Tiukka käskyttäjä

Minä olen hövelinä luvannut lapsilleni, että jokaiselle virkatun torkkupeiton teen ja tytärhän sellaisen on jo saanutkin. Nyt sitten Esikko Erityinen on minua tentannut ja käskyttänyt omansa tiimoilta. Kaiken kiireen keskellä olen sitä tehnyt ja olemme tuossa edenneet niin, että herra Käskyttäjä on aina päättänyt värin ja minä olen koukuttanut kyseistä väriä niin pitkään kuin kerästä on riittänyt. Käytimme siis 7V ja vastaavia lankoja tuohon. 

Tänään sitten ennen herran kotilomalta omaan kotiinsa lähtöä tuo valmistui ja niin sai nuori mies peittonsa matkaansa kun sinne lähti.

Tämä on siis neliö kuten aiempikin tekemäni. Seuraavan kyllä teen sitten suorakaiteena.

Kohtuullisen hauska tuosta lopulta tuli vaikka epäilin kyllä kun värien kavalkadia alkuun seurasin. Eipähän ollut tylsää ainakaan tuota tehdä. Pojalla on myös vahva mieltymys kirkkaisiin ja voimakkaisiin väreihin ja se kyllä peitossa näkyy. Kokoa mittasin tälle hiukan alle 150cm kanttiinsa. Nyt on hyvä kölliä Fatboylla tämä päällä lämmittämässä kun alkaa uuvuttamaan ja nokosten aika tulemaan.

Kisuista en ole tainnutkaan vähään aikaan laittaa kuvia. Tässäpä niitä.

Tässä Pipsa-neitimme.Diiva kermakakkuprinsessa aina vaan. 

Velmulla on puolestaan äärimmäisen rento tyyli koisata milloin missäkin. Ei paljon paina paha maailma. Herra on aina vaan yhtä sosiaalinen ja seurallinen. Voi sitä pörinän määrää mikä kotimme päivittäin valtaa. Oma mangustimme.

Juniorit, Neela mukaan lukien, muuten täyttäbvät kesäkuussa neljä vuotta. Niin se aika on kiitänyt ja teineistä alkaa tulla aikuisia viimeinkin.

Mutta nyt taas seuraavan projektin kimppuun. Saapa nähdä mikä seuraavaksi ehtii valmiiksi.

Kesäpäiviä odotellessa.

Uuteen vuoteen entisin kujein

Heipähei kaikille!

Täällä jatkuvat kaikenlaiset kujeet käsillätekemisen merkeissä.

Tällä kertaa olen tehnyt rannekoruja. Tein noita hopeoidusta memory wire:stä eli muistivaijerista. 

 Akvamariini linnunsulka

Kumituubia ja koristeena hiottuja, lämpökäsiteltyjä akvamariinihelmiä 8mm. Koristeeksi laitoin hopeoidun sulan ja linnun. Tämä menee omaan 7,5 - kokoiseen kätöseeni eli m-l siten, että on hieman väljä. Memorywire on siitä kiva materiaali, että sitä voi venyttää auki ja se palautuu takaisin kierteelle jämäkästi eli tämäkin menee monen kokoiseen ranteeseen eikä lukkoa tarvita

Afrikkaan rauha

Tämä samankokoinen kuin tuo edellinen eli m - l. Tähä käytin mustia kukkamaalattuja puuhelmiä. Koristeena tuo sulka kelttiriipus. 

Hopeinen 

Tämäkin kokoa m - l 

Tässä kokeilin erilaisia hopeoituja koristeita. 

Punainen linnunsulka

Tämäkin kokoa m - l ja koristeena punaiset helmet, hopeoidut lintu ja sulka

 Lumilintu

Tässä kokoa s - m 

Koristeena helmiäishelmet ja hopeoidut sulat.

Myrskylintu

Tämäkin s - m eli sirompaan ranteeseen. Tässä frosted kivihelmet myrskynsiniset, hopeoidut lintu ja sulka. 

