Joulua joulua

Niin se vain joulu tuli ja virallisesti taisi jo mennäkin.

Minä olen jakamani lahjat yhtä lukuunottamatta kaikki tänä vuonna tehnyt.

Ystäville lähes kaikille joko sukat tai koruja. Kaikki lähtivät täältä minun muistamatta kuvata, mutta tyttäreltä sain vielä jälkikäteen sentään torkkupeitosta kuvat, joten laitetaanpas tänne näkösälle.

Olen tainnut mainita vuoden mittaan muutaman kerran isoäidinneliöpeitosta, jota tein yhtenä isona neliönä vironvilloista. Se valmistuikin sitten pari päivää ennen jouluaattoa ja kun kävimme tyttären ja avopuolison luona aattoaamuna puurolla ja brunssilla niin veimme peiton muiden pakettien mukana sinne.

Kas tässä

Olin viisaasti kysellyt hieman etukäteen väritoiveita ja saamansa piti. Vaaleanpunaista ja eri sävyisiä harmaita.

Melko kookas tuosta tuli kolme reilun 200-250g kiekkoa 8/2 vahvuista vironvillaa peitto nielaisi ja kokoa taitaa olla noin 150cm kanttiinsa. Kuulosti siltä, että saajat olivat peittoonsa tyytyväisiä. Pieni väriläiskä nuorten kovin pelkistettyyn ja kauniiseen kotiin.

Joulumme muutoin on mennyt hyvin syödessä ja levätessä. 

Tästä on hyvä jatkaa uutta vuotta kohden taas.

Oikein hyvää joulua hieman myöhästyneesti sinullekin lukijani.

Helmi täällä moi!

Juu, moi vaan! Minä Helmi-rouva Kissanen täällä jutustelen.

Mami otti minusta tämmöisen kuvan nyt iltasella. Oli vähän kärttyisen oloinen kun oli ollut petivaatteita niiden sängystä vaihtamassa ja minä kuulemma karvastan koko sängyn. 

Minä siis möngin juuri tuolta peiton alta esiin ja nyt olen hiukan pöpperöinen kun näin törkeästi häirittiin. Mami sanoo minua välillä Mike Monroe-silmäksi. Onko minulla muka pallerosilmät, täh!

Minä olen hyvin herkkä eikä minua saisi tuollaisilla nimityksillä kiusata. Ihan stressaannun tuollaisesta. Muka hellittely-nimitys. Sekin on ihan hapatusta, että jäljiltäni saisi aamuisin teipillä kissankarvoja ripsistä irrotella ennen ripsivärin laittoa. Jättäisi mokomien ripsivärien laiton kokonaan. Eipä tuo kummemmalta niiden kanssa näytä, pah!

Mutta nyt täytyy mennä tyttösiä komentamaan, niillä on iltaralli alkamassa ja minä en siedä huonokäytöksisiä lapsia. Pitää mennä komentamaan Mamikin korupajansa ääreltä nukkumaan. On mulla raskasta.

Näkyillään taas!

Kynttilöiden valoon kietoutuneena

Sitä olen täällä tehnyt. 

Olen myös karkottanut yhtäkkistä pimeyttä jouluvaloilla. Sitä ne nimittäin minulle ovat, eivät kausivaloja tällä kertaa. Tosin meillä poltellaan vaan paristokynttilöitä ja ikkunallakin ovat paristokäyttöiset tähdet. Meillä nimittäin asuu tuo nuorisotrio kissamaakareita. He ovat höpönä kaikenlaisiin johtoihin ja niiden pureskeluun. En siis ota riskejä - kaikki vaan paristoilla mitä voi saada.

Velmu kehittää tätä nykyä melkoista kauluria jo. Taitaa turkki olla muhkeimmillaan hänellä vasta vuoden päästä. Näin luulen, nythän tuota ikää on vasta reilun kaksi vuotta.  Velmu tykkää nykyisellään noutaa palloa kuin pieni koira.

Neela Nellukkaa on vaikea nykyisin saada kuviin sillä on niin liukas liikkeissään. Tässäkin sinkoillaan ties minne. Neiti on hoikkanen kuin mikä, ei näy syömiset tässä ruodossa vaikka leikattu onkin. En nyt ole punninnut, mutta uskon painon olevan vain vähän päälle 3 kiloa jos sitäkään. Tosin hyvähän se näin päin lienee, ettei liian pulska ole.

