Ihana kesä

Täällä on oltu ihanasta kesästä huolimatta kovin tummien sävyjen ympäröimänä. 

Ken ei vielä ehkä ole osunut lukemaan tai huomaamaan niin olemme puolentoista viikon sisällä menettäneet sekä Emppu-kultasen että Kusti-murusen.

Empulla alkoivat munuaiset vaivaamaan ja kun lääkäri totesi, ettei iäkästä kissaa ole mielekästä enää alkaa kiusaamaan - niin annoimme pojalle rauhan. Kiitos Emppu-kulta, että olit niin kummitustyttösen kuin meidänkin ilonamme niin pitkään.

Kusti-murunen taas. Alamäki taisi alkaa tuosta ampumistapauksesta. Parani kyllä siitä ihan hienosti, mutta ei oikein sitten lopulta sopeutunut sisällä olemiseen ja kun virtsavaivoja ilmeni, niin menimme tietysti sitten eläinlääkäriin pikaisesti. Pojalla ei ollut virtsakiviä vaan tulehdussoluja, jotka tukkivat virtsaputken. Poju operoitiin ja seuraavana aamuna oli tarkoitus vielä tippaan mennä, mutta kun pisua ei alkanut edelleenkään tulemaan ja apu olisi ollut silikoniputken ompelu virtsaputkeen ja pojan ilme suruisa, totesimme kaikki yhdessä, että ehkäpä urhea sotilas ansaitsee päästä rakkaiden kavereidensa luokse kirmailemaan. Lääkärikään kun ei voinut luvata, ettei tilanne uusisi. Joskus on vain osattava ajatella asioita muulta kuin omalta näkökannaltaan. Tiedän järjellä, että Kusti olisi itse päättänyt näin mieluumin kuin alistunut kaikkiin näihin toimenpiteisiin loputtomasti. Poika olisi halunnut kirmailla vapaana ulkosalla.

Mutta tosiaan - ei niin pahaa kuin hyvääkin: Helmin pennut syntyvät ihan näillä näppäimillä ja koska Helmin pennut kaikki ovat matkalla meiltä pois, kuinka monta niitä syntyykään niin meille saapuu juhannuksena pieni Velmu-poika. Velmu on hurmaava punavalkoinen pitkäkarva, joka taatusti pitää meillä tohinan päällä. Tässä taloudessa on tästä lähin siis punaisten valta:) eikä yhtään ulkokissaa enää koskaan. 

Elämä voittaa, koska elämä on elämää ja näin sen kuuluukin mennä, mutta surua on kuitenkin surtava annos kerrallaan. Sitä tuli hiukan liikaa yhdellä kertaa ja odottamatta. 

Ihana kesä kuitenkin valloittaa, nautitaan siitä. Päivittelin myös kotikirppis-sivuakin uusilla juttusilla. Auttakaahan tyhjentämään hirmu suurtaa tavaravarastoamme. Hyväkuntoisia ja varmasti jollekulle tarpeellisia, meille vain ei enää mahdu.

Haikeaa

Monenlaista on Taigalla tapahtunut. Taigan pesue on muuttanut majansa kaupunkiin, mutta Taigalla sitä edelleen elellään. Mihinkäs sitä hyvää pesäkolon nimeä muuttamaan. Siis minä, Miehekäs, Neiti Nökö ja Kuopus Kepponen sekä tietysti Esikko siellä omillaan, mutta vierailevana tähtenä aina joka toinen viikonloppu. 

Yksi on kuitenkin meidän joukostamme poissa. Heti kohta muuttomme jälkeen meni Emppu-herra huonokuntoisemmaksi kuin aikoihin ja löysin muutamia patteja eri puolilta kehoakin. Vaikutti myös hieman kivuliaalta. Oli siis tehtävä surullinen päätös ja päästettävä urhea ukko taivaan kotiin eilen. Itkua on riittänyt ja riittää, mutta tiedän tämän olleen ainoa oikea päätös. Voimme myös olla iloisia, että poika sai elää pitkän ja energisen elämän touhuten kaikkea sitä mitä kissa voi toivoa. 

Elämän kiertokulkuahan on sitten se, että kohta täällä on kuitenkin syntymän ihmekin sillä Helmihän saa pentunsa tuossa kutakuinkin 6.-11.6. välillä. 

Neito alkaakin olla melkoisen muhkea jo

Hiukan jo alkaa tyttöstä väsyttämäänkin. Syö kuitenkin hyvin ja on ihan aktiivinen.

