Yksi niitä päiviä..

Tämä on kyllä ollut rehellisesti sanottuna päivä sieltä ja syvältä. Kaikki mikä voi mennä pieleen on kyllä sitten mennytkin. Vain muutama sana: tekniikka ja Esikko!

Mutta sitten kukkaispoikani tuli hakemaan minua verannalle. "Katso äiti mitä olen sinulle poiminut!", hän kutsui.

Ja tällaisia hän oli sinne ikkunalle omin pikku kätösin äidin sokerikkoon laittanut, vähät siitä litran lammikosta vettä siellä kuistin lattialla. Voiko sitä enää olla vihainen?

Mistä niitä siivouskeijuja saikaan muuten tilata ja taikureita, jotka korjaavat kaiken?

Suloisuusvaroitus!

On ihan vain pakko esitellä teille jotakin oikein suloista.

Voin heti kärkeen helpotukseksenne kertoa, että meille ei toistaiseksi ole tulossa yhtään uutta kissaa. Sen sijaan pikkuveljeni aikoo kissallistua ja uusi perheenjäsen on tuo suuri punainen kollipoju tuossa etualalla. Selvästikin ajatuksenaan "Mä kyllä häivyn nyt". Ikää näillä neljällä pennulla ymmärtääkseni nyt sen noin kolme viikkoa. Ilmoitin velipojalle heti, että minusta tulee sitten poikasen kummitäti:) Nimenkin jo keksin: Pekka! Saa sitten nähdä minkä tuo velipoika pojalle keksii käyttöön ottaa, hihii!

Tänään on taas ollut niin ihanan aurinkoinen päivä, että piti käydä katsastamassa pihan viherrystilanne:

Angervorinne on jo herännyt eloon!

Tämä kirvoitti vilkkaan mielikuvitukseni kyllä sitten ihan lentoon: Kenenkäs aivot ne tähän on jääneet, höhöö! Ei sentään, mutta ihanaa, taas saadaan raparperipiirakkaa ja -kiisseliä.

Leppoisaa lauantai-illan jatkoa kaikille! Kiitokset kauniista kommenteistanne edelliseen postaukseen.

Lankalaarin täydennys

Kävin huiskaisemassa nämä tuonne.

Punatukkani mun

Ihana, ihana kevätpäivä!

Minä ja punatukkani olemme etsineet elonmerkkejä pihan kasveista ja vähän muualtakin

Ihana punatukkani

Verannan ikkunan helmililjat

Marjapensaatkin alkavat pikkuhiljaa heräillä, pieniä silmuja jo voikin löytää

Kyllä se kevät sieltä alkaa ihan väkisinkin otettaan ottaa, aivan varmasti.

Väripataakin on taas hämmennetty, sinne menivät!

Leppoisaa lauantaita kaikille!

Kevättä rinnassa?

Niin, onkohan tässä tosiaan jo ihan kevättä rinnassa? Sillä tuli hiukan shoppailtua. Huruuttelin paikallisonnikalla lauantaina Helsinkiin ystävää tapaamaan. Historiallista reissussa se, että ihan ensimmäinen kerta, ettei ollut käsityötä edes mukana. Syynä tähän oli kyllä molempien käsien järkyttävä kipuilu ja turvotus, en voinut edes harkita puikkojen heilutusta tuolloin. Nauroinkin, että on kuin olisi nyrkkeilyhanskat kädessä, kaiken lisäksi oikean käden keskari oli jäykistynyt valmiusasemiin:) En kuitenkaan osoitellut sitä kenellekään, huolet pois, olin kiltisti.

Mutta ystävää on silti aina ihana nähdä ja ostoksia tehdä.

Neiti Nökölle hain Cubuksesta haluamansa kevättakin ja itselleni muutaman vaatekappaleen Flash:stä (vakiovaatettajani tuo). 

Suuntasimme tällä kertaa myös Oulunkylään Lankamaailmaan  ja sieltä mukaani hyppäsi Marks & Kattensin Linen-lankaa (100% pellavaa 50g/125m). Väri on upea tumma suklaanruskea. Ostin myös pitkään tunikaan ohjeen langalle. 

Kämmekkäitä varten mukaan tupsahti myös tuo Noron Silk Garden Lite-keräkin. Lila-ihanainen lupasi tehdä rähmäräpylälle kipeisiin käpäliin uudet lämmittimet, unohdin vain kerän tyrkätä hänen laukkuunsa ennen lähtöäni takaisinpäin. Onneksi posti kulkee.

KnitPron Cubics-puikkoja ostin muutamat, sopivat käteeni niin hyvin. Pari pehmovartista virkkuukoukkua, josko taas pitkästä aikaa tekisi muutaman salomoninsolmuhuivinkin. Kunhan nyt tassut ensin taas toipuvat.

Ennätin hätäisesti tuon ylemmän kuvan pihalla auringonpaisteessa napata, kun siihen singahti pari avustajaa

Pojat nauttivat niin auringosta, tuossa sammaleen päällä piti riehakoida ja pyöriä kuin väkkärät konsanaan

Kosti resunenä, sen siitä saa kun tappelee alvariinsa eikä ole riittävän nopea väistämään. Riidankylväjäksi nimittäisin tämän herran. Tai - sitten tahtoo Kalifiksi Kalifin paikalle, hih!

Kusti taas niin aurinkokissa kuin olla voi. Tulee myös hienosti Empun kanssa toimeen sillä on sopuisa eikä turhaan yritä rehvastella.