Korujakin olen neuleiden ohella muutamia tehnyt.

Kotimaisesta korutarvikkeita ja hopealankoja myyvästä liikkeestä ostan hopealankani ja teen enimmäkseen jo itse koukkuni. Samoin ebaystä olen ostanut sitten kullattuja ja ruusukullattuja koruvaijereita. Niistä kysyinkin myyjältä sitten nikkelin osuudesta metalliin ja sain vastauksen, että täyttä nikkelittömyyttä ei lupaa, mutta täyttävät EU:n säädökset siitä, että pitää olla alle 0,05% tuo pitoisuus. Niinpä tein itsestäni koekaniinin ja tein ruusukullatusta kuparilangasta koukut ja korut ja laitoin korviini kaksi päivää sitten.

Nämä tässä siis, ihan perus hoop-tyyliset renkaat koukussa. Koruvaijerin vahvuus on 0,8mm ja pakotin ne kunnolla. Käytössäni siis on koruvasara ja alasin. Siitä nuo pienet jäljet vaijerin pinnassa. Nylonkärkinen vasara vielä hankintaan, ettei jää jälkiä. Mutta näissä se oikeastaan on ideanakin, etteivät ihan sileät ole. Nämä ovat halkaisijaltaan n. 2,8cm 

Kuinkas sen testin sitten kävikään? Ei tunnu ainakaan vielä korvissa mitään oireita eli olen varovaisen tyytyväinen, että uskallan näistä koukkuja tehdä myös. Hopeaa raaskin kyllä ostaa, mutta kultalankaa en oikein kyllä.

Tässä vielä toisetkin tuosta ruusukullatusta vaijerista. Hieman ovat isommat ja kokoa on sen 3,5cm näissä.Näissä on koristeena 4mm makeanveden helmiä.

Kyllä täällä vielä neulotaankin ja virkataan. Vielä rypistys ja sitten saan Nökön peiton valmiiksi. Se menee joulupukin pakettiin, joten täytyykin ahkeroida.

Mitenkäs te muut, oletteko ihan tuskissanne pimeän vuoden ajan kanssa?

Paperihelmet

Hupsista miten aika kiitää. Taas taitaa olla edellisestä postauksesta aikaa. 

Mutta uskotteko, tein kovasti numeroa Esikolle valmistuvista sukista tuolla aiemmissa postauksissa. Sitten ne viikko sitten valmistuivatkin ja niin ehti Esikko ne jalassaan lähteä takaisin asunnolleen. Enkä minä älynnyt edes kuvata niitä. Aavistan, etteivät enää ole yhtä kauniina kuin juuri blokkerin päältä tulleina tuolloin, sniif.. Mutta nätit niistä tosiaan tuli. 

Tällä viikolla olenkin sitten hurahtant paperiin ja oikeastaan paperihelmiin. Muistin, että minullahan on varastossa jostain alelaarista ostettuja paperisuikaleita ja kas

Tällaisia siis. Leveys jotain 1-2cm ja pituus noin 30cm. Tavallaan kuin vihkoja ovat. Siitä siis vain repäistään aina liuska irti. 

Mitäs niistä sitten tulikaan?

Tällaisia niistä tuli. Söpösiä kuin mitkä. Paksuus on suurinpiirtein 7-8mm.

Näihin nyt tuli käytettyä varmaan aika tarkkaan siihen juuri sopivaa materiaalia, mutta minusta näihin sopisi hyvin vaikkapa aikakauslehtien vankka värikäs paperi. Sopivasta kohden leikaten saa todella jännittäviä värejä kuvioita lopputulokseltaan.

Minulla oli näissä käytössä ebaystä ostamani paper-rolleri, mutta ennen sitä kokeilin ihan ohuella sukkapuikolla. Sekin onnistuu kyllä, mutta koska itselläni on usein kädet kipeät ja ties mitä fyysisiä kiusoja niin tämä kyllä helpottaa tekemistä kovasti. 

