Elämä on ..

niin - mitähän se voisi olla? Tänään se on kipuileva, jäykkä polvi. Lomautan tuon rahjuksen kohta ellei ala tokenemaan pian. Se voisi olla myös pehmoinen, pörröinen sylikissa yhtä hyvin kuin tuossa vieressä uskollisesti tuijottava suklaasilmä. Se voisi olla myös terveellinen ateria, jonka pitkin hampain kiskaisin kitaani, yhhh.. No, myönnetään - kyllä se ihan vähän maistuikin. Yritän pysyä ruodussa, se ei varmasti ainakaan haittaisi näitä oireitani jos malttaisin järkevämmin syödä.

Elämä on myös ovelle asti pursuava pyykkikorien armeija, kone temppuilee. Melkein näen näytössä tuon tekstin: "Elämä on.." Siellä se konekaamea varmaan parhaillaankin minulle räkättää rähjäistä rähätystään nytkin. Nyrkkipyykille en kyllä ala, koetan hiukan katsoa mitä tuosta tulee.

Sananen on kerrottava myös tästä blogini musiikistakin. Olen hyvin kaikkiruokainen musiikin suhteen, ainoastaan iskelmiä en siedä, sen enempää selittelemättä sitä. Mutta mutta, vaikka rakastankin oikein rankkaa rokkiakin, jotenkin sellainen ei istu tunnelmaan. Tuolla pitkin poikin lennellessäni nappaan aina välillä jonkin uuden mukavan kuuloisen muistiini ja sitten kokeilen onneani löytyykö Playlistiltä. Välillä on onni myötä välillä ei. Mutta jäin nyt hiukan miettimään, että aika kansainvälinen on esiintyjäkaarti nytkin: Lenka on Australiasta, Aura puolestaan Tanskasta, David sitten taas suuren meren takaa ja sitä rataa. Ajatelkaapa jos ei olisi nykyaika mistä nauttisimme, varmaankin itse soitetusta ja lauletusta. Tosin minua ei kuultaisi sillä minulle opettaja aikoinaan totesi laulukokeen jälkeen: "Ehkäpä tämä ei ollut ihan sinun kappaleesi." Minullako pitkä muisti?

Onneksi on sentään käsityöt ja käsillä tekeminen.

Lämpöistä, hehkuvaa, huomaavaista alkanutta viikkoa.

Sateenkaarisukkaset

Sateenkaarisukkaset

Malli: perustavis makkarat lainattu täältä
Lanka: Schoppel Wollen Zauberball, väri fuksia 1536
Silmukoita: 15/puikko, puikot 2,25mm

Arki aloitettu valmistuneilla sateenkaarisukkasilla. Värit ovat syötävän herkulliset ja liut pitkät ja harmoniset. Nämä ovat neiti Nökölle kotisukiksi tarkoitetut vaikkakin mahtuvat myös isoon kinttuseeni (39). Meillä alkaa neidin kanssa olla lähes saman kokoiset jalat tätä nykyä. Lanka on hiukan sellaista höytyväistä ja löyhäkierteistä. Myös hiukan sen näköistä, että saattaisi huopua pesussa, mutta mikäli oikein ymmärrän pesuohjeen niin hellävarainen konepesu olisi sallittu. Saapa nähdä.

Nyt kurnii masu siihen malliin, että on jotain puraistava. Sitten voisi ihmetellä miksei se siivouskeiju vieläkään ole käynyt.

Välipalaa nauttimassa

Viimeisin sukantekele hiukan junnaa paikoillaan nyt ja kun kävi kutsu Neiti Nököltä, että fiinimpää paksua pipoa kaipailee aina päässään majailevan ruskean vaihtoehdoksi, niin eihän minua kahta kertaa tarvinnut houkutella. Ruokakauppareissulla Neiti hiplasi hetken lankahyllyä ja punainen Karusellikerä joutui kassiin ahtaalle ruokaostosten joukkoon.

