tiistai 31. joulukuuta 2013

Hei hei ja tervetuloa!

Noin kai sitä pitäisi todeta vuoden viimeisenä päivänä.

Ainakin itse, kun katsahdan menneeseen vuoteen, joudun toteamaan, etten toivo uudelle vuodelle muuta kuin sen olevan parempi kuin edellisen. Lupauksiakaan en tee muuta kuin totean itselleni näin:


En alennusmyyntejä ole penkonut oikeastaan lainkaan, mutta muutama kirja tarttui tänään kauppareissulla matkaan. 

Tuo yllä näkyvä Janoschin hellyttävä kirjanen oli yksi. Ihan kuin minä ensi vuonna, juu juu!
Jos jostain löydätte, niin napatkaa ihmeessä matkaan. Täydellinen apeuden syöveriin, rempseään naurun remakkaan ja kaikkiin muihinkin hetkiin.


Myös nämä kaksi uivat liiveihini tai siis ostoskärryyni.

Oikeanpuoleinen tahtoo väittää, että Zelda aikoo ensi vuonna opetella virkkaamaan. Juu, uskoo kun näkee, mutta toivossahan on hyvä elää, eikös?

Mimmi-lehmä taas on Esikko-kullan lemppareita ja tätä luetaan taas seuraavalla kotilomalla varmaan kannesta kanteen useaan kertaan.


Tästä vekkulista on vielä näytettävä kuva sillä joku ei voisi enempää inhota kuvaamista.


Ymphhh, sanoo tämä ilme.

Ulkona taas möyryää hirmuinen puhuri - saapa nähdä miten käy taas sähköjen? Mutta ennen sitä kiitän teitä kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivotan onnellista uutta vuotta! Ensi vuonna taas!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Unelmapehmo ja hötönhöttö

Näistä kahdesta on loma tähän asti koostunut.

Näin jokin aikaa takaperin Kalastajan vaimon blogissa ihanaisen beanien ja sellainenhan oli aivan pakko saada puikoille sillä tuo malli näytti jopa siltä, että voisi tähänkin guuppaan jopa mallata. Pistinpä siis tilausta vetämään Rowanin Angora Hazelle. Neljä kerää kotiutin tätä unelmaisen pehmoista ihanuutta ja yksi on nyt siis neuloutunut valmiiksi beanieksi. Toinen harmaa ja kaksi muun väristä odottelevat vuoroaan ja aivan varmasti niistä tulee samanmoiset sillä tämä on lähdössä lahjaksi.


Söpöstely-Beanie 

Malli ja ohje: Kalastajan vaimo-blogista täältä
Lanka: Ohjeen mukaisesti Rowan Angora Haze, harmaa nro 529
Puikot: 40cm, 60cm ja 100cm Knit Pron pyöröt, 3,5mm.
Silmukoita: Ohjeen mukaan 94
Kenelle: Vielä ei voi kertoa, mutta lahjaksi on lähdössä tämä beanie
Fiilis: Mikä herkku ja pehmo. Ihanan helppo ja nopea tehtävä. Tehkäähän tekin.

Toinen on jo muuten puikoilla:)

Mitäs se hötönhöttö sitten on?


No, tätä tietenkin eli juuri dipattua villaa. Yritän taas ehtiä värttinäkehruutakin harjoitella, jottei tähänastiset taidot ihan unhottuisi.

Ihan vielä ei olla kamuja sähkörukin kanssa, mutta värttinällä onkin hyvä ensin harjoitella ja kohta sitten taas otetaan uutta kontaktia Jörön kanssa (sähkörukki sai uudiskasteen vastoinkäymisten jälkeen)

Nyt taidan suunnata suklaarasialle. Masu onkin jo herkkuruokaa pullollaan, joten pieni suklaajälkkäri ei liene pahitteeksi.


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Jouluna sattuu ja tapahtuu

Otsikon mukaisesti - näin on! Mutta, palaan siihen kohta. Meillä jouluaattoa vietettiin aika perinteisesti niin, että meidän viisihenkinen perheemme oli kotosalla, myös Esikko-kulta ja siinä lisäksi sitten minun ja miehekkään veljet. Meillä molemmilla on vain yksi sisarus.Kumpikin vielä tuollaisia naimattomia herroja, joten saapa nähdä tuleeko lapsillemme serkkuja ollenkaan. Aika näyttää.

Olemme siis syöneet hyvin ja nauttineet melkeinpä rauhallisesta aattopäivästä. Kävimme haudoilla ja normaalien riisipuurojen ja päivällisten jälkeen jaoimme lahjat. Aika nappiin näyttivät menneen. Itse sain lämmitettävät jyvätossut, jotka varmasti ovat oikeinkin hyvät kipuileville jalkapöydilleni sekä myös Lila-kullalta aivan äärettömän kauniin revontuli-huivin. Se ja tossukat ansaitsevat ihan oman postauksensa. Se siis myöhemmin kunhan kuvausolosuhteet ovat otollisemmat.

Meidän aattomme kohokohdasta vastasi kyllä ihan sataprosenttisesti Esikko. Hän oli aamulla varhain ennenkuin muut heräsivät löytänyt Miehekkään partakoneen ja sakset. Tuolta löytyivät olohuoneesta Juha Tapion ja Nordmanin cd-levyt, molemmissa hyvin kaljun oloiset miehet ja olkkarista sitten meidän "kaljumme". Oli varmaan noita katsellut ja saanut kuningasidean, että tuollainen mullekin.

Tässä kuvassa Esikko nyt jo niin hyvin siistittynä kuin nyt partakoneen rajaajalla ja kammalla vain saa. Voihan kähmä, sanon vaan. Tuon paremmaksi en saanut sillä siellä on ihan kaljujakin läikkiä. Sanomattakin on selvää, että poju fanittaa noita edellä mainittuja heeboja ihan kybällä. Täytyyhän sitä lookin siis olla identtinen. Jostain syystä aattona ei kovin moni parturi päivystänyt. Eli uusi yritys joulun jälkeen sitten.


Siitä söpöydestä voikin sitten vastata Helmi-neiti. Tässä meidän käsityksemme joulukukasta.