Tuon puikon päässä on siis "tera", jossa on sivussa hahlo, jonne paperin pään voi liu'uttaa ja sitten vain liimapuikko käteen ja liimaa aina hiukan matkaa paperiin. Sitten vain rullataan tiukasti ja varmistetaan käsin, että liima on tarttunut hyvin. Minä olen loppuun vielä levittänyt liimaa loppusauman päällekin sillä se varmistaa hyvin kiinni pysymisen ja liimahan kuivuu kirkkaaksi.

Lopuksi sitten helmet sukkapuikkoon ja kerros pari decoupage-lakkaa. Kirkkaaksi kuivuva liimakin varmaan kävisi. Näin kestävät ilman kosteutta hyvänä pysyen ja ovat napakan koviksi kuivuneita. 

Näiden tekemisen ohessa olen sitten taas tehnyt myös silmukkamerkkejä. Niitä tulikin aika kasa, joten myyntiinkin riittää. Tahtoisiko joku omakseen setin/4 kpl? Hintaa pyydän 4e sisältäen postituksen 2lk kirjeenä huolellisesti pakattuna.

Nämä ovat siis siimalenkillisiä. Kokonaiskorkeus n. 3cm. Tuo "helmi" on fimoa ja sen korkeus niin kukissa kuin hedelmissäkin on n. 8-9mm.

Tässä sitten hedelmät. Samat speksit pätevät näihin kuin kukkiinkin. Laita mailia osoitteeseen zeldanposti at gmail.com jos omaksesi jonkin/jotkin näistä tahdot. 

Pakko vielä jakaa kanssanne hurjat petomme eilisillalta.

Meillä on koti todella lämmin ja usein ikkunaluukku raollaan viilennykseksi. Niinpä varsinkin illalla eksyy valon perässä kaikenlaisia hyönteisiä sisään ja niitäpä sitten petopataljoona vaanii silmä kovana. Tässä tiirattiin lamppuun syöksynyttä yökköstä. Rauha yökkösen sielulle.

Nyt jatkamaan Neiti Nökön torkkupeittoa, jotta valmistuu jouluksi. Kaksi 200g kiekkoa vironvillaa siihen on jo uponnut ja viimeinen lähtee työhön ihan näillä näppäimillä. 

Kissankestäviä piuhoja?

Kävin tuolla Naukulassa lukaisemassa Mamman tarinointia taas ja tuli sieltä johdannaisena mieleen kertoa meidän ratkaisuja johtoja pureskelevien kissojen tuhojen estämiseksi.

Meillähän koko junioritiimi eli Velmu, Neela ja Pipsa ovat ihan höyrynä kaiken pureskeluun ja vaikka kuinka monta puhelimen laturia ja muuta johtoa on tuhoutunut. 

Minä olen pikku hiljaa suojaillut johtoja näin

Siinä siis miniläppärini virtajohto. Olen sen ympärille laittanut tuollaista vankkaa kirkasta letkua. Letkuun tein määrämittaan leikkauksen jälkeen viillon sivuun ja johto sinne sekä sitten teippausta. On toiminut. Hieman olen erottanut hampaan jälkiä tuossa letkussa, mutta läpi ei ole päässeet. Yöksihän nuo otan tuosta aina pois ja laatikkoon muutenkin jos en tarvitse.

Toinen tepsivä keino meillä on olleet nämä ebay:stä tilatut "metallipintaiset" laturijohdot. 

Tässä vielä läheltä minkälaista tuo pinta on. Näitä oli eri värisiä ja pituisia myynnisä eivätkä olleet kalliita. Toki eivät alkuperäistuotteita ole, mutta otan riskin tässä asiassa. En raaski ostaa koko ajan uusia alkuperäisiä laturijohtoja ja meillä nämä ovat saaneet olla rauhassa.

Tässähän sitä sitten yksi syyllisistä onkin. Katselin kuvaa ladattuani, että Velmu on kasvoistaan kovin miehistynyt nyt kesän aikana. Olikohan se niin, että metsäkissat aikuistuvat hitaammin ja hänenkin kohdallaan tuo vaikuttaisi kun tuntuu vieläkin kasvavan ja tuuheutuvan. Jos olisi ulkokissa niin varmaan olisi turkkikin vieläkin paksumpi. Murunen kuitenkin tämä mussukka - ei voisi sosiaalisempaa kattimaakaria olla.

