torstai 25. syyskuuta 2014

Käsillätekemisen syvin ja pehmoisin olemus

Miksi sinä neulot? Miksi sinä värjäät? Miksi tuijotat sinne jonnekin kaukaisuuteen haaveileva ja mietteliäs katse silmissäsi?

Näin minulta useinkin kysytään. Harmikseni blogiin asti ei viime aikoina ole liiaksi töitä pulpahtanut, mutta tuleehan noita töitä kuitenkin tehtyä koko ajan. Minä vain olen neulojana sellainen, että unohdun usein silittämään syntyvää pintaa ja värikoodia. Tuijotan säikeitä ja kuituja lumottuna. Eihän siinä oikein niitä silmukoita kovinkaan nopeasti silloin synny, kun taivaanrannan haavehtija niitä vain tuijottelee ja neuloo silmukoita hitaanlaisesti ja huolellisesti. Mutta olenkin todennut, että minulle tämä on visuaalinen elämys, sellaisenaan lähes terapeuttinen toiminnan muoto. 


Sitä ihaninta kuitua


ja aurinkoisinta lankaa

Jos en neulo, niin haaveilen ja suunnittelen seuraavaa, pohdin kenties lankaa ja sen koostumusta ja värjäisinkö kenties sen vai ostaisinko kaupasta ja mistä.

Ja useimmiten minulla onkin tämän näköinen kombo ympärilläni


Tämä neiti tai joskus koko viidenkin kopla saalistaa kilvan välineitäni tai syö lankojani.

Mutta yhtäkaikki yhdessä tai erikseen kaikki nämä ovat minulle niin rakkaita. Olenkin todennut, että kun äiti on tyytyväinen niin aika moni muukin perheessä voi hyvin ja sehän taisi ollakin todeksikin tutkittu juttu se.


Neela ei muuten voi vastustaa kehruuvilloja. Olisi varmaan syönyt koko letin jos ei väliin olisi ehtinyt. Hassu pikku neiti.

Nyt ei kun jatkamaan harrastuksia. Lämpöiset kiitokset kaikille edellisen postauksen kommenteista. Olen ne kaikki kyllä lukenut vaikken jokaiseen vastannutkaan.

3 kommenttia:

  1. Ihana postaus!
    Ei se määrä ja nopeus vaan se tunne ja muistot valmistumismatkasta valmiiseen työhön.
    Hauskaa seuraa sulla ja puikoilla :)

    VastaaPoista
  2. Hei Zelda!! vastaukseni viipyi---läheskään 100% varma en asiasta ole mutta Pirkon lähistöllä on "Kissala" jossa "rakkauselämä" kukisti loppuvaiheessa. Heidän naapurissaan asui Venl. Rouva jolla oli upea Siperiankissauros joka on.. meidän Norjalaisten Metsäkissojen isä tai iso-isä... tyyliin Tyttöjen äiti on puhdas Norski mutta isä joko maatinen + Siperialainen mix tai tämä Siperialainen. Kollin on nähty pyörivän lähistöllä joten on mahdollista että velmun suonissa virtaa venäläitä verta... Selitinkö nyt oikein sekavasti??

    VastaaPoista
  3. Näin se menee kun kirjoitit, terapeuttinen harrastus ja kun äiti on tyytyväinen on koko muukin poppoo. Eihän se kiire mihinkään johda, jos hosumalla pitää jotain tehdä. Täälläkin pidetään välillä pitkiä taukoja kutomiseen ja välillä sitten syntyy nopeasti vaikka millaisia sukkia.
    Ja toi laatikko, se on aivan ihana. Mistä oot hommannu? touch my tools and die, tulipas hymy huulille.

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.