Huurteisen aamun ilot

Teemalla - pienistä iloista suuret purot - on täällä kuvattu kaikenlaista.

Kuurankukkaa tietysti pihalla

Erästä kylmänhörhöä, myöskin pihamaalla.

Tietysti myös kehruita, joista luonnonvalkoinen on bfl:ää, turkoosi todennäköisesti merinoa ja luumuruskeasekoitus shetlanninlammasta alpakalla suhteella 80/20.

Värttinän kanssa tehtyjä nuo värilliset ja luonnonvalkoinen neulojaystävän sähkörukilla harjoiteltu.

Pikkuhiljaa edistyn, mutta kovin taidelankaa vielä muistuttavat. Toivottavasti joskus voinkin sitten todeta, että ikävä niitä taidelankoja, kun pelkkää ohutta syntyy.

Mielenkiintoinen seikka itselläni on se, että kun kehruukurssin opettaja suositteli alapainotteista keskipainoista värttinää aloittelijalle, niin sillä en saanut kunnon liikettä aikaiseksi, mutta Louetin yläpainotteisella hieman painavammalla sen sijaan kyllä. Jotenkin saan näillä jäykillä käsilläni paremmin värttinän pyörimään tuolla yläpainotteisella.

Ihastuin kyllä kovasti sähkörukkiin ja sellainen tännekin kyllä räpyläraihnaiselle tulee, se on varma se.

Täällä vietellään yhdistettyä vapaa- ja esikon palaveripäivää ja pikkuhiljaa touhutaan. Mukava maanantai välillä tällainenkin. Ihanaa alkanutta viikkoa sinullekin lukijani.

Kauneus on siellä katsojan silmässä

Ei liene salaisuus, että olen erityisen viehättynyt makrokuvaukseen. Eikä sekään taida olla salaisuus, etten liene siinä ihan niin taitava kuin tahtoisin. Laitteistokin voisi olla määrätyiltä osin parempi. Mutta - ei se estä minua terrorisoimasta teitä niillä tämän tästä.

Otsikko tupsahti siitä, että minusta arjessaan eteenpäin puuskuttava ihminen ei juurikaan pysähdy yksityiskohtia katselemaan. Minä olen pieniin yksityiskohtiin yrittänyt viimeisen viikon aikana kiinnittää huomiota. Kamera ei toki ole joka tilanteessa mukana ollut eikä niistä kaikista suorastaan hekumallisen upeista tarkennuskohteista harmikseni ole kuvia.

Tässä hetkessä läsnäolemisen taitoa taitaisi kaivata nykyihminen yhä enemmän ja enemmän. Oppisi sitä kautta ehkä näkemään pienten asioiden ja nyanssien arvon ja rikkauden, näin ainakin toivon. 

Niitä pieniä hetkiä, joissa esimerkiksi tekee itselleen tuoksuvan jalkakylvyn ja rasvaa jalkansa kunnolla. Siinä samalla voi tehdä minimuotoisen hyvää tekevän hieronnan niille. Pieni on suurta, näin olen tainnut ajatella tällä viikolla. 

Tätä rouheaa vironvillaista sukkalankatekelettä katsellessa voisi epäillä myös harmaudessa ja värittömyydessäkin olevan voimakas tahtonsa. 

Joskus pieni on suurta taas näinkin: pikkuinen, mutta sitäkin kauniimpi käyntikorttikotelo. Sinne ne työkäyntikortit sujahtavat sitten maanantaina ja minulla aina iloinen mieli kun niitä pois jakelen. 

Minulla on täällä Esikko-kulta taas kotilomalla ja on tuo vaan niin ihana hemmo. Tänäänkin kauppareissulla taas joikasi M.A. Nummisen äänellä radion biisejä autoni takapenkillä, niin ja käytti minua kainalosauvana ruokakaupassa. On meinaan nykyään jo 186cm pitkä!

Lämpöistä ja kaunista viikonloppua sinulle lukijani.

Luontokappaleita

Kuinka moni muu tunnustaa keräävänsä kiviä tai satunnaisia kappaleita luonnosta? Minulla tarttuu usein erityisesti kiviä matkaan. Tämä suloisen sileä ja pyöreä Itä-Suomen keikalta, sieltä Puumalan seudulta. Siitä saakka se on pötköttänyt työpöydälläni ja siitä se aina välillä hakeutuu käsiini jonkinlaiseksi stressipalloksi. Palleroinen siis.

