Kasvavat kohisten

kyllä, nimittäin Pelle ja Helmi. 

Päätin ottaa "pienistä" ajantasaiset kuvat, mutta mitä vielä. Pelle saatiin pysymään suht paikallaan kun Kuopus otti hänet syliinsä, mutta kuten varmaan huomaatte hän ei ollut mitenkään ilahtunut sessiosta. Kukas sitä nyt kun leikit ovat kesken. Pelle on itse rauhallisuus, mutta onneksi aika-ajoin sentään innostuu leikkimään ja riehumaan. Rakastaa kinkkua ja raksuja, ei oikein millään söisi paljonkaan kosteaa ruokaa oli se sitten mitä hyvänsä herkkua. Hänet on pistettävä ruokakupin kanssa toiseen huoneeseen sillä syö niin hitaasti ja antaa toisten ryöstää eväänsä, että muutoin lihotuskuurini on täysin tuhoon tuomittu. Korkeajalkainen hoikka honkkeli tämä poika ja niin lempeä.

Helmi taas - no - katsokaa itse:) 

ja vielä hieman myöhemmin neitiä nukutti aivan armottomasti

mutta kyllä tästä näkee koon, aiemminhan taloon tullessaan pikkuneiti mahtui kämmenelle. Nyt tarvitaan jo kokonainen käsivarsi. Tuo on muuten yksi hänen lempiasennoistaan, pötkötellä jonkun käsivarrella selällään ja ehdottomasti on rapsuteltava masusta samaan aikaan.

Muut ehdottomat suosikkipaikat unosille ovat työlaukkuni, erityisesti ne nahkaiset tai vaihtoehtoisesti villapaitani, jotka on jätetty tuolille tai selkämykselle. Niistä muokataan sopivan mukava pesä, jonne uinahtaa.

Puolet päivästä ollaankin sitten täysi duracell, jahdataan omaa hurjan pitkää häntää ja kun se kiinni saadaan puraistaan tietysti täysillä ja auts mikä parku ja sitten hännän ajojahti alkaa taas alusta. Serkkunsa vastakohta ihan täydellisesti. Neiti Nökö nimittää Helmiä Pissikseksi;D 

Hämmästyttävintä on ollut, että Emppu-vanha herra on aika-ajoin innostunut kovastikin leikkimään pienten kanssa ja karmea rähjämme Kosti puolestaan suhtautuu pieniin hyvin emomaisesti. Nukkuu heidän kanssaan sylikkäin tai pesee antaumuksella. Kusti taas on itselleen ominaiseen tapaan sopuisa ja kaikkien kaveri kuin kuuluisa karavaanari. Repe-kultaa ei taas ole aikoihin näkynyt eikä ole antanut ottaa kiinnikään kenenkään, ei myöskään havaintoja hänestä viime ajoilta. En rehellisesti sanottuna tiedä mitä pojalle tehdä. Olisin hänet pitänyt ihan sisäkissana, mutta Kuopus vahingossa jätti ulko-oven juuri kriittiseksi ajaksi raolleen ja vahdissa ollut vanha kettu tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen.

Täällä ollaan edelleen aika yhden jalan varassa ja särky tuossa puolitunnottomassa on aina hetkittäin tosi rajua. Fyssari jatkuu vielä torstaina ja ensi maanantaina menenkin sitten tapaamaan ortopediäni, katsotaan mitä hän tilanteesta sanoo. Selkä ei vieläkään kestä ilman pötköttelyä päivällä sen puolesta tunnista tuntiin. Kävely ei onnistu ilman vähintään yhtä sauvaa. Aikaa vievää on toipuminen se on tunnustettava.

Syystalven kauneutta

Kaiken tämän synkkyyden ja harmauden, sateen ja viiman keskellä on ihan pakko lähteä etsimällä etsimään niitä kauniita asioita. Ja - löytyyhän niitä. Pihan kasvitkin ovat omalla tavallaan kauniita, kaikessa talvisessa rujoudessaankin.

Kauneutta on minusta myös omistaa ihania ystäviä ja yhdeltä sellaiselta sain taannoisena messumatkapäivänä nämä suloisuudet. Kiitos Lila-kulta!

Aina kun laittaa nämä korviinsa, voikin muistaa lämmöllä ystävää.

Itse olen maailman huonoin yhteyden pitäjä ystäviini. Toivottavasti he suovat sen anteeksi ja tietävät kuinka paljon heitä arvostankaan. Halaukset teille L., S. ja M.