Jokos uuvahditte pitkän listauksen aikana, heh - pahoitteluni. Nuo ovat vain osa satsista, joita tein. Muutamia samanlaisia on mennyt myös ystäville ja näistäkin osa voisi matkata sinunkin kotiisi. Vinkkaa sähköpostissani ( tuolla oikealla ylhäällä kuvauksessani) jos tahdot tuollaisen. Hp. 4e + 1,20e kirjemaksu perille.

 

Tämä  tässä ei olekaan askarteluideni tulos. Murunen juoksi hetki sitten iltavillinsä ja nyt on hyvä vetäytyä soffalle pötkölleen. Pörinäpeikkomme. Velmulla oli eilen historiallisesti huono päivä eikä pörissyt juuri yhtään, tänään sitten onkin taas ollut oma itsensä eli turinaa on joka muodossa riittänyt.

Mitäpä teidän uuteen vuoteenne on kuulunut? Toivottavasti hyvää.

Kynttilöiden valoon kietoutuneena

Sitä olen täällä tehnyt. 

Olen myös karkottanut yhtäkkistä pimeyttä jouluvaloilla. Sitä ne nimittäin minulle ovat, eivät kausivaloja tällä kertaa. Tosin meillä poltellaan vaan paristokynttilöitä ja ikkunallakin ovat paristokäyttöiset tähdet. Meillä nimittäin asuu tuo nuorisotrio kissamaakareita. He ovat höpönä kaikenlaisiin johtoihin ja niiden pureskeluun. En siis ota riskejä - kaikki vaan paristoilla mitä voi saada.

Velmu kehittää tätä nykyä melkoista kauluria jo. Taitaa turkki olla muhkeimmillaan hänellä vasta vuoden päästä. Näin luulen, nythän tuota ikää on vasta reilun kaksi vuotta.  Velmu tykkää nykyisellään noutaa palloa kuin pieni koira.

Neela Nellukkaa on vaikea nykyisin saada kuviin sillä on niin liukas liikkeissään. Tässäkin sinkoillaan ties minne. Neiti on hoikkanen kuin mikä, ei näy syömiset tässä ruodossa vaikka leikattu onkin. En nyt ole punninnut, mutta uskon painon olevan vain vähän päälle 3 kiloa jos sitäkään. Tosin hyvähän se näin päin lienee, ettei liian pulska ole.

Korujakin olen neuleiden ohella muutamia tehnyt.

Kotimaisesta korutarvikkeita ja hopealankoja myyvästä liikkeestä ostan hopealankani ja teen enimmäkseen jo itse koukkuni. Samoin ebaystä olen ostanut sitten kullattuja ja ruusukullattuja koruvaijereita. Niistä kysyinkin myyjältä sitten nikkelin osuudesta metalliin ja sain vastauksen, että täyttä nikkelittömyyttä ei lupaa, mutta täyttävät EU:n säädökset siitä, että pitää olla alle 0,05% tuo pitoisuus. Niinpä tein itsestäni koekaniinin ja tein ruusukullatusta kuparilangasta koukut ja korut ja laitoin korviini kaksi päivää sitten.

Nämä tässä siis, ihan perus hoop-tyyliset renkaat koukussa. Koruvaijerin vahvuus on 0,8mm ja pakotin ne kunnolla. Käytössäni siis on koruvasara ja alasin. Siitä nuo pienet jäljet vaijerin pinnassa. Nylonkärkinen vasara vielä hankintaan, ettei jää jälkiä. Mutta näissä se oikeastaan on ideanakin, etteivät ihan sileät ole. Nämä ovat halkaisijaltaan n. 2,8cm 

Kuinkas sen testin sitten kävikään? Ei tunnu ainakaan vielä korvissa mitään oireita eli olen varovaisen tyytyväinen, että uskallan näistä koukkuja tehdä myös. Hopeaa raaskin kyllä ostaa, mutta kultalankaa en oikein kyllä.

Tässä vielä toisetkin tuosta ruusukullatusta vaijerista. Hieman ovat isommat ja kokoa on sen 3,5cm näissä.Näissä on koristeena 4mm makeanveden helmiä.

