Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suuri suru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suuri suru. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. toukokuuta 2011

Kummallista on elämä

Kiitos teille kaikille myötäelämisestä ja muista toivotuksista. Lämmittivät kovasti mieltä vaikka tirautinkin monen monta lisäkyyneltä. Tosin puhdistavia ja huojentavia sellaisia.

On se vain niin, että kun nämä eläimet ovat ainakin minulle ihan perheenjäseniä ja varsinkin tuo Valtteri hiukan muita enemmän minun kattini, niin ottaahan se sydämeen ihan tosissaan. On pitänyt yrittää nieleskellä moneen otteeseen kyyneleitä lasten edessä, etten ryöpsäyttäisi heidän suruaan aina uudelleen esille. Sinällään en yritä siis omaa murhettani heiltä peittää, vain sitä ettei heidän hyvinä hetkinään esille tulisi. Tuntuu niin turhalta onnettomuudelta tuollainen. Mutta minkäs enää mahtaa. Ainakin Valtsu sai elää riemukkaan villit seitsemän vuotta. Metsästää niin jänikset, myyrät kuin hiiretkin. Ruokaa riitti aamuin illoin ja syliä ja rapsutuksia ei puuttunut. Ilon hetkiä ja niitä hauskoja muistoja pitää nyt ajatella vaikka suru puserossa onkin. Onneksi ovat myös nuo muut karvajalat, ihan jo lastenkin takia.

Mutta – elämä jatkuu, näin se on nähtävä.

Lauantaina siis reissasin jälleen Helsinkiin Lilaa tapaamaan. Meillä on aina niin lupsakkaa ja mukavaa ja niin oli nytkin. Syötiin hyvin ja tepsuteltiin siellä sun täällä. Lila oli minulle ja neiti Nökölle tämmöiset ihanat tehnyt.



Kyllä meidän kelpaa. Minä tapani mukaan vein lankaa tuliaisiksi. Lilalla taisi olla niistä puolestaan kuvaa blogissaan.

Minä sain vielä lisäksi nämä ihanuudet.




Ystäväiseni tietää kipeät ranteeni ja näillä tällaisilla onkin ollut kova käyttöaste. Halaus vielä sinne, nämä ovat upean upeat.

Taas kerran olen saanut huomata, että neulominen on mitä parhainta terapiaa. Puikot ovat suihkineet lähes maanisesti ja jotakin valmistakin on esiteltävissä:

Baba Jagat Wollmeisesta



Varpaat on ihan kippurallaan kun yritän pysyä kiven päällä ja välttyä sotkemasta uusia sukkasiani.




Ihanat ja juuri sopivat tassuuni. Minun makuuni on tällainen perussukka eniten sillä sellaisilla nyt vain on eniten käyttösukkana tarvetta. Itselle muistiin, että 64s./2mm puikot/kantapää 6 + 6 s.

Minnekäs se lämmin kevät karkasi, takaisin ja heti!


lauantai 30. huhtikuuta 2011

Ilon ja murheen päivä

Tänään on tosiaan ollut ilon ja surun päivä. Iloa tuotti tapaaminen ystävän rakkaan kanssa. Palaan siihen myöhemmin sillä kotiin päästyäni minua odotti suuri suru-uutinen. Rakas pesukarhuhäntäni on poissa. Oli höpö kissa tunkenut tuolla takapellolla itsensä salaojaviemäriputkeen ja pahaksi onnekseen se oli irrallaan ja puolillaan vettä (ojitus naapurilla on siellä vielä kesken). Hukkunut sinne mitä ilmeisimmin. Ilta on kulunut rauhoitellessa lapsia ja itseä.

Hei hei Valdemar, RIP! Lähdit ihan liian varhain. Kukas minun kanssani nyt pyykkejä pihanaruille laittaa?