lauantai 31. lokakuuta 2009

Kesäkukkaa ikävä


Sellainen hetkellinen surkeuden tunne meneillään. Tuo kesäkukan kuva tuli vastaan albumissa ja napsautin sen tänne. Saattaapa olla, että olen sen ennenkin esitellyt.

Meillä podetaan edelleen, koko perheen voimin. Yritämme yskiä keuhkojamme naapuriin tai ainakin lähimaille, siltä tuntuu. Neiti Nököllä on kuumetta jo viidettä päivää, onneksi vain vähän enää. Jos tuota on vielä huomenna niin riippuen määrästä, ponkaisemme lääkäriin joko heti huomenna tai sitten vasta maanantaina. Täällä maalla päivystys viikonpäivästä riippuen on joko yli 45 kilometrin tai sitten 16 kilometrin päässä. En ole edes neuleita jaksanut ottaa esille, yrittänyt vain suoriutua työviikosta kunnialla ja nyt sitten viikonloppuna pyörittää kotia, kun muut eivät jaksa. Tarkennuksen vuoksi nyt totean, että itse olen ollut kuumeeton ja siksi köhästä huolimatta töissä olin.

Kuten aina, pitää yrittää kuitenkin löytää asioista positiivisia puoliakin ja tänään se oli se, että talo oli täysin hiljainen jo ennen yhdeksää ja olen kaikessa rauhassa nauttinut siitä täysin siemauksin.

Josko sitten huomenna olisi taas uusi parempi päivä ja jaksaisimme lämmittää sen saunankin.

Kiertäkää te muut ne pöpöt sun muut kaukaa!

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Me happy!


Vai mitäs sanotte? Eikös tässä nyt olekin yksi tuolillinen aihetta happy-fiiliksiin? Karkasin tautisten luota hetkeksi ja hain lokakuun pakettini. Reissu teki kyllä hyvää, sillä syysilma on mitä raikkain ja tämä sisältö sitten:

Salmiakkia kahden pussin voimalla, ei lopu hetkeen kesken, nami! Pehmoiset sormikkaat jäisiä sormia lämmittämään, reilun kaupan kahvia ja lankaa! Sny oli huomannut paksujen sukkalankojen puutteeni ja paketin teeman mukaisesti mukaan oli hypännyt tumman vihreää Maijaa ja seiskaveikkaa herneenvihreänä. Eikä tässä vielä kaikki, laatikosta löytyi vielä kaksi vyyhtiä Trekkingin Hand Artia värinä Tundra. Pidän kovasti Trekkingin laadusta, samoin Maijasta ja seiskaveikka on minut hätätilanteessa pelastanut useammin kuin kerran, joten kyllä nyt onnistuu miesväen sukkien neulominen. Ja älä ollenkaan hätäile Sny sitä merkkipäiväjuttua, ei niitä tässä iässä enää muista itsekään (lue: halua muistaa;). Kaiken kruunasi hellyttävä kortti.

Taidan mennä tästä silittelemään ihania uusia lankasiani, kupin kahviakin voisi kiehauttaa..

tiistai 27. lokakuuta 2009

SNY

Tulin vain pikaisesti tautivuoteen ääreltä (kaksi kolmesta lapsesta) kertomaan Sny:lleni, että posti oli tänään tuonut pakettikortin. Posti mokoma on jossakin kierrättänyt minun ihanaista pakettiani sillä lähtöleima oli jo 19.10. Kortissa luki: "Väärin jaettu". Voi ryökäleen posti. En nyt ihan heti tuota pääse noutamaan yllämainitusta potilaista johtuen, mutta hetimiten postaan kunhan sen pääsen hakemaan.

Niin, täällä siis podetaan, vielä en tiedä mitä lajia tuo on, mutta kahtellaan.. itselläkin on hiukan sellainen olo, että iskeekö. Toivottavasti ei kuitenkaan.

Voikaahan te muut paremmin!

perjantai 23. lokakuuta 2009

Hätäapua vilukintulle


Miehekkään tassuja paleli ja muut sukat olivat hukan teillä. Niinpä pikakoukkaus marketin lankahyllylle, paksua 7V:tä mukaan ja sukat valmiina suit sait sukkelaan. Tai no - olisivat kyllä olleet suit sait mikäli olisin ennättänyt yhtä pötköä tikuttamaan. Mutta siis reaalinen neulonta-aika oli lyhyt, heh! Selittelyn makua taitaa olla. Itselle pitänee laittaa muistiin: 56s/2.75mm puikot. Kanootti siis sellainen 43-44.