Paksuilla puikoilla pistelin menemään ja yhdessä illassa muiden touhujen lomassa tämä valmistui. Viimeistely kesti sitten hiukan aikaa ja koristusta hetki myös mietittiin ja nyt viikonloppuna viimeinkin sitten päätettiin. Lopputulos on maailman yksinkertaisin toteuttaa, mutta mikä tärkeintä saajalleen mieleinen. Eli ohimolla roseetekniikalla tehty kukka koristeenaan sopiva nappi. Lankana tuo Karuselli ei ole mikään kovin mukava neuloa, hiukan muovisen tuntuinen ja ei varmaan lämpöarvokaan kovin huikea ole, mutta ei kutita ainakaan. Meillä neiti on vauvasta asti ollut oikea kuumakalle, kulkee nytkin pakkaspäivinä lyhythihaisissa paidoissa sisällä. Onneksi sentään huolii ulkosalle enemmänkin päälle. Tullut siis isäänsä, pojat ja minä sitten kuljemme moninkertaisissa vetimissä, jottemme paleltuisi.

Sunnuntaita vietellään ja letuista hillon kera nautitaan. Esikko poimii kokonaiset marjat hillostaan muiden lautasille ennen lettunsa popsintaa. Pikku hiljaa aletaan suunnata katseita tulevaan viikkoon. Lomalaiset varsinkin, ovat olleet täällä kuin pellossa koko viikon. Minulla ei ollut lomaa ja miehekkäälläkin omat työnsä tässä kotosalla, niinpä varsinkin pojat ovat tilaisuuden hyödyntäneet ja kaikenlaista mielenkiintoista on päässyt tapahtumaan. Kaikki kaapit on pengottu, tuota ihmettelen tosiaan sillä ei luulisi sieltä heille mitään mielenkiintoista löytyvän, mutta niin vain kiinnostaa kovin. Se mukava puoli koululaisten lomaviikossa oli, että se jokailtainen kouluvermeiden laitto ja tohina muutoinkin ei ollut kuvioissa mukana eikä pesukonekaan laulanut ihan joka ilta.

Pikkuhiljaa virittelen isompaakin neuleprojektia: ylhäältä alas neulottua puseroa/neuletakkia. Ajatus on, että paksusta langasta, jottei homma hyytyisi heti alkuunsa ja jotakin erittäin simppeliä. Varalle on sitten noita sukkasia aina välitöiksi jos ja kun hermo alkaa mennä ison työn tekoon, mutta luulisi senkin sujuvan jos kakkosen puikoilla sukkia koko ajan tekee.

Leppoisaa sunnuntaita ja uutta viikkoa kaikille.

Ystävänpäivää ihanaista!

Korttien puutteessa lähetän sitä tätä kautta teille kaikille ihanaisille, Kusti ja Kostikin yhtyvät kuoroon taistonsa lomassa. Tätä huvia on heidän mielestään mukava harrastaa aina kun Anni on sopivasti poissa sisätiloista. Välillä mennään niin, että karvat vain pölisevät ja seuraavassa hetkessä ollaan pesemässä toista päästä varpaisiin ja nykyään jopa niin, että pesutalkoissa ovat osallisina myös vanhemmat herrat Repe ja Valtsukin. Eli sopuisa yhteiselo on löydetty ja toimeen tullaan - paremmin kuin hyvin. On aika vinkeän näköistä, kun joskus vilkaisee tuonne verannalle ja siellä lasisen välioven takana istuu neljä kelmeää silmäparia tuijottamassa. Viesti on yleensä hyvinkin selvä, "ruokaa ja sassiin.."

Eivät nuo taida ihan Michelin-tähtiä talle palvelulle antaa, heh!