Pikku hiljaa varmaankin täytyy pesälaatikkoa ryhtyä kuntoon laittamaan ja hankkimaan korviketta ja tuttipulloja varalle jos sattuisimme avuksi ruokkimisessa joutumaan. Luotan kuitenkin siihen, että Helmi itse selviää oikein hyvin.

Omat opiskeluni toivottavasti saan päätökseen ennen juhannusta ja siitä sitten loman viettoon suoraan.

Huikeaa on huomata, että kesähän on jo tullut. Huh-mihin on kaikki aika huvennut. Olen tainnut olla turhankin kiireinen viime ajat. 

Dippilaarilla on vielä tämän päivän -2e ale! Käykäähän alea hyödyntämässä.

Poijjaat akkunalla!

Tämän näköisinä istuivat poijjaat akkunalla hetki sitten

Tässä ihan selvästi kiistellään siivousvuoroista. Ei oikein kummallakaan tunnu olevan inspistä tarttua rättiin ja Tolu-suihkeeseen, laiskiaiset mokomat!

Vaikuttaa siis siltä, että jahka tässä saan hiukan murua rinnan alle, niin joudun itse hommiin:)

Joulun toivotus ja myrskyn häätökäsky

Eilen tosiaan vietimme useamman tunnin jälleen ilman sähköjä ja tänään menivät uudelleen. Koska luottoni Fortumiin ei juuri nyt ole kovin suuri, niin päätinpä tulla toivottamaan kauneimmat ja ihanimmat joulun toivotukset kaikille jo nyt.

Joulua toivottelee myös yksi nelijalkaisista eli tällä kertaa Emppu noin 13v. Emppukin on aikoinaan löytökissana talteen otettu ja siksi ikä on vain noin-arvio. 

Herra ja kaikki me muut toivotamme siis sitä leppoisinta ja mukavinta oloa jokaiselle.

Emppu, Eino ja mä

Ennätti sitten se Eino-myrsky tännekin. Puut ovat välillä liki puolikaarella ja sähköt pätkivät. Pitikin siis tulla postaamaan ennen kuin mahdollisesti ollaan pidempäänkin ilman sähköjä. 

Samasta syystä tuolla laulavat niin pyykki- kuin tiskikonekin täyttä höyryä. Vielä puhelimien akut on ladattava täyteen, etsittävä kaikki kynttilät ja lyhdyt sekä tehtävä ruoka pikapikaa valmiiksi. Asumme siis sellaisella alueella, ettemme todellakaan ole sitä ykkösprioriteettia korjauslistalla. Kaikki aiemmat isommat katkokset ovat jättäneet meidät sähköttä 3-5 päiväksi, jotta jee vaan.

Kävin tuolla pihalla hiukan kurkkaamassa ja tulin napanneeksi itsestäni hauskan kuvan.

Emppu, joka oli ihmeeksemme yön ulkona, oli sen näköinen, että haluan äkkiä sisään ja sisälle tultuaan etsikin pikaisesti lähimmän pyykkikorin, jonne kaivautui lämmöstä nauttimaan.

Ei tuolla ulkona tosiaan tainnut kovin mukavaa olla siinä tuulen ujelluksessa ja pauhussa, joka siellä oli.

Peukutukset sille, että mahdollisimman pienin ongelmin tästä päästäisiin ympäri Suomen.

Minä nautin eilen ystävä-energiasta Helsingissä. Tuli tarpeeseen. Kiitokset suuret sinne siis.

Mummon, eiku mamman akkunalla

Mitäs sitä meidän ikkunalta löytyykään tänään?

Mösjöö Emppu

Juu, ne ihan samat kuivakukat vuodesta toiseen. Mutkun ne vaan on aina vaan kaunihit, nih!

Ei siis henno poiskaan heittää.

Suloista sunnuntaita toivotan kaikille tasapuolisesti.

Kuuma kuuma kesä

Viimeinen lomaviikkoni alkaa maanantaina. Kävin tuossa välillä viikon paiskimassa töitä ja nyt taas huilitaan. Tämä lomaviikonloppu on alkanut varsin helteisissä merkeissä, huh huh vaan! En kyllä valita, en ja hei, omputkin kasvaa kypsyy.