Oikein ihanaista joulun jälkeistä aikaa itse kullekin. Minä totean vain, että eihän arki ja elämä yleensäkään olisi mistään kotoisin ellei sattuisi ja tapahtuisi, niinhän.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulun toivotus ja myrskyn häätökäsky

Eilen tosiaan vietimme useamman tunnin jälleen ilman sähköjä ja tänään menivät uudelleen. Koska luottoni Fortumiin ei juuri nyt ole kovin suuri, niin päätinpä tulla toivottamaan kauneimmat ja ihanimmat joulun toivotukset kaikille jo nyt.


Joulua toivottelee myös yksi nelijalkaisista eli tällä kertaa Emppu noin 13v. Emppukin on aikoinaan löytökissana talteen otettu ja siksi ikä on vain noin-arvio. 

Herra ja kaikki me muut toivotamme siis sitä leppoisinta ja mukavinta oloa jokaiselle.


lauantai 21. joulukuuta 2013

Kuulumisia Kustilta!

Tuossa jokin aika sitten Kristiina kyselikin Kustin kuulumisia, joten laitetaanpa tämä jouluinen kuva tänne.



Siinä sitä poju on auttamassa neiti Nököä paketoinnissa. Tuossa näkyy tuo toipilasjalkakin eli vasen takajalka. Kusti ei vielä saanut aikaa röntgeniin ennenkuin vuoden alussa. Ortopedi haluaa sen katsoa ja ajat olivat hieman kortilla, joten luvalla ulkoilee häkistään valvotusti ja tarkemmin selviää luutuminen ja muu sitten kuvauksen jälkeen. Kävelee ja jopa juoksee. Käyttää varovaisesti tuota kipeää jalkaa. En osaa sanoa johtuuko ontuminen pelkästään vammasta, mutta sen tiedän, että jalkahan on nyt leikkauksen ja korjaamisen jälkeen eri mittainen kuin toinen ja tokihan tuo rauta tuolla sisällä hankaloittaa varmaan astumista. Selvää lienee, ettei tuosta entistä tule, mutta hyvin tuntuu pärjäävän sillä kyllä. Ulkoilemaan en enää uskaltaisi päästää vaikka toinen kaipaavasti istuukin ulko-oven edessä tuon tuostakin.

Minä jäin joululomalle jo eilisestä alkaen ja suuri osa lomasta menneekin opintojen parissa, puuh! Mutta, onhan loma aina lomaa. Otamme rauhaisasti ja vietämme tässä kotosalla ihan sellaista leppoisaa kotijoulua, lahjat on hankittu ja nyt vain odotellaan aattoa. 

Eihän oteta kukaan turhaa stressiä näistä joulunpyhistä, eihän! Vaan - nautitaan pienistä asioista ja leppoisasta mielestä.

Edit. se siitä leppoisasta joulumielestä! Taas ollaan sähköttä. Pienen hetken riittää vielä akussa virtaa ja onneksi on varamokkuloita, mutta grrrr. ... Fortum!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Rientää tukka putkella..

Hei vaan täältäkin pitkästä aikaa!

Arki pitää kiireisenä, viimeisiä työpäiviä viedään tänä vuonna ennen pidempää lomaa ja sitähän se tarkoittaa, että pientä loppukirin makua on ilmassa, jottei odottaisi huono omatunto ja karmea kiirepino heti vuoden alussa työpöydällä.

Opiskelut myös vaativat niitä loppurutistuksia eli näyttöjä pitäisi rakentaa huimaa vauhtia eli tarkoittaa sitä, että joululoma mennee niiden parissa. 

Tähän saumaan sitten iski tuo Seija-myrskykin ja jätti meidät sähköttä yli vuorokaudeksi. 

Perjantaiaamuna siis menimme neiti Nökön kanssa aamiaiselle paikalliselle ABC:lle ja piirsin sitten ne silmätkin vasta työpaikalla kohdilleen.

Kaiken huipuksi illalla olivat vielä pikkujoulutkin Finlandia-talon Suomi nauraa-näytöksen merkeissä. Itsellä se tarkoittti melkoista suhaamista ja järjestelyä, jotta voisi rauhassa muutaman viinilasillisen juoda illan aikana. Mutta siitäkin selvittiin.

Tämmöisellä kostyymillä kaulalla ja korvilla mentiin


Itse näytös oli kyllä todellakin katsomisen arvoinen, joten mikäli vielä lippuja onnistutte näytökseen saamaan niin eikun sutena paikalle.

Puolen yön bussilla sitten kohti kotia ja jatkokyytiä siellä. Jonottaessani bussiin, kuuntelin takanamme odottavaa nuorten miesten joukkoa. Ihan siistejä nuoria, mutta se kielenkäyttö. Normaalia keskustelua kyllä, mutta joka toinen sana oli v...u, xxxx, v...u. Olin ihan ihan vähällä, etten kääntynyt kysymään: "Vituttaako?" Anteeksi tämä, mutta pakko laittaa näin. En tiedä olenko sitten jo vanha tai jotain muuta outoa, mutten todellakaan kestä kuunnella tauotonta kiroilua tai muuta rumaa kielenkäyttöä varsinkaan jos se liittyy normaaliin arkipuheeseen. Ymmärrän kyllä, että rumia sanoja tulee suusta ikävissä tilanteissa taikka kun hermo menee, mutta ei se kyllä normaaliin arkipuheeseen kuuluu eikä jokapäiväiseen puheeseen. Uggh.

Nyt sitten lataamaan taas akkuja sillä hieman taas pätkivät nuo sähköt - ryökäleet!

torstai 5. joulukuuta 2013

Tunnelmapalanen

Vietän vapaapäivää tässä kirpeänsuloisen  pikkupakkasen sävyttämässä torstaissa.

Olen herännyt jo varhain toimittamaan jälkikasvua opintojen äärelle. Sen jälkeen kiertelin marketissa muutamia pakollisia täydennyksiä hakemassa. Sitten hennon leijailevan lumisateen siivittämänä takaisin kotiin. Pikajärjestelyä täällä kotona, vain välttämättömät ja kahvi porisemaan. Sitten oleellisten asioiden äärelle.



Elävää tulta ja Celinen joululauluja tunnelmapaloiksi. Suosittelen lämpimästi.

Tulta tosin on hieman vahdittava, ettei uteliaat viikset sinne turhan lähelle ehättäisi.

Kutimista ei kuvaa ole, mutta kovin harmaita ovatkin tällä erää. Joulupukin juttuja ne, viisain siis mennä niitä jatkamaan, että ennättävät ajoissa valmiiksi. 

Leppoisaa loppuviikkoa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Miten niin ajoissa?

