Tänään olen..

..herännyt luvattoman aikaisin vapaapäiväksi.

..hurauttanut Esikon ja Neiti Nökön kanssa ratsastusterapiaan

..ihmetellyt jatkuvasti sisälle livahtavia kissoja

..värjännyt uutta lankaa

.. neulonut 1,2 sukkaa

..käynyt saunassa

..päivitellyt tukkeutunutta saunan viemäriä

..etsinyt jälleen sisälle piiloutunutta kissaa

..päättänyt julkaista lukijoiden kiusaksi uuden värjäyskuvan

.. katsonut epätoivoisena karttuvaa lankavarastoani

Siksipä kysynkin: olisiko innostusta jos pukkaisin jonkinmoisen ylituotannon erän myyntiin?

Tiistaiporinat

Hamstratut perusnallet 100g/260m muuntautuivat sitten uuteen värikylläiseen muotoonsa.

Mieli kujertelee jo uusissa yhdistelmissä täyttä häkää, joten eihän se auta muu kuin jatkaa porinoiden parissa. Sen verran kuitenkin nälkä kurnii jo tähän aikaan iltaa, että kenties kuitenkin puraisen jotakin ensin. Täytyyhän sitä taata värjäyskunto - eikös?

Värikylläistä tiistaita kaikille!

Metsänpeikko tahdon olla

Katsellessani noita kahtakymmentä jäljellä olevaa varjo-KYH:ni aloitusta, en voinut olla vaipumatta epätoivoon. Nämä oikkuilevat räpylät ja tassut vaativat jotakin muuta välillä, samoin kaipasin jonkinlaista yllätystä elooni. Siispä tassuttelin jämäkerälaatikolleni ja kaivoin kolmosen puikot esille niiden ainaisten kakkosten tilalle. Tein myös historiaa sikäli, että aloitin sukkaset tällä kertaa varresta! Mitä ihanaa sekamelskaa värien kanssa ja miliuuna pääteltävä lankaakin, mutta ei puhuta niistä vielä.

Metsänpeikon Sukkaset

Silmukoita 40, puikot Novitan (pahamaineiset) alumiiniset 3mm, 39 kapeaan tassuun

Lankana: Jämälaatikon aarteita: Noro Kureyon Sockia, Markkalankaa, Jitterbugia ja vaikka sun mitä sävyyn sopivaa. Neulottu kaksinkertaisista langoista.

Fiilis: Juuri sellaiset mitä tarve huutelikin: paksun paksut ja mukavasti paljasta jalkaa myötäilevät.

Tässä ne sitten ovat – ihanaakin ihanammat, merinon, perusvillan ja kaiken mahdollisen ja mahdottoman sekoitukset: Metsänpeikon sukkaset! Lämpöiset kuin mikä, normaalia hiukkasen paksummatkin ja vaikka muuta taannoin väitin, laitoin ne jalkaani jo ennen kuin seitsemännet ohuet ovat valmiina. Vaan, tämän verran fuskua sallittakoon, eikö vain? Pikkuisen turvonnut polvikin tokeni kuin taikaiskusta, on se vaan taikalankaa tuo merino.  Uudet tilkkutäkkisukkaset ovat jo puikoilla, tällä kertaa mennään viileämmissä sävyissä.

Valmistumisessa edesauttoi suuresti eilinen Helsingin keikaus ystävä-kultaa tapaamaan. Bussimatkoilla on aikaa tikuttaa kaikessa rauhassa.  On aina muutenkin oikeaa elämän eliksiiriä tavata ja höpötellä kaikesta taivaan ja maan välillä. Aika rontti vaan aina hujahtaa ihan liian nopeasti, mutta ei hätää, otetaan taas uusiksi sopivan tilaisuuden tullen.

Värjäyksiäkin on taas porissut padan täydeltä, perheparkani poloinen:)

Ajatusten aamiaisia

En tiedä ovatko teille tuttuja Positiivareiden ajatusten aamiaiset?

Minulle tuollainen on työsähköpostiin kopsahtanut jo monen vuoden ajan ja aika-ajoin sieltä löydän harvinaisen osuvia ajatelmia. Tänään tällaisen:

AAMUN AJATUS

Elämääsi eivät ensisijaisesti määrää

ulkoiset edellytykset ja olosuhteet,

vaan ajatukset, jotka pyörivät mielessäsi.