Kyllä täällä vielä neulotaankin ja virkataan. Vielä rypistys ja sitten saan Nökön peiton valmiiksi. Se menee joulupukin pakettiin, joten täytyykin ahkeroida.

Mitenkäs te muut, oletteko ihan tuskissanne pimeän vuoden ajan kanssa?

Paperihelmet

Hupsista miten aika kiitää. Taas taitaa olla edellisestä postauksesta aikaa. 

Mutta uskotteko, tein kovasti numeroa Esikolle valmistuvista sukista tuolla aiemmissa postauksissa. Sitten ne viikko sitten valmistuivatkin ja niin ehti Esikko ne jalassaan lähteä takaisin asunnolleen. Enkä minä älynnyt edes kuvata niitä. Aavistan, etteivät enää ole yhtä kauniina kuin juuri blokkerin päältä tulleina tuolloin, sniif.. Mutta nätit niistä tosiaan tuli. 

Tällä viikolla olenkin sitten hurahtant paperiin ja oikeastaan paperihelmiin. Muistin, että minullahan on varastossa jostain alelaarista ostettuja paperisuikaleita ja kas

Tällaisia siis. Leveys jotain 1-2cm ja pituus noin 30cm. Tavallaan kuin vihkoja ovat. Siitä siis vain repäistään aina liuska irti. 

Mitäs niistä sitten tulikaan?

Tällaisia niistä tuli. Söpösiä kuin mitkä. Paksuus on suurinpiirtein 7-8mm.

Näihin nyt tuli käytettyä varmaan aika tarkkaan siihen juuri sopivaa materiaalia, mutta minusta näihin sopisi hyvin vaikkapa aikakauslehtien vankka värikäs paperi. Sopivasta kohden leikaten saa todella jännittäviä värejä kuvioita lopputulokseltaan.

Minulla oli näissä käytössä ebaystä ostamani paper-rolleri, mutta ennen sitä kokeilin ihan ohuella sukkapuikolla. Sekin onnistuu kyllä, mutta koska itselläni on usein kädet kipeät ja ties mitä fyysisiä kiusoja niin tämä kyllä helpottaa tekemistä kovasti. 

Tuon puikon päässä on siis "tera", jossa on sivussa hahlo, jonne paperin pään voi liu'uttaa ja sitten vain liimapuikko käteen ja liimaa aina hiukan matkaa paperiin. Sitten vain rullataan tiukasti ja varmistetaan käsin, että liima on tarttunut hyvin. Minä olen loppuun vielä levittänyt liimaa loppusauman päällekin sillä se varmistaa hyvin kiinni pysymisen ja liimahan kuivuu kirkkaaksi.

Lopuksi sitten helmet sukkapuikkoon ja kerros pari decoupage-lakkaa. Kirkkaaksi kuivuva liimakin varmaan kävisi. Näin kestävät ilman kosteutta hyvänä pysyen ja ovat napakan koviksi kuivuneita. 

Näiden tekemisen ohessa olen sitten taas tehnyt myös silmukkamerkkejä. Niitä tulikin aika kasa, joten myyntiinkin riittää. Tahtoisiko joku omakseen setin/4 kpl? Hintaa pyydän 4e sisältäen postituksen 2lk kirjeenä huolellisesti pakattuna.

Nämä ovat siis siimalenkillisiä. Kokonaiskorkeus n. 3cm. Tuo "helmi" on fimoa ja sen korkeus niin kukissa kuin hedelmissäkin on n. 8-9mm.

Tässä sitten hedelmät. Samat speksit pätevät näihin kuin kukkiinkin. Laita mailia osoitteeseen zeldanposti at gmail.com jos omaksesi jonkin/jotkin näistä tahdot. 

Pakko vielä jakaa kanssanne hurjat petomme eilisillalta.

Meillä on koti todella lämmin ja usein ikkunaluukku raollaan viilennykseksi. Niinpä varsinkin illalla eksyy valon perässä kaikenlaisia hyönteisiä sisään ja niitäpä sitten petopataljoona vaanii silmä kovana. Tässä tiirattiin lamppuun syöksynyttä yökköstä. Rauha yökkösen sielulle.