Niin, ihmettelen vaan tuota Miehekästäni, kun meinasi minun olevan ajoissa nähtyään tämän laatikon.


Minulla alkaa olla pikku hiljaa joulumieli ja kotia tulee hiljaksiin laiteltua kuosiin joulua ajatellen. Kuitenkaa en aio stressata eli meillä ei vietetä sitä joulua siellä kaapissa. Kuitenkin on hauskaa laitella kaikenlaista pientä ja miettiä lahjoja lähipiirille ja perheelle. Mitään kallista en kenellekään hanki, mutta yritän ajatuksella miettiä jokaiselle sopivaa juttua. 

Meillä on allergisia täällä kotona eikä oikeaa joulukuusta tai joulun kukkia sisälle tule. Hyvin on kuitenkin saatu joulu aina tekokuusellakin rakennettua ja muunlaisilla koristuksilla viriteltyä.

Itsekään en kenellekään uskalla joulukukkia viedä juuri allergiariskin vuoksi.

Taas tuolla ulkona tuulee ja tuivertaa ja myrskyä uhataan. Meilläkin sähköt ovat välkkyneet nyt pitkin iltaa ja siksipä tulinkin varalta jo nyt alkavat viikot kaikille toivottamaan. Aloitetaan siis uusi kuukausi ja viikko hyvillä mielin ja arjesta sen iloineen nauttien.

torstai 28. marraskuuta 2013

Syy väsymykselle?

Koko loppukesän ja syksyn sekä alkutalven on ollut melkoisen voimaton olo. Hiukan sellainen aikaansaamaton. 

Sain juuri osan otetuista kontrolliverikokeista ja hemoglobiini on vain 103. Tiedä sitten onko syy tuossa vai ei, mutta kävin hakemassa hieman rautaa koneistoon.


Minulla ei vatsa oikein kestä noita tablettimuotoisia apteekin tuotteita, joten kokeillaan tätä nyt alkuun ja oheen nappasin monivitamiinikuurinkin. Laitetaan siis koneisto vuosihuoltoon.

Tässä hiukan flunssaisen olon ja kurjan fiiliksen uhatessa olen sitten silitellyt juuri värjättyä villalettiä.


samalla olen lyönyt mielessäni lukkoon jo muutamankin joululahjan. Huikeaa minulta sillä jouluun on vielä aikaa reilusti:)

Nyt nuuskuttelemaan kuumaa teetä ja petiin voimia keräilemään. 


tiistai 26. marraskuuta 2013

Pakkaspojan puraisu

Aamulla tuossa verannalla näytti tältä


Oli tosiaan tainnut pakkaspoika puraista niin maisemaa kuin rakennuksiakin.

Odotamme neiti Nökön kanssa sitä kunnollista ensi lunta kuin kuuta nousevaa ja onneksi sitä onkin luvattu tänne eteläänkin viikonlopuksi. Kiitos tänne vain sekä pikkuisen pakkasta kuorrutteeksi.

Muutoinkin alkaa hiukan jo joulun odotus minuunkin tarttua sillä neiti Nökö on niiiiin jouluihminen kuin vain olla voi. Tonttutoljanteria vaati ostettavaksi Cittarista ja ehkäpä se on siihen myönnyttävä sillä myönnän kyllä, että on tuo mitä hurmaavin tonttu. Ei uskoisi, että Nököseni on jo 16, niin sydämestään joulua odottaa.

Jouluista levyä yritän keksiä, minkä ostaisin. Olisiko Michael Bublélla sellainen? En ihan perinteistä tahtoisi kuitenkaan.

Olen myös viimeisen kuukauden kiukutellut bloggerin kuvia. Värit menee miten sattuu, kontrastit ja kirkkaus ja tarkkuus päin sitä kuuluisaa härän pyllyä. Ei kivaa. 

Pienten kuukelointien jälkeen löysin vinkkiä kuvien tallentamisesta .png-muotoon sekä ohjeistuksen laittaa kameran tallennusmuodoksi RAW, minulta kamerasta löytyi RAW-JPEG, jolle asetukset siirsin. Sen jälkeen suoritin vielä koneellani (Windows 7) värien kalibroinnin ja koska kun ryhdyn tekemään niin silloin tehdään kunnolla ja perusteellisesti. Kaappasinpa siis masiinani kainaloon ja kiikutin sen vielä paikalliseen atk-tontoriin tarkistettavaksi värien hallinnan osalta ja kaikki oli kuulemma niin kuin pitikin. Toivottavasti nyt niin tässä blogissakin kuin siellä dippilaarinkin puolella näkyvät värit ja kuvat paremmin ja mahdollisimman oikein.

Nyt nauttimaan kupposta kuumaa. Lämpöä ja iloa teidänkin viikkoonne lukijani.


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Emppu, Eino ja mä

Ennätti sitten se Eino-myrsky tännekin. Puut ovat välillä liki puolikaarella ja sähköt pätkivät. Pitikin siis tulla postaamaan ennen kuin mahdollisesti ollaan pidempäänkin ilman sähköjä. 

Samasta syystä tuolla laulavat niin pyykki- kuin tiskikonekin täyttä höyryä. Vielä puhelimien akut on ladattava täyteen, etsittävä kaikki kynttilät ja lyhdyt sekä tehtävä ruoka pikapikaa valmiiksi. Asumme siis sellaisella alueella, ettemme todellakaan ole sitä ykkösprioriteettia korjauslistalla. Kaikki aiemmat isommat katkokset ovat jättäneet meidät sähköttä 3-5 päiväksi, jotta jee vaan.

Kävin tuolla pihalla hiukan kurkkaamassa ja tulin napanneeksi itsestäni hauskan kuvan.


Emppu, joka oli ihmeeksemme yön ulkona, oli sen näköinen, että haluan äkkiä sisään ja sisälle tultuaan etsikin pikaisesti lähimmän pyykkikorin, jonne kaivautui lämmöstä nauttimaan.



Ei tuolla ulkona tosiaan tainnut kovin mukavaa olla siinä tuulen ujelluksessa ja pauhussa, joka siellä oli.

Peukutukset sille, että mahdollisimman pienin ongelmin tästä päästäisiin ympäri Suomen.