-N.V. Peale

Tämä nyt tuli siksikin ajankohtaiseksi, että lähiperheessäni on alkoholiongelmainen henkilö, joka pitkän lähes kaksivuotisen raittiuden jälkeen on repsahtanut. Kuinka pysyvästi ja kuinka pahasti - sen aika näyttää. Mutta surullisinta tuossa on se, että sitä "syyllistä" hän etsii minun suunnastani repsahdukselleen. Yllätyin koska olin luullut olleeni tukena raittiuden polulla, kannustaneeni ja auttaneeni mahdollisuuksien mukaan. Paha mieli on suunnaton, jo pelkästään romahdusten vuoksi, mutta varmastikin pahiten noiden syytösten vuoksi. 

Itse ajattelen kuitenkin niin, että ongelmaista on jossakin kohdin lakattava paapomasta ja loppuun saakka tukemasta ja hänet on ikään kuin heitettävä sinne syvään veteen ja minä päätin nyt liki 17 vuoden jälkeen tehdä niin. Liekö osasin itseni selkeästi tuossa ilmaista. Tiedän - kuulostaa äärettömän julmalta, mutta vietettyäni liki kolme päivää epävarmuudessa toisen elossaolosta tai kunnosta ylipäätään, en enää tajua mitä muuta voisin tehdä. Toivottavasti kohtaa itsensä ja omantuntonsa peiliin katsoessaan, koska vain sitä kautta hän pääsee todellisten syiden lähteelle ja pysyvän toipumisen alkuun.

Iloisiakin asioita on tapahtunut, voitin arvonnassa! Posti kantoi suloisen kisukukkaron Sitä Tätä Tota-blogista, kiitokset vielä sinne!

Muistakaa olla muille yhtä kilttejä kuin itsellenne ja itsellenne yhtä kultaisia kuin muille!

Ahne possu nähty liikenteessä!

Tiedättekös mitä kärsimätön värjäri teki? Paineli lapsen terapian aikana (tunti aikaa häsläämiseen) Suureen Tavarataloon Saukkolaan ja tyhjensi valkoiset Nallet juuri siitä kohtaa hyllyä (20 kerää) pahimpaan värjäämisen nälkäänsä. Tämä samainen vastuuntunnoton värjäri lunasti myös Miehekkään lupauksen syntymäpäivälahjasta ja tilasi Toikalta vyyhdinpuut, joilla toivottavasti suitsait-sukkelaan kerät muuttuvat vyyhdeiksi ja rannekanava säästyy. Siitä lopusta puhutaan sitten joskus jos puhutaan, kassotaan nyt ensin mihin liemeen itseni laitoin.

Tähän väliin lienee sopiva hetki esitellä viimeisimmät padan tuotokset:

Ohutta 75/25 sekoitusta nämä.

Annilla on ilokseni juoksu ja tiesittekö, että koirillekin on nykyisin kertissiteitä. Olipa vinkeä tunne kassalla ostoksia maksaessani, hih!

Höpönassun kanssa hassutellen

Sunnuntai, joka vuorotellen näyttää mitä ihaninta auringonpaistetta ja sitten taas hetken perästä pilvistä ja synkkää mieltään. Kuin mieltään yhtenään muutellen, kummallinen säiden herra meillä tänään.

Olemme Esikon kanssa nauttineet sunnuntaista höpöjuttuja pöpötellen ja muutenkin hassutellen.

 

Esikko koputti päähäni ja kysyi:

- Onko ketään kotona?

Minä hänelle vastasin:

- On täällä äiti ainakin.

Sitten oli minun vuoroni koputtaa villikon päätä:

- Kop, kop, onko ketään kotona?

- Ei ole ketään kotona täällä.

- Onko ihan tyhjää täynnä?

- On, ihan tyhjä koko pää. Tule huomenna kysymään uudestaan.

Aivan hassu koko poikanöpöni. Siltikin uskon, että tuolla pääkullassa on tyhjyyden lisäksi kyllä muutakin:)

Se on sitten alkamassa syyslomaviikko lapsosilla ja kotona oletettavasti kaaos, puuh! Itse olen töissä koko viikon.

Minä puolestani olen löytänyt itseni neulomasta kiihkeästi työsukkia Miehekkäälle ja sekä kahdelle muulle työn raskaan raatajalle, huh! Miten noilla voikaan kaikilla olla liki 45 jalka? Kysyn vaan, kyllä on siunaus paksummat sukkalangat ja jämälankalaatikko, ainahan noita voi neuloa moninkertaisina, jee!

Ja ei kun nitkuttelua jatkamaan. Nauttikaahan sunnuntaista!

