Onnea on omistaa oma kissakaveri (Vol.xxx)

Niin, näitähän täällä on nähty, mutta eihän se kertaus haittaa eihän?

Pienen ja vähän suuremmankin kissan elämässä mukavinta on se, että on oma kissakaveri, jonka kainaloon voi käpertyä kylmänä syyspäivänä!

Päivän hauskuutuksesta vastasi Hemmu-neiti, joka tässä pesi varpujaan ihan sen näköisenä, että yh hyh!

Kynttilöitä olen vain vähän pystynyt polttamaan sillä nämä sankarit ovat niihin suorastaan kiusallisen kovin rakastuneita eikä meillä haluta kärventyneitä viiksikarvoja, joten vain valvonnassa hetkittäin siis.

Ihanaa sunnuntaita teille lukijani.

Mätsäämisen jalo taito

Kyllähän sen jokainen on kuullut, että erityisesti varmaan me naiset tahdomme kovasti ulkoisen habituksemme olevan huoliteltu ja eri asustuksen ja pukeutumisen osasten sopivan saumattomasti toisiinsa. Eikö vain?

Niinpä en lainkaan hämmästynyt löydettyäni tänään Helmin vastikään ostamani kukkaisen säilytyslaatikon päältä. Kaikki nämä sävyt ovat rimmattuna pantaansa ja ainahan vaalean toffeisen oranssi sopii aniliiniin ja pinkkiin, sehän nyt on sanomattakin selvää, mitä?

Ai niin, ei ole mukavaa suukotella kissaneitiä, jonka suupielestä pilkottaa kärpäsen tai muun öttiäisen osia, yh!

Mutta, on kyllä pakko todeta, että tällä kertaa Peltsi taisi vetää pidemmän korren sillä erotatteko kunnolla oranssivalkoisen kissan saman sävyisestä sotkuisesta ja likaisesta lattiasta? Vielä kun tuo ryökäle ei hievahdakaan vaikka tiejyrä olisi matkalla ylitse niin eihän tuota meinaa huomata ennenkuin on jo astunut päälle. (toim. huom. kissaa ei kuvauksissa vahingoitettu)

Peltsi muuten viettää lähes kaiken valveillaoloaikansa keittiön verkkoikkunan äärellä. Kuin patsas istuu siinä ja vaanii ulkona lentäviä lintuja.

Edit. siirsin Zelda´s Dippins - langat kokonaan omaan blogiinsa. Päivityksiä pystyy seuraamaan liittymällä lukijaksi blogiin taikka tykkäämällä Facebookissa. Myös langoista tehtyjen töiden kuvagalleria on nyt siellä. Kaikki muu ennallaan.

Juhannusta typsyjen kesken, hih!

Minä olen viettänyt hieman erilaista juhannusta. Toipuen flunssasta ja ottaen rauhallisesti. Käytännössä kai voidaan sanoa, että olemme viettäneet sitä typsyjen kesken sillä miesväki on ollut pellolla heinätöissä. Neiti Nökö ystävällään Lahdessa ja Kuopus Kepponenkin ensimmäistä kesäänsä siellä pellolla. Poika on saanut olla ajamassa traktoria ja onpas nuoren miehen itsetuntokin kasvanut. Tuo on sujunut hienosti ja on oikeasti ollut avuksi siellä. Niin ne taitavat pojat olla luontaisesti lahjakkaita koneiden kanssa. 

Keitäs typsyjä minä sitten tarkoitinkaan? Olen istuksinut tässä koneella kutimen kanssa ja Helmi-pirpana on viettänyt aikaa tuossa avoimen verkkoikkunan äärellä. Sieltä kun kuuluu lentämään opettelevien linnunpoikasten huudot ja suristelevien ötököiden äänet. Hieman ovat tuota repineetkin ja hätäratkaisuksi löysin vihreän villalangan, jolla reiät paikkasin.

Tässä tiiraillaan lentävää kimalaista:)

Ja siellä lentelevät ne himoitut poikasetkin

Oih, tuonne kun pääsisin!

Ja mitkä tuoksut, ooh!

Mami! Ei saa häiritä, mutta oli pakko - me kun taidamme juhlia molemmat tänään, minä nimpparia ja Helmi oletettua syntymäpäiväänsä. Pikkuinenhan tuo pirpana on, mutta eihän kaikkien kissaneitien tarvitse suuria ollakaan, eihän? 

Pelle vahtii vain raksupurkkia, osaa muuten jo hampaillaan kaataa ja avata tuon.