Toinen palleroinen sitten oli etsinyt kyllä itselleen varsinaisen kiehutuspaikan, makasi työpöydälläni läppärin kuuman puhaltimen vieressä kaikkein aurinkoisimmalla ikkunallamme. Tuossa oli niin kirkaskin, ettei pystynyt silmiä juurikaan auki pitämään ja toinen vain tyytyväisenä nukkui.

Helmi rakastaa mitä ilmeisimmin assistentin työtään sekä aurinkoa ja lämpöä.

Ainakin meitä hemmotellaan loistavalla lomasäällä, jihuu! 

Tämä näkymä on taltioitu puolen päivän aikaan varjossa.

Ei muuta kuin nautitaan, ei tämä varmasti loputtomiin kestä.

Iloa alkaneelle viikolle itsekullekin.

Kukkaispoikani mun

Sain jälleen tuon ihanan Esikkoni kotilomalle ja mitäs hän tekikään heti pihalle päästyään? Haki äitikullalle (kuulemma) kukkakimpun.

Onneksi minun "pieni" (185cm) poikani yhä tuo äidille kukkia. Aina ne vain jaksavat sykähdyttää tämän äidin sydäntä.

 

ja miten kauniita ne ovatkaan!

Aivan ihana, aurinkoinen päivä takana ja vapaapäivä. Viikon verran töitä täyteen pakatun viikon kera vielä ja sitten tuolta päivätöistä 3 viikon lomalle. Elokuussa vielä viikon verran sitten pienen ajan päästä. 

Oikeastaan vasta nyt ihan viime päivinä on alkanut tuntua, että on tosissaan loman tarpeessa. Mutta mieli muutoin oikein hyvä. Flunssa on minut hyljännyt ja antiloopit jo syötynä, joten mikäs mulla tässä kirmatessa, hihii! Jossain vaiheessa kesää suunnataan myös sinne iloiseen Itä-Suomeenkin autoilemaan, katsellaan nyt mihin saumaan saadaan onnistumaan. Minä kyllä huomaan, että olen viimeisen päälle kesäihminen. Ei ole ikävä sitä kylmää eikä sitä räntääkään. 

Ja ai niin, mitäs tekee neuloja Seppälässä?

No - tietenkin löytää sieltä oivan puikkokotelon:)

Tuotelapussa taisi kyllä lukea, että meikkikotelo ja hinta 14,99e. Mutta tämähän on oikein oiva katu-uskottava tyylilyylin sukkispuikkokotelo, eikö vaan?

Kiitos teille kaikille edellisessä postauksessa ruokia vinkanneille. Ostin nyt pussillisen kokeiluun Almo Naturea, katsotaan mitä sitten otetaan isompi satsi verkkokaupasta. Pitää vielä kokeilla muutamaa muutakin ennen tuota tilausta.

Ja tervetuloa myös lukijaksi Maaret, toivottavasti viihdyt täällä höpsössä seurassa, hih!

Leppoisa lauantai

Lauantaipäivä on näyttänyt vaihteeksi sään puolesta niitä parempia puoliaan ja hyvä niin.

Ihastelin tuossa verannalla vielä viimeisiä rippikukkia, vieläkin osa näyttää niin kauniilta.

Pihallakin yllätin itseni ja istutin alkukesästä muutaman daalian tuohon seinävieruspenkkiin. Ja - kas ihmettä, sieltä on tulossa nuppu!

Daalian vieressä oli arvokas ja niin kaunis työläinen!

Sisällekin oli siis pakko saada ja jotakin suloista ja vihreää ja niinpä tassuuni tarttuivat kukkakaupasta nämä mehikasvit, nimeä en taaskaan harmi vain muista, mutta rakastan tällaisia aavistuksen ei niin tyypillisiä huonekasveja. Tietty määrä rujoutta ja erikoisia muotoja kiitos

Näitä on kaksi, yksi kummallekin olohuoneen ikkunalle roikkumaan.

Myöskään tätä pikkuruista rustiikkista lintuhäkkiä ei voinut kauppaan jättää vaan nyt se etsii itselleen paikkaa verannan pöydällä. Lasilintu muutti sinne vierasmajailemaan hetkeksi,

Esikkokin osaa auttaa itseään kun nälkä yllättää. Makutottumukset vain ovat aavistuksen pelkistetyt ja oudot.