Oodi villabambulle

Siitäkin huolimatta, ettei tästä pohjalangasta ainakaan tämän hetkisillä taidoillani saa voimakkaampia värjättyä, olen suorastaan rakastunut tähän lankaan. Sopivan rouhean näköistä, suorastaan juurevan tuntuista. Sopii mielestäni mahdottoman hyvin murretuille jopa synkille väreille ja sitten taas toisaalta myös noille heleillekin sävyille.

Niitä synkempiä sitten tällä kertaa värjäsinkin. Harmaaseen taittuvaa oliivinvihreää, luumulilaa grafiitilla sekä ruskean sävyjä.

Mutta voi sentään, nyt ne ovat jälleen loppu. Ahneella värjärillä on se kuuluisa kakkainen loppu. Eipä auta itku eikä hammasten kiristys. Taidan koitella seuraavaksi ihan tuolla perusnallella, miten ottaa väriä itseensä. Sekin on minusta oikein mukava perussukkalanka.

 

Tänään oli suunnitelmissa lähteä katsomaan ystäväkullan keikkaa, vaan Esikolla ei ollut hoitajaa ja oma kurkku on kuin santapaperia. Niin siinä on tainnut käydä, että se kaikkialla pyörinyt flunssa on uhkaavan lähellä. Kaikki muut ovatkin sitä meillä ja lähiympäristössä jo poteneet.

 

Tänään ohjelmassa siis hyvin rauhaisaa kotieloa ja lämpöinen sauna. Ja ehkä vielä niitä värjäyksiä. Toivottavasti jaksatte niitä vielä katsella.



Kurkkaus syksyiseen iltapäivään

On jo ilta ja takana täysimittainen työpäivä, lennellen sinne ja tänne. Tuntuu kuin vuorokaudesta aika loppuisi kesken vaan eipä auta, jostakin sitä on vielä hitunen lisää kaivettava sillä…tällekin illalle on vielä monenlaista tehtävää. Muistelen pyykkivuoren korkeuden hipovan liiallisia korkeuksia enkä uskalla mennä katsomaan poikain huoneeseen. Sovitaanko, että vastuu on heidän?

Jotakin hyvin peruspurkkaa on valmistunut, perustavissukat Neiti Nökölle, Novitan 7V Polkasta. Valon määrä on ikävän rajallinen ja pikkuhiljaa on ollut pakko turvautua salamaankin valoa antamaan.

Koska oli julmettu kiire, piti singahtaa marketin lankalaarille ja napata sieltä paksua lankaa ja kutaista sukat suit sait, mutta nyt ovat jo neidin jalkaa lämmittämässä eikä aikaa tuhraantunut liiaksi kuten minulla kutimissani usein valitettavasti on tapana.

Ainoastaan se harmittaa näin jälkikäteen, että kun tuota lankaa nyt on jokunen kilo noissa varastoissani, niin olisinhan minä voinut kaksinkertaisestakin tekaista sen sijaan, että taas uutta ostin. Viisas pää, mutta perinjuurin myöhäisherännäinen, höh!

En tiedä olenko koskaan kertonut, mutta Annilla on eräs erittäin höpsö tapa. Kulkee ovista lähes aina peruuttaen eli takaperin. Kävelee siis siihen kynnykselle asti normaalisti ja sitten pyörähtää ympäri ja peruuttaa hanuri häntäkikkaroineen edellä ja kynnyksen toisella puolella jälleen ympäri pyörähdys ja normaalisti eteenpäin. Höntti hömelö, tuo meidän hauva.

Värjäyksilläkin taidan jälleen kiusata.

Tässä ohuet perussukkalangat

Ja tässä vuorostaan villabambu, ottaa huomattavasti heikommin väriä itseensä vaan niinhän ne bambusekoitteet useinkin

Ulkona on aivan ihana auringon paiste, siitä on rynnättävä kipin kapin nauttimaan. Iloa teidänkin keskiviikkoonne!

Kuopus Kepponen

Kuopukseni, tuo syntyessään melkoinen sammakonpoikanen, on kasvanut jo kovin kovin suureksi. On tullut pituutta roppakaupalla lisää sitten sairaalalta lähdön. Pienestä enkelinkasvoisesta poikasesta on kasvanut melkoinen riiviö. On alkanut esiintyä uhmailua, vastustusta, ähinää, puhinaa ja murinaa. Jopa jokusen haistatuksen olen ollut kuulevinani, tosin kehotin haistamaan itse lähetystään. Lähes joka päivä käydään tiukkaa vääntöä erilaisista säännöistä ja vastuista, joita nyt varmaan jokaisen murkunkin elämään kuuluu.

