Strösseliksi meni

Niin, eihän se elämä ihan pelkkää mustuutta sisällään pidä, ehei sentään:)

Tänään olen päässyt herkuttelemaan tällaisilla.

Neiti Nökö näitä taikoi tänään ja tietenkin laadukkaista raaka-aineista:)

On pakko vielä esitellä eräs postin luokseni kiikuttama ihanuuksien ihanuus. Tiedän, tämä on ihan sitä turhuuksien roviota ja tavarataivasta, mutta kun välillä vaan on pakko - tiedättehän sen tunteen. Tahtoo!

Ja sisälläkin oli niin hienosti hyödynnetty vanhoja farkkuja, tässä tapauksessa sammareita.

Mun on varmaan pakko vielä adoptoida toinenkin farkkuvuorinen. Menkää ostamaan ne pois, etten ennätä sortua, jookos!

Tuolta niitä löytyy ja mikäli et tahdo etsyyn rekisteröityä, niin luulen kyllä, että onnistunee myös tätä kautta tilaus:)  Ai niin, tämä ei ollut maksettu mainos. Minusta vain hienoja ideoita tulee jakaa muillekin:)

Ihanaista lauantai-iltaa teille kaikille ihanaisille!



Turmiolan Tommi

Otsikko kyllä kertoo aika lyhyesti ja ytimekkäästi kaiken tästä päivästä. Lyhyesti totean vain, että rikkoutuneita astioita, useampi pahoinpidelty mänty ja miniläppäri, jonka näyttö on entinen. En puhu tänään niistä rikkimenneistä ikkunoista, harmittaa liiaksi. Tuo poika tulee kalliiksi. Sakset ovat taas olleet kovassa käytössä myös, leikkelee paitojaan ja housujaan jälleen. En ymmärrä tuota juttua ollenkaan. Pitkään mietin kaupassa ostanko uusia vai pistänkö pojan menemään noissa kouluun ja selittämään kyselijöille mistä on kyse. Miehen kokoiset verkkarit ja collarit maksavat ihan kiitettävästi.

Toivottavasti männyt tästä vielä elpyvät, viilteli sen toisen vielä pahemmin. Mistä lie löysi aseen ja minkälaisen - en vielä ole jäljittänyt sitä.

Sitten hiukan koomisempiin asioihin, Kustia nauroin eilen aamulla. Oli poika hiukkasen märkä, katsokaas vaikka. Jäljet kertovat, että aamukasteisilla pelloilla oli tullut juostua.

Yh, hyh - sanoo ilme

Auttakaa mua, kuivatkaa mut heti!

Toinen veljeksistä taas otti eilen näin lokoisasti keskellä pihamaata

Repestä valitettavasti harvoin saa kuvia, on niin täysin oman tiensä kulkija eikä tykkää kamerasta sitten vähääkään, mutta vilautetaan sentään persoonallista nenuaan ja tassuaan

Heti kuvan oton jälkeen oli jälleen kiire reissun päälle. Se on sellainen kulkija-Kuosmanen tämä poika. Hurja hiiri- ja rottakissa. Onneksi sentään välillä saa hiukan sylitellä ja helliäkin.

Minun päiväni on koostunut paikkojen penkomisesta ja sainkin lankainventaarion tehtyä. Yli 8 kiloa lankaa lähtee kiertoon. Neulomoon heivasin yli 5,5 kilon lankapaketin , myyntisivulle loput itselleni puhumattomat värjätyt ja huuto.nettiin 2,7 kilon sukkalankapaketin. Penkomiset jatkuvat varmaankin seuraavaksi kankaiden osalta, mutta aikaisintaan huomenna.

Viimeinen lomapäivä on siis käytetty kohtuullisen hyödyllisesti. Ukkonen jyrisee taas tuolla taustalla, liene kohta viisain sulkea kone.

Harmaata kerrakseen

Sehän nyt lienee tosiasia, että rakastan harmaata yli kaiken. Enkä suinkaan vähiten tämän harmaan herkun takia:)

Tässäkin kuvassa täysin taju kankaalla. Ei eväkään heilahtanut vaikka kuinka räpsin. Sain kuvaa katsoessani uuden värjäysajatuksenkin, hihii!

