keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Neulojan painajainen?

Nyt on käsissäni kyllä oikea neulojan painajainen!

Esikko-kulta seuraa aina tarkkaan kun neulon. Nyt viikonloppuna kotilomalla hän ilmoitti tarkan tuijotuksen jälkeen, että tahtoo syksyksi itselleen tiikerisukat. Minähän kuvittelin homman olevan niinkin helppo, että etsin vain leijonankeltaista ja mustaaa sukkalankaa ja neulon raitasukat hepulle. Mutta eihän se nyt niin helppo juttu ollut. Hän yllättäen ilmoitti haluavansa Viidakko-lankaa ja kun hieman ällistyneenä kysyin mistä sellaista löytyisi niin sanoi, että marketista. Silloinhan minulle välähti, että taitaa tarkoittaa ihan perinteistä Novitan veikkaa. Kääk!

No, mehän yhdessä haimme herralle mieleistä Viidakko-lankaa sitten lauantaina ja minä aloitin sitten työn.


Mutta, oikeasti kohta pääsee itku. Tämä on hirveää lankaa. Onko pakko jos ei taho? Niin ja anteeksi vaan kaikilta niiltä, jotka tästä langasta tykkää tai muutenkaan. Kyllä minäkin joistakin Novitan langoista pidän ja käytän, mutta nämä monet uudet seiskaveikat on niin hirmuisen muovisen tuntuisia ja karheita. Tämä kuuluu nyt juuri siihen kategoriaan. Edessä olisi vielä yli 1,5 sukkaa tuota ihanuutta ja kaveri odottaa varmasti sukkiaan kun tulee seuraavalle lomalleen. Ääh, kai se kuitenkin on pakko. Mitä sitä ei tekisi rakkaittensa eteen, eikös?

Vinks vielä: Laitoin taas kotikirppikselle lisää itselleni tarpeettomia. Saa ostaa pois:)

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Voihan mätäkuu!

Sellaiseksihan ne tätä heinäkuuta mielestäni usein sanovat ja ainakin nyt toipilaamme kohdalla se piti kutinsa. 

Neelan jouduin viemään maanantaina uudelleen lääkäriin sillä leikkaushaava tulehtui ja nyt sitten neitonen on antibioottikuurilla. Mutta vaikka hän onkin reipas potilas niin tuota nestemäistä lääkettä inhoaa kuin ruttoa. Voitte varmasti kuvitella millainen näky minä ja Kepponen olemme kun toinen pitää tyttöstä tiukasti kylpypyyhkeen sisällä ja toinen antaa ruiskusta lääkettä. Pikku tirppa räpiköi minkä pystyy ja sylkee lääkettä joka ilman suuntaan. Perään sitten kauhea määrä sylkeä ja vaahtoa suusta. 


Onneksi silloin alkuviikosta viime viikolla tottui tuohon kauluriin puolen päivän takaperin kävelyn jälkeen. Eiköhän se tästä taas iloksi muutu. Tämä kyllä vain vahvisti omaa ajatustani siitä, että Pipsan operaatio tehdään aikaisintaan syksyllä kun on ilmat hieman viilentyneet eikä ole niin suurta riskiä tulehduksista.

Kovin on nyt väsynyt toipilaamme kuvassa sillä otin sen hoitotoimenpiteiden jälkeen ja se ottaa aina neidin voimille niin, että ottaa parin tunnin unet sen jälkeen. 

Jospa minä puolestani palaisin neulomusten pariin tyttösen nukkuessa.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Reipas toipilas

Tänään, hiukan päälle vuoden ja kuukauden iässä koitti Neelan suuri koitos lääkärissä.

Tänään siis aamulla matkasimme tutulle klinikalle. Hiljaisuus korissa oli rikkomaton. Neela ei autoilua inhoa ja on aina ihan tyyni kopassaan. Itse asiassa ei inahtanutkaan koko reissun aikana. 
Tuttu el punnitsi pienen neitimme ja eihän tuo tulos yllättänyt: tyttönen painaa 2,6 kg. Ei ole suuren suuri hän. Mutta - eipä ole ollut mammansakaan. Kaikki sujui hyvin ja näin reipas toipilas meillä on nyt kuusi tuntia klinikalta pääsyn jälkeen.


