sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Viime tipassa


Kuningatarhillo-sukat

Lanka on Regian Cross Over Coloria, vyötteen taisin jo jonnekin hukata. Ihan viime tippaan meni valmistuminen sillä neiti ottaa nämä mukaan heppaleirille, siltä varalta, että iltaisin on viileä. En jaksanut käydä rimmailemaan raitojen kohdistamisen kanssa, tarkoitus oli muutoinkin tehdä niin pitkät varret kuin riittää ja nyt jäi vain pikku nöttöset 100g:n kerästä jäljelle. Nämä ovat olleet minulla automatkoilla matkasukkina ja niinpä tekoaikakin on venähtänyt liki puoleentoista kuukauteen vaan eipä hätää - nyt ovat valmiit.

Meillä vasta grilli tuolla kihisee ja iltapöperöitä suunnitellaan. No - parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Ulkona on huumaava tuoksu, omenapuut kukkivat jo melkein täydellä terällä samoin kuin pitkä rivistö syreenejä. Kun menee jonkin matkan päähän kukkivista puista ja pensaista voi kuulla mahtavan surinan, siellä on varmaan sadoittain ellei tuhansittain pistäviä kavereitamme, hui!

Toukokuun viimeistä viedään ja luonto on ehkäpä lähes kauneimmillaan juuri nyt, ihan kohta se on sitten jo juhannus ja sitten taittuukin kesä jo loppupuolelle vaan ei ihan vielä - nyt nautitaan tästä kukkeudesta.

Z...

lauantai 30. toukokuuta 2009

Ruusuja sinne, ruusuja tänne..



Niinpä niin, loppuviikosta ja tänään noita on jaeltu sinne sun tänne. Tapahtumarikas viikko onkin takanamme.

Maanantaina Esikon ope soitteli minulle ihan uusista luokkakuvioista. Olimme olleet siinä uskossa, että aloittaa isompien ryhmässä uuden opettajan kanssa ensi syksynä. Uusi ope oli jopa HOJK:ssakin juuri tästä syystä, että tutustuu lapsen asioihin. Menin aivan mykäksi äimistyksestä ja ääneni takaisin saatuani totesin, että ehei - näin ei tule tapahtumaan. Erityisopetuksen johtajalle viestiä ja pikapalaveri heti samana päivänä, läsnä me vanhemmat, nykyope ja johtaja itse.

Ilmeisesti tuo nykyinen opettajansa on laittanut minulle toukokuun alusta viestiä uudesta mahdollisesta ryhmästä, joka olisi omiaan Esikolle, muttei mitään muuta kommenttia asiasta eikä ollut ihmetellyt edes sitä, etten vastaa. Minulle asti tuo viesti ei ollut tullut. Johtaja kyllä totesi, ettei yksi sähköposti riitä vanhempien suuntaan ja että missään tapauksessa ilman neuvotteluja vanhempien kanssa ei suunnitelmia käydä noin vain muuttelemaan. Totesi myös saaneensa nykyopettajalta hiukan toisenlaista käsitystä eli uskoi meidän olevan täysin mukana tässä uudessa suunnitelmassa. Ilmoitti erittäin älykkäästi, että käytännössä lapsella on paikka kummassa vain ryhmässä katsomme parhaaksi.

No, tässähän tehdään niin kuin lapsen kannalta paras on eli menee tuonne alkuperäissuunnitelman ryhmään, jossa on jo kerennyt harjoitella kevään mittaan, jossa kemiat kohtaavat kokeneen pitkän linjan ammattilaisen kanssa, jossa huumorintajuisella otteella hyvällä ryhmähengellä toimitaan ja tehdään töitä. Lisäplussaa tuo luokkatovereiden iät, jotka ovat joko samat tai pikkuisen vanhempia eli näitä yläkoululaisia. Pientä mallitusta ja mahdollisuutta katsoa ylöspäin. Kysyin myös Esikolta itseltään kumpaan tahtoo mennä ja mitä mieltä on. Isompien luokasta ei olisi suostunut harjoittelun jälkeen palaamaan nykyiseen enää ollenkaan ja tässä toisessa oltuaan, kysymykseeni: "Mitäs mieltä olit opettajasta ja luokasta?": En ole mieltä! Siinäpä se sitten tyhjentävästi.

Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta jäi kyllä hiukan kaihertamaan tämmöinen vatkaus vielä viimeisellä kouluviikolla. Mietin myös, että ymmärrän nyt myös lapsen outoa käytöstä loppukevään aikana. On varmaan ollut aika ihmeissään minun puhuessa yhtä ja open toista, hmmmh!