Päivä on ollut ihana, olen saanut värjätä rauhassa. Huutonettiinkin sain monen vuoden tauon jälkeen pukattua muutaman itselleni turhan tavaran. Vielä pitäisi monenlaista sinne laittaa, huh ja puh! Talo on edelleen kirppiksestä huolimatta ihan täynnä kaikkea tarpeetonta, mutta kuitenkin sellaista, etten hennoisi UFFillekaan viedä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa hyvä tulee! Mieli ja sielu kuitenkin janoavat avaruutta ympärille. Langoille ja kankaillekin himoaisin Ikean Hemnes-kaappeja - täytyy ryhtyä säästämään ja sitten hurja inventaario käyntiin ennen kuin uusiin kaappeihin tällään.

Harmaita tänäänkin vyyhdittelin - tämmöisiä

Oikein leppoisaa tiistaita kaikille!

Kirppistellen

Pihvilihajalkainen adjutantteineen - tervehdys!

Kuten kuvastakin voi päätellä vietimme päivän kirppiksellä. Väkeä oli ihan mukavasti, mutta ne kaikki kuusi sadekuuroa, jotka niskaamme saimme, olisivat saaneet jäädä tulematta. Haittasivat kovasti myyntiä. Onneksi kuitenkin saimme melko paljon myytyäkin. Ajattelimme ottaa vielä uusinnan ennen kesän loppua jos vain ilmat sallivat. Kukkahattuni muuten ostettiin päästä, hei hei vaan hattuseni:)

Kotiin tultuani olenkin ollut aivan tönkköjalkainen. Sen verran kuitenkin tsemppasin, että vyyhditin viimeisimmät dippaukset.

Vasemmalta lukien Plip Plop, Hento Kuiskaus, Havannalainen ja Vampira

Suomenlampaan sukkalankaa nylonilla vahvistettuna. Vampiraa en oikein mihinkään kuvaan saanut ikuistettua täysin todenmukaisena. Se on violetti kyllä, mutta se on hiukan tummempi ja taittaa hitusen enemmän punaiseen kuin kuva antaa ymmärtää. Havannalainen taas on hyvin tumma suklaanruskea, jossa taas vivahdus viininpunaista.

Melkoista vauhtia kuluvat nämä lomaviikot, kaksi jo mennyt ja huomenna alkaa sitten se viimeinen. Kevyesti kyllä jaksaisin lomailla ihan vaikka koko kesän, hih!

Mutta nyt saunaa lämmittelemään, on pestävä päivän pölyt pois.

Aurinkoista sunnuntaita! (Siellä se taas muuten möllöttelee, uskokaa tai älkää - kaiken sen sateen jälkeen)

Mini se on mukava auto

Lueskelin tuolla iltayöstä vielä blogeja ja osuin hienoon Mini-projektiin. Siinä laitetaan Miniä arvoiseensa kuntoon ja hyvä niin sillä ne ovat tosiaankin hauskoja ja hienoja autoja.

Miksikö minä sitten tässä suuna päänä kehuskelen Minejä? No, minulla on ihan erityinen suhde Miniin sillä minun leikkimökkini pikku tyllerönä sattui olemaan punainen Mini. Suurin osa penkeistä oli otettu pois ja ikkunoissa oli hienot verhot, oli minulla jopa pelargonia siellä kojelautaikkunalla. Isäni sen minulle mökiksi tuunasi. Tosin ei silloin tiedetty moisista tuunaamisista yhtään mitään. Sääli, ettei siitä ole yhtään ainoaa valokuvaa, en ainakaan tiedä, että olisi.

 Hauska muisto myös lapsuudesta on se, että isäni tekemä neulatyyny on yhä käytössäni, tosin juuri nyt harmikseni hukan teillä kuten muutkin neulatyynyni. Se on pyöreä, taustanaan nahkapala ja välissä vanua. Etuosa on oranssi froteinen päivänkakkara. Tuo on käsin ompelemalla tehty ja pistot ovat todella pienet ja siistit. Isäni siis on ammatiltaan konepuuseppä, mutta aina ollut minusta enemmänkin perinteinen kädentaitaja kuin linjastomies. Nyttemmin kyllä jo eläkkeellä.

Itse pidän käsillä tekemistä äärimmäisen tärkeänä ja suorastaan terapeuttisena. Itse ainakin huomaan usein stressitilanteissa etsiytyväni puikkojen äärelle tai jonkin näpertämisen pariin. Siinä tehdessä sitä toki niitä asioitaan työstää kyllä, mutta rennommin ja ehkä myös rauhallisemmin.