Tänään olen hiukan täydentänyt salaiseni pakettia marraskuulle, mutta eipä siitä sen enempää. Tunnustan kyllä kahden kerän hypänneen lankakaupan hyllyltä lankalaatikkooni, mutta ei kerrota sitä muille. Mitäpä muitakaan, sukkia vain lisää niistä.

Nyt neulomaan huivia vaihteeksi.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Aika kipittää kulkujaan

Niin, viime aikoina on taas tullut se todettua. Lapsista sen parhaiten näkee. Yhtäkkiä tänä syksynä meillä onkin pienen tytön sijasta nuori neiti, veljensä vuoden vanhempi selkeästi jo murkku, muutama untuva jo ylähuultaan koristaa. Kuopus Kepponen onneksi vielä jonkin verran pieni poika, tosin hän sitten onkin tarkkaakin tarkempi pukeutumisestaan, ollut aina. Hui kauhistus, minne se aika on kadonnutkaan? Ihan vastahan minulla oli kolme vaippapeppua, joiden perässä sinkoilin sinne tänne kuin päätön pupu.

Aikapulan todettuani ja kylmän jo kolistellessa ovella, sai neiti tyytyä neulottuun ostobaskeriin, mutta nätti ja lämmin se on ja huivi sentään löytyi äidin vaatekaapista. Meikkipussilleni on myös joku jo tiensä löytänyt, onneksi sentään hyvin maltillisesti sisältöä käyttelee.

Aika, tuo katoava luonnonvara. Saisiko sitä jostakin nettikaupasta pikkuisen lisää, kiitos?

Lempeää oloa, nauttikaa ajasta perheen kanssa.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Luumu

Luumu-poncho

Ohje: Kalastajan Vaimolta omin sovelluksin
Lanka: Novitan Tempo
Mitat: Kahdesta kappaleesta n.34cm x 98cm/kpl (en ole mikään pätkä;)
Tunnelma: Ihan ok, langan vaihdan ohuempaan seuraavaan ja teen vielä pidemmät kappaleet.

Kuten jo taisinkin uhkailla ja lupailla, tikutin luumun valmiiksi Esikkoa heppailusta odotellessani. Siellä aikaa kuluttaessa nämä neuleet ovat mitä mainioin keino siihen. Hiljainen auto, puikot ja minä. Mitä muuta siihen voisikaan kaivata? No, okei ehkä suklaalevyn ja ison kupin teetä. Mutta niitä ei juuri sillä hetkellä ollut saatavilla, jospa sitten ensi kerralla.

Tää ponkaisee lankaostoksille, seuraava poncho on saatava puikoille. Hiihaa - nauttikaahan sunnuntaista.


lauantai 17. lokakuuta 2009

Mitä kuuluu Zelda?

Hyvää kuuluu, syksyisiä lehtiä - niin kauniita ja upeansävyisiä. Neuleita ja tapaamisia kuuluu myös, niin virkistävää. Ponkaisin keskiviikkona Pelagian ystävällisellä kyydityksellä Länskärien lokakuiseen tapaamiseen Lohjalle Pressoon ja mukavaa oli, kiitos vielä kaikille tätäkin kautta!

Neuleista: työn alla tosiaan poncho ja miehekkäälle sukat, myös neulomussukat Esikon tukitädille on aloitettu. Ei siis puutetta keskeneräisistä töistä. Mutta näin minulla kyllä pitääkin olla, muuten iskee puutumus. Kun yksi käy ärsyttämään ja puhti loppuu, niin tartun toiseen ja taas mennään. Poncho lienee pisimmällä, ihan kohta valmis. Tahdon sen mukaan töihin maanantaina ja parempi siis puikotellakin ripeästi ja tarmolla. Pikkuisen uskallan jo vilauttaa. Ponyn ruusupuiset pyöröt vaan olivat terävän tuntuiset aroille sormenpäilleni ja oli pakko ottaa hiekkapaperi käyttöön ja hioa hiukan pahinta terävyyttä pois. Nyt on jo helpompaa. Lanka on Novitan Tempoa. Olen huomannut lankavarastossani selkeän puutteen, ei juuri ollenkaan paksumpia lankoja, joista neuloa sillä olenhan vannoutunut ohuiden lankojen tikuttaja. Hyvä syy siis pinkaista lankakauppaan, eikös joo? Tätäkin työtä varten piti tyytyä markettilankaan, kun ei muualta riittävän nopeasti apua löytynyt. Saa nähdä kuinka nopeasti Tempo nukkaantuu . Vaikuttaisi hiukan Novitan Ainon tyyppiseltä langalta ja siitä moni raportoi nukkaantumisilmiöistä.

