Sarjassamme kaikkea sitä näkee..

Se otti ja meni taas värjäämään lisää. Kohta taitavat loppua kaikki valkoiset langat lähiseuduilta.

Pohdiskelen juuri mistä saisin merinosukkalankaa pohjalangaksi seuraaviin keitoksiin. Lienenkö enää ihan terve? Miehekäs tuossa juuri totesi, etten ennätä elämäni aikana kuulemma kaikkia lankojani neuloa. Ihme hemmo, moisia päivittelee!

Annikin teki taas Valtterit eli kävi röyhistelemään kissaherralle, jolla tunnetusti on 0-100 nanosekunnissa-hermot koirien suhteen. Nyt on taas kirsu kipiä, sen siitä saa kun ei opi kerrasta eikä edes kymmenestä. Katselee minua tuossa vieressä moittivasti. Luuleekohan tuo, että minä tuon käsittelyn tilasin? No, kai tuota täytyy ryhtyä lohduttelemaan. Upea ilta, aurinkoa tarjolla vieläkin ja bloggarilla purppuraiset käsivarret, minähän vuonna minä sitten oppisin.

Varjo-KYH

Mietin hetken aikaa, julkaisenko, mutta olkoon: alla siis tämän oman varjo-KYH:ini aloitukset. Itseasiassa olin tehnyt laskuvirheenkin ja aloittanut, jos oikein laskin, 27 sukat. Yhdet ovat valmiit ja ajatukseni on, että tekisin pääosiltaan yksiä kerrallaan.

 Päämääräni ei ole sellaisen verenmaku suussa neulominen ja kädetkin asettavat rajoituksensa. En voi tietää milloinka ovat neulomiskunnossa, joten ihan rennolla otteella mennään. En myöskään juuri koskaan tee kahta sukkaa yhtä aikaa, siis niin, että tasatahtiin molempia sukkia. Olen myös varmastikin Suomen hitain neuloja, tykkään jäädä ihastelemaan värejä ja jälkeä pitkin matkaa työn edistyessä, joten hitaaksihan se silloin menee.

 Mutta on hauska aina välillä koetella itseään ja katsella mihin sitä pystyy. Tähän astisen elämäni aloitukset lienevät kuitenkin varmuudella reilusti alle 10 työssä kerrallaan, saatika sukka-aloitukset, puh ja huh! Mihinkäs sitä onkaan ryhdytty, hui!

Ja vielä loput, jotka eivät mahtuneet tuoliin.

Kuvaaminen oli tänäänkin haastavaa, joka puolella aivan mahdoton auringon paiste. Mutta eipä valiteta, kun siitä nyt saa nauttia.

Uunissa hautuu kana ja riisi on kiehumassa. Herkkua siis tiedossa, nami!

Heinäpellon reunassa

Tänään teimme nostalgisen lounasretken. Pakkasimme kahvit, mehut ja eväsleivät mukaamme ja hyppäsimme lasten ja Annin kanssa autoon. Matkamme vei muutaman kilometrin päähän heinäpellon reunaan, Miehekäs siellä niitti heinää nurin ja menimme sinne lounas/evästaukoa viettämään, oikein mukavaa heinäkärryn reunalla puputtaa. Sen verran tuuli, ettei paarmoja eikä muitakaan ikäviä pörriäisiä näkynyt.

Sain tänään myös valmiiksi ensimmäiset hullutussukkani. Novitan Marjaretkeä taitaaa lanka olla ja Neiti Nökö nämä jalkaansa saa.

Tänään on herkuteltu muutoinkin niin, että vatsani huutaa pullottaa ihan pinkeyttään ja yleistä ahdistustaan.

Näille seuraaville pitäisi jo melkein perustaa oma katsomonsa (lue bloginsa), mutten jaksaisi kuitenkaan montaa eri blogia päivitellä ja tahdon nämä jonnekin muistiin ja säilöön, joten joudutte kestämään.