Sinappikurkkusalaattia siinä dieettityyliin voittomalla leivällä. 

Ihanaista ja aurinkoista lauantain jatkoa teillekin ja tervetuloa taasen uudet lukijat. Olette lämpimästi tervetulleita!

Kesäisenä lomapäivänä

Lomaa takana nyt kohtapuoliin kymmenen päivää. Alan olla kyllä hyvinkin irrottautunut työkuvioista sillä tajusin tänään, että villisti kihartuva ja ylipitkäksi kasvanut kesätukkani on ollut kampaamatta jo kohta kolme päivää. Rohkenin sillä kuitenkin tänään mennä Esikon asioihin liittyvään palaveriin, näytti nimittäin siltä niinkuin olisin vääntänyt kiharoita ihan tarkoituksella kuontaloni täyteen. Suoristusrautaa tämä reuhka ei ole yli viikkoon nähnyt, kuten työaamuina yleensä. Onko teille muille käynyt näin, että vanhemmiten olisi enentynyt/lisääntynyt hiusten kihartuminen? Taipuisa tukka minulla aina on ollut ja yleensä aina taipuu sinne minne en itse haluaisi, heh!

Esikko on ollut tutkimusjaksolla Hämeenlinnassa jo kaksi ja puoli viikkoa ja tämän päivän jälkeen on tiedossa vielä toiset kaksi ja puoli viikkoa. Sälperiä on kova ikävä ja hänelläkin kuulemma äitiä, mutta koetamme molemmat kestää sillä isoja kysymyksiä hänen tulevaisuutensa suhteen yritetään ratkoa. Itse käyn hurjaa vääntöä vuoroon "huono äiti"-syytösten kanssa ja vuoroon järkevien: "Hänen tulevaisuutensa parhaaksi"-ajatusten kanssa. Itkuakin on väännetty ainakin täällä päässä välillä, siellä toivottavasti ei. Tämmöisiähän me äidit taidamme poikastemme suhteen olla.

Tuolla pihakeinussa nyt istuksin iltaa ja tässäpä teille päivän pelastus

Kerä ryökäle otti ja tipahti, nopeat ne on vanhalla vielä reaktiot, eiks je!

Tosin - on kyllä aika likaiset varpaatkin, hyh!

ja mitäs siellä sylissä sitten?



no se on vaihteeksi huivi itsevärjätystä sukkalangasta ja huomaattekos mitä siellä on silmukkamerkkeinä? Hakaneuloja, rähmä minua - olen taas hukannut kaikki miljoona oikeaa merkkiäni. Tämmöinen tohelo sitä olen noiden pikkutilpehöörien kanssa.

Onhan meillä tämä kesäkoira Annikin, loikoo tuolla pihamaalla laiskana.

Nyt taidan suunnistaa sisälle ja roippeeni mennessäni ennenkuin ropsahtaa kuuro niskaani, on hiukan sen näköistä nimittäin. Ihanaa tiistaita teille kaikille, nautitaan kesästä.

Taapertaa..

Tiedättehän sen arjen suhinan, tohinan ja yleisen kiireen? On tapaamista terapeutin, vammaistyöntekijän ja yhden jos sun toisen ihmisen kanssa. Töissä on asiakasasioita, omaa henkilökohtaista analyysiä, kehityskeskustelua ja raportointia. Kotona on karvaisten kaverien lauma, jotka tahtovat seuraa ja toimintaa, koti huutelee kita ammollaan: "Auta minua!" Ovatko nämä nyt fiinisti sanottuna niitä ruuhkavuosia tiedä häntä, en liene niin viisas. Mutta sen kyllä tiedän, että tänä aamuna en meinannut millään tajuta, että piipittävä ja ueltava ääni on kännykkäni herätys:) ja että tänään töistä palattuani tunsin olevani sellainen kotizombi. Taitaa siis olla aika nauttia käsitöistä ja esikkovapaasta viikonlopusta, nauttia lasillinen hyvää viiniä ja kaatua sänkyyn umpiunessa.