Tässä me makoillaan nurtsilla Empun kanssa. Juuri hetki ennen tätä auvoista olotilaa, tuo suuri pyydystäjä roikotteli hiirtä kurkusta. En ole ennen nähnyt livenä kuinka kissa pyydystää hiiren ja syö sen lähes elävältä, yh hyh!

Eilen taas matkasin pääkaupunkiin ystävää tapaamaan. Meillä oli varsin selvät sävelet reitistä, jonka ajattelimme kulkea. Villavyyhtiin ja sieltä Oulunkylään Lankamaailmaan.

Villavyyhdistä olin jo etukäteen katsonut Geilskin lankoja ja niitäpä sitten nappasin matkaani reilusti yhden (kahden) Baktuksen verran. Linkki ohjaa Ravelryyn.

 Lanka on aivan ihanaa Geilsk Tweediä 50g/380m.

Ajattelin raidoittaa huivini. Kaksi lankaa vielä jaksan päätelläkin, sen lupaan.

Eikös olekin hellyttävä vyöte, viimeistään tämän nähdessään sitä sortuisi.

Pellavainen? käsityöpussukka, mieletön tuo vuori. Tuota kun saisi yhden tunikallisen verran jostakin. Pahasti kuitenkin pelkään, että voi jopa olla uusiokäytettyä tai ainakin jotakin vanhempaa materiaalia.

Tätä kirjaa olen pohtinut pitkään ja olin päättänyt sen sitten myös tällä reissulla ostaa. Näin teinkin. Läpi selasin jo bussissa kotimatkalla ja loistohankinta.

Vallilasta sitten tosiaan matka jatkui Oulunkylään, josta matkaani tarttuivat pakolliset eli puikkoja. Jos joku tietää mistä voisin löytää 2mm ja 2,25mm puisia sukkapuikkoja pitkinä versioina siis 20cm sukkikset (ei bambuisia vaan muuta puuta) niin ei kun vinkkiä antamaan. Toivoisin niin, että Knit Prolla olisi noista puisista muitakin pieniä kokoja kuin tuota Harmonya. Ruusupuiset ja Ebenpuiset eivät kokemukseni mukaan ole oikein kestäneet. Väännän siis sitä kuuluisaa peltiä.

Tässä vielä Ogelin ostokset. Vain yksi kerä lankaa, hyvä minä!

Nyt sitten kirpputoritavaroita penkomaan, pesemään ja silittämään. Jatkoin pöydän pitämistä viikolla sillä mielestäni tuolla liikkuu kohtuullisen hyvin tavara ja ihmiset.

Ihanaa sunnuntain jatkoa itse kullekin. Talletellaan nämä ihanat ilmat talven varalle.

Viidakon Tarzan ja minä iltakävelyllä

Eilen aamulla nappasin taas Emppu-kullan hellään otteeseen ja kannoin ulos. Ihan vain koska vaelsi levottomana rinkiä sisällä. Meillähän muut kissat eivät ulkoile itsenäisesti, vain Kusti ja Emppu. Emppukaan ei ollenkaan joka päivä suostu ulos menemään, mutta aina silloin kun ryhtyy kierrosta sisällä tekemään, arvaan hänen ulos tahtovan. Kusti taas on aina ollut yhtälailla sisä- kuin ulkokissakin, joten häntä en muille tavoille enää lähde muuttamaan kuin pakon edessä. Pienet punaiset ja mahdolliset muut kissat hamassa tulevaisuudessa tulevat olemaan sisäkissoja. Tämä koska olemme useamman kissamme menettäneet ennenaikaisesti onnettomuuksissa. Juuri olemme pienille valjailta hankkimassa ja aloittelemme harjoittelun. Aikaisemmin jo olisi pitänyt, mutta käy se nytkin.

Päivästä tai oikeammin illasta piti kertomani.

Täällä se viidakko on ja tuolta vasemmalta se tuli, nimittäin tämä sankari.

näytti kovin levottomalta ja normaalia villimmältä ja kas

Vaikka on välillä kovinkin vastahankainen ulos menemään, todistaa tämä kuvasarja, että ihan villinä nauttii olostaan. Vanha veijari oli ihan mahdottomalla päällä ja päätti lähteä mukaani iltakävelyllekin. Siellä tuo kulki parin metrin säteellä maksimissaan minusta ja välillä tultiin ihan kylkeen varmistamaan, etten katoa.

Pihaan kun palasimme takaisin, otti herra vauhtia ja spurttasi tuonne pihavalopylvääseen ja vauhdilla takaisin. Sitten olikin kynsien teroituksen aika.