Löysin tuolta Saukkolan Supermarketista vielä valkoista 7V:aa ja niinpä laitoin keitokset taas porisemaan.

Ylin ja alempi oikealla ovat kuvissa oikean värisiä, mutta tuota vasenta alhaalla ei saanut mitenkään oikeaksi, on siis sellaista tummaa purppuran liilaa, syvää metsänvihreätä ja tummaa petroolia. Välillä tuo kuvaaminen on melkoisen tuskaista, kerrassaan.

Nyt taidamme suunnistaa saunaan, näin heinätöiden aikaan se lämpiää harva se ilta.

Juhannus

Juhannusaatto koitti täälläkin. Vietämme sitä ihan kotioloissa ja rauhallisissa merkeissä. Mieli ei kaipaa sen kummempia aktiviteetteja juuri nyt, nämä värikeitokset ja touhuaminen kotona riittävät. Illemmalla varmasti laitamme grilliin tulen ja herkkupurtavaa sieltä sitten. Sauna tietenkin pitää lämmittää. Tuolla viimeisiä ruokaostoksia tehdessä kauppareissulla osui silmiin hauska näky. Pitkäpartainen ja -tukkainen Harrikkaheppu, pitkä koivunkarahka takaritsiä koristamassa. Juhannustunnelmissa hänkin.

Viimeisimmät vyyhditkin kuivuivat, edelleen sitä Tinttamarellin silkkivillabambua. Pidän näistä väreistä kovasti, erityisesti nuo harmaan eri sävyt jostain syystä ovat nyt kovin mieleen.

Oikein iloista ja tunnelmallista Jussia kaikille, olkaahan kiltisti.

Erityisen hieno lohikäärme

Hauskan päivän ilta, aloitin aamuni kampaamalla naamani ja antamalla muiden kammata peruukkini. Peilistä katselee jälleen ihminen, jee! Myöhempää päivää vietin kevytshoppailemalla (lue pienellä budjetilla) neiti Nökön kanssa. Siitä jatkoimme heppailemaan Esikko muassamme. Oi – ihanat hevoiset, kuten Esikko sanoo. Jolkotteli ihan tohkeissaan ja autuaana.

Esikolla on jokin ihme juttu lohikäärmeistä meneillään, eilenkin istuin koneella aivan täydellisessä euforisessa rauhassa, kun yllättäen sylkeä roiskuva, helikopterin lailla räpiköivä 178 senttiä pitkä härveli oli kävellä ylitseni. Ei hätää – sehän oli vain se erityisen hieno lohikäärme. Se syöksi tulta ja laavaa ja sillä oli hirrrmuiset siivet ja häntä. Olisihan tuo pitänyt tietysti heti tunnistaa. Ensin piti kuitenkin kuivata naama, oli aika märkä.

Ai niin, värjäsin yllättäen taas, kuola valuen odotan kuivumista. Olen parantumaton.

Kaikenlaista kaunista kuvattavaa löytyy taas luonnosta, vielä kun kuvaajakin tajuaisi, että kuvassa luikertelee jotakin ihan sinne kuulumatonta, heh!

Lankahullun yllätys

Tämä ihanuus tuli tänään!

Kiitos kaunein ja suurin Kata! Syviä, täyteläisiä ja ihanan tummia sävyjä, tuota Debbie Blissiä en ole vielä kokeillutkaan ja siitä tulee mitä ilmeisimmin myssy heti syksyviileille, olisikohan siinä aineksia Mario-myssyksi? Delight on myös ihanaa, sitä olinkin kokeillut ja hyväksi todennut, tosin eri väriä ja tämähän on paljon kauniimpi kuin se aiemmin koettamani. Todella mukava lanka neuloa ja pehmoista pitää. Lisänä vielä herkullisia teelaatuja, minttua ja omenaa, slurps. Luulen, että saan noista taistella Miehekkään kanssa, hän on höpönä hedelmäteehen.