Nyt jatkamaan Neiti Nökön torkkupeittoa, jotta valmistuu jouluksi. Kaksi 200g kiekkoa vironvillaa siihen on jo uponnut ja viimeinen lähtee työhön ihan näillä näppäimillä. 

Jangsteri gangsterit kevättä rinnassa

Heipparallaa kaikki!

Niin se tuolta saapui kirkastakin kirkkaampi ja lämpöisempi kevät. Toi auringon tullessaan ja kärpäset ja kaikenlaiset pimpparitkin.

Neela-neiti tuota jo testasikin, siis sitä miltä ampiaisen pisto tuntuu. Tassu oli yhden päivän kuin pikkukauha, aivan turvoksissa. Neitikin tuntui olevan hieman apeana, mutta jo seuraavana päivänä ihan entisellään. Tässäkin kuvassa tänään taas lempipuuhassaan, öttiäisiä metsästämässä. Ei siis oppinut tuosta mitään.

Tässähän koko jangsterien joukkio kimpassa. Tämä kolmikko usein viettääkin aikaa yhdessä. Vaikka Velmu sen viikon nuorempi onkin niin tuntuvat kyllä usein kuin sisarustrio olisivat. Keksivät yhdessä kaikenlaisia kepposia ja niitä sitten yksissä tuumin toteuttavat.

Tämäkin ihan tyypillistä. Pipsa-neito hiipimässä sohvan takana ikkunan alla olevalla patterilla kohti ikkunaluukkua. Siinä on niin ihana nuuskutella ulkoilmaa ja tiirailla ja vahtia ulkona singahtelevia lintuja. Kevättä tuntuu niilläkin olevan rinnassa. Senmaallinen sirkutus sieltä näinä päivinä kantautuu.

Minä itse sen sijaan virkkaan, virkkaan ja vieläkin virkkaan. Kuvaa ja todisteita sitten kun saan ensimmäiset ideani valmiiksi.Teen noita sarjatyönä ja vaativat hieman liikkuvia osia sekä ompeluakin. Olen näet jo joulupukin asialla, heh!

Loikoo ja oikoo

Hei ihanaiset ihan jokainen ja kiitos Kristiina kyselystä, elossa ollaan kyllä:) Hyvähän se on, että joku välillä vähän potkii takapuoleen, että ihmisten ilmoille sieltä.

Projektiluonteinen työni päättyi vuoden lopulla ja hurja työtahti loppuvuodesta kostautui kyllä täydellisenä uupumuksena nyt tammi-helmikuun aikana. Mutta kerrankos sitä loiotaan ja oiotaan, hih. Ei ole kiire nyt valmiissa maailmassa vaan odottelen rauhassa uuden projektin rahoituksen selviämistä ja teen vasta sitten tarkemmat jatkosuunnitelmat.

Nyt alkuvuodesta on tapahtunut paljon isojakin asioita. Neiti Nökö on muuttanut rakkaansa kanssa saman katon alle ja valmistuu kevään lopulla ammattiinsakin. Me täällä totuttelemme vain kuopus Kepposen kanssa kolmistaan oloon. Esikko muuttaa huhtikuussa pysyvään asuinpaikkaansa Hämeenlinnasta ja meilläkin loppuu nuo loputtomat kahdesti kuussa rumbat autoilun suhteen kotilomille ja takaisin.

Tänään on jo ehtinyt pyykkikone lauleskella ja muutoinkin raivaus on jatkunut apulaisten hyöriessä ympärillä. Nyt istunkin cappucino-kupposen äärellä ja apulaisetkin vaikuttavat hyytyneen kuka minnekin.

 

Velmu taisi olla ainoana hereillä vielä. Tässä poju vakiopaikallaan olohuoneessa ikkunalla. Sohva on siinä ihan ikkunan edessä, joten siitä on mukava vaania ulkona lukuisana parvena sirkuttavia tinttejä.

