Jos luulitte, etteivät arvonsa tuntevat kissat sauno, olette erehtyneet pahan kerran. Tuo emäntä minut saunalta siirsi jo useaan kertaan muille maille. Oli sitä mieltä, etten kuulemma voi saunoa ja pöh - sanon minä. Sitten ne ryökäleet minut häädettyään painelivat itse sinne saunan lämpöön vaan ei minua niin vain tyrmätä. Tulin ulkokautta kivijalkaa pitkin ikkunan taakse kiiluvine silmineni tilannetta seuraamaan enkä lainkaan ymmärrä miksi vielä pelästyivät. Minullahan on niin kauniisti vihreinä pimeässä hohtavat simmut.
Että sellainen höpsö katti, on tänään saanut pakit myös Valtsu Vallattomaltakin (siis viisipiikkistä nenuun, kun liian liki yritti). Valtsulla taisi olla hiukan huono päivä sillä myös Anni sai maistaa samaista nopeasti viuhahtavaa tassua. Vielä kun ei kerrasta uskonut niin pyörähti ympäri ja sai vielä samaiset piikit peppuunsakin. Auts ja voih, koiraparka. Hömelö, kun ei ymmärrä pitää hajurakoa kissaherroihin vaan rynnistää kuin norsu lasikauppaan ja seuraus on sitten tuo.
Mutta - lämpöistä syysviikkoa toivotan ja painun saunan raikkaana ja sydämen pompotus jo rauhoittuneena nukkumaan.