Viikonloppu on ollut leppoisa ja huomenna suunnistan Esikon kanssa heppailemaan, joten eiköhän siinä odotellessa tämäkin työ valmistune.




tiistai 13. lokakuuta 2009

Hrr...


Kyllä se nyt on uskottava, syksy ellei jopa talvi on tosiaan tullut! Olen eilisestä saakka palellut kuin iglussa asuisin. Toki pattereiden päälle laittokin saattaisi auttaa, mutta myös töissä paleli. Oli pakko raijata villasukat töihinkin, jottei ihan hampaat löisi loukkua kun keskustelee. Tästä on kyllä se positiivinen puoli, että ponchon valmistumisvauhti kiihtyy, kun motivaatio vilun myötä lisääntyy.

Minä vielä taiteilen kesärenkailla, miehekäs talvitassut lupasi viikonloppuna vaihtaa Viivibiiliin ja ellei hän niin sitten velipoika pelastaa siskorukkansa pulasta. Minun roolini noissa hommissa on kyllä pelkkää renkaiden pyörittelyä, nih!

Tässä iltana eräänä havahduin myös siihen tosiasiaan, ettei jouluunkaan ole enää pitkä aika vai mitä pitäisi päätellä, kun joulukalenterit ovat marketteihin rantautuneet. Sitä voisi siis pikkuhiljaa alkaa tikuttelemaan joulupukin avuksi jotakin.

Mutta nyt taidan mennä sytyttämään kynttilän ja keittämään kupin tuoksuvaa teetä.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Onnekas olento


Eilen ja tänään olen taas saanut huomata kuinka onnekas olenkaan. Vanhenin jälleen vuoden lisää ja katsokaas mitä olenkaan saanut! Eilen Minski lahjoi minua intiaani/ruususuolalla, merisuolalla (kipukääreisiin) ja seleenillä (torjumaan lääkemyrkkyjen vaikutuksia), kiitos ihanainen - arvelit varmaan, etten saa koskaan aikaiseksi ellet hiukan tuuppaise vauhtiin. Viisas nainen!

Tänään sitten Lila-kulta ojensi tämän itseneulomansa liivitunikan. Wau - minkä vaivan oletkaan nähnyt, en osaa sanoin kuvailla miten paljon arvostan tätä. Mukana oli sitten vielä sukkalankaa, puikot ja tuikkuja. Kyllä minun näillä kelpaa! Kuvan vasemman reunan Hot Socks Rainbow:t ovat oma lahjani itselleni, en siis revennyt ihan älyttömyyksiin ja miehekäs vielä vihjaili jotakin uudesta kännystä.

Tuikku siellä lahden toisella puolen, kiitos meilistäsi. Voikaahan hyvin ja nauttikaa syksystä.

Täällä aloittelevat lapsukaiset syyslomaansa kirpeässä syysilmassa ja se on aika auvoisen ihana ajatus. Ainakin yksi viikko, että voi hiukan huilata reissuvihkoista ja karmeista vaaterumbista, puh!

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Sateinen sunnuntai


Kuopus Kepponen pääsi jälleen mallijaloiksi, Laura-tytön sniikkerit valmistuivat. Toivottavasti ovat saajalleen mieleiset. Lankana seiskaveikka herneenvihreänä, värivalintahan oli saajan oma ja raikkaan näköisethän noista tulikin. Ohjehan on tuo mainio Helmiksen pikaniikkeri
hiukkasen omin sävellyksin ja speksein.

Minä aloitin jo seuraavat työt. Äkkitarpeeseen kadonneiden tilalle uudet sukat miehekkäälle. Ja kun on hätä hätä, niin paksu lanka ja seiskaveikka äkkiä käpälään. Valmistuu vauhdilla ja pikatyönä en kestä tikuttaa 43 sukkia kakkosen puikoilla. Muita paksumpia sukkalankoja minulta ei tähän hätään löytynytkään, olisin Opalin tai Sandnessin paksummista mieluummin tehnyt, mutta eipä tosiaan laajassa varastossa ollut, ihmeitten ihme! Toinen työ oli sitten tämä ponco jonka löysin Kalastajan vaimolta. Todella taitava toteutus.

Sunnuntai on todellakin avautunut sateisen harmaana täällä. No, välillä tätäkin, mutta ei välitetä - kääriydytään villaan ja syödään hyvin.

Jatkaa taas tikutustaan..