Toinen keppostelu meillä on, junioreilla tämäkin, availla kaikki mahdolliset ovet. Myös kaappien ja olemmekin joutuneet kriittisimmät ovet kääntämään kahvat ylöspäin ja nyt on saaneet olla rauhassa ne. Vaatekaapille ja alusvaatelipastolle tulivat ne perinteiset vauvaesteet. En voi sietää sekaisia ja karvaisia kaappeja. Eri asia mitä mieltä muruset asiasta ovat, hih!

Onkos teillä muilla yhtä toimeliaita karvaisia ystäviä?

Touhupeikko täällä moi!

Olen ollut reipas tyttö vaikka itse sanonkin. Kaikenlaista pitkään tehtävälistalla ollutta on tullut tehdyksi pois ja pikkuhiljaa alkaa vaatekaapissakin olla se tilanne, että kaikki itselle tarpeeton on tullut myytyä pois kirpputorilla. Hyvä niin, onhan se parempi nekin euroset käyttää muuhun hyödylliseen ja kaappeihinkin tulee mukavasti lisätilaa näin.

Mutta olen minä näperrellytkin vaikka mitä

Tässä loppusilausta eli avainrenkaita vailla unisiepparit. Osat olen toki osan valmiina tilannut, mutta sitten tuunaillut mieleisekseni. Tahtoisiko joku tuosta yhden omakseen? Kolme noista on vapaalla jalalla ja kotiutuisi luoksesi 5e hintaan kotiin toimitettuna 2lk kirjeenä.

Tänään töitäni on vahtinut tämän näköinen assari

 

Rontti-Pelle olisi ihan tunnin välein raksuja vailla ja kun ei saa niin tuohon läheisyyteenhän hän sitten itsensä sijoittaa, jottei vaan menisi raksujen anto ohi suun. Saa kuitenkin vain kerran päivässä ne ja tässäkin raksut ovat jo massussa. Samoin aamulla syöty kosteakin ruoka. Pelle on nyt reilut 4 vuotta vanha. On huhtikuussa syntynyt ja ihan komea kollihan tuosta meidän höntistä on sukeutunut. Mitä nyt juuttuu helposti oppimiinsa asioihin ja esimerkiksi tuo raksuinnostus on niin infernaalista, että välillä yrittää minua kynsiäkin reidestä kun ei saa ja olen häntä huomioimatta. 

Keskeneräisiä töitä minulla on tällä hetkellä neljä ja niistä kaksi tässä

Eli siellä pilkottaa Neiti Nökön peitto 2/3 - valmiina ja Esikon sukat, joista toinenkin sukka on nyt kohta puolivälin etapilla. Edetään siis kyllä vaikka välillä epätoivoiselta vaikuttaisikin. 

Niin, eikä se estä uusienkaan suunnittelua, merkkasin jo osan valmiiksi

Aika monta merkkilappua siellä, köh!

Pujottelin muuten taas Huutonet-kauppaankin 

lisää korvakoruja. Nuo ovat niin ihania postitettavia, kun niitä kulkee 1,10e 2lk kuluilla kirjeenä kolmetkin samassa. Ei tule kulut kalliiksi eivät:)

Nyt jatkamaan taas näperryksiä, jospa jatkaisin niitä sukkia. Voisin myös etsiä jostakin Esikon toivomaa lahjaa, 500-palaista avaruuspalapeliä.

Näkyillään ihanaiset taas. Yritän olla aktiivinen täälläkin paremmin kuin aiemmin.

Ihanaakin ihanampia fluoriitteja

Sain maailmalta ihanaakin ihanampia fluoriitteja ja hetihän niitä piti koruihin sijoittaa

Tein kolme erilaista korvakorut+kaulakoru-settiä.

Näissä oli kahta väriä, vedenvihreää ja purppuraista violettia. Hopeiset koukut ja myös tuo ketju.

Näissä siten pelkästään purppuranvärisiä fluoriitteja.

Ja näissä vedenvihreitä. Kauniita vaikka itse sanonkin. Nämä kyseiset melko suuria kiteitä. Korun riipusosan korkeus n. 1,5cm.