Mutta erään pitkäaikaisen projektin ajattelin teille näyttää. Olen tahkonnut näitä sukkia kuin sitä kuuluisaa kirkkoa. Monta eri syytä miksi on mennyt näin kauan. Tulevat erityiselle ihmiselle. Esikon loistava monivuotinen opettaja jatkaa opintojaan, ryökäleen kelmi:) Katso edellinen kappale, arki söi neulojan. Sitten lanka näytti uhkaavasti loppuvan. Pengoin koko torpan läpeensä ja löysin vielä pikkukerän epämääräisen vaaleasti värjättyä 100% merinosukkista ja eikun rohkeena värjäämään vanhan päälle ja henkeä pidättämään kun lopputulosta katsastin.

Mitäs sanotte? Tuliko sellaista, ettei erotu mikäli lanka toisen sukan kantapään tienoilla loppuu. Eli tuo tuore värjäys on tuo yläreunan isompi kerä. Tämä on välillä niin avaruusfysiikkaa, ettei tosikaan;)

No,mutta - nyt sitä viinilasia hakemaan ja rentoilemaan. Muistakaahan tekin kaikki levätä ja huilata tarpeen mukaan:)

Yksi niitä päiviä..

Tämä on kyllä ollut rehellisesti sanottuna päivä sieltä ja syvältä. Kaikki mikä voi mennä pieleen on kyllä sitten mennytkin. Vain muutama sana: tekniikka ja Esikko!

Mutta sitten kukkaispoikani tuli hakemaan minua verannalle. "Katso äiti mitä olen sinulle poiminut!", hän kutsui.

Ja tällaisia hän oli sinne ikkunalle omin pikku kätösin äidin sokerikkoon laittanut, vähät siitä litran lammikosta vettä siellä kuistin lattialla. Voiko sitä enää olla vihainen?

Mistä niitä siivouskeijuja saikaan muuten tilata ja taikureita, jotka korjaavat kaiken?

Kissani mun

Niin ne vain aamukammassa piikit vähenivät ja sain aloitella lomakamman harventamisen. Ihana ajatus, että 12  kokonaista vapaapäivää kaikki pyhät mukaan laskettuna. Nyt levätään ja tehdään kaikkea ihanaa. Väripataa aion keitellä ja olla vaan. Miehekkään kanssa suuntaamme yhdeksi yöksi hotelliinkin torstaina, ollaan hetki toisten passattavana. 

Olin nostanut lentolaukun jo valmiiksi tuohon keittiöön ja eihän siinä mennyt kuin hetki kun karvatassu oli itsensä siihen parkkeerannut. Varsinainen kultamuru!

Kusti on niin kiltti poika kuin vain olla voi. Emppu yrittää ärhennellä kanssaan niin poika vain heittäytyy seljälleen ja alkaa pelleillä ja pelehtiä. On siinä vanhemmalla kollipojalla yritys itseään ärtyisänä ja tiukkana pitää eikä oikein tahdokaan onnistua. Heltyy tähän karvapalloon aina.

Mutta hei, minkä ihmeen lumen tuo luonto tuonne heitti? Nythän piti olla kevät, mrrh!

Kaikesta huolimatta ihanaista pääsiäisen odotusta.

Pitshii..

Lapsi on terve kun se leikkii, sanotaan - heh!

Pätee kyllä minuun sillä möyrysin tuolla lankavarastossani ja tein treffit ohuiden vironvillojen kanssa. Leikittiin sitten yhdessä väripadalla ja valmista tuli suit sait sukkelaan. Jee!

Pakko kysyä, oletteko te muut samanlaisia vilukissoja kuin minä? Nytkin kolme paitaa ja villatakki päällä ja aina vaan palelee. Onneksi on noita villasukkia.

Aurinkoa torstaihinne ja anteeksi, että olen ollut niin kovin laiska bloggari. Arki on nielaissut minut pyörteeseensä enkä oikein pääse kehältä pois.

Sukat meirämmiehelle

Sukat meirämmiehelle

Silmukoita: 16s puikolla, 64s yhteensä

Puikot: 3mm bambuiset

Lanka: Novita 7V Polkka

Muuta: Koko 44-46

Fiilis: En tykkää neuloa seiskaveikkaa, jotenkin muovisen tuntuista, mutta hätä ei lue lakia. Nämä taisivat olla sellaista autokaistasukat, vauhdissa valmiiksi.