Poju painaa jo reilusti yli 6,5 kiloa, mutta on silti mielestämme hyvin hoikka. Turkkikin vaikuttaa, että kehittyy vielä kyllä tuosta. Näin muistelen olleen edesmenneillä pitkäkarvoillammekin. Tämän mukavampaa luonnetta ei voisi kissalle toivoa kuin mitä Velmulla on. Kestää käsittelyn ja pyörittelyn ihan miten päin vaan ja on mitä sosiaalisin tapaus. Ovat Pipsan ja Neelan kanssa kuin kolmoset, niin läheisiä ovat. Meillä ei ainakaan tunnu kastroinnit ja sterilisaatiot lihottaneen kissoja kuten aina varoitellaan. Onneksi näin.

Käsitöitäkin minä kyllä teen koko ajan oman olotilan mukaan

Liukuvärjättyä gimallussukkalankaa siinä muotoutuu sukiksi ja olen kyllä välilläkin saanut valmista aikaan. Ei vain ole tullut niistä blogattua. 

Tänään ajattelin vielä hyökätä vaatekaapilleni ja sieltä seuloa tarpeettomat pois kirpparille.

Mutta, mitä aurinkoisinta keskiviikkoa teillekin kaikille, nautitaan siitä täysillä.

Rento kesämieheni

Rentoon kesämieheeni palaan hetken päästä. Ennen sitä kuitenkin lienevät paikallaan pahoittelut pitkästä postaustauosta. Uusi työni on vaatinut kaiken huomioni ja vapaa-ajalla ei oikein ole jaksanut juuri muuta kuin kodin välttämättömät asiat. Tähän samaan saumaan sattui sitten vielä niin, että hemoglobiinini romahti hieman alle sataan. Sitä kun tutkittiin niin lääkäri totesi varastoraudan olevan kovin kovin vähissä eli mikrosytäärinen anemia. Tänään sitten hain rautaa tipan muodossa ja katsellaan josko bloggari tästä piristyisi. Hoitsu kertoi tämän olevan melko tavallista reumaatikoilla. Se taitaa tasainen krooninen tulehdustila kuluttaa rautavarantoja aika lailla.

Rento kesämieheni on sitten tässä

Meillä on sisällä melkoisen kuuma kesäisin ja Velmu tapaa vilvoitella eteisen oven edessä aina tässä asennossa. Masu mukavasti näin tuulettuu.

¨

Toinen herralle tyypillinen asento on sitten tämä. Niin pian kuin lasken ostoskorini lattialle, löytyy heppu sieltä tässä asennossa. Täytyykin varoa, ettei päädy kaveri vielä kirpparille sillä tuossa usein vien uutta tavaraa sinne pöydän täytteeksi.

On se vaan suloinen heppu ja oikea sylivauveli. Suorastaan loukkaantuu, jos hänet siirtää pois sylistä huonon hetken ollessa käsillä. Yöt viettää minun ja Miehekkään välissä sängyssä herrana ja hidalgona. Onkohan hänet hemmoteltu piloille?

Olen saanut kaksi tunnustustakin - en ole niitä unohtanut vaan palaan niihin mahdollisimman pikaisesti.

Leppoisia syyspäiviä mahdollisuuksien mukaan kaikille.

Otanpa yhden kissakuvan nukkuvasta kissasta..

Velmu tuossa torkkui söpösti ja ajattelin luonnollisesti tilaisuuteni tulleen. Menen vain ja nappaan nopsasti yhden kuvan.

Joo, otinhan minä yhden kuvan  ja sitten...

tyyppi heräsi 

ja aloitti shown

Ennen kuin ennätin olla varuillani, oli kameran hihna jo pojan suussa

 ja sainkin käydä aika pitkän neuvottelun, jotta sain sen takaisin itselleni. Jotta se niistä söpösistä kuvista. Minkäs teet kun toinen on toimintasankari niin sehän on sitten aikamoista extremeä tämä kissojen kuvaus.