Korukivet tai niinkuin ennen taidettiin sanoa puolijalokivet ovat todella kauniita. Onhan toki myös niinkin, että melkein kivestä kuin kivestä saa äärimmäisen kauniita kappaleita hiomalla se kauneus esiin. Minä ainakin myönnän hurahtaneeni niihin ihan täysin. Samoin hopealangan käsittelyyn ja siitä tehtyihin koruihin.

Nämä minä laitoin tällä kertaa Huuto.nettiin 

 

Sadepäivänä on hyvä...

..iskeä näppinsä pitkästä aikaa väripataan.

Pitkään kaapissa pyörineet Villet muuttivat väriään. Mielessäni tanssin sambaa Brasilian rannalla ja kurnutin kilpaa sammakoiden kanssa kaislikossa. 

Tulisikohan noista vaikka sukkia lapsosille syksyksi - Esikko varmaan ainakin esittää heti mielipiteensä asiasta.

Sitten voi antaa sisäisen lapsosensa astua esiin ja tekaista vaikka tämmöiset

Ensimmäistä kertaa muuten uusin reseptin oma kanta-palvelussa ja jäin ihmettelemään sitä, ettei siellä pysty jättämään samalla reseptin uusivalle taholle minkäänlaista viestiä, edes lyhyttä. Tuokin lääke oli nimittäin sellainen kipulääke, jota on minulle määrätty vain silloin tällöin tarpeisiin ja koviin kipuihin. Niinpä olisin halunnut hieman selitystä mukaan laittaa. Ei tuo nyt sitten näköjään estänyt uusimista kun tänään jo tuli viesti, että oli uusittu.  Hyvä niin sillä lääkäriaikaan on vielä pari viikkoa ja on paljon turvallisempi olo olla, kun tietää kaapista löytyvän sen tujummankin särkylääkkeen mikäli tilanne yhtä pahaksi rangan kanssa menee kuin reilu viikko sitten. Mikään ei ole niin hirmuista kuin herätä yöllä kestämättömään kipuun ja sitten ei olekaan mitään mikä helpottaisi edes vähän.  Myötätuntoinen ajatukseni kaikille niille, jotka todella kovien kipujen kanssa pysyvästi taistelevat. Olen toki itsekin kipukroonikko, mutten sentään 24/7 ihan tasolla 10+.

Kisut ovat sadepäivän ottaneet äärimmäisen rennosti

Kermakakkuprinsessa näin

ja äitinsä Helmi Höppönen näin

Hassuja tämän kesän ilmat, äsken vuorostaan paistoi kauniisti ja nyt hetkeä myöhemmin lähes pilvistä. Ota tuosta nyt sitten selvää, heh.

Koruhullu kissatäti

Täällä sitä ollaan taas koruiltu. Kaksoiskappaleet tekaisin myös sinne Huuto.nettiin. Sinne löydät tuon linkin takaa. 

Helmimaniani siis jatkui. 

Virkkausmaniani jatkuisi myös ellei rintarankani olisi päättänyt viime yönä jälleen kiukustua. 

Heräsin ihan infernaaliseen kramppikohtaukseen puoli neljältä. Sen jälkeen onkin ollut pakko laittaa tiukkoja nappeja kielen päälle, jotta edes henki kulkisi. Tuo on kyllä oikea kiusankappale tuo Tietze ja krampit. Varasin ajan terkkarista, mutta senhän sai vasta syyskuun alkuun. Mutta eihän tästä mitään tule kun on kaiken mahdollisen tuolle jo itse tehnyt eikä millään asetu kuin muutamaksi viikoksi kerrallaan.

Katsokaas miten hauskasti meillä nautitaan raksut.

Kuva on jo hetken takaa, mutta tajusin, etten olekaan sitä varmaankaan täällä esitellyt.

Pipsa on omaksunut myös keljun kepposen, käy aukomassa alusvaatelaatikkoni ja nostelee sievästi viikatut pikkuhousut lattialle ja eikun nukkumaan ja peuhaamaan niihin. Toinen juttu onkin sitten se, että vaatehuoneen ovi on ollut pakko teljetä, ettei junioritiimi avaa sitäkin ovea ja suorita vastaavia mellastuksia liinavaatehyllyillä. Jotain hyvääkin: jostain syystä meillä ei ole koko kesänä montaa lentävää öttiäistä näkynyt. Päätyvät tämän kvintetin hampaisiin ihan jokainen.