Mutta sitten iloisempiin asioihin; torstaina juhlittiin poikasten kevätjuhlia ja molemmat vintiöt nappasivat stipendit. Ensimmäisen kerran myös Esikko osallistui esitykseen ihan alku- ja loppukumarruksia myöden. Ikinä ei tämän äidin silmät ole vuotaneet näin. Olen niin ylpeä molemmista rimppakintuistani.



Tuomien kukkiessa sitten juhlittiin Neiti Nököä tänään, siirtyy ensi vuonna sitten jo kuutoselle. Voi miten aika rientää ja taas lopsottimet lorottivat minulla, onneksi oli aurinkolasit, joiden taakse piiloutua, nenä vain loisti punaisena kilpaa auringon kanssa. Loistotodistuksen toi neitikin kotiin ja maanantaina alkaakin sitten hänellä jo heti ratsastusleiri tuossa lähellä Hobunin tallilla. On viisi päivää kokovuorokautisesti heppailemassa. Ihana asia, että löytyi tuollainen näin kätevästi.





Tässä iltana muutamana tepsuteltiin taasen tuolla takapelloilla ja näin seesteistä kuvaa sieltä nappasin, peuroja ei sentään näkynyt, mutta jänisparat luulivat olevansa piilossa heinän seassa vaikka korvia pilkotti sieltä täältä.






Tätä näkymää kun katsoin ennen pellonreunaan tuloa, ei voinut muuta kuin huokaista.

Vaikka olenkin alkuperäinen "kaupunkilainen", en enää voisi kuvitella palaavani "sivistyksen" pariin. Minun sydämeni kuuluu tänne maalle.

Oikein lämpöisin ajatuksin ja kovin herkistyneenä..

Z

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Elämän syviä pohdintoja

"Oletko sä vielä elossa?" näin kysyi esikkokulta juuri hetki sitten! Minä siihen, että miltäs näyttää? Seuraavaksi hän pohti, ettei tule takaisin sitten kun kuolee. Voi elämä, sanon minä. Etteikö olisi mitään syvällisempää tuossa pienessä päässä?

Minä olen viihdyttänyt itseäni nyppimällä kärpäseltä jalkoja irti. Uskotteko? Ihan totta, nimittäin spraymaalasin nuo veljeni tekemät sukkaplokkerit tuolla pihalla ja kärpäsen rontti oli lentänyt siihen lepäämään ja jäänyt kiinni, yök! Ei ollenkaan kivaa, muttei juuri ollut vaihtoehtoja.

Olen tässä iltapuhteella käynyt läpi vanhoja kuvatiedostoja ja siivoillut niitä. Siinä raivatessani törmäsin kuvaan kesältä 2006. Tarzan ja Jane vaahterassa, olkaapa hyvät!

Aurinkoista alkavaa viikkoa!





lauantai 23. toukokuuta 2009

Voin vain ihailla





Tätä rentoutta ei tosiaan voi kuin ihailla, ei minkäänlaista evän värähdystä vaikka ympärillä möykättiin niin, ettei tosikaan. Voi kunpa itsekin kykenisi samanlaiseen luottamukseen. Oikein havahduin tosiasiaan, että nämä "pikkuiset" ovat pian vuoden vanhoja 13.6. tulee maaginen vuosi täyteen. Kaivoinkin kuvaa tuolta menneisyydestä ja näistä tosiaan huomaa, että kasvettu on.




Tämä kuva on otettu noin 4kk ikäisinä tuolla navetalla. On ollut hauskaa seurata näiden kultamurujen kasvua ja verrata heitä vanhoihin herroihimme. Punapaitamme ovat hyvin temperamenttisia ja omapäisiä, kuitenkin hyvin ihmisrakkaita ja seurallisia. Nämä nuoret herrat puolestaan jos mahdollista vieläkin seurallisempia, näitä voi pyöritellä lähes miten päin vaan. Kävin tänään ostamassa toisen kuljetuslaatikon entisen yhden rinnalle, mielessäni lähestyvä eläinlääkärikeikka. Laitoin boksin olkkarin lattialle testimielessä eikä mennyt kuin hetki ja siellä oli jo yksi pikkukateista. Tyytyväisenä unilla, mieleeni hiipi hihitys muistellessani Valtsu Vallattoman viimeistä keikkaa, kun tuntui, ettei koko komeus kestä kaverin venytyksiä ja poispääsyvaatimuksia.