 Kuten kuvasta voikin todeta ovat kissamme kaikki jo aikojen alusta tuota terotuspuunaan käyttäneet ja hyvinhän se siihen soveltuukin.

Sitten kun sisälle takaisin suuntasin oli herralla kova kiire edelläni, ettei vaan vahingossa jäisi ulos:)

Olen kovin iloinen, että Emppu on niin hyvin kotiutunut tänne vielä niinkin iällään kuin onkin ja että uskaltautuu uloskin välillä olostaan nauttimaan.

Outdoor knitting

Mikä autuus, niin lämmintä, että voi painella ulos neulomaan! Tosin piti valloittaa sivukuistin portaat koska ulkokalusteet ovat vielä varastossa.

Olen uskaltanut luopua jo sukistakin, ainakin tänään, hihii!

Emppu-Elmerin me hellän päättäväisesti nostimme niskapeppuotteella ulos, vastusteluistaan huolimatta ja kas, olihan siellä kivaa, oikein monen tunnin edestä. Emppu ei vissiin alkuun oikein uskonut, että ulkona on riittävän lämmin vaan olihan siellä melkein 20 astetta varjossa.

ja tässä sitä sitten pölyisen takkuisena kirmaillaan jo taas kotia kohti

Ihanaa lauantain jatkoa teillekin kaikille, jatketaan kirmailua kevätlaitumella!

Söööpönen..

Niin on kyllä pakko ihan lässyttämään minun ryhtyä sillä kun sain Crash Testit valmiiksi ja pingottumaan, jäi niistä sellaiset tylsän näköiset jämänöttöset jäljelle. Jiihaa, oiva tilaisuus ryhtyä testaamaan uutta nostepinneä.

Ja sitten iskikin jo lässytysmeininki sillä katsokaas vaikka. On ne vaan niin söööpösiä..

Tuolla saa aikaan niin mahdottoman sieviä keriä ja on se aika söpönen tuo nostepinnekin. Kirsikkapuuta tämä minun kappaleeni.

Minun on kyllä tunnustettava, että olen sen verran materialisti ja esteetikko, että jos vain mahdollista niin valitsen ympärilleni niitä kauniita ja silmää hiveleviä asioita ja tavaroita. Tottakai eurojen määrä tähän vaikuttaa mitä suurimmassa määrin ja elämässä tärkeiden asioiden järjestys, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

Empun saimme tänään puoliväkisin ulkoilukierrokselle ja heppu on ollut sen jälkeen sisälle tultuaan oikea kyljessä kiehnääjä ja voi sitä jutun määrää. Tämä kissa keskustelee ihan hirmuisesti ja vastaa joka kerta kun kysytään. Nytkin konsultoi minua vissiin sitten nostepinnen käytöstä:)

Kukista lienen myös jaaritellut jo väsymiseen asti, mutta ne vain ovat niin käsittämättömän kauniita kaikkine väreineen. Sitä on myös tämä gerberakin

ja niiden myötä tahdonkin toivottaa kaikille mitä ihaninta sunnuntaita.

Nakit ja niitten kaveri

Mitäs sitä tehdään silloin kun sormet muistuttavat berliininmakkaroita tai jotain sinne päin? Eihän noita kärsi katsella, ovat sen verta hirmuisen turvoksissa. Päätin kiinnittää huomion sieltä ylempää alemmas ja marssin kauneuskauppaan eli Emotioniin. Sieltähän sitä lääkettä löytyi

Upea metallinhohtoinen poltettu oranssi kynsijuttu! Nams ja mums, olisin voinut kotiuttaa muutaman muunkin värin.

kun sitten puristelee söpösti mukin kylkeä eikä paljasta yhtään pidemmälle nakkejaan - voi elää harhassa, että omaa sirot ja kapoiset sormet kauniinvärisellä kynsilakalla. Todellisuudessa sitten voi lohduttautua juurikin sillä kauniin värisellä lakalla ja leikkiä, ettei huomaa muuta.

Assistenttini ei ollut kyllä yhtä vaikuttunut. Hän tahtoi ruokaa eikä tullut kylläiseksi näin upeasta väristä. Omituinen tyyppi!

Rotusääri

Näin itsenäisyyspäivän jälkeisessä huumassa esitellään täällä hieman rotusäärtä:)

Minusta kissoissa on ihaninta kaikki nämä värien ja kuvioiden kirjot, Empustakin löytyy vaikka mitä sävyjä. Sääri on myös erittäin komea, hihii!