Pukkasin muuten hieman lankaakin kotikirppikselle. Ostakeehan pois:)

Mitäs me samikset

Joskus sitä vaan on niin väsynyt, että ja Velmu varmaan allekirjoittaa tämän. Ollaan meinaan ihan samassa asennossa oltu viikonloppu pojan kanssa.

Poju muuten tykkää nukkua usein myös täysin selällään kuin allakantekijä konsanaan ja parina viime saunakertana herra on tullut perässämme pesuhuoneeseen ja jäänyt istumaan saunan lasioven pesuhuoneen puoleiseen tilaan. Pohdimmekin nyt milloinka koittaa se kerta kun herra hyppää lauteille kanssamme. Varsinainen luonne tämä nuori mies. 

Onhan se myönnettävä, että näin monen eläimen kanssa on monenlaista säätämistä, jotta elo kaikilla sujuu leppoisasti. Mutta - kun se tähän porukkaan sopiva rutiini on löytynyt niin hyvin on sujunut. 

Kaikkein hauskin juttu on Helmi-rouvan hännän jahtaus. Sen vielä jokin päivä otan videolle ja jaan kanssanne. Siinä on kyllä hymyssä pitelemistä, kun sitä touhua seuraa. 

Nyt lienee viisain hörpätä kuppi kahvia, jotta virkistyn ennenkuin lähden neiti Nököä kotiin hakemaan. Ihanaa pääsiäisen jälkeistä aikaa teille kaikille.

Velmun suuri päivä

Tänään koitti suuri ja tärkeä päivä! Oli aika varmistaa, ettei pikkuisia kissoja yllätysmomenttina ilmestyi ruokakuntaamme ainakaan tässä vaiheessa lisää. Helpointa oli siis kolmen kahdeksankuukautisen pennun kanssa leikkauttaa se leikkaamaton kolli. 

Näin myös tapahtui. Velmuhan inhoaa autoilua. Ei protestoi kopassa olemista eikä jos auto on sammuksissa ja hän kopassa, mutta se hurina. Matkaa siis tehdään Velmun komean laulun säestämänä, hih! Se on sikälikin oudon kuuloista, että tämä poika juttelee yleensä vain kurisemalla ei juuri koskaan naukumalla. Takaisin palasimmekin sitten lähes hymyileväisen pojan kanssa. Oli saanut jotain troppia, joka kuulemma tekee hieman hilpeäksi.

Kotona ei sitten malttanut ollenkaan ottaa rauhallisesti vaan kun minä ruokottomassa tilassa olevaa tiskiallasta ryhdyin raivaamaan koneeseen niin pojuhan siihen ilmestyi tapansa mukaan

Velmuahan ei vesi pidättele. On ihan tavallista, että menee noille suurille tuplavesikupeille ja upottaa etutassut sinne kainaloita myöden ja sitten alkaa kroolaus. Toki siinä kastuu sitten kaikki muutaman metrin säteellä.

Poika ei malttanut alkuun levätä lainkaan vaan piti saada parikin annosta ruokaa ja päästä vielä muutaman kerran vadille niin sitten tunnin parin päästä jo näytti hieman rauhallisemmalta

Tosin nytkin tätä kirjoittaessa keittiön altaasta kuuluu taas kilinä. Velmuuuu....

Katsotaanpa huomenna kun kipupiikin vaikutus lakkaa ja ollaan toisenlaisten troppien varassa, hih!

Stara nimeltä Velmu

Heipähei ja ihanaa sunnuntaita itse kullekin!

Mietin ja pohdin ja sitten tulin tulokseen, että voisin tehdä esittelysarjan karvaisista kavereistamme. Missään ikäjärjestyksessä saatika "tärkeysjärjestystä" ei ole tullut asetettua. Kaikkihan nämä kuusi ovat meille yhtälailla rakkaita. Samoin omia persooniaan kaikki.

Pääosassa tänään siis Velmu Alexander.

Velmu on tänään eksaktisti 7kk ja 8 päivää.

Syntyisin pörrömme on tuolta keskiseltä/eteläiseltä pohjanmaalta. Iso kiitos siis edelleen sinne, että vinkkasitte ja saimme murusen luoksemme.