Lankarakkautta

Olen varmasti täällä blogissakin kerran jos toisenkin todennut sen, että olen toivottoman hidas neuloja ja virkkaaja. Tämä ei johdu siitä, että jotenkin olisin hidas neulomisessa yleisesti vaan enemmänkin siitä, että ihastelen ja silittelen neulepintaa ja ihailen syntyviä värejä ja kuvioita. Jään siis turhan uein vain ihastuneena tuijottamaan ja vajoan jonkinlaiseen lankanirvanaan. En edes yritä olla toisenlainen sillä minulle nämä kädentaidot ovat rakastakin rakkaampi harrastus ja jos sitä pitäisi jotenkin pakosti vääntämällä ja suorittamalla tehdä niin eihän siitä mitään iloa irtoaisi eikä se enää mielekästäkään olisi. 

Mistäkö tämä ajatus jälleen mieleeni tupsahti?

No, näitä Esikon 42-kokoisia sukkia 2mm puikoilla tehdessäni. Lankana on Schoppelwolle 6ply:tä ja se on kerrassaan ihanaa lankaa.

Minulla on noissa silmukoita yhteensä 64 ja jos ihmettelette miksi neulon noinkin pienillä puikoilla niin se johtuu vain järjettömän löysästä käsialastani. Toinen syy on, etten voi sietää löpryjä sukkia käytössä ja kun neulon ne riittävän tiiviinä jo heti alkuun niin se ehkäisee tehokkaasti tuota löystymistä. Olen luvannut nämä mussukalle synttäreihin mennessä eli marraskuun alkuun minulla on aikaa. Eiköhän tässä onnistuta ihan hyvin.

Tässä sitten toinen alue, jonne kädet tahtovat vilahtaa tämänkin tästä. Kesken neulonnan alkoi tehdä mieli vaaleanpunaisia ballerinahelmikorvakoruja ja nehän piti sitten pikaisesti tehdä.

Hopeiset koukut näissä. Suloinen pallopäinen korupiikki ja kiedottu varmistus helmen juuressa, eivät pääse suloisuudet niin helposti tippumaan. Tunnustan, että näitä kyllä syntyi useammatkin, joten laitan ainakin yhdet myös tuonne kotikirppikselle/blogikauppaan (siellä yläpalkissa välilehti, josta sinne pääsee).

Olen myös pohtinut kisujen ravitsemusta viime aikoina. Hehän syövät Canaganin raksunappuloita, mutta koska Pelle kärsii herkästi ummetuksesta niin en anna nappuloita kovin hirmuisesti. Vain kerran päivässä satsi ja niitä ei ole jatkuvasti saatavilla. Pelle vain söisi kaikki ja muut jäisivät ilman. Meillä siis syödään kosteita ruokia eli märkäruokia pääasiassa. Olen noita ostanut niin Zooplussalta kuin ihan marketistakin. Bozitaa olen pikkutetroina ostanut maisteluun nyt enemmän ja onneksi tuntuvat maistuvan eli niitä varmaan sekä Whiskasia tilailen sieltä jatkossa enemmän hiekkakuorman mukaan. Meillehän tulee Postnordin kuljettamana kuorma Sanicatin hiekkaa kahden kuukauden välein. Se on meillä toiminut parhaiten tällä laumalla. Siinähän sitä samassa kuormassa tulisivat sitten ruoatkin. Kuskipoika on jo niin tuttu ja tottunut toimituksiin tänne, että pudottaa nuo vain tuohon ulko-oven viereen penkille ja pikaisesti rimpauttaa ovikelloa merkiksi, että tulivat nyt. Jos en ole kotona niin soittaa perään ja varmistaa, että voiko jättää. Tosi kiva kaveri ja hyvää palvelua. Minähän en voi kuvitellakaan kantavani tälle karavaanille hiekkasäkkejä tai laatikoita tuolta kyliltä. Osasyy tuohon Sanicatin käyttöönkin on se, että se tulee 6l laatikoissa, joissa on päällä näppärä kantokahva ja sivussa kaatonokka, josta on helppo aina hiekkaa kaataa lisää laatikkoon. Tuo on myös minulle kohtuullisen helppo kanniskella kerrosten välilläkin vaikka olisin käsivaivaisena kuten usein valitettavasti olen.