Jep jep, Miehekäs tuossa taannoin valitti noiden muualta ostamieni (etten edes häpeä mainita asiasta) sukkien lörpähtäneen ihan kokonaan ja ettei tykkää niitä enää käyttää. Kainosti siis vihjaili josko minulta saisi napakammat ja oikean kokoiset uudet. Väitti jopa, että saa olla vaikka possunpunaiset. Oikein harmitti, ettei minulta löytynyt tämän vahvuista paksumpaa sukkalankaa sen värisenä. Olisin aivan varmasti siitä nämä nitkuttanut, ihan kiusallanikin. Mutta tässähän nämä nyt sitten ovat valmiina, olivat jo muutama päivä sitten neuletapaamisen jälkeen, mutta se iänikuinen päättely tahtoo aina jäädä muutaman päivän päähän minimissään. Mikähän siinäkin on?

Kuten aina tein nytkin tiimalasikantapään, tahtoi sukat, jotka eivät paina kengässä ja tämä kyllä on siinä suhteessa loistava. Kärki tuttuun tapaan silmukoimalla ja katsokaas vaikka, tulee kyllä niin siisti ja pyöreä sillä tavoin en kovin hevin enää muutoin päättele sukkien kärkiä.

Meillä ei myöskään kuvailla mitään ilman assistenttia, aina nenä pitkällä hänkin

Varsinainen utelo, eikös?

Posti toi minulle myös ihanan ystävänpäiväyllätyksenkin Lilalta-ihanaiselta, kiitos kaunein sinulle. Posti oli tuota kuljetellut jo liki helmikuun puolivälin tienoilta saakka, onneksi lopulta kuitenkin tuli perille niin kuin kuuluukin. Katsokaas vaikka mitä ihanuuksia sieltä paljastui

Ihana kortti!

Nämä ovat noin reilun kaksi senttiä korkeudeltaan, suloiset kuin mitkä!

Näistä nyt puhumattakaan, hellyttävät!

Kiitos vielä ihana ystäväni:)

Oikein leppoisaa lauantaita teille kaikille ja tervetuloa taas uudet lukijatkin, olette lämpimästi tervetulleita.



Rennosti perjantaita

Hurjan kiirerupeaman jälkeen täällä otetaan rennosti;

Kosti unessa neulojan pöydällä ja neuloja haahuilee ympäriinsä yöpaidassaan. Nyt on hyvä pitää ylityötunteja pois ja nauttia ei minkään tekemisestä. Otetaan katzeista mallia ja ollaan kuin ei oltaisiinkaan.

Mukavaa perjantaita teille kaikille! Minä en toivotellut kenellekään ystävänpäivää koska uskon siihen, että ystävänpäivä on joka päivä eikä vain yhtenä päivänä vuodessa:)

Duraceliksi muuttunut

Viimeisen reilun viikon olen tuntenut itseni Duracell-pupuksi. Olen paiskinut ylitöitä kaiket illat myöhään yöhön ja vielä ensi viikon alun saa jatkaa, jotta akuutti kiiretilanne töissä laukeaa. Jotta kaikenlaiset neulomukset ja dippailut on lähes kokonaan saanut unohtaa.

Mutta eilen olin liikkeellä tuolla Vihdin kirkonkylässä Käpykylässä ja siellähän on mukava pieni liike nimeltä Vihti-Soppi

Siellä on vihtiläisten kädentaitajien töitä ja pieni tarjonta neulelankoja ja koska mitään valmista ei ole esiteltäväksi, niin ehkäpä teen tunnustuksia tavarataivaan hankinnoistani:)

Kaunis ja reilunkokoinen pussukka Globelta

sisällä kaunis raitakangas

ja niitä lankoja sitten

Regian Hand-dye Effect sukkista ja Dropsin Delightia. Tiedän, että molemmat ovat keljuja neulottavia, mutta värit ovat niin vastustamattomat, että kokeilen taas.

Meillä kotona puhaltavat uudet tuulet monellakin tapaa sillä Miehekäs, joka on tätä maatalousbisnestä tässä koko ikänsä pyörittänyt, lähtee myös maaliskuussa vieraalle lisätöihin. Elämme jännittäviä aikoja, mutta maatalous ei näinä päivinä elätä yksinään, ainakaan ilman suuria lisäinvestointeja ja me emme ole niihin valmiita. Mutta sikäli onnekasta, että näinä aikoina ylipäätään löytää töitä. Olemme siis hyvin onnellisia tilanteesta.

