Hei vaan ystävät kalliit.
Liki kolmen vuorokauden kakku lienee nyt lusittu. Saimme sähköt takaisin puoli kymmenen aikaan. Vieläkin kuljeskelen taskulamppu taskussa uskaltamatta luottaa siihen, että tämä on pysyvää sorttia.
Meillähän talovanhuksen asukkeina ei lämmityksen suhteen ollut hätää, porimatteja on kaksin kappalein sekä hellauuni että vielä yksi pystyuunikin. Veden kanssa oli kyllä aika ongelmallista samoin valaistuksen.
Mutta kyllähän sitä himoneuloja keinot siinäkin tilanteessa keksii, katsokaas vaikka;)
Otsalamppu se on mainio keksintö, en ole ennen huomannutkaan.
Kostiakaan ei valojen himmeys tai puute tuntunut yhtään haittaavan vaan veti hirsiä neiti Nökön sylissä. Neiti Nökö puolestaan oli haalinut ympärilleen vanhan täkin, oli kuulemma vilu noissa perähuoneissa.
Kuvien laatu ei sattuneista syistä nyt oikein laadullaan huikaise, mutta jospa se tästä iloksi muuttuisi. Ainakin kunhan saamme kuormattua kahden jääkaapin ja yhden pakastimen sisällöt mäelle. Muutama paha sana on kyllä tullut sanottua. Juuri pahimpaan aikaan, kaapit lastattuna kaikella mahdollisella ruoalla. No, eivät ole enää. Tuleepa samalla pestyä kylmäkaapitkin.
Tsemppiä teille, jotka vielä tsemppaatte ilman vettä ja sähköä.
Meillä tuleekin sitten lähiaikojen hankintaan kunnollinen dieselagrigaatti sekä matkatelkkari. Niin ja perustan kunnollisen varmuusvaraston tuonne yhteen kuivakaappiin (lue: selviytymispakkauksen)
Ugh - olen puhissut. Piece vaan:)