Neela ja Pipsa tässä hiekkavahteina kun Kuopus Kepponen oli nostanut hiekkalähetyksen sisään. Kuopus myös nämä aina minulle avuksi purkaakin. Meillä näitä säilytetään työtason alla olevassa tyhjässä tilassa, kolme rinnakkain aina ja kahdessa kerroksessa. Nytkin siellä on siis 12 laatikkoa eikä mitenkään ongelmaa, että olisivat tiellä. Helppo myös purkaa sieltä aina yksi uusi käyttöön.

Nyt lienee viisain painella kässyn ääreen takaisin ja säästää teidät enimmiltä jorinoiltani. Ihanaa viikonloppua kaikille.

Sataa sataa ropisee

Viime päivinä on tosiaan sadetta piisannut oikein reilulla kädellä.

Mutta niiden välillä onkin sitten paistanut mitä kauneimmin. Samalla kun olemme Helmi-rouvan kanssa pidelleet sadetta olen virkannut Nökön peittoa, neulonut Esikon sukkia ja tehnyt taas kasapäin korvakoruja lisää. Myös suloisia kaulakoruja olen tehnyt. Pukkailen niitä tuonne kotikirppikselle ehtiessäni. Sinnehän siis pääsee tuolta otsikon alta välilehdeltä.

Mutta voisiko seuralaisellani olla mietteliäämpää katsetta.

Helmistä on muuten tullut nyt ikävuosien karttuessa hieman herkemmin stressaantuva. Huomasinkin, että pentujen syntymän jälkeen on varmaan rouvakisu jäänyt liian vähälle huomiolle ja olenkin jakanut ekstrapaljon huomiota hänelle. Se onkin auttanut kovasti ja Helmi on selvästi rennompi nykyään. Tuleekin monesti tuohon viereeni pöydälle kun koneella istuksin enkä häntä henno siitä pois ajaa vaikka en oikein sulatakaan kissoja pöydillä. Helmi on aina vaan pikkuinen kooltaan ja häntä ei aina uskoisikaan mammakisuksi tätä joukkiota katsellessa. 

Mutta mitä nautinnolliimpia loppukesän päiviä sinulle lukijani.

Kissankorvia

Tiedättekö, välillä sitä kuvatessaan jää katselemaan linssin lävitse mitä hassuimpia asioita. 

Kuten nyt vaikkapa tämmöisiä hassuja kissan korvia.

Toffeetyttösen korvat ovat varsin kauniit

Kermakakkuprinsessan taas ihan possusen vaaleanpunaiset.

Juniorityttösten lempinimet ovat lähtöisin Esikolta, joka aina kotilomilla tykkää kisuja halitella ja hassuja heille höpötellä. 

Tässä kohden kuvaussessiotani tajusin puuhani hassuuden ja lopetin, mutta en voi vannoa, ettenkö vielä loputkin karvagalleriamme korvista jossakin vaiheessa ikuistaisi. Annillakin on niin isot lopottimet, että kateeksihan niitä ihan käy ja Velmu-herran kiharaiset korvakarvat, huh!

Noin muuten täällä virkkaus jatkuu. Neiti Nökön vaaleanpunasävyinen torkkupeitto on kanttiinsa 120cm kooltaan. Aion kyllä vielä sitä jatkaa tuosta yhden vironvillakiekon verran lisää. Palataan siitä otettujen kuvien kera toivottavasti piankin. 

Korujakin valmistuu koko ajan lisää. Siksipä pukkaankin muutamat tuonne kotikirppikselle. Tässä oli aiemmin linkki tuonne samaan paikkaan, joka ei suostu minullakaan toimimaan. Mutta ihan samaan paikkaan päädyt tuolta otsakkeen alta välilehdeltä: Zeldan kotikirppis. Pahoittelen sotkua, jotakin ongelmaa lienee ihan bloggerilla, en alkuun itsekään päässyt tililleni. Outoa.
Jospa joku muukin sellaiset itselleen vaikka tahtoo.