No, tietysti hyvä vain jos menevät mielellään boksiin, pian sitä tarvitaankin jo.

Upea ilma ollut tänään ja tämä äiti kämmeltänyt oikein urakalla. Olin kahdelle nuoremmalle varannut parturiajan ja iloisena menimme kello 11.00 paikalle. Vain kuullaksemme, että aika olisi ollutkin jo 9.30. En tosiaan tajua mitä olen ajatellut kirjoittaessani kalenteriin 11.00. No - suuret anteeksipyynnöt ja takavasempaan poistuminen. Siitä sitten suunnistimme paikalliseen Prismakeskukseen, siellä parturi ottaa jonosta vastaan ja kävi kyllä munkki, vain yksi ennen meitä. Siihen sitten odottamaan ja nyt on kaksi siistiä päätä. Voi yhden kerran tätä minun muistiani, alanko tosissani dementoitumaan vai mistä on kyse?

Mutta ei niin kokonaan huonoa kuin hyvääkin - porukkalotossamme 4 oikein!


Z



Edit! Pahoittelen jatkuvasti vaihtuvaa näkymää, yritän päästä yksimielisyyteen itseni kanssa layoutista.

perjantai 22. toukokuuta 2009

Into piukeena





Olen ommellut - jihaa! Ihanainen kaavakirja Jaappanista: Robe Rouge ja sen mekkokaava muotoutuivat sitten tunikapuseroiksi. Tuo valkoinen on ruusubrodeerattua puuvillaa, todella laadukkaanoloista kangasta ja alempi hennon vaaleanpunaista puuvillapopliinia pitkillä hihoilla, aavistuksen laajemmat kaula-aukot (lue:pidemmät kuminauhat) olisin voinut tehdä, mutta ensi kerralla sitten. Tein varmuudeksi muualta saatujen vinkkien takia L-koon ja hyvä niin, normisti mahdun 38/40 - kokoisiin vaatteisiin ja tämä oli juuri passeli. Ehkäpä nuo japanilaiset ovat sitten tosiaan pienempiä kuin meikäläiset.

Innostuin tilaamaan hollannista Imke-kaavan ja muutaman muun, joita oli kaupan myös Iinun kaupassa mutta sieltä ennättivät loppua ja niinpä hätäpää minä ei kestänyt ja tilasi niitä Hollannista . Myös tuo kaava vaikutti todella kokeilemisen arvoiselta. Kangaskaappini ainakin kiittää ja kumartaa, kun välillä vierailen sielläkin ja teen tilaa sinnekin.

Erityisen ihana asia on tämä miniloma, joka puoliväkisin tähän tupsahti. Huomenissa suunnataan jonnekin pääkaupunkiseudulle kiertelemään ja syömään hyvin.


Aurinkoisia kevätkesän päiviä teille kaikille!


Z

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Soittajapoika



Voi tätä hassua kultaani. Löysi jostakin liiterin uumenista isänsä tekemän sähkökitaran. Ei ihan timmissä kuosissa ole, mutta sehän ei tahtia ole haitannut. Hän soittaa ja soittaa - kuvitteellista laulua. Riemurinnoin myös kaikki automatkammekin, kappale on mikä milloinkin on sattunut korvan sopukkaan tarttumaan.

Pienestä se kuitenkin välillä ilo kumpuaa. Samoin on laita surunkin kanssa. On löytynyt suuri rakkaus koululta, jos jonakin päivänä ei kultamuru olekaan samassa taksikyydissä, voi niitä krokotiilinkyyneliä. Eilen hain itse poikkeuksellisesti sälperin ja murhehan oli valmis, kun yhteinen kyyti jäi toteutumatta, mutta houkuttelin hänet ovelasti kanssani sopankeittoon ja niin saatiin pikapikaa valmiiksi kesän ensimmäinen kesäkeitto. Hän on kuulemma mestarikokki.

Hyvin nukutun yön jälkeen ei aamu näyttänytkään parhaita puoliaan sillä yläkerrasta tultiinkin muutama porras pyllylleen alas ja ikävästi sattui ranteeseen, pylleröstä puhumattakaan. Onneksi selvittiin mitä ilmeisimmin pienellä nahkaruhjeella ranteessa. Kyllä se edelleen suurin apu se puhallus on, laastarikin joskus hieman lievittää tätä niin isoa poikaa.

Nyt on kaverimme tukitädillään muutaman päivän ja huilaa meistä. Täällä yritetään korjata sillä välin hujan hajan olevat tavarat takaisin oikeille paikoilleen.

lauantai 16. toukokuuta 2009

Paitatehtaalta iltamyöhää!



