Kaunista..

...leppoisaa .. ja lämpöistä ystävänpäivää teille kaikille, kera karvaisen ystäväni

hän oli suurena apuna kesällä konekatoksen työmaalla (uskoo ken tahtoo)

Muistetaan myös, että ystävänpäivä on joka päivä, ei vain tänään.



Pientä liikettä

Lauantaini on sujunut kiireisen työviikon jälkeen pieniä asioita tehden. Ikäänkuin hidastetussa filmissä liikkuen.

Kunnolliset pitkät yöunet ja aamuiset venyttelyt ja hidas herääminen. Ne tekevät poikaa. Yllättäen vaihdoin aamukahvini kuumaan mustaherukkamehuun ja se olikin todella herkullista. Tiedättekö - aina välillä sitä tekee itseäänkin yllättäen asioita, eikä kysyttäessä osaa selittää miksi?

Esikko tuossa selittää, ettei elä kuin porsas vaan kuten ihminen. Taisin eilen hiukan epäillä ensimmäistä, mutta pojalle tarttuu heti tuollaiset muistitikulle eikä niitä saa sitten kulumallakaan pois, heh!

Toinen päivän agenda on sitten ollut, että hänestä tulee sitten luuranko. Kuluu kuulemma parissa vuodessa luurangoksi. Voi elämä tuota poikaa, kuulemma tömistää sitten kuin norsu. Tuo sitten taisi puolestaan tulla tuosta dinosaurus-kirjastaan, joka on viimeaikojen hittikirja. Jäätelötikku toimittaa skeittilaudan virkaa, kun luurankoni skeittaa. Ainoa vain, että 185 senttiä poikaa jäätelötikun päällä aiheuttaa ainakin minussa tarpeettoman suurta hilpeyttä.

Viimeisin värjäys on sitten puolestaan tämä

Uutta perusnallea - Billie Jean

Tikutukseni kyllä sekin jatkuu, jämälangoista syntyy toivottavasti pikkuisia kännypusseja - katsotaan, katsotaan.

Kimuligaattori ja kaverinsa namigaattori

Olemme Miehekkään kanssa olleet hotelliviikonloppua viettämässä, ilman rakkaita lapsosia. Välillä tekee oikeinkin terää. Paluumatkalla sitten noudimme Neiti Nökön Vantaan perukoilta ja apuna oli navigaattori. Esikon poimimme sitten tuolta tukitädiltään Nummelasta ja poitsun kiivetessä autoon kuului takapenkiltä: teillähän on ollut kimuligaattori. Isänsä häntä sitten korjasi, etteihän tuo nyt kimuligaattori ole, niin seuraava ehdotus oli sitten jo lähempänä: namigaattori. Olkoon sitten jompikumpi - passaa minulle hyvin. Hyvät naurut ainakin saimme.

Seuraavakin hupijuttu on kanssanne vielä jaettava.

Istuimme eilen illalla paikallisessa Amarillossa syömässä ja viereinen pöytäseurue tai tarkemmin sen yksi jäsen vei kyllä ruokailusta suuren osan nautintoa. Nuori naishenkilö oli varmaankin hyvässä nousuhumalassa ja nauraa hekotti kolkon kantavalla koko ravintolasalin täyttävällä äänellä koko sen puolitoistatuntisen, jonka siellä söimme. Yritimme ottaa tuon huumorilla ja tänään sitten kotimatkalla hihittelimme, että nyt kun hohottajalla mitä todennäköisimmin on kaamea kanuuna ja hän istuu posliiniluuria halaten ja norjaa mongertaen, hohottaisimme hänen vieressään samalla volyymillä molemmat, hihii. Mielikuva oli kyllä hilpeyttä herättävä. Olenko ihan hirveä, ehkä, mutta ei ollut kivaa meilläkään eilen.

Loppukevennykseksi viikonlopun dippaukset uudesta Nallesta:

Aurinkoinen

ja

Viherrys

Aurinkoa ja iloa sunnuntaihinne. Tämä valo on niin virkistävää.

Hiirenharmaat

Hiirenharmaat

Heittäydyin aivan Novitalaiseksi näiden kanssa puikkoja myöten:) Ensimmäiset ja myös toiset harmaat tehtynä. Nämä ovat ne ensimmäiset, suuntana Neiti Nökön jalka. Toiset ja suuremmat lähtivät jo kuvaamatta eteenpäin. Toiset olivat tummempaa grafiitinharmaata. Nämä ovat kokoa 39. Itselle muistiin, että alumiiniset kolmemilliset olivat näissä käytössä ja perusseiskaveikka. Huomaan, että kun neulon koko ajan ohkaisilla puikoilla, en tahdo saada siistiä ja tasaista aikaan heti alkuun noilla paksummilla, mutta eiköhän pinta siitä tasaannu.

Nämä on neulottu varresta aloittaen, tiimalasikantapäällä ja kärkipäättely neuloen silmukoimalla.

Kuvausassistenttini on työn myös hyväksyvästi nuuskaissut:

Ja nyt kohden upeita punaisia sävyjä..