Minä nautin eilen ystävä-energiasta Helsingissä. Tuli tarpeeseen. Kiitokset suuret sinne siis.


lauantai 16. marraskuuta 2013

Pommipeikko

Koska tässä nyt viime aikoina olen murmattanut peltilehmien ongelmista, niin lienee paikallaan kertoa myös aiheeseen läheisesti liittyvä tarina peltilehmien sukuun kuuluvasta Peikosta aka Pommista aka Pommipeikosta!

Peikkomme näyttää tältä,Volkswagen Golf -94


Pahoittelen kuvan laatua.

Mistäs se Peikko sitten taloutemme pihamaalle ilmestyi? No, Kokkolastapa hyvinkin.

Yhdistimme kesän lopulla Miehekkään kanssa pienen viikonloppureissun ja tuollaisen peltoauton hakureissun. Ajatuksena siis oli saada murrosikään ehtineille lapsosille harjoittelupeli. Jos edes hiukkasen säästäisimme sitten autokoulun kustannuksissa aikanaan ja oikein hyvällä tuurilla saattaisi auto toimia jopa Miehekkään työautona aina silloin tällöin.

Matkasimme siis junalla Kokkolaan ja treffasimme auton myyjän, tuollaisen nuoren miehen, jolla ei tainnut olla ihan vielä ylähuulikaan täysin kuivunut. Tämä siis ihan hellyydellä, oikein suloinen nuori mies. Autossa oli melkoisen röheät äänet, sitä oli siis käsitelty jollakin tavalla tai sitten pakoputki oli poikki tai....

No, eipä hätää - eihän tuo paljon maksanut - tuumi Miehekäs ja matkasimme kohti Tuuria ja Onnentähti-hotellia. Pääsimme jopa perille, mutta matkalla huomasimme neljä asiaa: 

1. Autossa oli liian suuret renkaat, jotka rouskaisivat lokasuojiin aina kun auton ratista käännettiin
2. Takavalot ja vilkut oli spreijattu mustalla maalilla:)
3. Tuulilasinpyyhkimet eivät toimineet ja satoi välillä kuin kaatamalla
4. Auto tuppasi sammumaan tyhjäkäynnillä kovin herkästi.

Tätä tilannetta täytyi hieman pohtia sillä matkaa kotiin oli jokusia satoja kilometrejä. Ei kun hotelliin syömään ja kunnon yöunta nukkumaan.

Mahdoimme me olla näky Suomen länsirannikkoa pitkin matkatessamme. Säestyksenä hirmuinen pörinä ja rouske ja kyydissä kaksi käpyä, joista toinen neuloi:) Saimme eräitäkin katseita osaksemme sillä täytyihän jokaisen itseään kunnioittavan Volvo- ja BMW-kuskin meidät ohittaa.

Hämeenlinnaan asti pääsimme, jossa sitten Peikko sammui vilkkaissa liikennevaloissa, mutta kas ihmettä: käynnistyi vielä ja pääsimme jopa kotiin saakka ja joku Urpo, anteeksi kanssa-autoilija vielä oletti, että torven tauoton soittaminen jotenkin auton uudelleen käynnistystä auttaisi.

Jälkikasvulla oli mainiot ilmeet kurvatessamme pihaan.

Miksi siis kertoilen Pommipeikostamme? No, tietenkin siksi, että hän on lunastanut paikkansa perheessämme sillä on jo koko viikon kuljettanut uljaasti ja tunnollisesti Miehekkään töihinsä pääkaupunkiseudulle joka päivä, karmean pörinän saattelemana tosin. Tämä on ollut upea juttu tilanteessa, jossa Miehekkään auto odottaa varaosaa turbon hajottua ja jossa oma starttimoottorini tykkää käynnistyä jos tykkää ja pääsee tohtorille vasta tiistaina.

Ei siis sovi moittia tai haukkua Peikkoa, ihan kelpo menopelihän hän on, niih! Iso sydän Peikolle!

Tai oikeammin kai pitäisi todeta tämän olevan muistokirjoitus sillä tänään Miehekäs oli mennyt vaihtamaan Peikkosen uuteen autoon. Kurvaile uljaasti Peikko missä sitten suhaatkaan. Tästä syystä Peikosta ei myöskään ole kunnollista kuvaa vaan olen napsaissut kuvan suoraan tulosteesta, joka sattuman kaupalla oli jäänyt talteen.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Pellemäinen tarina

Vuosi sitten kesällä pohdimme punaisen kissuuden hankintaa. Valtterikultanen oli menehtynyt aiemmin tapaturmaisesti ja Repe-kissuuskin karkaili ja vaelteli koska ei tullut enää yhtäkkiä juttuun muiden kanssa. Repelle onneksi löytyi uusi koti lähikyliltä ja saa edelleen siellä ulkoilla onnellisena.

Me siitä sitten kissanhakumatkalle tuonne kaakkois-Suomen suuntaan lähdimme. Sieltä kuitenkin tarttui aiotun poikakissan lisäksi mukaan myös Helmi-neitimme.

Mutta, Pellestähän aioin kertoilla.


Pelle on mitä lempein ja kiltein luonne. Ihan täysin terve hän ei ole, sen olemme todenneet. Hännän viimeisessä nikamassa on epämuodostuma sekä toisen takatassun yhdestä varpaasta puuttuu luu ja siksi pojun varvas harottaa hassusti suoraan sivulle. Myöskään mieleltään meistä Pelle ei ole aivan normaali. Hieman kuten olisi lievästi kehitysvammainen. Lempeästi usein toteammekin pojasta, ettei ole se laatikon terävin veitsi. Eläinlääkärin kanssa jutellessamme totesimme, että Pelle on kuitenkin täysin toimiva tapaus. Käy hienosti vadilla, syö hyvin ja osaa pitää itsensä ja välillä myös Helminkin puhtaana. 

Pelle rakastaaa Annia, jokailtainen rutiini on kiemurrella lattialla makaavan Annin kuonoa noin puolen tunnin ajan ympäri ämpäri ja koiraneiti sietää tämän ihailtavasti. Pesee vain lopuksi pojan läpimäräksi ja toinen on onnellistakin onnellisempi. 

Muiden kissojen kanssa Pelle tulee toimeen moitteettomasti, on jopa oppinut läimäyttämään Emppu-herraakin takaisin jos käy aiheetta läpsimään.

Sylissä Pelle kyllä tykkää olla jos hänet vain varovasti sinne nostetaan. Jos äkkinäisesti sen erehtyy tekemään, on toisella kaikki raajat harallaan ja syliin nostajalla yhtäkkinen peruukki päässään. Veikkaan, että kehon hahmotus ei ihan toimi ok tavalla.