Tässä myös pienet, vielä autuaan tietämättöminä, että tunnin päästä tulee piikkiä kankkuun, hui!

Edit. palasin kertomaan, että pienoisia ei siis piikitetty pois vaan saivat vain rokotukset ja ilman inahdustakaanhan siellä oltiin. Hienoa pienet. Pienet, jotka eivät enää olekaan niin pieniä sillä Helmi painoi hitusen päälle 2kg ja Pelle hitusen alle 3kg eli Pelle on tuplannut ja Helmi triplannut painonsa.

Hurmattiin sitten hoituritätiä kehräämällä aivan mahdottomasti.

Tai - ehkäpä Pellellä on aavistus, sen verran on ilme huolestunut.

Syksy

Se taitaa tosiaan olla syksy nyt. Ulkona on satanut koko riivatun päivän. Tätä on sitten hyödynnetty neulomalla ja touhuamalla sisällä kaikkea kivaa.

 

Esikon kanssa olemme pelanneet

 

 



Näiden kahden keskinäistä sähinääkin yritin erotuomaroida

 

 

 

Tässä Emppu tuijottaa Kostia suohon. Emppu muuten täyttää varmaankin piakkoin sen 14v. vanha herra jo.

 

 

Hällä taitaa olla ihan samat sävelet. Näistä kaveruksista ei tosiaan ole tullut kaveruksia, mutta jonkinlainen sietäminen ilmeisesti vallitsee. Tänäänkin syötiin metrin päässä toisesta sentään.

 

Pakko esittää myös todiste, että olen ainakin yhden daalian kukan saanut tässä kylmässä kesässä aikaiseksi, jippii!

 

 

Ja pakko kertoa myös eräs jännittävä asiakin. Aloitan koulureppu selässä maanantaina! Ihan sellainen kynäpenaali-olo:)

 

 

Jep, tuli niitä tarvikkeitakin vähän ostettua, kuvassa eivät ole ihan kaikki, hih! Puolentoista vuoden päästä pitäisi olla erikoisammattitutkinto taskussa. Vienkö opelle maanantaina ompun? Ihan työn ohessa/työssä tätä lähden suorittamaan, hui sentään!

 

Pukkasin muuten tuonne myyntisivulle hiukan noita kotikirppiksen juttujakin.

 

Ihania syyspäiviä - poltellaan kynttilöitä ja syödään omppuja.

 

 

 

 

Kesämielellä

Me ollaan täällä Emppusen kanssa ihan kesämielellä:)

Vanha herra 13v. on siis sopeutunut maalaiskotiinsa hienosti ja tänäänkin pyöri tuolla takapihan nurmikolla lähes hurmiossa. Sisään tahtoo sitten taas joskus iltahämärissä kun masua rupeaa kurnimaan.

 

 

Emppu on kesämielellä tällä tavoin ja

 

 

minä sitten kutimien ja väripadan äärellä.

 

Väripadalta ei ole kuvia, ei kovin kuvauksellista hommaa se, hih!

 

Selkä on vieläkin melko hellä ja arka, mutta sain ystäväkullalta ensiapua siihen vyöhyketerapian keinoin, kiitokset sinulle M. Eiköhän se tästä siis lähde paranemaan. Yritettävä vain liikkua sen mukaan mitä pystyy, jotta lähtee paranemaan kunnolla. Ainakaan paikoilleen ei voi jäädä, se on selvä juttu. Loma kuitenkin siis aloitettu sairaslomalla nyt alkuun. Lomaahan se on sekin, eikös?

 

Ihanan ilman kera lähettelen lämpöistä kesämieltä teillekin kaikille!

 

Savannin jengi

Olen pitkästä aikaa saanut jotakin valmiiksikin asti. Saanko esitellä: Savannin Jengi - sukat! Nämä menevät Esikon opettajalle kevätkauden päätöksen myötä lahjaksi. Opettaja, joka tekee kyllä tätä työtä hankalan ja haastavan poikani kanssa tosissaan. Opettaja, joka lykkäsi erikoistumisopintojaankin koska tämä 8. luokka tarvitsee häntä vielä ensi vuoden. Uskallan antaa villasukat ja nimenomaan merinoiset luksussukat koska olen pistänyt merkille, että hän ei tepastele luokassa sisäkengissä vaan paksuissa itseneulotuissa villasukissa. Joten idea näiden myötä onkin lahjoittaa hänelle sellaiset itsensähemmottelusukkaset, joilla hiihdellä ja vaeltaa kotona mielin määrin.Kestää sen minkä kestää - neulotaan sitten taas hyvällä syyllä uudet.

