maanantai 2. huhtikuuta 2018

Bloggaaja hukassa kokonaan!

Kristiina tuolla edellisen postauksen kommenteissa kyselikin hieman, että missä sitä ollaan? Hyvä olikin, että hieman patistelit. Ei saa tämäkään nurkka ihan unohtua.

Täällä kyllä ja anteeksi kaikille, jotka turhaan ovat täällä käyneet kuikuilemassa. Arjen ruuhkia ja valtateitä täällä paahdetaan - ei sen kummempaa. Juuri kävin reumatipassakin eli kohta on taas kiputilannekin joltisenkin hallinnassa. 

Iloksenne jaan täälläkin kun toisaallakin sen tein. Alla siis ihan suora lainaus siitä toisesta:

"Koska tänään on maailmanlaajuinen autismitietoisuuden päivä niin jaanpa oman poikani hauskan jutun eiliseltä. Ei siis ole aprillipila vaikka eilen sattuikin. Tosin osallinen henkilö saattoi noinkin luulla, hih!
Iltapäivällä, siis eilen, soi meillä ovikello. Erityispoikani säntäsi ovea avaamaan koska odotimme siskoaan käymään ja hänkin taisi luulla siskon siellä tulevan. Kuulimme ovelta jotakin näin: Tännekö nämä tulivat? ja pojan vastauksen joo, sitten ovi paiskattiin kiinni. Poika sieltä tuli kahden pizzalaatikon kanssa naama loistaen. Me vanhemmat hetken olimme äimänä koska eihän me pizzaa oltu tilattu. Sitten soikin ovikello uudestaan ja pizzakuski hädissään peräsi maksua. Minä sitten vain totesin, ettei meille oltu näitä tilattu, tässä pizzasi takaisin. Mutta kyllä meillä riitti naurua kun kuvittelimme kuskin hätääntynyttä tunnetta kun ovi paiskattiin kiinni ja maksu jäi tulematta. Poika nyt myös kyllä otti tilanteen ihan rennosti eikä saanut hepuleita kun ei ollutkaan pizzaa ruoaksi:)"
 Tyttären kanssa tänään tästä juttelimme ja nauroimme, että nuo pojan jutut pitäisi kyllä koota ihan kirjaksi sen verran on hän elämänsä varrella meitä hauskuuttanut jo. Niin ja jos vielä dementia kohtaa emmekä enää muistakkaan kaikkia näitä mainioita sattumuksia.
Mutta noin muuten tein eilen koruja taasen. Takki- ja laukkuenkeleitä ystävältä joululahjaksi saamani innoittamana. Sen lisäksi sitten koruhartsista hauskoja kissakaulakoruja. Tulipa myös muutamat lankakeräkorvakorutkin tehtyä. Mikäs sitä kässäihmiselle paremmin sopisikaan.


Muutoin olen enimmäkseen virkannut. Ponchosta laitan kuvaa jahka saan sen viimeisteltyä ja uusina töinä on aloitettu pitkään marinoidut tunikat itselle. Ihan neulomalla vaihteeksi. Niitä siis odotellessa.

4 kommenttia:

  1. ihanaa että päivit, toivottavasti kissajuttujakin tulee taas. ja kauniita koruja taas, hetken piti käännellä päätä ennekuin hoksasin kissakorut kissoiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tottahan toki tulee kisuistakin taas tarinaa. Kivaa, että poikkesit:)

      Poista
  2. Siellähän sinä! Kiva, että olet.

    VastaaPoista
  3. Jee, kiva kun päivitit, ja nopsaan reagoitkin. Ja huomaathan, että muutkin ovat kaivanneet kun heti kommentoivat. Et siis ole pudonnut pois ainakaan kaikkien listoilta. Noh, ymmärsin tekstistä, että toisaalla somessa oletkin kirjotellut. Mä kun en ole muualla niin en tiennyt. Mä olen toistaiseksi uskollinen blogeille.
    Hyvä kun ei ehtinyt heti pizzalaatikkoa avaamaan ja haukkaamaan, olis tullut kallis ovenavaus;)

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.