Näin sisäkissana Pelle pärjää oikein hyvin, mutta emme voisi kuvitellakaan häntä ulos. Voin oikein hyvin kuvitella pojan istumassa keskellä maantietä ja auton ajavan ylitse viuh vauh vaan. Mutta summasummaarum.. kyllä sitä erilaisuutta maailmaan mahtuu oikein hyvin ja jokainen olento on arvokas.

Minä olen viettänyt vapaapäivää kotosalla tänään ja oih autuutta, pitkään nukutut unet. Hieman cappucinoa nassuun ja sitten rauhassa kodin askareita toimittamaan. Hyvin voimaannuttavaa. Huomenna sitten ystävä-kultaa pitkästä aikaa Helsinkiin tapaamaan. Oikeinkin mainio viikonloppu, toivottavasti kaikilla muillakin, jotta muiskis vaan!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Voihan pyhät peltilehmät!

Mikähän siinä oikein on, että kun alkaa tapahtua niin sitten tapahtuu kaikki yhtä aikaa?

Ensin tuli tuo Kustin leikkaus ja sen hurjat kustannukset, sitten meni Miehekkään auto remonttiin, nyt temppuilee minun autoni startti ja tänään jäätiin tien päälle Miehekkään autolla jälleen. Taisi sitten mennä vuorostaan turbo!

Eikös se kurjuuden määrä olekaan vakio vai oliko se sittenkin niin, että se jaetaan vain yhteen osoitteeseen?


Kuvan peltilehmä edustaa tämän syksyn syyllistä, tosin ikuistettuna viime talvena vielä voimissaan.

No, myönnetään, onhan elämässä surullisempiakin asioita, mutta sallittakoon minulle nyt puhinat ja murinat tänään. Uggh, mrrh - olen puhunut!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Lauantai-illan treffit

Juu-u, sellaiset minulla on.

Nimittäin tämän ihanaisen Urhon kanssa


Tässä siis tuore perheenjäsenemme Urho. Hän edustaa Ashford-lajiketta:) ja saapui luokseni briteistä sillä valitettavasti vaikka kotimaisia kauppoja tahtoisinkin aina ensisijaisesti kannattaa niin useampi sata euroa hinnassa tuntuu kyllä ainakin minun kukkarossani.


Nämä puolestaan ovat rukin ruokaa ja niistä toivottavasti syntyy nättiäkin nätimpää lankaa. Vasemmanpuoleinen on Villavyyhdistä, aivan ihanaa Corriedalea ja oikeanpuoleinen värjäämääni Polwarthia. Oi onnea!

Oikeastaan minulla on tuolla vielä näitäkin tärkemmät treffit sillä pöytään on katettu suklaakakkua ja kahvia. Kaksi vanhinta lapsosta nimittäin täytti viime viikolla 16 ja 17. Minun pieneni, minne se aika katosi? Nyt siis kakkua syömään ja rakkaita halimaan.

Ihanaista lauantaita teille lukijani.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Bonusta verkko-ostamisesta




Hetken aikaa takaperin sain yhteydenoton Ostohyvitys.fi-sivustolta, jossa tarjottiin yhteistyön merkeissä  blogini lukijoille pientä makeaa yllätystä palveluun liittymisestä ja sen kautta ostoskokeilusta:) 

Ostohyvityshän on, kuten sivustokin kertoo, sähköinen vastine eri kauppojen bonuskorttijärjestelmille. Etuna mielestäni Ostohyvityksellä on se, että tuolta heidän sivuiltaan ja sen kautta tilaamalla löytyy todella suuri määrä verkkokauppoja yhden osoitteen alta. Tällä hetkellä yli 450. Bonuksetkin kirjautuvat yhteen paikkaan keskitetysti.

Tässä hauskinta oli se, että jo jonkin aikaa sitten olen kyseiseen palveluun liittynytkin itse. Häpeäkseni täytyy vain tunnustaa, etten ole muistanut sitä käyttää. Esimerkiksi taannoin tekemämme Zooplussan ostos Kusti-kissan häkistä olisi mennyt niin kätevästi tuon sivuston kautta. Ärrh, tästä voin syyttää vain itseäni ja muistutella teitä, että älkää siis te toimiko yhtä höpsösti ja jättäkö omia tilaisuuksianne ansaita bonuksia ja silkkaa rahaa verkko-ostoksistanne väliin.

Miten tämä siis toimii?

1. Ensin liityt sivustolle käyttäjäksi.
Herkullisen muistamisen saat tekemällä sen tätä kautta Ostohyvitys

2. Sen jälkeen tarkistat heidän verkkokaupat - osiostaan löytyykö toivomasi verkkokauppa heidän listoiltaan ja kun olet klikannut verkkokaupan logoa avautuu eteesi suora linkkipalikka kauppaan. Kun teet ostoksesi tätä kautta näet aina suoraan bonusprosentit, jonka kyseisestä ostoksesta ansaitset. Esimerkkinä voi mainita Nelly.comin. Ostokset sieltä Ostohyvitys.fi-sivuston kautta vaikkapa 100 eurolla poikivat sinulle takaisin 11,50 euroa rahaa.

* Sponsoroitu postaus *

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Mummon, eiku mamman akkunalla

Mitäs sitä meidän ikkunalta löytyykään tänään?


Mösjöö Emppu


Juu, ne ihan samat kuivakukat vuodesta toiseen. Mutkun ne vaan on aina vaan kaunihit, nih!
Ei siis henno poiskaan heittää.

Suloista sunnuntaita toivotan kaikille tasapuolisesti.


lauantai 2. marraskuuta 2013

Touho-serkku

Tänään olen ollut kyllä oikea Touho-serkku sillä pyykkiä on pesty hirmuisesti. Kirppispussia täytetty ja tuotteita hinnoiteltu, nurkkia nuohottu muutenkin. Ihan selkeästi on kova hinku saada kotia tyhjemmäksi.

Kustiltakin ehkä tahdotte kuulumisia kuulla ja tässähän niitä taas tulee. Tosiaan 17.10. kävimme kaksiviikkoistarkastuksessa ja kun lääkäri vastaanotolla näki pojan yrittävän hyppyjä ja kiipeämisiä niin totesi julmasti, että parempi olla häkissä loputkin 4 viikkoa luutumisen varmistamiseksi.

