Niitä päiviä..ja maatuskoja

Voi huokaus! Tämä on todella ollut yksi niitä päiviä, jolloin miettii vain sitä milloin pääsee nukkumaan. Oikeastaan koko kauheus alkoi jo eilen sillä en löytänyt työkännykkää mistään, etsin joka paikan ja soitin tietysti siihen. Ei ääntä mistään, ei siis missään sisällä ja lopulta siitä loppui akkukin sopivasti. No, minä luotin sitten siihen, että olen jättänyt sen töihin latautumaan vaan eipä ollut sielläkään. Soittelin perjantaina käymäni kaupatkin, josko olisi pudonnut laukusta tai taskusta, en nimittäin omannut minkäänlaista muistikuvaa missä olisin sitä pitänyt. Niin se vain työpäiväkin kääntyi loppuaan kohden ilman puhelinta.

Kotiin tultuani selvittelin sitten kolmannen maailmansodan poikain väliltä, takavarikoin kaikki pleikkaripelit ja langetin puolen vuoden pelikiellon, kuuntelin täyttäkurkkua-huutoa pari tuntia ja lopulta juuri kun olin soittamassa lastensuojeluun, jotta noutaisivat nuo pois - tuli hiljaista. Jotkut juuri siivosivat käskemättä huoneensa ja joku tuli juuri kysymään, mitä voisi vielä tehdä?!

Tuokio takaperin tuli Miehekäs sisälle työpuhelimeni kanssa, makasi maassa auton takarenkaan vieressä 10 sentin päässä renkaasta. Miten olen voinut välttyä ajamasta sen päälle, olen sittenkin ilmeisen onnekas ihminen.

Tässä vaiheessa kysyin puolisolta päivän sujumisesta: Ferkun eturengas räjähti, ei sen kummempaa - tuo totesi. Yksi niitä päiviä...

Minä siinä miettimään millä mieltäni piristäisin ja katseeni osui lipaston laatikossa eräisiin ihanaisiin ja päätin testata vielä saisin korvakorut läpi korvan. Ovat nimittäin liki 6 vuotta olleet jo ilman. Meniväthän ne - ja nyt on tämänkin naisihmisen naama messingillä. Vaikean Oravan kiinalaismaatuskat (1.5cm) ovat ihanat, eikös?

Niin - ja tulee se päivä huominenkin ja tämäkin päättyi sittenkin ainakin jonkinlaiseen tyveneen, talossa rauha ja hiljaisuus, jospa lukisi muutaman päivittyneen blogin.

EDIT. Kuulin juuri, että Kuopus Kepposen puhelin kuivuu hyllyn päällä, oli aamulla pudonnut vessanpyttyyn. En voi muuta kuin hekottaa hervottomana....

Rantapallo ja mä..

..ollaan kamuja. Tepsuteltiin aurinkoisen illan kunniaksi kylki kyljessä pitkin pihamaata. Heppu on edelleen hyvin pyöreän mallinen eikä tuo pyöreys ole kyllä pelkkää pörheää karvaa ja alusvillaa. Nämä ovat hauskoja nämä meidän "pikkupojat" - ovat niin äärettömän seurallisia kumpainenkin. Toki punapaidatkin ovat, mutta jotenkin eri tavalla. Täytyy myöntää, että näky on välillä hupaisa, kun kuistin kaiteella istuu neljä kattiroikaletta ja vuorotellen mätkivät tassuilla ikkunaan: "Evästä ja sassiin!" Hyvin ovat oppineet talon tavoille isommilta, päivät kuluvat kuivurilla hiiriä ja rottia vaanien ja illoiksi voikin sitten tuupata itsensä sisälle lasten pyöriteltäväksi ja paijattavaksi.

Minulla ei tänään mennyt ihan putkeen. Päivä itsessään oli jo etukäteen tiedossa minuuttiaikataululliseksi, mutta siihen lisäksi atk-ongelmat, joiden takia muutamia ylimääräisiä pikakirjoitustöitä suit sait. Iltapäivällä sitten työtoveri huomasi pihalla majailevan Viivi-biilin takarenkaan tyhjäksi, pässin pylly, koiran peräkarva ja muutama yhtä painokelvoton, ihan uusi kesärengas. Muutama minuutti sen jälkeen soittaa Esikon ope: "Tuo sinun poikasi..." näin hän aina aloittaa, tällä kertaa yksi rikkipotkaistu oven lasi ja täyteen tukittu vessanpönttö, huoltomiehen olivat joutuneet tilaamaan. Arvatkaapa, huokaisinko tajutessani hepun menevän tänään koululta suoraan asuntolaan, ennätän tässä hiukan laantua ja pystyn rauhallisesti asian kanssaan huomenna selvittämään. No - minä riensin palaveriin ja miehekäskulta singahti työpaikan pihalle renkaan vaihtamaan, pusi ja muisku sinne kotisohvien miehelleni..olet aarre.

Psst. oletteko nähneet kadoksissa olevaa siivoojaa, jonka kuulemma pitäisi olla täällä?