Sitkeys palkitaan, sanotaan ja oikein tottahan se on. Näiden peruskäyttöpaitojen kaavat tekaisin jo liki kaksi vuotta sitten ja kankaat kappaleineen leikkasin noin vuosi sitten. Alkuompelut on tehty ehkäpä noin puoli vuotta sitten. Lopussa kiitos seisoo sillä tänään sitten viimein sain ommeltua nuo loppuun. Malli on sellainen tunikan ja teepparin välimuoto ja molemmat ovat tismalleen samanlaisia malliltaan. Lycraa sisältävää trikoota. Käyttötarkoitus peruskäyttöön kesäksi. Täytyy kyllä todeta, että tosi vähän aikaa noihin sitten lopulta meni, kun sain itsestäni otetta. Miksi sitä on näin saamaton välillä, täytyy oikein ihmetellä.



Nyt muuten on tunnustettava, että taas kerran tajusin miksi hurahdin neulomiseen - jotenkin helpompaa neulominen. On helppo ottaa aina tekele mukaan eikä tarvitse raivata pöytää tyhjäksi milloin missäkin välissä. Toki tilanne olisi eri mikäli olisi oma työhuone, mutta näillä eväillä mennään ainakin nyt.



Euroviisut tuolla viereisessä huoneessa jo joikaavat, joten sinne minäkin taidan mennä kuulostelemaan. Nautitaan nyt oikein urakalla - heh!

tiistai 12. toukokuuta 2009

Leivon leivon..

Siis minähän en leivo kuin äärimmäisessä hädässä pakotettuna, mutta Kusti Pölyhuiska senkin edestä. Ei tarvitse kuin ottaa syliin ja jo alkaa joka antura harottamaan ja leipomaan joka ilmansuuntaan. Höpsö katti ja järjettömän suuret nuo anturat. Yllä on kuvattuna etutassu. Katti on muutoinkin nyt kesän lähestyessä jotenkin haalistunut väriltään, ihan tuollainen helmenharmaa, vatsanalus sitten puolestaan kermanbeige.

Olen möyhinyt viime päivät tuolla puutarhassani. Pakko tunnustaa, että vuosikymmenen jos toisenkin hoitamatta olleet pensaat vaativat aika tavalla työtä tullaakseen jälleen elinkelpoisiksi ja siisteiksi. Noita pensaita on laskujeni mukaan tosiaan parikymmentä, osa surautettiin ihan surutta maan tasalle ja haettiin taimikaupasta tilalle viher- ja valkoherukkaa. Nyt vielä syreenit kun saisi siistiksi ja pihan lopullisesti haravoitua voisi olla itseensä jotensakin tyytyväinen.

Viime päivät ovat olleet suorastaan syntisen kauniita, ei vain pysty olemaan sisällä kovin kauaa jos ei ole pakko ja hyvä niin. Pitäähän tuota kaunista näkyä ladata sieluun talven varalle, eikös?

Uskomatonta ajatella, että aivan pian on kesä, ihan hetki sittenhän oli joulu vai muistanko väärin? Mutta nyt on pakko taas rientää - luonto kutsuu - pihalle.

Z

tiistai 5. toukokuuta 2009

Rantapallo ja mä..



..ollaan kamuja. Tepsuteltiin aurinkoisen illan kunniaksi kylki kyljessä pitkin pihamaata. Heppu on edelleen hyvin pyöreän mallinen eikä tuo pyöreys ole kyllä pelkkää pörheää karvaa ja alusvillaa. Nämä ovat hauskoja nämä meidän "pikkupojat" - ovat niin äärettömän seurallisia kumpainenkin. Toki punapaidatkin ovat, mutta jotenkin eri tavalla. Täytyy myöntää, että näky on välillä hupaisa, kun kuistin kaiteella istuu neljä kattiroikaletta ja vuorotellen mätkivät tassuilla ikkunaan: "Evästä ja sassiin!" Hyvin ovat oppineet talon tavoille isommilta, päivät kuluvat kuivurilla hiiriä ja rottia vaanien ja illoiksi voikin sitten tuupata itsensä sisälle lasten pyöriteltäväksi ja paijattavaksi.