Pelottava asia eiliseltä on tieto, että tuossa ihan lähellä, puimaladon takana käy ilmeisesti karhu viljaa syömässä. Tuolla on jatkuvasti tuoreita karhun ulosteita. Selvisi syy sillekin, ettei Anni sinne kovin mielellään tahdo lenkille. Vainuaa ilmeisesti karhun.

Mutta oli karhu tai ei, minä jatkan dippaamista. Eilen jo muutaman vyyhdin dippailin - hentoista ja utuista, tummaa ja temperamenttista. Odotellaan siis kuivumista. Pari uutta Kyjy-aloitustakin sain aikaiseksi, mutta eipä niitä nyt ainakaan vielä kannata esitellä. Ehkä sitten kun on päästy hiukan aloitusta edemmäksi. Otin nyt vain tavoitteekseni saada kaikki aloitukset mahdollisimman nopeasti tehdyksi ja sitten voi keskittyä tikutteluun rauhassa.

Hiki pinnassa jatketaan tänäänkin. Yöt on nukuttu ihan au naturellina, vielä karhuparka säikähtyy jos ikkunasta sisään vilkaisee, hih!

Kesän iloja

Kesä se on sitten täynnään iloja. Saa pelata frisbeetä, kiusata kissoja ja juosta muuten vaan. Vaikkakin täytyy tunnustaa, että pelaajamme hyytyi jo vartin päästä ja halusi sisälle:) Kuuma siis on, varjossa äsken 29 astetta. Kaikesta huolimatta aion väripadan ääreen kohtasellaan. Suomenlampaan sukkalankaa tällä kertaa, nami nami.

Kosti ja Kusti ovat tosiaan löytäneet uuden reitin ulos ja yhtenä aamuna Kusti jopa hyppäsi tuosta sisäänkin vaikka pudotusta on yli kaksi metriä.

Sunnuntaina aiomme neiti Nökön kanssa Tanhuhovin kirpputorille. Neiti myy pieneksi jääneitä vaatteitaan ja minä hiukan sitä sun tätä tarpeetonta. Tulkaahan moikkaamaan ken sinne eksyy. Minut tunnistaa tuosta alapuolella näkyvästä kukkahatusta ja suurista pöllön silmiä muistuttavista aurinkolaseista. Sinne en kyllä ajatellut lankoja mennä myymään, mutta jos nyt sattuisit jotain ostamaan tätä kautta niin sieltä saa kyllä hakea, vinkkaus vain ja tiedän kaapata vyyhdit mukaan.

Nautitaan kesästä vaikka välillä onkin jo ihan tukalankin kuumaa.

Ukkonen vaiko peräti akkanen?

Viime yönä saimmekin nauttia aivan hurjasta ukkosesta ja rankkasateesta, vei ryökäleen kuuro melkein pihatiemmekin mäestä mennessään

Tuo vertailu ukkosesta ja akkasesta taas juontuu lapsuudesta sillä Ruotsin serkkuni, suomalaisten vanhempien koko ikänsä siellä asunut poika tapasi aina sanoa ukkosta akkaseksi, ei millään oppinut oikeaa lyhyiden kesälomien aikana tuolla pohjoisella pohjanmaalla leikkiessämme. Terkkuja vaan Petrille sinne Ruotsin maalle.

Kisuliinit ovat varmaan myös olleet yöllä aika kauhuissaan sillä sisällä on tänään sitten riehuttu tosissaan

Vuoroon pestiin velipoikaa ja vuoroin retuutettiin.

Nämä pojat ovat kyllä niin sylivauvoja kuin olla voivat ja sylittelyä kyllä sitten piisaakin

Rakastan Kustin nenän ja huulten sävyä, oikea namupoika

Tassukin on aika miehekäs ja tumma. Vatsakarvat kaipaavat jälleen kampaamon käsittelyä, on taas ilmeisesti mennä hiihdelty puoli puskaa muassa.