Velmu on ollut ihana. Hän on pitänyt kaverilleen seuraa 


Ihan kuin kysyisi tässä: "Ootsä ihan okei hani?"


Ja eihän sitä tosiaan uskoisi tämän kuvan perusteella, että Velmu on viikon nuorempi kuin tyttönen. Sen verta isompi on kooltaan.

Niin, olihan Neelalle sellainen verkkosukka yllään ja saimme kaulurinkin mukaan kotiinviemisiksi varalta. Tyttönen kuitenkin kävelee koko ajan sukka päällä ollessa takaperin ja muutaman minuutin päästä kellahtaa oikealle kyljelleen. Päätimme siis ottaa sen pois ja seurata miten antaa haavan olla. Ihan ok toistaiseksi.

Voin todeta ainakin vielä tässä vaiheessa, että Neela on ollut huikean rauhallinen potilas ja helppo toipilas. Nyt kun etukäteen aavistelen, niin epäilen, ettei Pipsan operaatio lähitulevaisuudessa liene yhtä helppo. Pieni kärttymme ei varmasti tule rakastamaan sitä tilannetta, hih. Mutta katsotaan sitä sitten, ei murehdita etukäteen. 

Menen jatkamaan toipilaan tarkkailua. 

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Ei anneta säätilan häiritä

Tänä kesänä onkin ollut ei niin kesäiset ilmat. Mutta - ei anneta sen tosiaankaan häiritä.

Sateisina päivinä voi käpertyä lämpöiseen shaaliin sohvan nurkkaan ja ilman omantunnon supinoita neuloskella sukkaa. Itselläni ainakin monesti erityisesti kauniilla ilmoilla on hiukan huono omatunto jos silloin istun sisällä lukemassa tai neulomassa. 

Tänään on kyllä paistanut ainakin meillä, mutta siitäkin huolimatta taidan jakaa kanssanne eilisen sadepisarakuvan pihaltani. 


Siellä ne eiliset kaatosateen pisarat kimmelsivät.

Meillä elellään pikkuneitien (Neela ja Pipsa) sterilisaatioiden toteutusta. Maanantaina vien ensin Neelan operaatioon ja katson sitten miten pian perästä Pipsan. Neelalla tilanne on akuutimpi. Pipsa ei oikein vielä ole asialle lämmennyt. Niin  - ja onhan tuo sen verran kallista lystiäkin, että vien mieluummin erikseen. Erikseen myös siksi, että äitinsä oli hieman työläs toipilaana, joten tahdomme keskittyä yhteen potilaaseen kerralla.

Ai niin, pahoitteluni myös jatkuvista häröistä täällä blogissa. Yritin hieman ajanmukaistaa blogin banneriakin. Voi olla, että vielä jossain määrin jatkan, joten koettakaa kestää.

Mitä rentouttavinta viikonloppua kaikille!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Voihan Viivi!

Ajattelinpa jakaa autovahinkokemukseni kanssanne, josko siitä kenellekään hupia tai hyötyä olisi. Mutta tarina on sen verran hämmentävä, että näin teen.

Minullahan on siis Volvo V70 farmaridiesel vm. 2004. Nimeltään hän on Viivi. Kyllä, minun kaikilla menopeleilläni on ollut nimet ja ihan mutulla on menty milloin pojan milloin tytön nimillä sen mukaan ovatko kumman sukupuolisilta tuntuneet:)

Tässä hän toimii kuvausalustana saamalleni ihanalle huiville. Kuva on vanha, mutta kelpaahan komeaa huivia uusintaesitellä.



Autorassukassani on kilometrejä jo hurjasti eli melkein 550 000 ja tätä myöden sen nykyarvo ei varmastikaan ole kovin paljon. 