Tämä toikin sitten haasteita sillä Kusti-ressun häkki ei ollut suuren suuri. Ei auttanut muu kuin lähteä metsästämään suurempaa häkkiä. Sellainen löytyi sitten lopulta Zooplussalta suhteellisen nopealla toimituksella. 


Nyt on tilaa harjoittaa jalan lihaksistoa. Kokoa tällä on muistaakseni noin 166cm x 114 x 60cm, en nyt vannomaan mene, että täsmälleen noin, mutta ainakin lähelle. Poju mahtuu hyvin jaloittelemaan ja touhuamaan ja mahtui myös isompi vatikin sinne eikä enää tarvitse nolosti satunnaisia vahinkoja yli laidan tehdä. Tuonne nurkkaan sijoitimme paksun tyynyn ja sen päälle fleecepeittoja, niin on lämmin nukkupaikka. Vesikuppi  ja vati taas strategisesti myös erillään, ettei tulisi sotkuja ja jotta joutuisi kävelemään pisteeltä toiselle. Tuo etunurkan tyhjä kohta on siksi, että Kusti siinä tykkää istua ja päivystää muuta arjen toimintaa keittiössä.


Tältä se poju sitten näytti kun uniltaan häirittiin. Anteeksi kisu-kulta!

Siirryinkin sitten muita nelijalkaisia kiusaamaan, eikös olekin hauska asento serkuksilla:)


Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille!

tiistai 29. lokakuuta 2013

Murmeliolo

Ystävä tuossa taannoin totesi huomanneensa, että syksyisin hänen energiavarantonsa hieman tuntuvat hiipuvan. Huomaan myös itsessäni samaa. En siis koe olevani apea, vain hieman mietiskelevä ja syntyihin syviin katsasteleva. Tänään vyöhyketerapiasta lähtiessäni juttelin ihanan hoitajani kanssa tästä myös ja totesimme yhdessä, että miksei sitä tosissaan voisikin olla ihan luvan kanssa hiukan syysmurmeli:) Vetäisi vain kursailematta villasukat jalkaan, nappaisi vaikka pikku lasin punaviiniä tai kuumaa glögiä, laittaisi kynttilän palamaan, hyvää musiikkia soimaan ja käpertyisi sinne sohvan tai laiskanlinnan nurkkaan murmeloimaan. Muistettaisiin myös samalla olla itsellemme armollisia eikä aiheutettaisi ainakaan itse itselle liian suuria vaateita. Monestihan niitä eivät tosiaan aseta ne muut vaan me itse, joten...tästä on hyvä lähteä uutta asennetta noudattamaan.

Minä aloitin napsaisemalla pihalta talteen tämän voimakuvan


Voimaa ja villasukkia teidänkin viikkoonne.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Hemmu on vallannut nurkat

Viikko on tainnut olla aika rankka. Olo on nyt sellainen, että otan nämä kirjat


ja taidan aloittaa tuosta kevyemmästä eli oikean puoleisesta.

Minun lukiessani voimme viihtyä Hemmu kullan kuvilla. Hän on vallannut nurkat tyttömäisellä olemuksellaan täysin.

'

 Pahanteon jälkeen on järkevää nukkua kuin viattomin otus päällä maan


ja jos sekään ei tepsi palvelusväkeä lepyttämään, niin kannattaa kokeilla tätä asentoa. Kyllä ne siitä heltyy, kertoo Hemmu!

Ps. Kusti voi ihan hyvin ja vielä vietellään tosiaan 4 lisäviikkoa häkissä. Juuri odotellaan isompaa häkkiä, jotta vähän pääsisi jaloittelemaan. Luutumista ei haluta vaarantaa koska kävi ilmi, että heti kun vapauteen pääsi niin yritti hypätä tuolista alas ja sehän ei nyt käy lainkaan päinsä, joten kunnon häkki lattiatasossa on paras..

maanantai 21. lokakuuta 2013

Huurteisen aamun ilot

Teemalla - pienistä iloista suuret purot - on täällä kuvattu kaikenlaista.



Kuurankukkaa tietysti pihalla


Erästä kylmänhörhöä, myöskin pihamaalla.


Tietysti myös kehruita, joista luonnonvalkoinen on bfl:ää, turkoosi todennäköisesti merinoa ja luumuruskeasekoitus shetlanninlammasta alpakalla suhteella 80/20.


Värttinän kanssa tehtyjä nuo värilliset ja luonnonvalkoinen neulojaystävän sähkörukilla harjoiteltu.

Pikkuhiljaa edistyn, mutta kovin taidelankaa vielä muistuttavat. Toivottavasti joskus voinkin sitten todeta, että ikävä niitä taidelankoja, kun pelkkää ohutta syntyy.

Mielenkiintoinen seikka itselläni on se, että kun kehruukurssin opettaja suositteli alapainotteista keskipainoista värttinää aloittelijalle, niin sillä en saanut kunnon liikettä aikaiseksi, mutta Louetin yläpainotteisella hieman painavammalla sen sijaan kyllä. Jotenkin saan näillä jäykillä käsilläni paremmin värttinän pyörimään tuolla yläpainotteisella.

Ihastuin kyllä kovasti sähkörukkiin ja sellainen tännekin kyllä räpyläraihnaiselle tulee, se on varma se.

Täällä vietellään yhdistettyä vapaa- ja esikon palaveripäivää ja pikkuhiljaa touhutaan. Mukava maanantai välillä tällainenkin. Ihanaa alkanutta viikkoa sinullekin lukijani.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Täysi hurahdus

Ei koskaan ja taas! Minä aina vannon, että minä en ainakaan tuota aio opetella enkä tuohon perehtyä. Jaa - siis mihin niin? No, tähän.



Mitäs ne siinä? Värttinöitä kolmin kappalein.Yksi pikkuinen ja kaunis on häveliäästi tuolla työhuoneessa piilossa.


ja tässä sitten säälittävä ensimmäinen tuotokseni. Etäisesti muistuttaa langantapaista. 

Olin siis jokin aika sitten kehruukurssilla. Siellä vain kävi ilmi, että olen järjettömän allerginen pesemättömälle lampaanvillalle. Koko naamaressu turposi ja olo oli jokseenkin tukala sen jälkeen. Niinpä viimeinen osallistumispäivä jäi minulta väliin. Mutta, onneksi on olemassa muita taitavia kuidun värjääjiä ja käsittelijöitä, joten saahan näitä harjoiteltavakseen. 