Lila myös yllätyslahjoi minua tällaisella ihanuudella

En harmikseni onnistunut kameroineni tallentamaan korukivien väriä ollenkaan, on todella upea tumma petrooli. Ihana rannekoru, kiitos kaunein.

Vaan kyllä sen aina tuntee jaloissaan kun on päivän mennä tepsutellut. Seuraava päivä tulikin sitten hipsuteltua hyvin varovaisin askelin vaan on se aina sen arvoista. Kiitos taas mukavasta seurasta Lila.

Rohkeuden kerääjä

Rohkeuden kerääjämme on tässä yläpuolella, pehmoposki ja ulostuijottelija.

Emppuhan taisi tulla muonavahvuuteemme tuolla viime vuoden marraskuulla. Tosiaan syy miksi tuli meille oli se, ettei kuulemma ollut toiveita, että oppisi enää 12-vuotiaana sisäkissaksi. Miehekäs sitten minulle alkoi pikkuhiljaa puhumaan, kun ei uutta kotia ollut Empulle löytynyt ja määräaika alkoi lähestyä, että eikös se Emppu nyt meille muiden jatkoksi sopisi? Emppu oli siis Esikon kummitädin kissa, jolle siis pitovaikeuksien vuoksi liki pari kuukautta etsittiin kotia. 

Empun tullessa ajatuksemme oli, että parisen viikkoa väkisin sisäkissana vähintään, ettei ulos päästessään sitten karkaisi eksyksiin asti. 

Mutta kissat voivat olla yllätyksiä täynnään. Emppu on ensimmäisestä illasta asti tehnyt hätänsä vatiin, toisin kuin meille kerrottiin. Tulee juttuun kaikkien muiden kanssa paitsi Kostin, joka ei oikein anna Empun olla rauhassa vaan yrittää aina välillä hyökkäillä. Tästä on nyt sitten ollut se seuraus, että Kosti-paran kirsu ja nenänvarsi on vakituiseen pienellä ruvella. Odotan milloin  ottaa onkeensa ja jättää vanhemman herran rauhaan. 

Emppu on saatu houkuteltua muutamaan otteeseen ulos tänä aikana. Kyllä - entisestä ulkokissasta on nyt tullut ihan sisäkissa, joka minun kotonaoloaikanani seuraa minua lähes taukoamatta. Selkeästi siis leimautui yhteen ihmiseen. Ulos on nyt ihan pikkuhiljaa enemmän rohkaistumassa. En tiedä pelkääkö, ettei pääsisi sisään enää jos sinne menee, mutta kuten kuvastakin näkee - palo ja hinku tuonne ulos on kova ja luotankin siihen, että kesän loppuun mennessä hänkin pötköttelee rentoreiskana angervopuskissa vienon kesätuulen heijatessa ympärillään. Kesällä vietellään sitten 13-vuotispäiviäkin. Ei kyllä uskoisi tästä kisusta, on paljon nuoremman näköinen ja oloinen. 

Näin jälkikäteen ajateltuna, näin sen varmaan oli tarkoitus mennäkin ja Empun meille tullakin. Arvaamattomat on elämän käänteet.

Oikein mukavaa torstaita kaikille karvanenuille ja myös vähemmän karvaisille:)

Mitäs me lomalaiset!

Niin, mitäs me lomalaiset ollaan tehty?

No, ainakin lötkötelty, kuten kuvasta näkyy

Me ollaan Repsukan kanssa aika unisieppoja molemmat. Repe monesti öiseen aikaan tsembaloikin tuolla meidän sängyssämme, pojalla on jostain kumman syystä aina silloin leikkimieli valloillaan ja sitten päiväsaikaan ollaankin tässä asennossa. No, ähäskutti sanon minä ja loikkaan häiriköimään linssin kanssa. Tunnustan vielä, että kutittelin herraa kyllä myös leuan altakin. Mitäs bailaa öiseen aikaan eikä anna muiden nukkua;) Kosto on suloinen.

Dippipataakin keittelen koko ajan vaan, on se niin ihanaa.

Nyt sitten murua rinnan alle ja hyvin alkanutta viikkoa jatkamaan. Samanlaista sellaista myös teille kaikille!



Pääsiäisen värit

Tässä tämän pääsiäisen värit:)

Oikein oikein ihanaa ja leppoisaa pääsiäistä kaikille!

Kissani mun

Niin ne vain aamukammassa piikit vähenivät ja sain aloitella lomakamman harventamisen. Ihana ajatus, että 12  kokonaista vapaapäivää kaikki pyhät mukaan laskettuna. Nyt levätään ja tehdään kaikkea ihanaa. Väripataa aion keitellä ja olla vaan. Miehekkään kanssa suuntaamme yhdeksi yöksi hotelliinkin torstaina, ollaan hetki toisten passattavana. 

Olin nostanut lentolaukun jo valmiiksi tuohon keittiöön ja eihän siinä mennyt kuin hetki kun karvatassu oli itsensä siihen parkkeerannut. Varsinainen kultamuru!

Kusti on niin kiltti poika kuin vain olla voi. Emppu yrittää ärhennellä kanssaan niin poika vain heittäytyy seljälleen ja alkaa pelleillä ja pelehtiä. On siinä vanhemmalla kollipojalla yritys itseään ärtyisänä ja tiukkana pitää eikä oikein tahdokaan onnistua. Heltyy tähän karvapalloon aina.

Mutta hei, minkä ihmeen lumen tuo luonto tuonne heitti? Nythän piti olla kevät, mrrh!

Kaikesta huolimatta ihanaista pääsiäisen odotusta.