Poju on varmasti sosiaalisin kissa, johon olen elämäni aikana törmännyt. Aina siellä missä me ihmisetkin. Käyttää intohimoisesti hampaitaan, muttei koskaan kynsiään leikittäessä. Hampaillakaan ei ota kovin lujaa muuta kuin korkeintaan vahingossa. Ihaninta mitä Velmu tietää on leikkiä "tyttökavereiden" kanssa ravaamalla yläkerrasta alakertaan ja päinvastoin. Velmullahan on melkoinen puhtaanapitäminen turkissaan ja onkin kyllä ihan tomera siinä hommassa. Tosin meillähän on tuo elävä pesulatyyppi nimeltä Pelle ja poju meneekin laiskuuden yllättäessä Pellen luo pesuun ja ai kun turkki kiiltää ja on pehmoinen sen jälkeen.

Velmu on myös keskusteleva kissa. Ei niinkään nau'u kuin kurisee ja pörisee ja kaikkia sen kaltaisia ääniä käyttää tai sitten jos ei huomiota saa riittävän nopeasti niin tulee olkapäälle ja hieroo poskiaan sinun poskiisi. Velmu opetteli Pipsan ja Neelan ammattitaitoisella opastuksella avaamaan kaikki ovemme ulko-ovea lukuunottamatta. Velmu rakastaa myös vettä, istuu useinkin tiskialtaassa vaikka hana olisi päälläkin. Tykkää myös juoda suoraan hanasta.

Ruoan suhteen Velmu ei ole nirso lainkaan, kaikki kelpaa - myös ihmisten itselleen tekemä ruoka.

Kehrääminen sitten, sitä poika harrastaa lähes 24/7 aina ja kaikkialla. Kolttosia tämä rontti tekee ihan päivittäin, mutta kuka nyt tämän näköiselle tyypille voisi pitkään vihoitella, kysyn vaan?

Sellainen rakkauspakkaus on hän. Me täällä jatkellaan kasvamista ja elämän rikkauksiin tutustumista. Velmu kuittaa ja kiittää.

Joulumieltä kaikille!

Velmun hassutuskuvan myötä ihan kaikille sitä ihaninta joulua!

Rentoa meininkiä

Täällä rentoillaan - näin:)

Mussukat nukkuilevat kuka missäkin ja minä yritän saada jo useamman viikon kestänyttä vuoden toista flunssaani johonkin ruotuun. Kohta kuitenkin saunaan, mutta mitäs tehdään palaneen nenän kanssa. Ei ehkä Bepanthenia vielä vaan märkä käsipyyhe nassulle, että kärsii olla siellä löylyssä ja sitten vasta sen jälkeen ne rasvat nekkuun, ehkäpä noin voisi olla hyvä.

Viikko vielä ja sitten alkavat Tampereen kässämessut ja sinne lähden minäkin turistiksi lauantaina. Sitä odotellessa ja oloa parantaessa. Nauttikaahan lauantaista kaikki muruset.

Tiimalasin hiekkaa

Sitähän se aika on ja varsinkin pienten kissanpentujen elämässä jo muutamakin viikko saa aikaan hurjan muutoksen. 

Katsokaas vaikka!

Velmu 15 viikkoa. Kultamuru kehrää varmaankin puolet hereilläoloajastaan ja herättää minut aamuisin laittamalla päänsä kaulalleni leuan alle ja hyrisemällä hurrrrjasti.

Pipsa 16 viikkoa. Murunen hallitsee pikku primadonnan elkeet mennen tullen ja on vallannut sängyt. Eläinlääkäri muuten löysi tyttelistä muutaman mustankin karvan, hihii! Pinkovat Velmun kanssa peräkanaa joka hetki.

Neela 16 viikkoa. Rakkauspakkaus parasta A-laatua. Neelalla on lehmän hermot ja iskä-Pekan ulkonäkö. Vieläkin silloin tällöin mamin maitobaari maistuu.