Tänään taas kävin fysioterapiassa ja auts vaan sanon, raaka täti tuo fyssarini. Mutta mukava kuitenkin.

Sen jälkeen oli tehtävä hidas, taaperrusta sisältävä kierros apteekkiin, kelaan viemään Esikon papereita ja ruokakauppaan. Onneksi Kuopus Kepponen oli kotona ja auttoi tavaroiden sisään viemisessä. Miehekkäälle ostin tällaiset pehmoiset alpakkavillasukat/2 paria unisukiksi. Tajusin siis realismin, etten taida keretä tässä välissä neuloa sellaisia itse enempää, hih!

Nyt kuumalle teelle ja keskipäivän kipucocktailille.

Ihania syystalven päiviä teille kaikille!

Marraskuun paketti ystävältä

Nimittäinkin salaiselta neulesellaiselta:)

Ja on kyllä sanottava, että minun Snyyni on osannut koota kyllä niin minun näköisiäni paketteja, että ihmetystä herättää. Joudun tunnustamaan, etten ole yrittänyt selvittää kuka olet. Haluan säilyttää jännityksen loppuun saakka. 

Mutta katsokaas mitä ihanuuksia paketista tällä kertaa paljastuikaan:

Hurjan ihania juttusia!

Pehmoista ja herkullisen väristä Laurin villalankaa. Tämä on tekokuituvahvistettua, joten tästä saan vaikka miten pehmoisia sukkia. Välähti jo mielessä sellaiset hauskat raitasukat.

Lisäksi Novitan Joululehti. Oikeassa olit Sny-kulta, ettei minulle Novitan tilaajana tätä ole tullut ja useammankin kerran olen sen ostamista pohtinut. En vain ole saanut aikaiseksi. Siellä oli nopealla vilkaisulla jo useampikin ohje, jonka voisi toteuttaa.

Jälleen pitkällä ja mukavalla viestillä varustettu kortti, jonka kuvakin sulatti taas sydämen. Meillä myös täällä niin pimeää, kosteaa ja kylmää. Pikkuinen pakkanen ja vähän sitä valaisevan kaunista lunta, niin johan mielikin olisi hiukkasen virkeämpi heti.

Messuiltu on molemmat, eiköhän yritetä joskus sitten kohdatakin siellä jos samalle päivälle sattuu osumaan tulevaisuudessa, mitäs sanot:)?

Tuon kuvassa näkyvän namun suklaapatukan meinaan haukata kuuman teekupposen kanssa hetimiten ennen kuin lapsoset kotiutuvat koulusta ja ehtivät apajille.

Kaunein kiitos jälleen sinulle Sny-kulta. Olet kyllä onnistumut minut jälleen yllättämään niin iloisesti ja miellyttävästi. Sinullekin valoa, iloa ja voimasäteitä tähän syksyiseen talveemme.

Reissussa kainalosulhasten kanssa:)

Olin jo aikaa sitten sopinut Lilan kanssa Tampereen kädentaidot-messuille lähdöstä. Sitten ryökäleen selkäni prakasi ja pelkäsin jo, etten sinne pääsisi. Kaikesta huolimatta seurasin tilannettani kotosalla ja koska minulla oli nuo kepit (kainalosulhaset) ja kiputilanne hyvässä hallinnassa, päätin uskaltautua messuille suunnitelmien mukaan perjantaina. Osittain myös siksi, että samalla tuli testattua omaa tämän hetkistä kuntoa. Tunti ja istumaan, tunti ja istumaan - sitähän se oli ja sinne yhteen mennessä alkoi messukunto ainakin minulla jo ihan ryytymään. Istuksin siellä kivimessujen penkillä huilaamassa. Eilinen ja tämä päivä on sitten ollutkin aikamoisen kipeä olo. VR:lle pointsit meidän liikuntarajoitteisten huomioimisesta, pääsin matalalattiavaunuihin ja vain muutama hassu porras matkan varrella. Onneksi Tampereelta ei ole pitkä aika matkustaa, mennessä Tikkurilasta Tampereelle ja tullessa Tampereelta Riihimäelle, josta Miehekäs ja Esikko minut noutivat sitten. Mutta oli kyllä kaiken kipeydenkin arvoista, ihanaa nähdä ystävää ja päästä pois neljän seinän sisältä. Tuo perjantai oli kyllä ainoa mahdollinen päivä näillä vermeillä sinne mennä sillä jo tuolloin oli aika ruuhka. En voi kuvitellakaan minkälainen on ollut silloin lauantaina ja sunnuntaina.

Muutamia tuttujakin näimme siellä, vilkutukset teille!