Mukavaa viikonloppua kaikille, levätään ja mainoksen sanoin hölläillään!

Hissutellen

Minun viikkoni on alkanut toipilaana hissutellen ja suurimmaksi osaksi nukkuen. Onneksi on ollut tuo Miehekäs, joka on hoitanut yhden jos toisenkin pakollisen asian. On postittanut ja kuvannut ja ladannut. Toimittanut lapsukaiset oikeisiin osoitteisiin ja juossut minun asioillani. Kiitos kaunein siis hänelle. Vielä tassuttelen tämän ja huomisen kotosalla, toivottavasti tuo kipeä keuhkoputki (vaiko rintalasta) siinä ajassa asettuu. Se olikin välillä jo niin kipeä, että piti ihan tuonne aluesairaalan päivystykseenkin lähteä. Aikamoisen kipulääkearsenaalin kanssa sieltä kotiuduin. Eivät he tienneet mistä moinen. No - viime yön jo nukuin heräämättä uutta kipulääkettä ottamaan eli ehkäpä se tästä kuitenkin asettuu, oli mikä oli.

Mutta se niistä valituksista, olette jo varmaan saaneet tarpeeksenne.

Vaeltelin teekupposen ja kameran kanssa tässä tuvan ja verannan väliä ja tällaisia sieltä löysin

tassu poskella nukkujan, niin hyvällä kerällä, ettei oikein saa edes selvää missä pää ja muu

puhdasta lakanapyykkiä oven päällä (kukaa muu tunnustaa kuivattavansa näin talvella?)

ja jääkukkaset verannan ikkunoilla (tässä kohdin taas murehdin sitä järkkäriä, jota minulla ei ole)

mutta tästä se viikko taas lähtee, oikein hyvää sellaista teille jokaiselle.

Repeämys maximus

Erotatteko tuosta yläpuolen kuvasta mitä siinä on? Siinä näkyy Esikon päälaen hiuksia, otsaa ja tyynyä sekä Timo Soini! Haluatteko tietää miten tuosta päädyin kuvaa napsimaan? Minäpä kerron: eilen illalla Esikko alakerrassa luetun unisadun jälkeen maanitteli minua itseään peittelemään.  Mutta tosiaan, sälperin lähetin yläkertaan ja könysin kipeillä koivillani kohta perästä. Kysyin Soinin tyynyn vieressä nähtyäni, että mikäs se tuo on? ”Timo Soini” , Esikko siihen selkeällä äänellä. ”Kukas sen teki?”, minä kysyin. ’”Piia teki”, Esikko vastasi.  No, eihän siinä mitään ajattelin, mutta sitten kuuluu vielä selkeä nuoren miehen ääni: ”Sano hyvää yötä minulle ja Timo Soinille”. Minähän sanoin ja kerkesin portaisiin, ennen kuin repesin. Tosin palasin vielä takaisin ja kysyin kainosti, että saanko ottaa sinusta ja Soinista valokuvan? Sain luvan.

Tänä aamuna älysin Esikolta kysyä, että olikos teillä koululla koululaisten vaalit? Oli ollut ja hän kuulemma äänesti Paavo Lipposta, höhöö! Voin kertoa, etteivät nämä kuvasta perheen yhteistä poliittista linjaa.

Mukavaa sunnuntain jatkoa itse kullekin.

Kaikki maailman herkkulangat

Joudun tunnustamaan olevani aikamoinen snobi lankojen suhteen. Oikea kermapeppu, joka on koko neulomisuransa haalinut toinen toistaan herkumpia ja värisiä lankoja laariinsa. Mutta sitten tapahtui jotakin yllättävää: haksahdin värjäykseen, ihan aluksi koolaukseen Kool-Aideilla, mutta eiväthän ne minua mihinkään tyydyttäneet. Olen aina ollut kaikessa ryhtymisessäni sellainen: Pohjamutia myöden, kaikki mahdollinen tieto mulle-tyyppi. Niin se meni tässäkin ja varmaan vasta alkutaipaleella ollaan, mutta niin vain lensi ne koolaukset takaosaan kaappia ja klikkailin ostoskoriini Ashfordin värejä. Siitä se sitten lähti, paluuta ei ole. Nyt en edes muista milloin viimeksi olen ostanut jostakin kaupasta lankaa. Varmaan olen, mutten muista. Tänäänkin yritin surffailla lukuisissa nettilankakaupoissa ja jokaisen vyyhdin kohdalla aivoni raksuttivat: ” Pystyt itsekin värjäämään lähes samankaltaisen”. Voi apua, minuun on rakennettu langanoston estokoneisto! Vannon ja vakuutan kuitenkin, että aivan varmasti aion ostaa vielä muidenkin värjäämiä lankoja, viimeistään helmikuun alussa Tallinnassa jos en aiemmin, höhöö!