Eläinlääkäri sen tosiaan rokotuksessa totesi nappiin: täydellisiä pieniä kissoja.

Tänään kun kolottaa enemmän kuin laki sallii, on karvaenergia ollut todella paikallaan. 

Eilen tulimme tämän näköisen sään läpi, huh! En olekaan vettä näin paljon nähnyt kerralla aikoihin.

Tuolla vasemmalla seisoi hirvi ja siinä me edelläajavan kanssa odotimme, että hänen korkeutensa sai päätettyä minne suuntaisi.

Ja sylistähän löytyi tietysti tämä kärmes. Kyllä se valmistuu, juu juu! 

Ihania syyspäiviä teille kaikille ihanat lukijani. Nautitaan ilmoista vaikka sitten niistä sadepisaroistakin, eikös?

Velmu saapui!

Ihanan aurinkoista sunnuntaita kaikille.

Me olemme viikonloppuna perjantai-lauantai-akselilla tehneet pitkää reissua Seinäjoen kautta hieman pohjoisemmaksikin. Tämän matkan tarkoituksena oli hakea Velmu-kulta uuteen kotiin.

Sain tuolla kesällä aiemman epäonnisen pentuepisodin jälkeen Lumiruusulta vinkin pörröpennuista ilman kotia ja siihen vinkkiin päätimmekin heti tarttua. 

Nyt onkin syytä varoittaa herkimpiä lukijoita lukemattomista pentukuvista sillä niitä piisaa ja tulee riittämään.

Saanko esitellä:

Velmu Aleksander, noin 11 viikkoa! Hän ja sisko ja veli syntyivät 17.6.2014 eli Velmu taitaa olla viikon nuorempi kuin meidän pentumme.

Koska Velmua eikä meidänkään pentuja ole vielä rokotettu niin Velmu on toistaiseksi Neiti Nökön hellässä huomassa eri huoneessa. Huomenna suuntaamme eläinlääkäriin piikkiä saamaan koko koplalle. Eli siis emme edes tutustuta Velmua Patuun ja Ellaan sillä hehän lähtevät ylihuomenna uusiin koteihin ja kun se on tapahtunut niin sitten voimme hyvin hitaasti ryhtyä kissoja toisiinsa totuttamaan.

Tämä murunen matkusti vienosti naukuen koko viiden tunnin reissun uuteen kotiin etelä-suomeen. Perillä sitten hetimiten maistui uudet muonat ja vesi sekä pikaisesti toilettiin. Eikä ongelmia siinäkään. 

Yön Velmu oli nukkunut Nökön kainalossa ja nyt tänään sitten on riehuttu ja keksitty kaikkea kivaa. Neiti Nökön huone on siis käännetty ympäri, hih! Tämä poju on niin ihmisrakas ja kova kehräämään, että olen ihan ihmeissäni.

Niin ja kuten kuvista voi huomata, on hän melkoinen pörröturkki. Emokissa oli sellainen puolipitkäkarvainen tumma harmaatiikeri. Kaunis kuin mikä, joten eihän lapsosistakaan voi yhtään sen vähemmän ihania tulla. Mutta enpä ole tainnut rumia kissoja nähdäkään, olivat sitten minkä näköisiä tahansa.

Tässä sitä ollaan murkinalla. Hyvin maistunut heti alusta asti.

Tässä ihmetellään omaa kuvaa ja heti tökittiin mooonta nenunjälkeä peiliin.

Ja leikkihän se on pienen kissanpojan työtä, uggh!

Niin ja samaan aikaan seinän takana uinaili Pipsa-kulta aivan taju kankaalla ja tietämättömänä uudesta kissakaveristaan.

Minun on kyllä pakko sanoa, että me olemme niin onnekkaita. Lämpöinen kiitos Lumiruusu sinulle ja Pirkolle. Saimme kuin saimmekin pörröturkkimme ja nyt meillä onkin sitten ilo seurata niin Neelan, Pipsan kuin Velmunkin kasvua ja heillä riemu leikkiä ja kasvaa yhdessä.

Ihana sunnuntai!