Mutta asiaan: 

26.6.2015 autoni oli Miehekkäällä muassaan töissä. Takaluukku täynnä työkaluja ja kaikenlaista sälää, josta olin kyllä miehelle varoittanut, että älä pidä noita näkösällä ja matkassa. Hän sitten jätti autonsa työpäivän ajaksi kehäykkösen varrella olevalle parkkipaikalle ja niinhän siinä kävi, että vorot olivat iskeneet oikeanpuoleisen etusivuikkunan ja takaikkunan säleiksi. Ihmeeksi myös autosoitin kelpasi kaikkien noiden työkalujen ja -vaatteiden lisäksi.  Kyllä harmitti.

Samana iltana tein Ifiin (Volvia-vakuutus ja täyskasko) netissä vahinkoilmoituksen ja sieltä tulikin jo heti seuraavana aamuna korvauspäätös ja ohjeet miten toimia. Ohjeessa oli kaksi ehdotusta korjaamoiksi. Toinen tässä omalla paikkakunnalla Vihdissä ja toinen Herttoniemessä. Koin tuon jälkimmäisen liian kaukana olevaksi ja tämä paikallinen ei koskaan vastannut puhelimeen. Outoa toimintaa. Minä sitten otin yhteyttä Ifiin josko voisin viedä lähellä (Lohjalla) olevaan Volvo-korjaamoon ja sain luvan. Näin tehtiin. Tässä vaiheessa oli aikaa kulunut maksimissaan se kolme päivää. 

Muttaa sittenpä ei oikein mikään mennyt niinkuin piti. Ensin aikaa kului yli 1,5 viikkoa ja sitten kun viimein tarjouksensa aikaansaivat vakuutusyhtiöön niin esittivät niin huikean korjaussumman, että tarkastaja soitti ja ehdotti jo lunastusta. Hui, sanoin minä enkä suostunut vaan vetosin siihen, etten lunastussummalla saisi kuunaan samantasoista yhtä hyvin huollettua ja ajettua autoa. Tarkastaja oli hyvin myötätuntoinen ja lupasi olla yhteydessä korjaamoon josko tarkistaisivat tarjoustaan. Meni jälleen viikko eikä mistään kukaan ollut yhteydessä. Lopulta minulla meni hermot ja soitin tarkastajalle. Hän pahoitteli, ettei ollut infonnut kohtuuajassa. Korjaamo ei ollut reagoinut lainkaan tällä välin. Tarkastajan ehdotus oli, että hänen tiedossaan oleva Tuusulalainen korjaamo noutaisi auton pikaisesti merkkikorjaamosta ja ottaisi homman hoitoonsa. Minulle myös luvattiin, että autosta tulisi ihan entisen kuntoinen eikä korjauksessa tingittäisi. Tästä eteenpäin kaikki sujuikin sitten jo kuin rasvattu. Vielä samana päivänä korjaamon omistaja soitti, että hakee autoressukan luokseen ja tilaa tarvittavat varaosat. Seuraavalla viikolla sain vielä kerran hämmästyä, kun samainen kaveri soittaa ja kysyy, että mihin aikaan voi toimittaa auton kotipihaan. Wau! Tuollainen on kyllä palvelua kerrakseen, sanon minä. Rohkenenkin tässä kehua julkisesti, että voin vain suositella: ML Auto Oy, Tuusula. Kiitos kaunein niin minulta kuin Viiviltäkin.

Koko prosessiin siis kului 19 päivää, josta suurin osa veivatessa ensin onnettomasti toimineen merkkikorjaamon kanssa. Sisimmässäni olen toivonut myös autoon tunkeutuneille roistoille palavia kekäleitä peräsuoleen, myönnän. Tulihan tästä paljon kustannuksia vakuutuksesta huolimatta. Mutta nyt me päästään taas köröttelemään Viivi ja mä.

Ps. Jaksoitko lukea tänne asti, hih!

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Melkein karkkipäivä!

Nimittäin sukkien muodossa. Olipa sen verran värikylläistä ja herkkua lankaa, että neulominenkin sujui sutjakkaasti.



Tämmöiset niistä tuli. Kokeilen kaikenlaisia erilaisia tapoja päätellä kärjestä varteen neulotut sukat. Näissä tein tuonne varrensuuhun kymmenkunta kerrosta helmineuletta ja vielä jään pohdiskelemaan, laittaiinko söpöt nauhat noihin koristeeksi. Olisin kyllä niin karkkitikkari koko täti, hih!

