1 ja 11

Jep jep, lomakammassani enää yksi piikki ja blogikauppasessa vyyhtejä lisää 11!

Anteeksi, olen ollut huono bloggaaja. Selityksiä kyllä löytyy - niinhän niitä aina, heh!

Ensin prakasi selkäni juhannuksena - aih sentään, mokoma iskias. Juuri olin leukaillut töissä, etten koskaan kärsi selkäongelmista. Jokin korkeammalta taholta iski lekalla siitä hyvästä. Nyt jo pääsen paremmin liikkeelle, mutta on kyllä ruvettava selkää jumppaamaan, ettei toiste tulisi enää. Sitten iski tajuntaan, että loma on ihan pian ja töitä vaikka muille jakaa. Nyt ollaan jo paremmalla puolella niiden suhteen.

Repsukkakin, ronttipoika oli taas yli viikon reissussa. Saisi kyllä lopettaa, mutta ymmärrän, että kesä kiehtoo eikä taida tästä mailta kuitenkaan pidemmälle lähteä. Nytkin tuoksui ihan heinälle eli oli varmaan tuolla heinäladossa aikaansa viettänyt.

Mutta , nyt tutkimaan mitä blogistaniassa on taas tapahtunut. Ihanan aurinkoista ja kesäistä viikkoa toivotellen poistun takavasemmalle taas.

Haikuja kesäillasta

Aina silloin kun kädet kipuilevat kovasti eikä pysty neulomaan (nytkin ranne hirmuisen turvoksissa ja menen hakemaan siihen kortisonipiikin huomenna), silloin tulee varovasti dippailtua. Siellä ne nytkin porisevat. Miehekäs ystävällisesti auttaa vääntämään kuivaksi ja vyyhteämään. Ihana könsikäs, kiitokset rakkaani. Iso sydän sinulle!

Kuva lainattu netin ihmeellisestä maailmasta, lähdettä en tosin löytänyt.

Näinä hetkinä myös aina vaeltelen tuolla pihamaalla ja kuvaan vuodesta toiseen samoja ruusuja, syreenejä ja melkeinpä samoja kissojakin.

Kustin bravuuri on yrmeä ilme.

 Tänä vuonna tosin yksi on joukosta poissa. Meillä on ikävä sinua Valtteri. Mutta onneksi ikävää on helpottanut Emppu. Varsinainen persoonamestari, oikein "maratoonarikeskustelija"

Mutta kertokaahan mistä tulevat ne silloin tällöin selittämättömän haikeat hetket. Ne, jolloin ei löydä syytä tai selitystä herkälle mielelleen. Kun pienimmätkin asiat saavat tipan linssiin? Tiedän, ne ovat vain sitä elämää. Ei minulla mitään syytä ole onneton olla. Kaiketi se on vain niin, että jotta voisi olla oikein iloinen ja onnellinen, on vastapainoksi välillä oltava haikea ja surullinenkin:)



Sateenkaaren sukat

Sukat sateenkaarelta

Silmukoita ja puikot: 64s./16s. puikolla, 2,5mm bambuiset

Lanka: Schoppelwolle Zauberball 1564 Tropical Fish

Koko: 39

Kenelle: Ikiomaan räpyläiseen

Fiilis: Oijoijoijoi- siitäkin huolimatta, että tästä ohuesta Zauberista neulominen on kyllä eräs masokismin muoto:)  Värit vievät voiton jopa neulomistuntumasta.

Ihanan ihana ilma. Haliteltiin Esikon kanssa ja todettiin sen miljoona kertaa kuinka paljon rakastetaankaan kaikkia meitä. Hänen sanoillaan noin. Huomenna mennään Nökön kanssa tapaamaan ystäväkultia suureen kaupunkiin. Kuinkahan minä mahdan könkätä sitten huomenna illansuussa - hui!

Kauneinta viikonloppua sinulle lukijani:)

Mitä löytyykään sateenkaaren päästä?



Ainakin nämä ja huomenissa selvinnee mitä muuta, hih! Tänään en jaksa taistella bloggerin kanssa enempää!

Sateen ropistessa

Sateen ropistessa tuolla ulkona voi hyvällä omallatunnolla ryhtyä dippailemaan

Yhtä hyvällä omallatunnolla voi suukotella, halia ja ihastella

karvaista nenua

silkkisiä tassuja

pehmoista ja kiharaista masua

jotta antaa ropista vaan!

Ihanaista viikonloppua itse kullekin!

Niin haikeaa

Vaikka onkin kylmää juuri nyt, niin tuntuu kuitenkin, että luonto suorastaan hyökyy kypsyyteen ja kukkaan.

Sireenipensasrivistöstä kuuluu hurja surina ja siellä on ihan kohta jo täydessä kukassa kukinnot. Tuoksu on nyt aivan huumaava.

Muistattekos ne pelargoniat, joiden väriä arvuuttelin? Näitä upeita punaisiahan sieltä ainakin kahdesta ensimmäisestä tuli.

Ne voikukatkin, jälleen mielestäni siinä kauneimmassa olomuodossaan

Tavarataivaassakin kävin, näin ihania pussukoita tarttui käpälääni. En voinut vastustaa. Pussukoitahan ei koskaan ole liikaa, eihän?

Entäs, näyttääkö teidän muiden menopelin keskikonsoli yleensä tältä?

Nitkuttelen kyllä näitä (toinen on siellä alla jo valmiina) vain auton ollessa alle 40km/h, hihii!

Nyt keittämään kuppi kuumaa ja koivet oikoseksi, lokoisaa alkanutta viikkoa!

Kesä alkoi?

Voi pojat! Istun villasukat jalassa Suomen suvessa. No, jospa se tästä vielä lämpenisi, ei menetetä toivoa ihan vielä;)

Koulut saatiin onnellisesti päätökseen lapsosten osalta. Ihan mukavia todistuksia toivat.

Huomenna vien sitten Esikon aamusta rippileirille ja sunnuntaina on konfirmaatio. Arvostan kovasti, että myös erityislapsille tällainen järjestyy. Me olemme osallistumassa vuoden myöhemmin kuin normaalisti olisi ollut, mutta  eihän tämä myöhäistä ole vieläkään. Neiti Nökö menee sitten heinäkuussa omalle leirilleen ja juhlimme molempia yhtäaikaa siellä heinäkuun lopulla jälkimmäisen konfirmaation aikaan. Yhtä rippikoulua siis meidän kesämme.

Kesämieltäni yritin sitten virittää dippailujen muodossa.

Tällaisia sain aikaan

Tuonne myyntisivulle ne pukkasin. Laitoin sinne myös muutaman itselleni tarpeettoman WM-vyyhdinkin.

Mukavaa kesän aloitusta kaikille, tästä se pian jo sitten juhannukseenkin kääntyy ja kohtahan sitä sitten jo taas odotellaan jouluakin, hui!