Uh ja puh, olenpas minä ylensyönyt! Ihan liiaksi, mutta sellaistahan se usein jouluna tahtoo olla.
Nyt sitten himmaillaan, Esikkokulta on palautettu asuntolaansa ja me yritämme totutella yhtäkkiä saapuneisiin koviin pakkasiin.
Autokultanenkin totesi minulle aamulla: Eiii nyyyt... tällaistahan se on dieselautojen kanssa herkästi kun lämmityskaapeli on kuuluisilla hukanteillä. En sitten viitsinyt hinkata liiaksi ihan jo akunkaan takia. Onneksi oli Miehekkään Jäbä pihalla, tartuin siihen ja eikun asioille. Mustissa ja Mirrissä oli muuten kolme kahden hinnalla - ale ja sattui kyllä niin kreivin aikaan sillä kissanhiekka oli lopussa ja minäpä tyttönen raahasin tuoksuvaa uutta hiekkaa kolme kokonaista lootaa. Kelpaa kissasten taas töräytellä, hih!
Eräässä Neiti Nökön paketissa oli hyisintti enkä sitä nyt sitten hennonut pois lähettää. Kärsin nyt siis hieman nuhasta, mutta koska en ole yhtä vahvasti allerginen kuin Esikko niin eipä hätää. Toinenhan ei nyt ole täällä tuota haistelemassa. Tuossa on niin huikean ihana tuoksu, että voi sentään.
Kisuilla on myös ollut kivaa ja kotia on lennetty parhaimmillaan neljänkin letkassa ees suntaas.
Neela on edelleen se rauhaa rakastava ja sydämellinen neitonen, joka pikkutyttönäkin. Neela kuten siskonsakin sekä äitinsä ovat varmasti jotenkin apinoiden sukua sillä kiipeilevät ja hyppivät kyllä kodin kaikilla tasoilla lattiasta kattoon. Aivan täysin Kuopus Kepposen kissa. Muut ihmiset eivät aika-ajoin meinaa kelvata lainkaan.
Velmu taas se tyynesti joka paikkaan ehtivä sosiaalisuuden huippu. Vessaan kun menet ja jos ovi on jäänyt raolleen niin ei mene kuin hetki kun hän jo köllöttää selällään käsienpesualtaassa ja kurluttaa juttujaan. Rötköttää sylissä ihan miten päin vaan ja kun sylistä laskee lattialle saattaa tosiaan käydä niinkin, että kaatuu siitä kyljelleen kuin vetelä makaroni eikä otakkaan jaloillaan vastaan. Edelleen 24/7 kehrääjä. Velmu taitaa olla tasaisesti meidän kaikkien kissuli.
Pipsa-kulta! Kuten kuvasta voi nähdä on hän edelleen hyvin eteerisen vaalea. Huulessa juuri nyt Neelan kynnen jättämä jälki. Leikit muiden kanssa ovat välillä kovastikin rajuja. Pitäähän sitä harjoitella elämää varten. Pipsalla on tuollaista hyvin vaaleaa tuhkaista toffeeta hieman pään päällä, laajempana alueena selän päällä ja hauska raidallinen reisi. Tunnistamme siis varmasti oman tyttösemme vaikka hukkateille yrittäisi. Pipsa on hiljalleen sulanut hellittelyihin ja jostakin syystä mieltynyt minuun ehkä eniten tällä hetkellä. Puskee, nuolee ja kevyesti näykkäisee - hassuli. Tärkeintä aina se, että pääsee sylistä heti pois kun tahtoo.
Mitäs tässä sitten: Lang Yarnsista sukkia ystävälle. Kuvassa myös rakkauspuikkoni: Addin Colibrit, huokaan ja syvään. Värilliset puikot, minulle lisää eikä kerrota kellekään, että puikkoja on ennestään liikaaa!