Saa muuten vinkata, jos tiedätte mielestänne jonkin ihan pistämättömän hyvän konstin päätellä kärjestä aloitetun sukan suu joustavasti. Minäkin toki muutaman tavan tiedän, mutta ilahtuisin lisätavoista suunnattomasti.



Muutoinhan näissä ei mitään uutta liene. Minulle niin tyypillinen tiimalasikantapää jälleen ja tuollaista perusribbiä. Sitä ihan siksi, että pysyvät paremmin jalassa.



Aika namuset ovat, alla vielä tarkempia speksejä koottuna:

Karkkipäivä-sukat

Lanka ja puikot: Zelda's Dippins Wild'n Free 100g/260m - lanka. Puikot Knit Picks Sunstruck dpn 2.25mm 14s/puikolla 
Koko ja menekki: Eur 39 ja lankaa kului 80g
Fiilis: Namuset ja motivaatiota ylläpitävät neuloa. Tykkään!

Seuraavat jo aloitettu ja myös ompelukärpänen kutittelee. Sitä hieman jarruttaa, ettei minulla tällä hetkellä ole oikein paikkaa, jossa voisin rauhassa ommella. Etsinnässä myös ohut pellavalanka, josta olisi tarkoitus neuloa muutama tuubihuivi..

Säätila ainakin täällä länsi-uudellamaalla pilvinen ja hieman sateinen. Mutta onneksi on hieman viileämpää, sitä on helpompi korjailla suuntaan tai toiseen.

Vinkkaan myös Indiedaysin lukijatutkimuksesta. Osallistumalla lukijakyselyyn autat kehittämään sivustoa aina vain paremmaksi ja samalla tietenkin meitä bloggareita tekemään omista blogeistamme lukijaystävällisempiä. Lukijakyselyyn vastaamalla osallistut myös kolmen 100 euron arvoisen lahjakortin ja 30 kauneustuotepaketin arvontaan. Kyselyyn pääset tästä

Iloa teidänkin viikkoonne lukijani.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Etelänmatkaaja moi:)

Pahoittelut pitkistä päivitysväleistä. Kroppaa krenkkaa ja kaikenlaista muutakin kiirettä.

No - tässä päivänä eräänä pakkasimme Kuopus Kepposen matkaamme ja ajaa hurautimme etelään. Ihan siis niinkin kauas kuin Hankoon.



Nämä kaikki kuvat ovat Casinon rannasta meren ääreltä. Vietin alta kaksikymppisenä useammankin kesän ja muutoinkin viikonloppuja Hangossa ja se on kyllä mainio kesäkaupunki. 



Lähdimme päiväreissulle ihan jo siksikin, että kotona tahtoo lämpötila kohota yli kolmenkymmenen coolerista huolimatta eikä se ole ainakaan minulle ollenkaan hyväntuntuinen olotila. Nautimme matkasta ilmastoidussa autossa ja pysähtelimme monta kertaa pitämään taukoja ja syömään. Vielä ennen Hankoon saapumista perheen miehet käväisivät rintamamuseossa  ja sitten taas matkaamme jatkoimme perille Hankoon.



Tuossa kalliolla oli mukava levähtää hyvä tovi ja katsella purjealuksia, joita siellä täällä keikkui. Harmikseni minulla ei ole kameraani vielä kunnollista pitkän matkan putkea, joten en saanut kuvia niistä.

Sitten kun olotila tuntui sopivan elpyneeltä käännähdimme ja lähdimme hissuksiin samoilun jälkeen kohden kotia. Meillähän ei matkaa Hankoon ole kuin hitusen päälle 100km. Ihan sopiva siis tällaisille päivän lyhyille road tripeille. 

Matka oli sikälikin mukava, että siinä pelkääjän paikalla istuskellessani sain vaiheessa olleet sukat melkein valmiiksi. Pian siis niistä tarkemmin. 

Koetetaan nauttia näistä ilmoista vaikka kuumaa onkin sillä eihän näitä nyt tällä erää luvattu pitkään.