Vanhan koiran uudet opit

Vanha sanonta pitää kyllä laittaa uusiksi, heh. Niin on sillä ainakin minä olen vanhana koirana vielä oppinut uusia asioita ja innostunut tosissani.

Taisin tästäkin joskus vannoa, etten ryhdy, mutta kuinkas kävikään?

Lupasin teille korujani hieman näyttää. Toistaiseksi vain korvakoruja näytän ja tässä vain ihan minimaalisen pieni otanta niistä sillä niitä on tuolla valmiina liki 150 paria erilaisia. Hyödynnän riipusosiksi ihan mitä vain minkä voi kuvitella sellaiseksi käyvän.

Itse olen ainakin nikkeliallerginen enkä voi nk. rihkamakoruja käyttää. Tämä saikin oikeastaan alkunsa siitä, että tilasin hopeakoukkuja sekä hopeoituja koukkuja, jotta sain vanhoja korvakorujani käyttöön. Sitten innostuin ja alla hieman satoa siitä.

  

Näissä hopeoidut koukut ja alimpana makeanveden helmet.

Näissä taas hopeakoukut ja käsinmaalatut perulaiset helmet

 Näissäkin sama kuin edellisissä.

 Näissäkin sama kuin edellisissä.

Ja niin myös näissä.

 Tässä sitten kelttiläistä tyyliä, hopeakoukut ja hopeoidut riipusosat.

Ja täytyyhän kissatädillä nyt asianmukaisia korvakoruja olla. Tosin näitä nyt taisi syntyä useammatkin:) Hopeoidut kissat, makeanveden helmet ja hopeakoukut. 

Oikeat assistentit ovat näillä helteillä kuka missäkin oikosenaan.

Pipsa loikoo yleensä television edessä tasolla. Niin nytkin.

Sellaisia siis minulla. Seuraavaksi täytyy perehtyä koruvaijerin taivutukseen syvemmin. Tekee mieleni noita kelttiläisiä tyylejä lisää. Ei siis mitään taidokkuuden huippunäytteitä, mutta kauniita ja hauskaahan tämä on.

Virkkaan virkkaan vaan

Nimittäin torkkupeittoa. 

Taannoin ystävän kanssa Tallinnassa käydessäni sain häneltä idean käyttää ihanaisia vironvilloja niihin. Näissä vironvilloissahan on ihanat pitkät väriliu'ut ja tämä ensimmäinen tässä päätyy joululahjaksi ja myöhästyneeksi tuparilahjaksi Neiti Nökön ja sulhon uuteen kotiin. Väritoiveen kyllä kysyin jo etukäteen. Nuorilla on niin tarkka maku sisustuksensa suhteen, että en tahtonut ottaa minkäänlaista riskiä tässä suhteessä.

Tähän tulee vaaleanpunaista eri sävyissään sekä sitten luonnonvalkoista ja harmaan eri sävyjä.

Olen aivan rakastunut vironvilloihin.

Naurettiin reissussa ystäväisen kanssa, että aikoja sitten ostetut tunikalangat (vironvilloja nekin) on vielä neulomatta, mutta onneksi iski tämä virkkaushimo ja nämä ovat päässeet nopeammin käsittelyyn. Kyllä minä ne tunikat tai sitten ehkä neuletakitkin vielä neulon, kunhan pääsen tästä virkkausvillityksestä hetkeksi irti. Vielä ei kyllä ihan siltä tunnu.

Toinen villitys mikä minulla iski on korujen teko. Niitä tuntuu nyt syntyvän ihan liukuhihnalta. Täytyy niistäkin muistaa ottaa kuvaa nähtäväksenne. Tunnun nyt siihenkin höyrähtäneen yhtälailla kuin virkkaamiseenkin. Voi pojat minun kanssani, näen unissanikin kaikenlaisia ideoita kummastakin. Mutta on kyllä ihanaa olla innoissaan. Hyvää pääkopan huoltoakin samalla.

Ihania kesäpäiviä teille kaikille, jos vaikka joku tännekin vielä ihmeeksi eksyy:)