Hiukan on ollut saamaton olo, osittain taas siksikin, että reuma-mokoma hiukan vaivaa jälleen. Hupaisaa oli se, että oikean käden keskari turposi aikalailla. Nauroinkin, että nythän on sopivan kokoinen sormi kansainvälisiin merkkeihin, muttei tuolla löytynyt syitä sitä näytellä, edes liikenteessä. Miehekäspololla on oikea poski turvoksissa, mitään syytä ei ole löytynyt, ihan ykskaks vain turposi. Tietenkään ei ole kovin mukavaa liikkua tuon näköisenä julkisilla paikoilla ja olisi kiva jos syykin selviäisi, pitää seurata vielä hetki. Jotenkin nämä tämän talven pöpöt ovat olleet ihan ihmeellisiä ja hyvinkin pelottavia.

Puikkoja kilkuttelen hiljaksiin ja valmista kyllä ennen pitkää syntyy, vaikkakin hitaasti.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja hiihtolomalaisille rentouttavaa lomaa.

Ouuu-uuu...

Juuri niin, näin komea täysikuu tuolla ulkona möllöttää. Ilman salamaa ja ilman järjestelmäkameraa en tuon komeampia kuvia saa, mutta otinpa muistoksi talteen.

Minua ei vaivaa kuuhulluus, mutta myötätuntoni niille, jotka siitä kärsivät.

Minulla on peuratoverit tuossa alhaalla näkyvällä oikeanpuoleisella pellolla. Keväästä asti siinä ovat käyneet ruokailemassa äitipeura kaksosvasoineen. Eivät edes nykyään kovin herkästi lähde karkuunkaan ja herkullista puputettavaa siinä varmasti riittääkin. Joinakin aamuina on myös ohiajaessa tullut laskettua 7 pupuakin eli myös niitä riittää enemmän kuin kylliksi. Aiemmin liikkui myös kettu, mutta kun taloon tuli koira muutaman vuoden tauon jälkeen niin Repolaista ei nyt ihan lähellä ole enää nähty.

Nyt on kovasti liukasta ulkosalla, ihan joka puolella. Työpaikan pihalla liki spagaatin tekaisin aamulla vaikka nii-in varovasti sipsutin. Tällaista tämä talvi on, välillä kaunista pakkasta, välillä niin liukasta, että kääk vaan..

Tämä liikehtii nyt taas pyykkikoneen suuntaan, ryökäleet kun eivät ole aamusta itsekseen peseytyneet, hmmph..

Unta pallossa

Kokonaiset 18 tuntia. Eli eilen illalla menin nukkumaan joskus kuuden jälkeen ja vasta reilusti puolen päivän jälkeen ylös. Mutta kyllä nyt on olo jo ihan toinen, saivat pöpöt kyytiä unirohdolla. Tänään on sitten tarmoa riittänyt jo ihan toiseen malliin. Pyykkikone on laulanut ja sain jopa tempaistua neidin pienistä housupaketin Huuto.net:iin. Toivottavasti joku nuo sentään huutaa pois, harmittaa kun ovat kaikki hyvin vähälle käytölle jääneet, osa kokonaan käyttämättä. Neiti on hiukan pyöristynyt eivätkä sitten mahtuneet päälle enää lainkaan.

Nyt sitten vietellään rauhaisaa lauantai-iltaa, muu perhe katselee yllätys yllätys: Huumaa! Minä sitten koneelle eksyin, etsiskelen kivaa ylhäältä alas neulottua nuoren neidin neuletta. Tytär teki tilauksen ja kuulemma Rose mohairista pitää tehdä, niinpä tuota marketista mukaani tempaisin kahta väriä ja olen nyt eri puolilta katsellut, mutten ole vielä mieleistä löytänyt. Ylhäältä alas varmistaakseni langan riittävyyden ja siksikin, etten ole tehnyt yhtään noin päin.

Varasin myös ajan parturiin - tempaisen kunnolla. Ehkä jopa vilautan tulosta jos en ennen sitä säikähdä itse kuoliaaksi, hih!