Marie my sweetin serkkuja ja muutaman muun heittelin myyntisivulle taas:)



Huivituttaa

Marie my sweet

Pohjalanka White Blue Faced Leicester 2 ply 70% wool/30% nylon 100g/345m

Mieleni tekee ensi talveksi tummanpunaista semisolidia pehmoista huivia ja tästä se tulee. Malli vielä hiukan pohdinnassa, mitään kovin suurta huivia ei tästä määrästä tule, joten malliehdotuksia otetaan ilolla vastaan:)

Tässä samalla voinen tehdä tunnustuksen lankahamsteroinnistakin: Novitan syysvärit sytyttivät sen verran, että tuli hankittua Rose Mohairia leijonankeltaisena, Luxus Cottonia beigenä tiskirätteihin, Polkua kokeeksi värissä Mustajuuri ja 7veikkaa värissä Fasaani.

Annia eivät tekemiseni tänään ole tämän enempää kiinnostaneet

paitsi imurointi, jolloin pakeni keittiön pöydän alle ja katseli epäluuloisesti vuorotellen minua ja imuria.

Tämä alkaa olla se aika kesästä, jolloin jo pikkuisen alkaa huomata kesän kääntyvän loppupuolelleen. Ohra kuitenkin on onneksi vielä näinkin vihreää eli ihan syksyn tuoksuista ei vielä voi puhua.

Tänään tosiaan herkuttelimme kanttarellikastikkeella ja uusilla perunoilla. Nami nami! Ilmeisen hyvää se tosiaan oli koska tuossa iltasella yhytin esikon kastikepannulta ruokalusikan kanssa. Yhtään ei jäänyt jäljelle, siitä sankari piti huolen.

Nyt taitaa olla aika mennä laittamaan pannu kuumaksi heinän tekijöille, josko jo malttaisivat tältä päivältä lopettaa.

Suu mustikassa

Jepulis, näin on. Kävin Esikkoa heppaterapiassa käyttämässä ja ajoin tuolta suuren kylän kautta. Nappasin kauppiaalta mukaani pensasmustikkaa ja kanttarelleja. Mustikoista ei ole kuvaa näyttää sillä popsin sen litran jo huiviini. Mutta lohdutukseksi sentään kanttarelleista

Huomenna teen oikein kermaisen ja sipulisen kanttarellikastikkeen kera uusien perunoiden, nams!

Kesä on siitä niin mukavaa aikaa, että marjoja kypsyy litroittain ja tuoreita sieniäkin on saatavilla, ainakin torikauppiailta mikäli on yhtä saamaton kuin minä niitä itse poimimaan

Onneksi sentään pensaissa näyttäisi olevan tulossa niin punaista kuin mustaakin

Muutaman harmaavarpusenkin pukkaan tuonne myyntisivulle. Ken vielä niitä tahtoi, niin ainakin muutama tarjolla nyt.

Kyjy:jä olen taas muutaman aloituksen saanut aikaiseksi, mutta en niistä viitsi alkutekijöissään kuvia laittaa. Räveltämössä kuitenkin projektisivulla.

Sunnuntaini kulunee dippailujen ja hyvän ruoan parissa. Oikein leppoisaa sunnuntaita teillekin!



Iltalenkillä

Tämä päivä ei sitten kyllä mennyt aivan putkeen. Yritin löytää noita Tico Ticoja värjäyksiini, tuloksetta. Länsi-Uudellamaalla noita ei sitten ilmeisesti ole. Kolme paikkaa kolusin, onneksi Lila lupasi koettaa jelppiä hädässäni. Lohdutukseksi rohmusin lähes kaikki löytämäni Nallet matkaani. Syyttäkää siis minua, jos ette löydä yhtään valkoisia Nalleja kaupasta:)

Kaiken lisäksi Viivi-biilistä puhkesi oikea eturengas. Jotensakin tuntui siis, etteivät kaikki haltijat olleet puolellani.

Mutta ei anneta kaikenlaisten vastoinkäymisten haitata. Iltapuhteeksi otimme Neiti Nökön kanssa kameran ja Annin matkaamme ja lähdimme iltalenkille. Näin innokas lenkkeilijä meillä oli muassamme.

Tienpientareet ovat ihan täynnään kaikkea kaunista

Minusta jopa erilaiset heinätkin ovat niin kauniita

Ja eräs joka paikkaan nenänsä työntäväkin taisi saada aivastuskohtauksen

Naapurin orivarsa sai meidän jakamattoman huomiomme

Miehiä ihailimme heinätöissään

Takaisin tullessa yllätimme Repen hiirijahdista, heti kuvan ottamisen jälkeen nappasi saaliinsa ja jolkotti ylös kotipihaan sitä talteen viemään.

