Maitotuotteisiin en toistaiseksi koske sillä en juo maitoa ja käytän vain juustoja sekä hapanmaitotuotteita sekä ruoanlaitossa kermoja. On kuitenkin niin iloinen ja hyvä mieli tällä hetkellä, että ajattelin tämän kansssanne jakaa. Jos siitä vaikka jollekulle muullekin avun siemen olisi.

Mitäs tänne muuta? No, ainakin tänään on aika kulunut tämän parissa.


Alle puolet on selvitetty 100g/800m vyyhdistä, jonka joku karvaisista ystävistäni oli pyöritellyt ilokseen. Ääh - tällaista se on pikkuisten pentujen kanssa. Maltti on siis valttia tämän hötön selvittelyssä.


Hetki sitten oli näin rauhallista kiipeilypuussa


Pikkuinen kotitiikerini Neela-kultanen 4 kuukautta ja rapiat juuri nyt. Täydellinen kopio isästään Pekasta.


Tämä taitaakin sitten olla minulle varattu erityinen "Älä häiritse minua"-ilme. Selvä murunen, minä häivyn kameroineni. Jatka vain uniasi.

Oikein leppoisaa lauantaita teillekin kaikille - minä menen sen pitsisykerön kimppuun jälleen.

torstai 25. syyskuuta 2014

Käsillätekemisen syvin ja pehmoisin olemus

Miksi sinä neulot? Miksi sinä värjäät? Miksi tuijotat sinne jonnekin kaukaisuuteen haaveileva ja mietteliäs katse silmissäsi?

Näin minulta useinkin kysytään. Harmikseni blogiin asti ei viime aikoina ole liiaksi töitä pulpahtanut, mutta tuleehan noita töitä kuitenkin tehtyä koko ajan. Minä vain olen neulojana sellainen, että unohdun usein silittämään syntyvää pintaa ja värikoodia. Tuijotan säikeitä ja kuituja lumottuna. Eihän siinä oikein niitä silmukoita kovinkaan nopeasti silloin synny, kun taivaanrannan haavehtija niitä vain tuijottelee ja neuloo silmukoita hitaanlaisesti ja huolellisesti. Mutta olenkin todennut, että minulle tämä on visuaalinen elämys, sellaisenaan lähes terapeuttinen toiminnan muoto. 


Sitä ihaninta kuitua


ja aurinkoisinta lankaa

Jos en neulo, niin haaveilen ja suunnittelen seuraavaa, pohdin kenties lankaa ja sen koostumusta ja värjäisinkö kenties sen vai ostaisinko kaupasta ja mistä.

Ja useimmiten minulla onkin tämän näköinen kombo ympärilläni


Tämä neiti tai joskus koko viidenkin kopla saalistaa kilvan välineitäni tai syö lankojani.

Mutta yhtäkaikki yhdessä tai erikseen kaikki nämä ovat minulle niin rakkaita. Olenkin todennut, että kun äiti on tyytyväinen niin aika moni muukin perheessä voi hyvin ja sehän taisi ollakin todeksikin tutkittu juttu se.


Neela ei muuten voi vastustaa kehruuvilloja. Olisi varmaan syönyt koko letin jos ei väliin olisi ehtinyt. Hassu pikku neiti.

Nyt ei kun jatkamaan harrastuksia. Lämpöiset kiitokset kaikille edellisen postauksen kommenteista. Olen ne kaikki kyllä lukenut vaikken jokaiseen vastannutkaan.