Minulla ei tänään mennyt ihan putkeen. Päivä itsessään oli jo etukäteen tiedossa minuuttiaikataululliseksi, mutta siihen lisäksi atk-ongelmat, joiden takia muutamia ylimääräisiä pikakirjoitustöitä suit sait. Iltapäivällä sitten työtoveri huomasi pihalla majailevan Viivi-biilin takarenkaan tyhjäksi, pässin pylly, koiran peräkarva ja muutama yhtä painokelvoton, ihan uusi kesärengas. Muutama minuutti sen jälkeen soittaa Esikon ope: "Tuo sinun poikasi..." näin hän aina aloittaa, tällä kertaa yksi rikkipotkaistu oven lasi ja täyteen tukittu vessanpönttö, huoltomiehen olivat joutuneet tilaamaan. Arvatkaapa, huokaisinko tajutessani hepun menevän tänään koululta suoraan asuntolaan, ennätän tässä hiukan laantua ja pystyn rauhallisesti asian kanssaan huomenna selvittämään. No - minä riensin palaveriin ja miehekäskulta singahti työpaikan pihalle renkaan vaihtamaan, pusi ja muisku sinne kotisohvien miehelleni..olet aarre.

Psst. oletteko nähneet kadoksissa olevaa siivoojaa, jonka kuulemma pitäisi olla täällä?

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Vyötiäiset


Vyötiäiset: Malliin idea ryöstetty törkeästi Tikrulta
Silmukoita: 12/14s/puikko koko 38
Puikot: 3.25mm KnitPro wood dpns
Lanka: Gjestal Maija meleerattu vaalea harmaa nro 281
Menekki: lähes kaikki 100g, vain pikku nöttöset jäi jäljelle
Fiilis: Loistava - Kepponenkin tykästyi kympillä

Viikonlopun viimeistä vapaapäivää viedään ja hiukan on haikea mieli vapaan päättymisestä sillä tekemistä täällä kotona olisi vaikka miten paljon.

On jollakin tapaa suorastaan ihmeellistä miten luonto herää eloon ja kuinka nopeasti se tapahtuu muutaman lämpimän päivän aikana. Tänään on ohjelmassa vielä kevään/kesän ensimmäiset grillaukset, muutama koneellinen pyykkiä ja silitettävää loppumaton pino.

Puikoilla seuraavat keskeneräiset sukat ja siihen rinnalle pitäisi jotakin mukavaa vaihtelua vielä keksiä, täytyypä lähteä lehtihyllylle makustelemaan.

Ihanaista sunnuntaita teille kaikille.

Z

perjantai 1. toukokuuta 2009

Iloista vappua!


Pikku hiljaa alkaa pihamaa kuoriutua talviasustaan, vanha tuhti pihamänty odottaa keinujaa. Piskuinen punainen muovikeinu antaa hurjan laajat kaaret keinua, hiukan on vain katsottava, ettei kukaan juuri silloin aja pihaan samaan aikaan. Olen testannut, korkealle pääsee..

Ruusupensas on vielä aivan kuiva käkkänä, mutta juhannukseen mennessä sekin kukkii yleensä upein valkoisin terälehdin.






Tämä työmaa tässä taitaa odottaa minua, harava verivaahteraan jo nojaa kärsimättömän oloisena. Sireenipuskien rivistö tarvitsisi huolehtijaa, huonoja pitäisi leikellä hiukan pois. Tunnustan, etten ole mikään puutarhaihme, mutta pikku hiljaa yritän itseäni viritellä, että tulisi näitä ressuja hoideltua edes sen välttämättömän verran. Mutta vapustahan minun piti tuumata jotain: tosiaan on meillä otettu rennosti, juotu simaa ja syöty tippaleipiä.

Kuopus Kepponenkin löysi heti itselleen ominaisen asennon ja paikan







Pihakeinuun oikaisi ruotonsa paljain jaloin välittömästi, kun sen saimme varastosta pihalle kannettua. Ei auttanut varoittelun toipilaasta olosta eivätkä mitkään, hän on kuulemma terve jo, toivotaan niin. Kuumeet ovat tästä talosta ainakin toistaiseksi poistuneet, kuivavaa ja parantuvaa näppylää löytyy kyllä ja karmean kuuloista yskää, mutta paranemaan päin siis ja hyvä niin.

Keskeneräisiä sukkia tikuttelen tasaiseen tahtiin, kahdet ovat yhtä aikaa tekeillä, etten tylsistyisi, toivottavasti pian valmistuvat. Olo on kuitenkin auvoisen tyytyväinen sillä tällainen hiukan pidempi viikonloppu tekee terää. Saa nukkua hiukan myöhempään ja olla öllötellä muuten vaan. Ilma on mitä ihanin, nautitaan siitä ja toisistamme.

Z