Minä kyllä rakastan kesää yli kaiken, se on se minun vuodenaikani. Ei tarvitse palella eikä vilusta väristä. Saa vaellella mailla ja napsia kuvia mitä kauneimmista yksityiskohdista. Kaikkein parasta on tietysti loma, ei kiirettä minnekään. Sen kun vaeltaa ja haaveilee. Niin ja tietysti värjäilee ja tikuttelee, mitä sitä ihminen muuta voisi toivoa, kysyn vaan:)

Savannin jengiä pukkasin muutaman myyntisivulle. Nyt keittämään teekupposta. Tajusin tässä juuri, että olen näinä päivinä ollut ilman kahvia jo puoli vuotta. Välillä tuoksuttelen juuri keitettyä kaffetta, mutta ei sen kummemmin sitä kuitenkin tee mieli. Vähän sama asia kuin makkarassa, minusta grillattu makkara tuoksuu hyvälle, mutten suurin surminkaan suuhuni laittaisi (tiedän, olen kummallinen suomalainen).

Harmaa hyöky

Minuun iski jonkin sorttinen mania, neuroosi tai joku muu höpöys. Vai mitäs sanotte? Harmaata ja petroolia, harmaata ja pinkkiä, harmaata ja tummaa oranssia ja harmaata ja, ja... aina vaan. Vielä ei nimittäin loppua näy sillä miehet jonkinlaista ensiapua pumpun moottorille antoivat, ei olla ns. kuivilla vesillä mutta jospa se tuosta. Läiskin nämä harmaavarpuset tuonne myyntisivulle jahka kerkiän ja kuivuvat kunnolla. Kunhan tästä harmaahulluudesta tokenen, niin minkäs sitä sitten ottaisi seuraavaksi valikoimaansa, hihii!

Edit. tässä vielä kauniisti vyyhdittynä

Ihan pakko näyttää myös nämä ihanuudet, jotka Lilalta sain lauantaina.

 Kiitos sinulle ystäväiseni.

 Meillä oli kyllä ihan äärettömän mukava päivä ja meni ihan liian pian. Meidän on otettava uusiksi mahdollisimman pian. Omia ostoksiani en taida täällä sen kummemmin esitellä  sillä ihan vaatelinjalla alerekeiltä poimien etenin päivän mittaan. Yhtään en lankaa ostanut, mikä kyllä oli vain hyvä asia sillä ihan liikaahan tuota jo on ennestäänkin.

Tämä kuva minun on myös pitänyt näyttää, sudenkorento ilmeisesti. Ressukka löytyi pihalta, mutta värit ovat äärettömän kauniit ja koko otus muutenkin upea.

Ihanaa, että on hiukan viileämpi päivä. Hyvä tekosyy touhuta sisällä, eikös?

Lomamieli

Ensimmäinen virallinen lomapäivä, aah!

Lämpöä oli ulkomittarissa 29 varjossa, huh vaan!

Tässä lähitienoilla on ollut hirmuisia kuuroja ja ukkosia, mutta me olemme saaneet vain pikkuisen rippuisen vettä, kuten maastakin voi todeta. Tuolta pellon reunalta otin kuvan.

Onneksi kuitenkaan kukkaset eivät ole ihan näin kärsineitä

ja tietenkään osa niityn kasveista ei vedestä niin kovasti olekaan tarkkoja

Vanhaa tallia olemme miettineet kovasti, lähinnä siis, että mitä sille tehtäisiin. Vielä emme ole hennoneet maan tasallekaan laittaa.

Neiti Nökö pystytti kissaherroille kampaamon pystyyn ja ensimmäinen asiakaskin jo ilmaantui:)

Ihan putkeen ei kyllä loman alku ole mennyt sillä vesipumpun moottori kärähti, ihania rahareikiä aina kun ei odottaisi ja puhumattakaan, etten pääse ihan heti taas värjäämään elleivät miehet keksi jippokolmosia.

Jk. päivitin muutaman vyyhdin myyntisivulle.

Nyt jatkamaan kyjyjen alullepanoa, mieluummin aloittelen mahdollisimman pian kaikki ja sitten vain tikuttelen niitä valmiiksi omaan tahtiini.

Ihanaista kesäpäivää teille kaikille!