Oman pakettini olen jo eteenpäin myös laittanut, mutten muistanut kuvata, voi äh mikä hatarapää olenkaan. Jospa saisin vastaanottajalta sitten kuvaa lainata, kunhan sellaisen ottaa.

Tämä - tämä tässä yläpuolella: grrrr.. arvatkaapas! Sen kerran kun saan aikaiseksi ja istutan kukkia, on tämä pahis kuopinut puolet niistä ylös ja tehnyt siitä itselleen nukkupaikan. Olin niin vihainen, ettei tosikaan. Kukat ovat entiset puolesta penkistä. Taidan tilata pihaan ison tynnyrin ja koira sinne, mrrhh! Kuvassa yritti näyttää ihan viattomalta ja tuijotteli naapurin maille muutaman sadan metrin päähän niin kuin ei mitään. Yritän muistutella tässä itseäni hyvistä puolistaankin, juuri nyt en muista yhtäkään, sniif..

Se koitti sitten pieni miniloma, neljän päivän sellainen. Lokoisaa oleilua ja kenties visiitti parturiin voisi tehdä terää. Nyt kuitenkin pyykkihuoltoa tsekkaamaan.

Kesä hoi!

Kunnon kesää odotellessa, oi tule jo!

Sehän nyt on varmaankin käynyt selväksi, että pidän keitoista, sopista ja muuten vaan juoksevasta muodosta ruoassani, eikö vain? Tänäänkin olen syönyt aamiaiseksi mustikkakeittoa ja jogurttia (sitä Activiaa, olen siis mainoksen uhri), lounaaksi lohisoppaa ja iltapalaksi kasviskeittoa. Näillä mennään myös seuraavien kanssa, kattilasta nämäkin tupsahtivat:

Ihanaiset vyyhtiystäväni: Banzai Boy, Noita Nokinenä ja Denim Girl.  En malta olla näitä nimeämättä ja osin jo siksikin nimeän, että lankakirjanpitoni heidät muruset tunnistaa. Näiden raakalanka onkin tällä kertaa hiukan ylelllisempää laatua eli villasilkkibambua, Tinttamarellista tälläkin kertaa.

Samaa värjäyspäivän erää nämäkin: Kesäkeiju, Mansikkapaikka ja Noitarumpu. L: huolisitko nämä alemmat luoksesi? Eivät puhuttele minua jostakin syystä ollenkaan.

Tänään on taas uskollinen ystäväni, pyykkikone, laulanut oikein urakalla. Aina vaan riittää pestävää, sehän nyt on selvä viisihenkisessä perheessä. Haikeudella aina välillä muistelen niitä lapsettomia aikoja, jolloin selvisi sillä, että pyöräytti koneen kerran tai kaksi viikossa. Nyt ei riitä edes kerran päivässä. Siltikin epäilen, että kun jälleen koittaa aika, jolloin poikasia ei pesässä enää olekaan ja kone taas pyörähtää vain sen kerran viikossa, valitan haikeana vuorostaan sitä.

Kesä ja kaikilla kaveri

Se kaikkien kaveri on tuolla juhannusruusun kukinnossa, Hermanni-kärpänen, jokavuotinen tuttavani.

On muuten käsittämätöntä se vauhti, jolla juhannusruusu pukkaa kukkaset esille ja pikavauhtia jo osa lakastuukin. Toisaalla pensaassa vielä voi nähdä nuppujen odottavan aukeamistaan.

Luonto alkaa olla kukkeimmillaan, naapurissa päivänvalon on nähnyt kaunis pieni orivarsa, niin pieni ja honteloinen.

Minun kaverini on tänään ollut tämä peppukärpänen tässä:

Oma kuonolaiseni, Anni paralla on mennyt ihan pasmat sekaisin kun jokapuolelle ympärillemme on ryhdytty rakentamaan ja päivin ja öin menee jos jonkinlaista konetta ja ihmistä. Yritä siinä sitten toimia hurjana vahtina. Kyllä tässä itsekin jo miettii, että kaikkiko ne tänne maalle haluavat muuttaa?