On muuten aika hujahtanut näiden pienoisten kanssa. Elokuussa 2012:han me nämä haimme ja kohtahan siitä alkaa se vuosi jo olla. Kovin suuria ei kummastakaan näytä tulevan, erityisestikään Helmistä. Sen verran se kurja elämän alku tuntuu vaikuttavan. Onneksi nykyään ollaan terveitä ja hyvin voivia. Siitä pääsenkin kysymykseeni. Suositelkaa hyvää nappulaa ja säilykeruokaa. Mielellään vaikka kotiin toimittavalta verkkokaupalta. Erityisesti Pelle ei söisi juurikaan muuta kuin nappuloita ja tahtoisin, että molemmat olisivat mahdollisimman laadukkaita. Tokihan saan tuon poijjaan aina pieniä määriä kosteaakin syömään, mutta koska kuitenkin suurin osa ravinnosta tulee nappuloista niin laatu ratkaisee tässä. Järkevää olisi myös ostaa niitä isompia satseja kerrallaan kotiin toimitettuna. Menekki kun neljällä kissalla on melkoisen suuri. Hiekat on jonkin aikaa tilattu kotiin ja siinä me olemme kokeneet parhaimmaksi tuon EverClean Multiple Catin. Paakkuuntuu loistavasti eikä monen kissan taloudessakaan ole havaittu suuria hajuhaittoja. Meillä kyllä onkin useampi hiekkavati.

Nyt sitten juhannussaunan lämmitykseen ja koipia oikomaan. 

Oikein ihanaa juhannusta teille kaikille!

Onnea on omistaa oma kissakamu:)

Emäntä on raivaillut lankavarastojaan myyntiin ja niinpä meille kissakamuille vapautui runsaasti ihan selvästi kissan mentäviä kohtia ikkunaseinustalta. 

Tässä minä tirkistelin tuonne pihamaalle. Linnut näyttivät niin makoisilta, grrhhm - siis sieviltä!

Ja rakas kissakamuni, serkkupoika Pelle taas ihan selvästi oli pesun tarpeessa, niinpä minä reippaana tyttönä pesaisin tuon sottapytyn. Enkös ollutkin tosi kiltti? Unohdetaan se emännän puikkopussi, jonka aukaisin ja pudotin ja levitin pitkin poikin.

Nyt minua jo nukuttaakin, joten jatkan pahan tekoa taas sitten myöhemmin iltasella.

Korkkarityttö ja kiltteyden perikuva

Täällä alkaa lääkekuuri pikkuhiljaa aloittaa tepsimisen ja parin nenäliinamuovikassillisen jälkeen jo tuntuu, että elämäkin alkaa voittaa. Ääni on vielä kohtuullisen seksikäs, mutta tästä se lähtee, toivon.

Iltapäivästä oli jo pakko tarttua kameraankin koska oli niin ihania kuvauskohteita ja aika harvoin näin suosiollisia kuvattaviakaan. 

Korkkarityttö tämäkin henkeen ja vereen, eikös?

Luulisi tuossa olevan hankalaa nukkua, kaikkien postituspussikasojen ja kenkien päällä. Älkää kysykö miksi ne ovat samassa paikassa.

Tässä jo katsellaan minua, että häivytkös häiritsemästä!

Tein työtä käskettyä ja menin olohuoneeseen ajatuksena poimia torkkupeitot ympärilleni ja asettua päivätöllöä katselemaan kuuman teen kanssa vaan mitäs sieltä löytyikään?

Joku oli kuin mallina poseeraamassa! Pelle on kyllä juuri näin kiltti miltä näyttääkin eli hyvin harvoin edes riehuu, kuten pennut yleensä. Onneksi sentään joskus, ettemme ihan huolestu. Alkavat kasvaessaan muistuttaa toisiaan enemmän ja enemmän ulkonäöllisesti. Pellen leikkausaikakin alkaa lähestyä kovaa vauhtia.

Ihanaa ja taudeista vapaata lopputalvea kaikille!

Rotusääri

Näin itsenäisyyspäivän jälkeisessä huumassa esitellään täällä hieman rotusäärtä:)

Minusta kissoissa on ihaninta kaikki nämä värien ja kuvioiden kirjot, Empustakin löytyy vaikka mitä sävyjä. Sääri on myös erittäin komea, hihii!

Tässä myös pienet, vielä autuaan tietämättöminä, että tunnin päästä tulee piikkiä kankkuun, hui!