Ostoksia tuli tehtyä kohtuudella

Ensimmäiset ja enimmät hankinnat tulikin tehtyä Eiran Tukun osastolta.

Kookosnappeja, suuria ja niin vastustamattoman kauniita!

Ylempi on Kureyon Sockia ja alempi Silk Garden Sockia

Muut sukkalangat olivatkin sitten Langilta, aika namuja nekin.

Etukäteen oli tilannut pienemmät sukkaplokit suoraan haettavaksi Succaplokin osastolta. Tarttuihan sieltä sitten vielä toisetkin sukkaplokit lahjaksi ja myös Paavo-puikkomitta sekä vihdoinkin pitkään miettimäni tumppuplokit. Jospa saisin niitä tumppusiakin tehtyä tänä talvena ainaisten sukkien sijaan.

Puikkopiikoja osui sitten eräältä kauniita puutuotteita myyneeltä osastolta matkaan. Myyjää en kyllä harmikseni enää muista. Näitä olen yrittänyt useammastakin paikasta löytää ja nyt kun niitä siinä käsillä oli, heti oli ostettava.

Elvariltahan nappasin myös Hömelöpöllöset korviini, kuvaa vain ei nyt tähän ole. Ihanat!

Messuilta me sitten lähdimme keskustaan ja Hook-siipiravintolaan syömään. Tosin, muiden tuhotessa jättimäistä Party packiä, söin minä omaa fileannostani, siinäkin kyllä mittavasti syömistä. Sitten junaan ja kotia kohden. Ihana päivä, ihanaa seuraa ja hurjasti nähtävää. Puolet varmasti jäikin huomaamatta ja anteeksi kaikille tutuille, joiden ohitse mahdollisesti "porhalsin" kärsä pystyssä heitä sanomatta, ei tahallista suinkaan.

Seuraavat eivät ole messuilta, mutta tulin ostaneeksi tuolta Tausendschön iltä tällaiset Knit Pro Karbonz-sukkapuikot ja aivan unelmat käyttää. Sitten huomasin GetKnittedin sivuilla ilmoitusta, että jotakin ongelmaa näiden kanssa on ollut ja etteivät toistaiseksi myy näitä. Tosin minusta nuo heidän sivuillaan näkyvän ovat yksivärisiä mustia ja nämä minun tuollaisilla kirkkailla metallikärjillä varustetut. Onkohan noissa nyt jokin ero sitten? Ainakaan näissä minun puikoissani ei ole ollut mitään ongelmaa. Ihanat käyttää. Olisiko tuo nyt sitten hiilikuitua tuo musta materiaali, mene ja tiedä.

Ihanaista sunnuntaita teille kaikille!

Tänään

Tänään olen poltellut ihanan vaniljan tuoksuista väriä vaihtavaa! kynttilää

Tänään olen ihastellut itsestään syntyneitä kuivakukkia ja niiden takaa kimaltavaa aurinkoa!

Tänään olen manannut ja nauranut tuota meidän Rekkua!

Tänään olen myös huokaillut ja silitellyt postin tuomisia!

Tänään olen miettinyt sukkien aloitusta tästä!

Tänään aion vielä kinkkastella kepeillä ja poristella dippipataa! Ihanaista alkavaa viikkoa myös sinulle lukijani:)

Metrisukat

Tässä jokin aika sitten Miehekäs taas kerran totesi edellisten sukkien kaikkien mystisesti kadonneen. Ulkotyötä tekevänä ei sitten olekaan ollut ollenkaan mukavaa touhuta ilman villasukkia, joten apuunhan sitä oli riennettävä. Minulla on krooninen paksumpien sukkalankojen pula yleensä ja niin nytkin. Kiireessä sitä sitten useimmiten tarttuu marketin Novita-hyllyn antimiin. Niin nytkin oli siis tehtävä.

Hyppysiini tarttui muutamia keriä 7 veljestä Tweediä sekä Nostalgiaa. Minun on todettava, että minulle sopii parhaiten juuri tämä keräkoko 100g/200m. Nimensä mukaisesti hurjan pitkällä varrella syntyi miehelle sukat kokoa 44 165grammalla.

Metrisukat Miehekkäälle

Silmukoita ja puikot: 56s/3mm bambuiset puikot

Lanka: Novita 7 Veljestä Tweed väri nro 815

Malli: Ei mallia, se oma perusribbi tiimalasikantapäällä ja nauhakavennus kärkeen kolmen puikon silmukointipäättelyllä jälleen kerran

Fiilis: Aika muikea, ei siinä mennyt kuin 2,5 viikkoa. Minulle ihan huikea tahti tämä, hih!