Ajatelkaas, ihan juuri on juhannus, ihan hurja ajatus. Itse aloitan vapaat jo torstaina, mukava hiukan pidempi viikonloppu. Otan ihan lököilyn kannalta.

Eräs päivä

Se oli varhainen ja seesteisen kaunis lauantaiaamu, koko muu pesue vielä nukkui. Juuri silloin maalaishiiri päätti pakata mustan jättikäsilaukkunsa täyteen varjo-KYH:n tekeleitä ja matkata maalaiskylän linja-autoasemalle. Siellä se kiltisti parkkeerasi valkoisen Viivinsä sievästi parkkiruutuun ja hyppäsi onnikkaan. Suuri ja upea onnikka kuljetti maalaishiiren suureen kaupunkiin, ihan jopa pääkaupunkiin.

Pääkaupungissa maalaishiiri tapasi melkein-maalaishiiriystävänsä ja päivä kuluikin oikein rattoisasti. Kipittelivät minkä kerkesivät, ihan ympäriinsä ämpäriinsä. Söivät ja puputtivat minkä ennättivät. Maalaishiiri vielä ylpeänä voi todeta, ettei kantanut yhtään lankaakaan kotiin. Sen sijaan se söi kupunsa ihan pullolleen ja toi kotiin pienen kassin sieviä vaatteita sekä I H A N A N kassin, jonka sen melkeinmaalaishiiriystävä oli tehnyt omin taitavin pikku kätösin.

Omana viemisenään maalaishiiri vei väripadan tuotoksen.

Kotiin palattuuan maalaishiiri totesi, että sen pentu oli rikkonut SOPIMUKSENSA ja jäisi näin ollen ilman Mörköä, voi voi! Mutta maalaishiiri totesi maailman olevan silti oikein hyvä ja mukava paikka ja vietti mukavan päivänsä illan saunan lämpöisillä lauteilla ja erään oikein kauniin prinsessan häitä katselemalla.

Maalaishiiri myös totesi, ettei siitä koskaan eikä ikinä voisi tulla kaupunkilaishiirtä. Halaus vielä melkeinmaalaishiirelle, joka jaksoi koko päivän kuunnella.

Käärmekoira Anni

Tämä murunen tässä alla osoitti tänään olevansa hurja pihavahti. Veljeni tuossa iltasella kävi ihmettelemään pihagrillin vieressä raivokkaasti haukkuvaa koiraa, joka tuijotti vähän matkan päähän maahan, oikeastaan "seisoi" tuota kohdetta. Pian se selvisi mikä siellä oli, kyykäärme ja vielä ihan pääoven lähellä. Onpas mukavaa. Mutta veljeni teki käärmeestä selvää ja tämä murunen saa anteeksi tällä kertaa sen, että asettui unille huivini alusenaan. Lilakin varmaan heltyy tällä kertaa vaikka rontti ihanaa Revontultasi lainaakin.

Kipin kapin rynnistin sitten tarkistamaan, että kyypakkaukset ovat ajan tasalla ja kiittelin koiraa siitä, että tajusi pysyä kyystä riittävän kaukana. Onneksi myös lapset olivat sisällä.

Varjo-KYH:ni kärsii juuri nyt hiukan takapakista sillä toinen käteni on kuin nyrkkeilyhanska olisi räpylässä. Liikaa kenties neulottu? Mutta joka päivä olen silti yhden sukkatekeleen aloittanut, kukahan ne tekee valmiiksi, hih!

Värikäs elämäni

Kuten voitte todeta, värikästä se todella on. Edelleenkin tunnen suurta kyltymättömyyttä ja tuntuu, että yhä on loputon määrä upeita yhdistelmiä, joita voisi kokeilla. No, tulevaisuudessa sitten ehtii. Näissä on kaikissa raakalankana käytetty Tinttamarellin Schoppelwolle Life Style Merinoa, muistelisin sen olevan 100g/310m.