Edit. palasin kertomaan, että pienoisia ei siis piikitetty pois vaan saivat vain rokotukset ja ilman inahdustakaanhan siellä oltiin. Hienoa pienet. Pienet, jotka eivät enää olekaan niin pieniä sillä Helmi painoi hitusen päälle 2kg ja Pelle hitusen alle 3kg eli Pelle on tuplannut ja Helmi triplannut painonsa.

Hurmattiin sitten hoituritätiä kehräämällä aivan mahdottomasti.

Tai - ehkäpä Pellellä on aavistus, sen verran on ilme huolestunut.

Kipu

on kyllä ihan pyllystä! 

Onneksi on tämä perhe ja nuo karvaiset kaverit. Esikon kanssa olemme pelanneet Kimbleä ja lukeneet paljon. Hän on toiminut pikku apulaisenani vähän joka hommassa. 

Karvaiset kaverit taas - hyrisevät öisin kainalossani.

Siinä missä esimerkiksi Pelleä voi kuvata mielin määrin koska on täysin Zen 

ja itse kiltteyden perikuva. Serkkutyttönsä onkin sitten oikea sähikäinen, että yritäpä tästä nyt sitten ottaa onnistunutta ja tarkkaa kuvaa

mahdoton kiire koko ajan tällä neidillä. Oikea tättähäärä.

Mutta onneksi sentään nukkuvat paljon, joten yllätysmomentitkin ovat mahdollisia

Toisen kainalossa on niin turvallista olla ja mikään ei ole niin ihanaa kuin nuuskutella pentukissaa.

Arki jatkuu

Täällä on kuntoutujan arki alkanut ja tänään kävin tapaamassa fyssaria ensimmäisen kerran. Kotijumppaa kolmen varovaisen liikkeen kera ja toistoja 5-15 krt/joka tunnin päästä. Kepit ja tukivyön sain mukaani myös. Kepit koska kävelyni tai oikeammin sen yritys tällä hetkellä vetää lantion aivan kieroon. Heti helpotti kun nuo sauvat sain. Tukivyötä suositteli vain esimerkiksi yli puolen tunnin autossa istumiselle ja vain hetkittäin kerrallaan. Tästä se siis kuntoutuminen nyt alkaa - laiskana ei siis olla saa. Joten hyvällä syyllä aina puolen tunnin päästä ylös ja väripadalle. Sitten taas jumpat ja istumaan. Varsin tehokas kierros siis - tulee melko paljon käpyteltyä näin eikä paikallaan kovin pitkään pääse olemaan. Päivälepo on pakko ottaa tunnin verran, muuten on illalla selkä jo niin väsynyt ja kipeä. Sen huomasin eilen ja tänään onkin sitten ollut sen johdosta kipeämpi päivä. 

Sairaalassa ollessani tulin todistaneeksi, että puolittain selällään onnistuu ainakin sukan teko ja virkkaus. 

Siellä nimittäin valmistui Elfin-mohairista salomoninsolmuhuivi. Ihan tuollainen suuri kolmio siis, mutta tässä hieman lähikuvaa hauskasta värien vaihtelusta. Kuljetin mukanani työssä myös ohutta liukuvärjättyä sukkalankaa Fame Trendiä ja aika hauska tulikin.

Virallinen pahiksemme Kosti on yllättänyt meidät kaikki ja ottanut hyvin hoivaavan asenteen pieniä kohtaan. Nytkin hetki sitten pötköttivät sängylläni kaikki kolme ja iso harmaa pesi antaumuksella pieniä. Pakeni kyllä juuri kun olisin kepin ja kameran avulla sinne päässyt, joten kuvaa vain kuorsaavista pikkuisista.

Päiväpeitteetön sänkyni tuntuu houkuttelevan koko katraan välillä sinne. Saan kohta miettiä minne minä päiväunille aion.

Kiitokset kauneimmat teille kaikille kannustavista kommenteistanne edelliseen. Tästä se taas arki siis jatkuu.

Kasvun aikaa

Meillä on meneillään kasvua vähän siellä sun täällä.

Dippausvyyhdit ovat kasvattaneet pituuttaan värjäysvaiheessa ja tätä myötä myös jälki neulottaessa todennäköisesti eroaa entisestä.  Onneksi innokas testineuloja suostui kaksi vyyhtiä ottaa neulottavakseen. Sieltä siis kuvia sitten kun ehtii valmiiksi tai edes jonkin matkaa eteenpäin neuloa, ainakin näin toivon, että saan täällä noita julkaista aikanaan.