Nyt singahdan minäkin telkkarin ääreen, voikaahan hyvin.

Sukat hornasta

Malli: Se perustavis omasta päästä, hiukan varressa kikkailua nurjilla ja oikeilla
Lanka: Ilun ihanaista
Silmukoita: Terässä 15/puikolla, varressa pikkuhiljaa lisäten lopulta 18/puikko
Tuntuma: Hykerryttävä ja vapautunut;)

Jostakin syystä näistä tulee mieleen Horna ja kaikki ne pahikset siltä suunnalta. En tosin aio asian antaa sen kummemmin mielen sopukoita häiritä sillä sukkaset ovat kovasti mieleiset ja juuri passelit tassuuni. Projekti "Villasukkia jokapäiväiseen käyttöön" etenee suotuisasti. Tavoitteeni on siis siirtyä pikkuhiljaa kokonaan itsetehtyjen sukkien käyttöön. Ainoa joka vielä pohdituttaa on kesäaika, mutta kahtellaan, kahtellaan..

Miehekkään kanssa tässä iltana muutamana muistelimme RetuElvistä, joka nykyään elelee vain tosiaan muistoissamme ja tuolla jossakin paremmilla metsästysmailla.

Retulla oli tapana kiusata kissoja aikoinaan, silloin vielä eläneitä vanhoja harmaitamme Simppaa ja Santtua. Meillä on iso piha ja varsinkin kesäisin kaikilla kissoilla on ollut tapana nukkua lötkötellä pihan puskissa. Ovat sopivan suojaisia ulkoisilta uhilta ja kuitenkin mukava tuulenvire läpäisee nukkumapaikan. Usein kun kissa tuli puskasta unisena ja hiukan pöpperöisenä näki Retun silmäkulmaan pilkahtaneen koiruuden ja kaveri otti kunnon vauhdin ja pyyhkäisi vaarasta tietämättömän kissan yli vauhdilla. Kissaparka vain jäi pyörimään hyrränä jälkeen ja pudistelemaan päätään pelästyksestä tutisten.

Vaan kohtasipa Retukin vahvempansa - Valtteri Vallattoman. Oli Valtsun ensimmäinen kesä ja samoin tavoin nukkua posotti puskissa. Seison pihalla minäkin ja näin silmäkulmastani Valtsun kömpineen puskasta pihalle unisena istuksimaan. Käänsin selkäni hetkeksi näylle ja ykskaks kuulin kimeän parkaisun ja samassa vilisti punerva karvakasa ulisten ylös metsän reunaan autotallin taakse ja toinen pienempi punainen vastakkaiseen suunta kaikki karvat ojossa.

Kun tavoitimme koiraparan, hieroi tämä kirsuaan siihen malliin, ettei tarvinnut enää pohtia mitä oli tapahtunut. Kissa vietävä oli säikähtänyt sydänjuuriaan myöten ja ollut ääntäkin nopeampi. Eipä puuttunut enää muuta kuin, että olisi joutunut kissan kynsiä irrottelemaan kirsusta.

Tuon päivän jälkeen Retu ei koskaan enää yrittänyt Valtsua ylijuosta, muita kissoja kyllä surutta. Vielä sinä keväänä kun aika pojasta jätti, ilmestyi koiran silmiin tuttu viekas ilme sen katsellessa pihalla istuvaa Valtteria, nousi jo lokoasennostaankin ylös, kunnes näytti sitten ikäänkuin muistavan karvaan kokemuksensa ja pisti uudestaan maate ja tuhahti. Oppi siis kerrasta. Höpsö poika ja erityisen rakas jääräpää.

Meillä podetaan silmätulehdusta edelleen ja ei ole kyllä yhtään mukavaa se. Jotenkin erityisen sitkeä ja hankalasti parantuva tuntuu olevan. Mutta eipä anneta periksi vaan nautitaan silti talvipäivistä.