Ihastukseni merinoon on tehnyt kyllä sen, että vähänkään karkeampi sukkalanka tuntuu käsissä oudolta. Poikkeuksen jostain syystä tekee tuo ANY:n rouhea sukkalanka, ei ihan niin karkeaa kuin vironvillat yleensä.

Viikonloppu on mennyt huikean nopeasti, ihan liiankin nopeasti. Olen jollain lailla vielä henkisesti lauantaissa ja huomenna pitäisi skarppina töihin porhaltaa. Jospa se tästä taas orientoituminen sujuisi illan kuluessa.

Meillä juhlitaan Kustin ja Kostin 2-vuotispäivää. Muruset saivat aamulla onnittelulaulun Esikon toimesta ja eteensä herkkuateriat. Nopsasti on aika lentänyt, vastahan nuo käytiin hakemassa, pienet kääröt. Vieläkin puhumme usein pikkukissoista vaikka ovat kuitenkin kooltaan punaisiamme suurempia.

Hulluna kesäyössä?

Jep jep, taisin uhata varjo-KYH:iin ryhtymisestä ja niin tein, tämä kori sisältää 12 sukka-aloitusta, hui sentään mihin olenkaan ryhtynyt. Saapa nähdä valmistuuko kuinka monet määräaikaan mennessä. Haluan siis korostaa, etten ole mukana virallisesti tuossa aidossa KYH:ssä. Myöhästyin ilmoittautumisesta, mutta voihan sitä näinkin edetä, eikös?

Tänään sitten vietettiin kansainvälistä KIP-päivää. Minunkin oli sinne tarkoitus kyllä mennä omalla paikkakunnallani, mutta Esikon ratsastusterapia oli pakko ottaa tälle päivälle ja niinpä heppailimme sadesäässä. Sen jälkeen olinkin ihan tattitasapala ja jäin kotimökin lämpöön värjäyskeitoksia keittelemään. Toivottavasti muut ovat ahkerasti KIPanneet.

Mikäs se tämä sitten onkaan? No, tietysti silmukkapesäni eli siis sisältää kaikki ihanaiset silmukkamerkit.

Kas, tässä:

 Sain taannoin Lilalta aivan ihania merkkejä ja perjantaina ryhmäni kanssa pidimme askartelu-/helmityöhetken ja niinpä voinkin ylpeänä esitellä omat ihka ensimmäiset tekeleeni. Oi, taisin jäädä koukkuun!

Tilaus helmikauppaan lähti jo liikkeelle, voi minua!

Nyt on pakko vielä lähteä pikaisesti maitokauppaan, nauttikaahan viikonlopusta.

Hiiveä hiiviö?

Kuvailin tuolla tuoreita värjäyksiä ja bongasin uuden tai mistäs tiedän vaikka vanhan vieraan. Kolo on melko syvä ja viettää loivasti oikealle alas. Kenties myyrä? Sitä minä vain ihmettelen, että kun tietää minun multasormeni, niin mitä tuo raukka luulee täältä löytyvän?

Jälkiruokasopatkin on nyt sitten keitelty ja ihanan kamalan tuulinen päivä piti huolen siitä, että ne myös kuivuivat ennätysajassa.

Kas, tässä:

Itse pidän kaikkein eniten noista kahdesta oikeanreunimmaisesta. Vihreä ei ihan toistu oikein, on erittäin lämmin ja suorastaan hehkuvan vihreä sävyiltään, muut kyllä ainakin näytöllä niin kuin luonnossakin.