Tämä kantapää sopii kenkäkäyttöön mielestäni hyvin.

Tämä kärkipäättely taas miellyttää omaa silmääni eniten. Tuttua ja hieman tietysti tylsääkin.

Tuo tweed olikin yllättävän mukavaa neuloa, ei niin muovisen tuntuista kuin seiskaveikat yleensä. Plussia siitä siis. Taas on tassut yhdellä nallella lämpöisinä.

Päiväänsä voi piristää myös ostamalla tietämättään hyvin hellyttävää vessapaperiakin. Loppuviikosta kaupassa muistin, että kotona taisi olla paperi hyvin vähissä ja Kepposta pyysinkin hakemaan hyllystä Lambia, jota käytämme yleensä. Sitten eilen istahdin sinne minne kuninkaatkin yksin ja meinasin ihan hihitykseltäni ryytyä sillä tämmöistähän sieltä paketista olikin löytynyt.

Paketissa luki, että tarinavessapaperia, ihania tarinoita. Haittapuoli on nyt se, että paperia kuluu aikalailla, kun  pitää päästä näkemään mitä seuraavassa palassa lukee ja muut takovat mielipuolisina oven takana kuplat otsassa.

Meillä kehrätään:)

Pörinää2 from Zelda Huu on Vimeo.

Käsi ylös, kuka oletti minun hankkineen värttinän? Hihii!

Seikkailu kissakaupassa ja muuta krääsää!

Kuinkas moni arvaa mistä kaupasta kysymys?

Tavarataivaassa olen tänään vieraillut fysioterapeutin lisäksi, jolta sain arvokkaiden ohjeiden ja neuvojen lisäksi myös kätevän tarttumavarren. Jostakin syystä nyt kun ei oikein pystyisi mitenkään mitään poimimaan lattialta, tuntuu ihan kaikki sinne valahtavan. Mikähän siinäkin on?

No, mutta koska minulla oli kuskina tuo ihana Miehekkääni, niin kierrätinpä hänet sitten tosiaan Kissakaupan kautta ja tämmöistä sieltä tarttui käpälääni.

Pakko mainostaa ja kehua. Ollut ihan paras käsirasva ikinä. Ei tahmaa ja imeytyy huikean nopeasti. Edullinenkin on. Vinkiksi myös kerrottakoon, että kyseisestä kaupasta löytyy ainakin tällä hetkellä myös erittäin edullisia bambusukkapuikkoja. Itseltä on uupunut kokoja 3-3,5mm ja niitäpä tarttuikin mukaan.

Merkki minulle outo, mutta hinta ei ole paha, joten otinpa kokeiluun.

Citymarketista sitten mukaan haalin jotain, mitä en voinut vastustaa eli suloisen teepakkauksen purkkeineen. Ei varmaan tarvinne arvata, että purkilla oli aika suuri osuus ostopäätöksen syntymisessä.

Bookysta puolestaan rantautui pitkästä aikaa neulekirjakin.

Tämä

 Sisällysluettelo näyttää tältä

Vaikuttaa heti alkuun erittäin selkeältä

Ohjeistus riittävän tarkalta vaikuttavaa

Kuvitus myös oikeinkin hyvää

Kysymys enää kuuluukin, että milloinkas ryhdyn kokeilemaan? Kaiken lisäksi pidän perinteiseen tapaan monella puikolla tekemisestä. Mutta eikös sitä pitäisi olla avoin uusille asioille, joten täytyy antaa ainakin mahdollisuus tällekin.

Kipu

on kyllä ihan pyllystä! 

Onneksi on tämä perhe ja nuo karvaiset kaverit. Esikon kanssa olemme pelanneet Kimbleä ja lukeneet paljon. Hän on toiminut pikku apulaisenani vähän joka hommassa. 

Karvaiset kaverit taas - hyrisevät öisin kainalossani.

Siinä missä esimerkiksi Pelleä voi kuvata mielin määrin koska on täysin Zen 

ja itse kiltteyden perikuva. Serkkutyttönsä onkin sitten oikea sähikäinen, että yritäpä tästä nyt sitten ottaa onnistunutta ja tarkkaa kuvaa

mahdoton kiire koko ajan tällä neidillä. Oikea tättähäärä.

Mutta onneksi sentään nukkuvat paljon, joten yllätysmomentitkin ovat mahdollisia

Toisen kainalossa on niin turvallista olla ja mikään ei ole niin ihanaa kuin nuuskutella pentukissaa.