keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Velmun suuri päivä

Tänään koitti suuri ja tärkeä päivä! Oli aika varmistaa, ettei pikkuisia kissoja yllätysmomenttina ilmestyi ruokakuntaamme ainakaan tässä vaiheessa lisää. Helpointa oli siis kolmen kahdeksankuukautisen pennun kanssa leikkauttaa se leikkaamaton kolli. 

Näin myös tapahtui. Velmuhan inhoaa autoilua. Ei protestoi kopassa olemista eikä jos auto on sammuksissa ja hän kopassa, mutta se hurina. Matkaa siis tehdään Velmun komean laulun säestämänä, hih! Se on sikälikin oudon kuuloista, että tämä poika juttelee yleensä vain kurisemalla ei juuri koskaan naukumalla. Takaisin palasimmekin sitten lähes hymyileväisen pojan kanssa. Oli saanut jotain troppia, joka kuulemma tekee hieman hilpeäksi.

Kotona ei sitten malttanut ollenkaan ottaa rauhallisesti vaan kun minä ruokottomassa tilassa olevaa tiskiallasta ryhdyin raivaamaan koneeseen niin pojuhan siihen ilmestyi tapansa mukaan


Velmuahan ei vesi pidättele. On ihan tavallista, että menee noille suurille tuplavesikupeille ja upottaa etutassut sinne kainaloita myöden ja sitten alkaa kroolaus. Toki siinä kastuu sitten kaikki muutaman metrin säteellä.

Poika ei malttanut alkuun levätä lainkaan vaan piti saada parikin annosta ruokaa ja päästä vielä muutaman kerran vadille niin sitten tunnin parin päästä jo näytti hieman rauhallisemmalta


Tosin nytkin tätä kirjoittaessa keittiön altaasta kuuluu taas kilinä. Velmuuuu....
Katsotaanpa huomenna kun kipupiikin vaikutus lakkaa ja ollaan toisenlaisten troppien varassa, hih!


lauantai 7. helmikuuta 2015

Perheen tytöt

Siis kissaperheen:)

Tyttöset kokoontuivat äidin lähelle ja voi sitä hellää huolenpitoa puolin ja toisin. Tässä kohdin Helmi vain seuraili rauhaisasti tilannetta.


Meillä lauantaita vietään varsinaisella sairastuvalla sillä olemme koko perhe pahassa flunssassa. 

Kissojen kopla sen sijaan on aivan entisellään. Meillä se menee niin, että tytöt riehuvat ihan heikkopäisenä ja pojat seurailevat tilannetta hämillään. Ovat siis paljon rauhallisempia luonteeltaan kuin tytöt. Hassusti siis sukupuolten mukaan jakautunut. Onkohan muillakin niin? 

Flunssa ei sitten omalla kohdallani riittänyt vaan selkäni kiukustui liiasta makoilusta ihan tosissaan ja vanha selkävaivani ärhentelee niin, että pelkään kohta joutuvani uudelleen osastolle. Kaikkeni olen nyt kyllä sille tehnyt. Täällä kotonakin huikean kipulääkearsenaalin kera tassuttelen ympäriinsä kuin levoton sielu, mutta ihan vain siksi, etten istuisi yhtään liikaa. Venyttelen myös sen minkä tuo nyt vain sallii. Jospa se tästä tokenisi vielä eikä ihan totaalisen pahaksi menisi.

Aiemmin lupaamaani kissaesittelyä kyllä jatkan jahka vain ennätän, mutta nyt ei koneella istuskella liikoja, joten hiukan myöhemmin sen pariin. 

Leppoisaa lauantaita teille lukijani ja tervetuloa myös uudet lukijani:)