Nyt on vain niin, että käteni eivät oikein reuman vuoksi kestä tätä värttinän pyöritystä kovin paljon, joten jos hurahdukseni tätä vauhtia etenee niin on tarkkaan mietittävä, hankinko sähkörukin vaiko tavallisen. 

Nyt vain mieli harhailee kaiken aikaa kuiduissa ja väreissä ja .... miten tässä arkea pystyy pyörittämään kun villat ovat mielen täysin vallanneet?

Onneksi Kusti pitää jalat meillä muilla maassa sillä parantumisprosessin tässä vaiheessa alkaa pojan ilme olla jo tämä.


Jalka vaikuttaisi paranevan hyvää vauhtia, vain sitä tassun turvotusta on vielä paljon. Mutta jospa keskiviikkoinen tikkien poisto ja toivottavasti vapautus häkistä auttaisi siihenkin pienen liikkumisen lisääntymisen myötä, toivotaan parasta. Poju on saanut paljon hellyyttä ja herkkuja näinä aikoina. Untakin on taidettu nukkua varastoon koko tulevaksi vuodeksi.

Terkutuksia siis meiltä kaikille, hyvin täällä voidaan.

torstai 10. lokakuuta 2013

Unen laineilla

Täällä ollaan ihan unen laineilla, jonkinlaisessa horroksessa. 

Tämä tuntuu pätevän niin ihmisiin kuin eläimiinkin


Hemmu-kultanen. 

Minä niin kadehdin kissojen taitoa nukkua näin. Ei sillä, että minulla olisi minkäänsortin nukkumisen ongelmia. Vain aikaa liian vähän. Arki taas mokoma rullaa ja pyörittää aika haipakkaa. Myös se, että kuljetan Neiti Nököä aamua iltaa koulun vuoksi kovin aikaisin ja taas toisesta päästä myöhempään. Juuri laskin, että 1,5 tuntia on tullut päiviin lisää mittaa. Ei siinä silloin tarvitse ihmetellä miksei iltaisin ole aikaa. 

Noin muuten voisin kyllä viettää sellaista ihanaista murmelielämää näin syksyisin ihan huoletta.


Kylmäkin on alkanut hiipiä luihin ja ytimiin, niinpä oli kaivettava neuleita esiin ja ryhdyttävä niitä huoltamaan talvikuntoon. Nämä tässä ovat niinkin yllättävältä taholta kuin HM. Sieltä löytää välillä edukkaasti hyvinkin laadukkaita neuleita.

Nyt vain murmeloimaan tuonne punkan pohjalle ajoissa, jotta taas aamulla jaksaa. 

Upeita loppusyksyn päiviä lukijani.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Skriivasi Kusti

Hei vaan kaikille! Me tuossa Kustin kanssa juttelimme ja hän oli sitä mieltä, että orja ja hoitoporras voisivat hieman hänen kuulumisiaan blogiinkin laitella.
 
 
Mitäs mulle sitten kuuluu? No, kuten näkyy - käämihän tässä on aikamoisen koetuksella. Olen tällainen hyvin rauhaisa luonne, mutta kun koko ajan työnnetään lääkettä ruiskulla aamua iltaa  eikä jaloittelemaankaan kunnolla pääse eikä vielä edes saa lähteä niin tylsäähän mulla on. Ja - näettekö kaulanaluseni, ihan tahmassa ja töhnässä. Viimeksi aamulla oltiin porukan kanssa erimielisiä kuka sen törkyhirveän tökötin nielaisee. Mikä pahinta, niitä on kolmea eri lajia ja vain yksi makeaa ja hyvänmakuista.
 
 
Tällainen tämä minun yksiöni nyt sitten on, ei tosiaan hirmuisen iso, mutta mahdun kyllä liikkumaan hieman. Enempää en vielä saisikaan. Onneksi sentään tuo ruokapuoli tuntuu toimivan vähintäänkin kiitettävästi, ankanrintaa ja lohta jo tänään. Voipi olla, että linjat minulla hieman kärsivät tässä meiningissä.
 

Kaikkein kurjinta minusta on tuo, että veivät komeaa turkkiani näin paljon ja melkein parturoivat minut puudeliksi. Ei niillä ole siellä lääkärissä oikein tajua muodin viime virtauksista, pah!
 
Huomenna menemme ortopedille ylimääräiselle näyttikäynnille sillä tuo kipeän jalan tassuni on aika turvoksissa, ei tarvetta sentään ambulanssikyydille, mutta käydään nyt ohjeesta näyttämässä, että kaikki on hyvin.
 
Mutta summa summaarum - minä poika olen sitkeä sissi ja näytän kaikille, että täältä vielä tullaan vaikka se aikaa veisikin ja hei, kohtahan toivottavasti pääsen täältä häkistä hieman väljemmille vesillekin. Toivossa on hyvä elää.
 
Terkkusia kaikille karvakamuille ja niiden orjille.

 
 


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Syvä huokaus!

Ihan ensimmäiseksi, kiitos kaikki ihanat kannustavista ja toiveikkaista kommenteistanne.

Nukuin viime yön tosi huonosti ja näin untakin Kustista. Ensimmäinen ajatus herättyä oli, että prrkll.. nyt katti kyllä löydyt! Olin siinä aamulla taas tapani mukaan huudellut Kustia, jota ei näkynyt. Sitten, kun olin jo autoon hyppäämässä, tuli outo tunne ja käännyin alas pimeään mäkeen ja pensaiden suuntaan ja huhuilin epätoivoisena vielä kerran. Ja - mitä kuulinkaan surkean maukaisun, sitten raahautuu hämärässä epämääräinen tumma mytty takapäätään vetäen. Juoksin heti nostamaan poloisen syliin ja Kustihan se. Vasen takajalka vain roikkui ihan retkona ja näytti siltä, että olisi sijoiltaan. Äkkiseltään en huomannut mitään taistelun ulkoisia merkkejä, joten oletin, että olisi auton töytäisemäksi tullut. 