Teille tänne eksyville, koettakaa kestää höyrähdystäni. En voi taata sen taittumista ihan lähiaikoina, mutta yritän vältellä järjetöntä kuvasaastetta sentään niiden osalta. Tätähän ei lasketa järjettömäksi, eihän

Tulivat ja valtasivat työtason keittiöstä, perhe hiukkasen kohotteli kulmiaan jo.

Ja olihan minulla loistava laaduntarkkailijakin

tarkasti rontti vielä linssinkin kunnon

Näin se vaan pitkä viikonloppukin on jo lähes lopussa ja huomenna töihin ja kouluun taas.

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille ystäväiset!

 

Seikkailulauantai

Sillä välin kun minä aamupäivästä starttasin Kuopus Kepposen ja kaverinsa kanssa Nummelaan ja kohti keilarataa, pääsi Emppukin jälleen ulos seikkailemaan. Oikeammin saimme hänet suostuteltua sinne menemään. Teki taas monen tunnin lenkin tuolla maastossa ja lähiympäristössä. Tultuani takaisin, huhuilin tuolla hetken ja kas sieltähän se poju hipsi kohti sisätiloja taasen. Nyt siis vaikuttaa siltä, että osaa ja uskaltaa halutessaan tuolla ulkosallakin liikkua, joten vastedes en enempiä asiasta huolehdi.

Sillä välin kun poikaset keilasivat into piukeana. Kävimme neiti Nökön kanssa hiukan kaupoilla. Lisää raaka-aineita värjäyksiin ja hiukan herkkusta illaksi meille kaikille. Marimekon ohitse kulkiessani en voinut välttyä huomaamasta jotakin äärettömän herkullista, tummanpunaisen Muija-kuosisen peltipurkin. Olen pidempään etsinyt kunnollista katseenkestävää purkkia teepusseilleni ja nyt löytyi. Voi mikä herkku!

ja sinnehän ne pussit sievästi sujahtivat

Marimekolla on muutama kuosi, joihin höyrähdän enemmän kuin helposti ja tämä Muija on kyllä yksi niistä. Nimenomaan mustana ja punaisena. Alessa kun oli niin ei rokottanut lompakkoakaan kuin nimellisesti. Tällaisista löydöistä tuntee aina sellaista todellista löytämisen hyrinää. Turhamaistahan tällainen on, tiedän, mutta sallittakoon sekin aina silloin tällöin.

Ja nyt takaisin väripadan sekoitukseen, miehet hoitavat tänään ruoan valmistuksen, joten saan nauttia valmiiseen pöytään asettumisesta. Onnekas minä!

Kiitos vielä noista hunajalusikkavinkeistä, täytyy nuo katsastaa mistä järkevimmin tuon nappaisi.

Polttopuun laatu heikkenee vuosi vuodelta;)

Harvinaisen karvaista puuta..

ja antamiinsa joulukoreihinkin ihmiset pakkaa sitä sun sattuu;)

Sohvallekaan ei voi hetkeksikään oikaista, kun heti on koipien päällä jotain ylimääräistä..



Höh sentään tätä maailman menoa..

Ai niin, olihan minulla ihan tähdellistäkin asiaa. Etsiskelen itselleni tuon alapuolen kuvan kaltaista tai vaikkapa useampaakin hunajalusikkaa, varakappaleeksi sillä kaikkein parhaaksi osoittautunut juoksevan hunajan kanssa. Esikko vain harmikseni tykkää tuota pureksia ja pelkään sen olevan kohta entinen ja mites mää sitten hinajani kuppiin saan, kysyn vaan?

Tämän kuvan lusikan ostin Tampereen messuilta, mutta löytyisikö näitä nettikaupoista mistään? Tai muuten kätsysti ostamalla?

Leppoisaa loppiaista teille ihanaiset ja teretulemast te uudet lukijatkin:)