Ihanan rauhaisa aamu - tuolla ulkona kuvatessa oli pakko hetkeksi jäädä paikoilleen seisomaan. Aurinko lämmitti upeasti ja jokin tipu möykkäsi niin, että suorastaan kaunistahan se oli. Anni on yllättänyt meidät kaikki, eikä ole kevään jälkeen ollut hihnassa tai juoksuvaijerissa. Tuolla tuo loikoilee pitkin pihaa aina sopivaa varjoa etsien. Hiekkakasan päällä pitää välillä tähystää ja tarvittaessa haukkua kaikkea epäilyttävää. Mutta ihmeesti pysyy tontilla.

Taidan mennä ihmettelemään mitä lounaaksi, ehkei sentään soppaa.

Soppaa, soppaa - enemmän soppaa!

Soppaa on keitetty: kermaista lohisoppaa, lihakeittoa, kasvissoppaa ja onpa keitelty taas myös lankasoppaakin. Ensinmainituista neiti Nökö jo eilen totesi, että taasko soppaa? Ja viimeksi mainituista Miehekäs ja veljeni Velmu, onko pakko? Vastauksena totesin: On pakko.

Tulokset lankasopasta ovat nähtävissä tässä alla. Monen värin kohdalla tuli reaktio, oho – mites tästä nyt tämmöinen ja hups – kuinkas minä harmaata? Mutta loppujen lopuksi, ovathan kaikki värit maailmassa paikkansa ansainneet ja hauskoja näistä ainakin tuli. Kuten siis voi arvata, olen saanut täydennystä raakalankavarastooni. Tätä menoa vaan olen kohta sen käyttänytkin jo – hui! Hiukan malttia sopan keittäjälle, kiitos!

Tänään on taas kuunneltu suvivirttä, saateltu Neiti Nökö yläkoululaiseksi ja pyyhitty salaa silmäkulmia. Lapset toivat oikein hyvät todistukset ja voivat olla panokseensa tyytyväisiä.

Meitä tämä seuraava ei enää kosketa Nökön siirryttyä toiseen kouluun, mutta kyläläisenä tunnen silti hätää asiasta. Kuntamme suunnittelee 5-6 kyläkoulun lakkauttamista ja myös meidän kylämme liki sadan oppilaan "kyläkoulu" on uhattujen listalla. Toivon totisesti, että järki palaa noihin päättävien päihin ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu. Se nyt vain ei ole niin, että ne upeanmahtavat jättimäiset koulukeskukset siellä monen kymmenen kilometrin päässä olisivat se ainut autuaaksi tekevä ratkaisu. Ainakin täällä kylällä asuvana koulu on myös kylän keskus kaikin muinkin tavoin ja ainoa asia mitä olemme vaatineet. Kauppoihin, pankkeihin ja posteihin liihotamme palvelusta riippuen minimissään yli kymmenen kilometrin päähän ja yhtä lailla maksamme veromme kunnalle kuin ne taajamissakin asuvat. Uggh - olen puhunut ja vaikenen aiheesta nyt ennen kuin alkaa närästää liikaa. 

Ja koska närästää alkoi, keittelin lisää soppaa, mutta niistä sitten lisää myöhemmin. 

Tänään..

on ahmittu luontoa ja lämpöä

on hierottu kutisevaa kuonoa nurmen pintaan ja haukuttu naapurin hevosia

on puhallettu kesän ensimmäinen voikukan hahtuva

on todettu, että omenankukkien kukinta alkaa olla jo ohi ja sireenien vasta alullaan

on poltettu jalka nokkosessa ja oltu huttusten syötävänä

on myös huumaannuttu Wollmeisen uudesta väristä, Daisystä ja leikitty oman padan äärellä

on tikuteltu aurinkosukkaa

Tänään vielä..

laitellaan tähtisilmiä multaan ja ah lämmitellään sauna

Saanko huokaista? Elämä on ihanaa.

Lankahullun yllätys

Aurinkoista aamua, annoin minäkin periksi ja liityin viime hetkillä Lankahullun kesäyllätykseen .

Tästä tulee hauskaa!