torstai 24. tammikuuta 2013

Onnentyttö!

Jos edellisessä postauksessa urputin elämän epäonnea ja märkiä rättejä pitkin naamaria, niin nyt on pakko sitten tehdä päinvastaista. Olen minä sittenkin oikea onnentyttö!

Sillä - ensin lähetti Sara näin ihanan yllätysarvontavoiton, olen sanaton tällaisen taidon edessä.


Miten äärettömän herkkä onkaan tuo korento
 

ja nämä helmet lumosivat minut välittömästi
 

Menkäähän tekin ihastelemaan Saran upeita koruja ja ostakaa ne äkkiä pois.

Tänään sitten onneni sen kuin jatkui sillä Klikli minua muuten vain yllätysilahdutti näillä ihanuuksilla. Voi sinua kultainen nainen, halitukset ja kiitokset ja kaikki muutkin ihanat sanat! Toivottavasti pidät omasta yllätyksestäsi yhtä paljon, kunhan vain ennättää sinne asti.


Lovikkatyyliset lapaset, saan varoa tosissaan, ettei neiti näitä itselleen kaappaa.


Eikä siinä kaikki vaan mukana oli myös herkullisen vihreäraitaiset pitkät polvisukat. Ei tarvitse enää palella tämän naisen. Nytkin istun nämä jalassa, juuri niin passelin kokoiset kuin vain voivat olla. Halituksia vielä sinne puolen Suomea!

Nyt voisi paeta väripatojen äärelle, eikös juu;)

maanantai 21. tammikuuta 2013

Hankala viikko

Nimittäin tuo edellinen ja tämäkin näemmä.

Ensin iski nuhaflunssa, sitten hajosi bensaluukun lukituksen moottori, seuraavana vuorossa kadonneet sähköt keskellä paukkupakkasia ja viimeisin ihanuus on jäätyneet vesiputket. Huoh! Onks pakko alkaa millekään jos ei taho? Sen kaiken keskellä olen selvittänyt kahden murrosikäisen taistoja ja muita ongelmia. Ai niin ja tietystikin olen käynyt vielä töissä ja koulullakin. Dippilaaria olisin täydentänyt mikäli olisin kuvia saanut, mutta eipä onnistunut. No, uusi yritys sitten viikonloppuna vaikka valoisan aikaan. Meidän pitäisi herra luonnonvalon ja rouva dippilaarin osua samaan paikkaan yhtä aikaa ja se ei ole ihan helppo juttu se. Tai sitten on suunniteltava valokuvauskurssille oppia saamaan.

Kustiakin alkoi murkkujen meno hiukan hämmentämään ja paineli huutavien murkkujen keskeltä koppaan ja näyttää siltä, että jokos lähdetään? Mieluiten hyvin kauas.


Sitä ennen odoteltiin Annin kanssa malttamattomina ruokaa.


On täällä pikku ostoksillakin itseä hieman lohduteltu. 

Monessakin blogissa kehutulla Body Shopin hamppukäsirasvalla. Mitenkäs? Jos nyt menisin rasvat kourassa huumehauvojen ohitse, kävisikö käry? Hih!


ja tietysti kannoin kotiin myös rasvatuubiin rimmaavan langankin:)


mutta nyt lohduttaudun kyllä tämän pussukan sisältöä nitkuttamalla.



Tilaukseen hiukan helpompaa arkea ja pari enkelimäistä murkkua, tattis!

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kermapeppu termiitti

Mikäs se sellainen on?

Noin 30cm kuononpäästä hännänjuureen. Ai miksikö? No - minäpä kerron.

Väsynyt työssäkäyvä perheenäiti. Siinä hän ajaa silmät ristissä Viivi-biilillään kohti kotia ja manaa tehottomia lasejaan. Onneksi ensi viikolla on optikko ja näöntarkastus jospa ne uudet monitehotkin kohta ovat nokan varrella. Mutta kotiin asti selvisi kuitenkin tuokin perheenäiti. 

Kantoi työkassinsa sisään ja yritti ryhtyä riisumaan kenkiään sinne tänne poukkoilevien kissapetojen keskellä. He taisivat olla sitä mieltä, että: "Ihanaa kun tulit" vai kenties näin "hyvä, että tulit viimeinkin, me tarvitsemme murkinaa"?

No, selvisin sentään keittiöön asti tulematta taklatuksi, vähältä piti kuitenkin sillä matkalla kohtasin erään koira-rotua edustavan huomionosoitukset.

Oikealla kädellä kiireesti kauhallinen raksuja ensimmäiseen hätään kissoille ja vasemmalla kahvia tulelle. Sitten pomppelehditaan koivet ristissä äkkiä vessaan. Onnistuin saamaan housut pois ajoissa.

Sitten kissojen kosteiden muonien kimppuun, nälkäiset syömään ja istahdus kahvikupposen kanssa huokaisten alas. Mutta mitä kummaa? Kohta istuikin jo Helmi-neiti tuolin vieressä surkean näköisenä. Ei kun kissaneiti takaisin lautasen ääreen ja sama rumba jatkui, ei suostunut syömään. En antanut periksi vaan ryhdyin siinä lohilaatikkoa perheelle iltaruoaksi laittamaan, siinä sivussa nostan Helmin useaan kertaan hellalta alas. Ei hellalle, haen suihkupullon ja hetken rauha.

Sitten menen hakemaan kermaa jääkaapista ja kun tulen takaisin istuu neiti lohiviipale hampaissaan hellalla. Grrr!

Nyt kissa on aika märkä, mutta kyllä hyvinkin elossa eikä häntä satutettu. Ruoka on uunissa ja minä pohdin, että luuleeko tuo kuitenkin olevansa ihminen? Tapahtuneesta ei ole kuvia, onneksi! Missä luuraa auktoriteettini, mitä!


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Sukat tukkijätkän tytölle


Uusi vuosi ja ihan entiset kujeet täällä:)

Sain vuoden ensimmäiset sukat valmiiksi. Sitä tyypillistä perussukkaa ribbivarrella, tiimalasikantapäällä ja silmukoidulla nauhakavennuksella sukan kärjessä.


Sukat tukkijätkän tytölle 

Lanka: Zelda´s Dippins WF Tukkijätkä 100g/260m. 
Koko ja muut speksit: n. 36 ja 16s./64s 
Kenelle: Työtoverille
Fiilis: Tämmöistä seuraa, kun onneton parsinneulan käyttelijä yrittää ylittää itsensä. Paljon parempi lopputulos, varjelen silmiänne niiltä parsinnan jäljiltä:)

tästä kuvasta näkee hiukkasen paremmin langan väriä


Kuvaaminen ei taas oikein valon puolesta luonnistanut. Eivätkä neulojan assistentitkaan olleet kovin avuliaalla päällä, katsokaas vaikka.


Oikein upeaa uutta vuotta kaikille toivottelee Taigan väki.