Ollaan jo niin isoa poikaa ja samalla niin pientä, hiipii peittoineen alakertaan lähellemme nukkumaan. Halatessa huomaa, että niin kovasti tykkää vaikka koittaa muuta esittää. Mitä enemmän murisee, sitä enemmän halin ja suukotan ja kerron, että tykkään. Periksi en kuitenkaan säännöissäni anna. Rakkautta ja rajoja, toivon sen riittävän. Siskonsa ja veljensä ovatkin jo tätä äitiä hiukan harjaannuttaneet, mutta tuntuu silti uskomattomalta, että viimeinenkin ”vauvani” on jo melkeinpä iso, syvä huokaus vaan – minne se aika oikein katosi?

No, ei huolta – kun katsoo peiliin niin sieltä ne löytyvät, ne kuluneet vuodet, hih!

Ulos kun katsoo, sieltä kurkki täysi syksy. Haravoida saisi minkä kerkeäisi, mutta portaita en malttanut vaan jätin ne ihan niille sijoilleen:

Sitä paljon peloteltua lunta odotellessa!

Vuosikertapäivä 101010

Tänään taas vanhenen vuodella, täytynee päivittää tietoja tuonne sivuunkin:)

Kiitos teille kaikille murusille, että muistitte.

Huomasin myös, että olen unohtanut nämä värjäykset näyttää kokonaan, piti kokeilla hiukan oudompia yhdistelmiä ja piristävää sekin aina välillä. Keskimmäinen taitaa olla parasta värjätä uudelleen, mutta aina sitä oppii tehdessään ja myös epäonnistuessaan.

Välipalatyönäni aloitin 7V Polkasta paksut villasukat, paksulla langalla akuuttiin tarpeeseen. Mukavaa välillä nopeammin valmistuva työ ja ihan hauska kaikessa räikeydessään lankakin.

Nyt vielä saunan lämmitykseen ja pyykin pesulle, tätä se kuitenkin tämä arki aina on.

Metri kissaa ja silakoita

Hihii,  Kosti karvakakara tunki taas sisälle ja oli niin reporankana ja syliteltävänä kuin vain mahdollista.

Taitaa tuossa ainakin metri kissaa olla

Kovin on suuri luottamus Neiti Nökön sylissä olemiseen

Mietteliäänä voi syntyjä syviä pohtia

Ja sitten taas uudelleen oikoa väsyneenä

Varsinainen pörisijä!

Eilisen vietinkin sitten Stadin Silakkamarkkinoilla. Tunnelmallinen tapahtuma, jonka kruunasi muutoin mukava päivä sekä herkkusoppa Soppakeittiöllä - voin vain suositella. Valehtelematta sitä soppaa taisi olla jotakin 750ml ja litran väliltä. Mutta kaiken huidoin kiltisti kitaani, ai nami! 

Kaikenlaista herkkua oli myös kalakauppiailla tarjolla. Minä lienen aika kummallinen sillä mitään kalatuotteita en ostanut, sen sijaan itse neulotut kynsikkäät kyllä - hih!

Komeita aluksiakin tuolla oli, sisään en tosin uskaltautunut.

Upea päivä kaikin puolin.

Hullu hutunkeittäjä

Jepulis, minä se täällä taas keittelen.

En vain malttanut pitää näppylöitäni irti tästä vyyhdistä. Villabambua (Tinttamarellista) ja upposi pataani toissa päivänä. Langan tuntu on suloinen, hitusen karhea ja rustiikkinen. Suosittelen tuota kyllä tilaamaan mikäli mieltänne polttelee värjäykset ja muut keitokset. Minulla tätä ei toistaiseksi ole enempää kuin tämä ainokainen vyyhti sillä tämä tuli kylkiäisenä ja yllätyslahjana taannoin. Mutta mikäli minusta riippuu, niin lisää on saatava.

Neulominen on kuulkaa jossain määrin samanlainen juttu, kuin vaikkapa koiran omistaminen ja kävelyttäminen. Juu juu, nähkääs - tänäänkin istuin sairaalan röntgenissä vuoroani odottamassa ja koska nuo tuppaavat aina kestämään, niin neuloin sukkaa. Huikea yllätys varmaan, mutta en ollut ennättänyt kauankaan kitkutella, kun oli useampikin ihminen jo ennättänyt sitä kommentoida. Kuin konsanaan koiran rotua ja korvia, pohdittiin langan väritystä ja valmista kuviointia. Ihmeteltiin työskentelytapaa kuin lonkkien kuntoa koirarassulla. Mutta hauskaa oli, röntgenhoitajakin kertoi vapaalankahuovuttavansa, jee!

