Kaikki ihanuus päättyy aikanaan

Eilen saapui piskuisen postilaatikkomme täydeltä ihanuutta!

ja mitäs tällaisesta suloisuudesta sitten löytyikään?

pitkän viestin kera mitä kaunein kortti (palaan siihen vielä kohta;)

Herrrkullinen huurteinen omppu-joulukuusenkoriste

Jouluisia servettejä sekä

Carmen by Perminin namia punaista villapellavalankaa, mielenkiintoinen sekoitus 50g/50m, uteliaana odotan miltä tuntuu neuloa tätä.  Punainen ei taaskaan näillä iltavaloilla oikein vastaa todellisuutta, mutta sellainen melkoisen syvä hieman vadelmaan taittava punainen. Tulisikohan näistä vaikkapa kauluri viluiselle?

mukana olivat vielä nämä ihanuudet piparimuotit

Pikkuiset koira ja kissa, saadaan taas ryhtyä piparinpaistoon.

Se kortti sitten. Snyyni on lähettänyt ihan kautta linjan mitä ihanimpia kortteja, olen ne kaikki tuonne pöytälaatikkoon säästänyt eikä tämä viimeinenkään yhtään jäänyt edellisten varjoon

ja kautta linjan ovat kortit sisältäneet pitkän käsinkirjoitetun viestin

tällä kertaa sieltä löytyi myös vastaus siihen kuka näitä mieltä lämmittäneitä paketteja onkaan syksyn ajan minulle lähetellyt. Sehän onkin ollut Mikaela !

Voi sentään miten iloinen yllätys, suuren suuri kiitos sinulle. Olet kyllä niin osuneita ja onnistuneita paketteja pitkin matkaa lähettänyt, etten voi kuin ihmetellä. Lämpöiset halit täältä ja kuuluisaa nallevoimaa:)

Kyllä meni Sny-syksy nopsasti. Haikeaa, mutta niin mukavaa, että nyt ollaan tältä osin finaalissa.

Sitä täydellistä punaista!

Minulla on ollut käynnissä sen täydellisen kylmän, tumman peruspunaisen neuletakkilangan metsästys jo muutaman vuoden. Harkitsin jo pistäväni väripadan porisemaan, mutta sitten Salainen neuleystäväni lähetti minulle eräässä paketissaan neljä kerää Laurin villalankaa. Tuohan on oikeastaan varmaan sukkalankaa, mutta niin pehmoista ja silkkistä jotenkin. Aloitin jo sny-lähetyksen langoista kirjoneulesukkia, hui! Mutta en ollut tyytyväinen työni jälkeen ja purin sen pois. Sitten Lohjalla Kodin tavaratalossa osui silmiini tätä samaa ihanaa punaisen sävyä ja niinpä kotiutin sieltä neuleeseen sopivan määrän jo olemassa olevan kerän kaveriksi. Kerässä 150g/275m villasekoitetta. Oih!

Nyt sitten pitäisi keksiä miten saada väri näkymään oikein myös tässä näytöllä, mutta kuvitelkaa siis täydellinen tumma kylmä punainen. Näistä tulee ylhäältä alas toteutuksena joko tunika tai neuletakki. Kaupassa ei tosin ollut sitä aikaa myytävänä eikä reippaita aikaansaavia neulojankäsiäkään eli näetteköhän valmiin neuleen - öh - vuonna 201...? Toivottavasti ette kuitenkaan vaan hieman aikaisemmin sentään.

Ihanaista sunnuntaita kaikille. Minä jatkan teekupposella ja lintulaudan punatulkun ihastelulla.

Pipareita ja vihainen lintu

Meillä vietellään täällä taas vaihteeksi Esikko-viikonloppua. Ihanaa saada sälperi aina lomille kotiin.  On kaverilla kyllä ihan hirmuisesti vauhtia, huh ja puh! Nyt kun sitä on tottunut tällaiseen enemmän "normi"arkeen  niin sitä on aina aika voipunut sitten lomaviikonloppujen jälkeen.

Neiti Nökö on meillä virallinen leipomusvastaava, minä en sellaista jauhopeukaloa omaa ja olenkin ollut erityisen onnellinen, että lapsoset ennakkoluulottomasti haluavat keittiössä touhuta ja saavat kyllä niin tehdäkin mieluusti.

Tänään ottivat Esikon kanssa piparitaikinan esiin ja alkoivat leipoa. Suurin haaste on saada Esikko malttamaan mielensä taikinan painelussa, aika vauhdikasta se olikin

Siinähän se vihainen lintu-fani jauhoisena painelee muotteja taikinaan. Namivahti siellä taustalla vaanii pöydältä putoavia makupaloja, näin epäilen.

Ostin Esikolle tuon hupparin Ebay:stä ja juuri passeli oli eikä kovin kalliskaan.

Minä olen ollut hiukan flunssanuhassa täällä ja tuntuu, että palelee kaiken aikaa. Oli siis ruvettava kaivamaan lisävillaa päälle ja paksuin poncho päälläni täällä istuksin ja touhuan. Takkutukkaakaan ei vielä ole saanut tämä rouva kammattua, mutta josko sitä antaisi nyt armon itselleen kerrankin.

Tämä poncho ei muuten ole omaa tuotantoani vaan Mangon ostokappale, sellainen sinisenmusta ja hiha-aukoilla varustettu versio. Edullinen ja varsin passeli hankinta tuolta loppusyksyltä.

Toinen harmi viluttelun lisäksi on ollut ihan korpuksi kuivuva naamani. Kuivuu ja ärtyy ja sitten tulee ärtymysnäppyä pitkin poikin. Millä ihmeellä tuota rasvaisin ja hoitaisin, että ei ihan niin hirmuisesti hilseilisi? Olisiko vinkkiä, apteekin Hydran nyt viimeiseksi ollut käytössä ja sitä ennen kaikki syväkosteuttavat voiteet ja jopa Bio-Oilin ihoöljykin. Ei vaan tunnu auttavan. Sisäisesti napsin kalaöljyjä sekä vitamiineja, erityisesti beetä. Talvi on vasta alussa ja jos näin kauheana tilanne säilyy ei varmaankaan ole nassussa kehumista keväällä.

Huulille löysin erinomaisen avun tästä

Ihanaista lauantaita teille kaikille. Nautitaan vaikkapa piparin tuoksusta.

Rotusääri

Näin itsenäisyyspäivän jälkeisessä huumassa esitellään täällä hieman rotusäärtä:)

Minusta kissoissa on ihaninta kaikki nämä värien ja kuvioiden kirjot, Empustakin löytyy vaikka mitä sävyjä. Sääri on myös erittäin komea, hihii!

Tässä myös pienet, vielä autuaan tietämättöminä, että tunnin päästä tulee piikkiä kankkuun, hui!

Edit. palasin kertomaan, että pienoisia ei siis piikitetty pois vaan saivat vain rokotukset ja ilman inahdustakaanhan siellä oltiin. Hienoa pienet. Pienet, jotka eivät enää olekaan niin pieniä sillä Helmi painoi hitusen päälle 2kg ja Pelle hitusen alle 3kg eli Pelle on tuplannut ja Helmi triplannut painonsa.

Hurmattiin sitten hoituritätiä kehräämällä aivan mahdottomasti.

Tai - ehkäpä Pellellä on aavistus, sen verran on ilme huolestunut.