Itsekin tuollaisen kaksivärisen Megabeiben tuosta otin testiin ja tämän näköistä vartta lähti syntymään sukkaan 2,5mm bambupuikoilla ja 64 silmukalla.

Kokeilen seuraavaa vielä pienemmillä puikoilla eri langasta kunhan ehdin, mutta selväähän on, että jälki on kovin riippuvaista kustakin neulojasta. Suurin haaveeni olisi keksiä helppo konsti kunnollisiin pitkiin väriliukuihin. Huokaus -sitä odotellessa, edelleenkään kun tuo puiden ja luontikehikkojen kanssa touhuaminen ei oikein houkuta, hih! Jokatapauksessa myyntisivulle pukattu 7 ensimmäistä testivyyhtiä.

Kasvua on ollut havaittavissa myös näissä pikku vintiöissä. Kolme ja viisi kuukautta täynnä ihan näinä hetkinä.

Varoitus varsinaisesta kuvaryöpystä, ken ei kisuja kestä - äkkiä sivun vaihtoon, hep!

Mustikkasukat

Välillä täältäkin suunnalta jotakin valmista. Tein hieman vyyhdinpituuksilla leikittelyä ja kehittely järkevän isomman määrän käsittelyyn siis jatkuu edelleen. Tässäkin kuitenkin hieman pidempänä värjätystä Nalle-langasta neulotut sukat. Hyvinkin perussellaiset.

Mustikkasukat

Lanka: itsevärjätty perusnalle, väri Mustikka

Koko: 39, silmukoita 64

Puikot :  2,5mm KnitPron Cubicsit puisina

Muuta: Perusribbiä, tiimalasikantapää, kärkeen nauhakavennus ja päättely kolmen puikon päättelynä

Fiilis: pidän kovasti raidoituksesta, ei kun seuraavan kimppuun

Voin vain suositella tätä päättelyä mikäli nyt et sitä vielä ole kokeillut. 

Katsokaas myös miten kovasti pienoiset ovat jo kasvaneet!

Kokoeroa on kyllä serkuksilla huimasti.

Hiirijahtiinkin on Helmi jo päässyt. Tämä pieni neiti muuten juosta kipittää kuin Chihuahua:)

Isompien kanssa on jo alettu tuttavuutta hieroa ja vanhat herrat taitavat hiukan pelätä pieniä, hih! Kustikin meni heti ulko-ovelle sen näköisenä, että päästäkää minut pois noiden hurjien tieltä. Pelle ei pidä Annista ollenkaan, mutta Helmi ei paljon välitä, on vain niin pieni vielä, ettei noita voi samaan tilaan vielä yhtään laittaa ilman valvontaa. Annilla niin voimakkaat otteet ja ryntäämiset, että voisi sattua jotakin ikävää ihan vahingossakin. Me siis jatkamme kasvamista ja syömistä, taas!

Pikku pilkahdus aurinkoa

Tosiaan pienen pienen hetken pilkotteli tuolta ilta-aurinko ja Kusti sopivasti haaveili lempipaikallaan.  Voi tätä murua, niin kiltti kollipoika.

ja Helmi sen kuin jatkaa neulomuksiaan. Viime yön juoksenteli Neiti Nökön sukka hampaissaan pitkin poikin eikä malttanut nukkua, hirmuinen meno koko ajan päällä. Pelle on paljon rauhallisempi tapaus. Katselee rauhassa touhoserkkuaan ja taitaa pohtia, että voihan nenä tuon kanssa. Hetki sitten oli huitomassa Pellen pyllyä toisen ollessa siellä missä kuninkaatkin ovat yleensä yksin:)

Tämmöisiäkin tipautin laariin taas pienen erän.

Ihanaista viikon jatkoa teille ja tervetuloa lukijaksi Weba!

Neulojan kissat vai neulovat kissat?

Jo heti kärkeen anteeksipyyntö, että pommitan teitä kissakuvilla, mutta on pakko.

Mitä tästä voisi päätellä?

tai tästä, hih! Pettämätön vainu kisuilla, tuon kokoista jämäkerää ei löytäisi kuuluisa Erkkikään, mutta nämä kyllä.

Ylemmästä kuvasta erottaa myös hyvin kaverusten kokoeron vaikka Pelle siinä hiukan lysyssä istuukin. 

Nyt keskitytään syömään ja kasvamaan ja perjantaina mennään lääkäritätiä moikkaamaan. Tuo ihmisneuloja aikoi meidät myös pestä, hui!