Ja mikä parasta tuloksetkin olivat mukavaa kuultavaa. Tästä on taas hyvä jatkaa.

Edit.  Oli pakko tulla vielä kertomaan nyreän Miehekkään kommentti julkineulomiseen ja seurallisuuteen. "Ihan epistä, kun minä otan aseet ja menen niitä julkiselle paikalle putsailemaan ja kokoamaan, niin jo vain on koko joukko seuraa, tosin vääränlaisia." Hih, tuolle könsikkäälle oli jo pakko hymyillä. Ja siitäkin karvanaamalleni kaikki kunnia, ettei koskaan juputa tosissaan langoistani tai niiden määrästä.

Iisakin kirkkoa rakentamassa

Olen viimeisen kahden kuukauden ajan rakentanut todellista Iisakin kirkkoa, näitä sukkia!

Mitä tekee järkevä neuloja käsien kiukutellessa tämän tästä? Poimii tietysti kätösiinsä erittäin ohuen, mutta sitäkin herkullisemman merinoisen Markkalangan ja 2mm puikot. Jotta tehtävä saisi oikein masokistisen luonteen, päättää tämä järkensä menettänyt neuloja, että mallineuleeksi kävisi loistavasti ribbineule, kierretyin oikein silmukoin. Jep - noitahan sitten neulottiinkin, pitkään ja hartaasti. Mutta: nyt ne ovat viimeinkin valmiit.

Samalla Operaatio Itsetehdyt Käyttösukat edistyi, jo kuudennet ohuet villasukat laatikkoon. Olen antanut itselleni luvan ottaa ensimmäiset käyttöön, kun sukat viikon jokaiselle päivälle ovat valmiit. Eli siis - joulun jälkeen? Köh!

Mikähän muuten tökkii bloggerissa, kun en vain saa auki koko kuvan lisäysikkunaa? Lähtee kyllä auki, muttei sitten lataudu? Jouduinkin leikkimään Flickr:n kanssa ja ei ihan hallussa taida olla tuo minulla.

Nyt onkin sitten hyvä hetki jatkaa uusien sukkien kimpussa. Ja mitäköhän sitä ottaisi mukaan huomiseen neuletapaamiseen?

Mitähän sitä tekisi?

Niin, kun lapset sairastavat ja tekeminen on rajoitettua, silloin sitä alkaa mieli palaa hyvin herkästi tuonne väripadan äärelle.

Tämän tai oikeammin eilisten keitosten tulos on tässä:

kaikki 100% Schoppelwollen merinovillaa.

Sain kasapäin hyviä ehdotuksia tuolla arvonta-postauksessa väreille ja osin niitä hyödyntäen ideoin tällä kertaa.

Olen saanut usemman ihanan tunnustuksen ja kiitokset niistä kuuluvat Lilalle, Neferille ja hillaselle . Kiitos kaunein teille kaikille, palaan niihin kunhan tämä tauti- ja kiiretilanne täällä kotosalla taas hellittää.

Anni-ryökäle taas tempaisi. Oli käynyt jälleen tuolla lantalassa juoksentelemassa ja joutui siis pesuun. Miten voikin koira haista niin hirveälle? Uh...arvatenkin murjottaa minulle jälleen, vaikken edes suihkutellut häntä vaan miehet sen tekivät. Siitä saisi melkein oman postauksensa, sen verran episodi se joka kerta on.

Kusti ja Kosti saivat tänään jo toiset pannat ja laatat kaulaansa, edellisten jälleen hukuttua. Erityisesti Kusti inhoaa pantaa yli kaiken ja epäilenkin, että käyttää veljeään sen poissaamisessa apuna, rontti! Pojat kartuttavat muhkeaa talviturkkia näin syksyllä ja sanommekin Kustia leikkisästi Pufiksi:)

Ja nyt saunan lämmitykseen, oikein leppoisaa viikonvaihdetta kaikille!

Rumpujen pärinää..

Muistatte varmaan taannoisen arvonnan? Osallistumisaika päättyi eilen ja tänään sitten pistin lapset virallisiksi valvojiksi ja niin saatiin voittaja selville. Tadaa - hän on Lammas .

Hän ehdotti tummanvihreä-tummanlila-lämmin punainen yhdistelmää väriksi.

Ilmoittelehan osoitteesi Lammas niin saan lankasi matkaan.

Sain hurjasti mukavia ehdotuksia ja nyt sitten vain pataa keittelemään jahka potilaiden hoidolta ennätän. Meillä podetaan vatsatautia, pöh!