Kuopus Kepposen sitten velvoitin koti- ja kissamieheksi kotiin ja lähdin töihin pikaisesti kaksi akuuttia asiaa hoitamaan. Siinä sivussa soittelin aikaa paikalliseen luottoeläinlääkäriin ja sainkin sen puoleksi päiväksi. Kissa siis sinne ja unille sekä kuvauksiin. Puolen tunnin päästä sainkin soiton perään, että kissan jalka on kyllä paikoillaan, mutta reisiluun luun kaula pirstaleina. "Ortopedi katsoo vielä kuvat, voidaanko korjata" kuulen äänen kertovan. Ajattelin siinä hetkessä, että vaikka sitten kolmejalkaisena, mutta luovuta emme. Lopputulema on huikean kallis lasku, mutta jalasta pitäisi tulla vielä ihan kelpo. 

Nyt kuitenkin on kullanmuru tallessa ja tämän näköisenä


Mutta, se syy miksi tämmöinen kauluri on nyt kaulassa on se, että leikkaus on vasta huomenna ja nyt selässä on (hengenvaarallinen nuoltuna) kipulaastari. Kävin siis ohjeistuksesta ostamassa tällaisen häkin ja Kusti-ressu viettää nyt aikaansa siellä, ettei loukkaa itseään enempää eikä pääse livahtamaan ulos.

Sitten siihen vakavimpaan asiaan tässä: Tämä vamma on ampumahaava! Näin sanoi eläinlääkäri ja näenhän minäkin tuolla ajellussa jalassa kaksi vajaata sentin kokoista säännöllistä reikää, sisään- ja ulosmenoaukot. Joku on ampunut kotikissaa, jos saisin käsiini niin... Käsittääkseni toipumisajastakin ainakin osa on pakko tässä häkissä viettää. 

Kusti kuitenkin oli mallipotilas ja puski ja nuoli kaikkia vuorollaan niin lääkärissä kuin kotonakin.

Nyt hiukkasen sitä onnea voisi tulla ja tulihan sitä jo siinä muodossa, että meillä vielä on tämä mussukka tässä.

Edit. täti tuli kertomaan hiukan kuulumisia. 

Kolmelta alkoi pojun leikkaus ja puoli kahdeksan päättyi. Ortopedin mukaan pahin vamma tämänkaltaisista, jonka nähnyt. Luun lisäksi pirstaleina oli myös lihaksia laajalta alueelta eli ompelutyötä oli jouduttu kärsivällisesti tekemään pitkään. Nyt on jalassa rautaa ja ruuveja, Antibiootteja, tiukkoja kipulääkkeitä ja häkkikomennus alkuun kaksi viikkoa. Jalka ei saisi nyt kiertyä eikä vääntyä. Kauluria ei tarvita mikäli vain antaa pitkän haavan ja tikkien olla rauhassa. Kahden viikon päästä mennään välitarkastukseen. Nyt tuo polo on vielä kopissaan ja yrittää päästä kunnolla hereille, on sen verran vihainen, ettei lähelle ole hetkeen hyvä mennä. Antoi vain minun ohjata itseään kuljetuskoppaansa lääkärilläkään. Hoitajaressu sai hiukan osumaakin ja katsoimme parhaaksi, että tuttu ääni ja käsi yrittää ohjata. Selvisi myös se, että ollut isompi ase kuin ilmakivääri, pienoiskivääriä veikataan koska on kuitenkin yhdestä luodista tullut tuo vamma, on vain luuhun osuessa räjähtänyt kappaleiksi. Hoitoennuste on varauksellinen, sen kyllä ymmärrän. Ei tällaisesta voi antaa varmaa ennustetta. Kädet ristiin, että toipuu ja välttyy infektioilta.

Kiitos vielä teille kaikille tsemppauksesta. Nyt koetetaan parhaamme mukaan hoidella potilasta.


maanantai 30. syyskuuta 2013

Voi itku!

Minulla on ihan deja vu-tunne tätä kirjoittaessani.

Kusti on jossain, ei ole poikaa näkynyt kotosalla torstain jälkeen. Sydän syrjälläni olen siksi, että Anni on jo kahtena iltana tapellut tässä supikoiran kanssa ja myös siksi, että Kusti ei kollijuoksujensa ja leikkauksen jälkeen ole ollut kotoa paria yötä pidempään poissa. Eihän meillä voi olla näin huono tuuri, eihän?


Toivottavasti karvatassu on vain reissun päällä ja kuitenkin turvassa.

Totean kuitenkin vielä kuten Kostin menehtyessä tuossa aiemmin tänä vuonna, että meille ei tule enää yhtäkään ulkokissaa vaan kaikki tulevat olemaan sisäkissoja. Emppua en nyt tähän laske sillä tuo ei juurikaan liiku muutamaa kymmentä metriä kauempana talosta ja tulee aina sisään heti kutsuessa ja välillä en saa uloskaan moneen päivään.




sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Onnea on omistaa oma kissakaveri (Vol.xxx)

Niin, näitähän täällä on nähty, mutta eihän se kertaus haittaa eihän?


Pienen ja vähän suuremmankin kissan elämässä mukavinta on se, että on oma kissakaveri, jonka kainaloon voi käpertyä kylmänä syyspäivänä!


Päivän hauskuutuksesta vastasi Hemmu-neiti, joka tässä pesi varpujaan ihan sen näköisenä, että yh hyh!

Kynttilöitä olen vain vähän pystynyt polttamaan sillä nämä sankarit ovat niihin suorastaan kiusallisen kovin rakastuneita eikä meillä haluta kärventyneitä viiksikarvoja, joten vain valvonnassa hetkittäin siis.

Ihanaa sunnuntaita teille lukijani.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Vähän on paljon

Tänään se on ollut ihan pakko luovuttaa ja laittaa paljaisiin jalkoihin - villasukat!

Ryöstin tyttärelle tekemäni iloisen keltaiset päivänkakkarasukat ja heitin kaksi villatakkia niskaani ja kävin tutkintotilaisuuden suunnitelmaa täyttämään, puuh! Viluisilla ja jäisillä sormilla hiukan hankalaa. Toinen käsi onki koko ajan Helmi-neitiä pois milloin näppikseltä milloin hellalta. Puuh vielä toisenkin kerran. 

Nyt on käyty sitten saunassa ja hitusen jo lämmettykin, onneksi! Se tippa nenän päässä-olo ei ole ollenkaan mukava.

Koska lienee pakko sanoa kesälle lopulliset hei heit vähäksi aikaa, niin laitetaanpa vielä eetteriin muutama kesästä muistuttava kuva. 




Näissäkin kyllä jo tuoksuu vieno syys. Tervetuloa siis syksy-kultakin. Mennään yhdessä sytyttämään purppurainen kynttilä!