Savannin jengi-sukat

Lanka: Schoppelwolle 100% merino 100g/310m

Puikot:  Ruusupuiset 2,5mm

Koko: Havaintojeni mukaan sellainen kapoinen 39

Menekki: 120g

Fiilis: Rakkaudella tehdyt

Näistä jäi kärjestä pikkuisen lankaa uupumaan ja jostain kätköistäni löysin 100% merinoa hitusen (60g) ja sen hasardina värjäsin mahdollisimman lähelle, erotatteko missä kohtaa sukkaa vaihtuu lanka?

Mutta, sittenhän minulla olikin ongelma: minut tempaistiin äitienpäiväviikonlopuksi Mikkeliin ja hotelliin ja pitkällä autoreissulla mietin pääni puhki mitä lopusta langasta saisi? No, se selvinnee jossakin vaiheessa tulevaisuudessa. Työn alla jokatapauksessa jo, hih!

Minulla on jälleen huoli puserossa, Repeteus, punainen paholaiseni, on hukan teillä. Jo 8 päivää, missä olet punanenäni? Äkkiä kotiin, en osaa olla ilman punaisiani:(  Repeen jos kehen luotan selviämisessä, joten jos ei ole hullaantunut keväästä ja hiiristä niin sitten on kettu tai jokin metsänelävä onnistunut punaiseni nappaamaan. Emppu sentään on reipastunut ulkoilussaan, tänään halusi ulos jo heti aamusta ja takaisin kun kopla oli kotiutunut iltapäivällä taas. Oikea kiehnäpetteri tämä poika - mamman jalkaa hieroo koko ajan. Yrittääköhän tuo lohduttaa?

Rohkeuden kerääjä

Rohkeuden kerääjämme on tässä yläpuolella, pehmoposki ja ulostuijottelija.

Emppuhan taisi tulla muonavahvuuteemme tuolla viime vuoden marraskuulla. Tosiaan syy miksi tuli meille oli se, ettei kuulemma ollut toiveita, että oppisi enää 12-vuotiaana sisäkissaksi. Miehekäs sitten minulle alkoi pikkuhiljaa puhumaan, kun ei uutta kotia ollut Empulle löytynyt ja määräaika alkoi lähestyä, että eikös se Emppu nyt meille muiden jatkoksi sopisi? Emppu oli siis Esikon kummitädin kissa, jolle siis pitovaikeuksien vuoksi liki pari kuukautta etsittiin kotia. 

Empun tullessa ajatuksemme oli, että parisen viikkoa väkisin sisäkissana vähintään, ettei ulos päästessään sitten karkaisi eksyksiin asti. 

Mutta kissat voivat olla yllätyksiä täynnään. Emppu on ensimmäisestä illasta asti tehnyt hätänsä vatiin, toisin kuin meille kerrottiin. Tulee juttuun kaikkien muiden kanssa paitsi Kostin, joka ei oikein anna Empun olla rauhassa vaan yrittää aina välillä hyökkäillä. Tästä on nyt sitten ollut se seuraus, että Kosti-paran kirsu ja nenänvarsi on vakituiseen pienellä ruvella. Odotan milloin  ottaa onkeensa ja jättää vanhemman herran rauhaan. 

Emppu on saatu houkuteltua muutamaan otteeseen ulos tänä aikana. Kyllä - entisestä ulkokissasta on nyt tullut ihan sisäkissa, joka minun kotonaoloaikanani seuraa minua lähes taukoamatta. Selkeästi siis leimautui yhteen ihmiseen. Ulos on nyt ihan pikkuhiljaa enemmän rohkaistumassa. En tiedä pelkääkö, ettei pääsisi sisään enää jos sinne menee, mutta kuten kuvastakin näkee - palo ja hinku tuonne ulos on kova ja luotankin siihen, että kesän loppuun mennessä hänkin pötköttelee rentoreiskana angervopuskissa vienon kesätuulen heijatessa ympärillään. Kesällä vietellään sitten 13-vuotispäiviäkin. Ei kyllä uskoisi tästä kisusta, on paljon nuoremman näköinen ja oloinen. 

Näin jälkikäteen ajateltuna, näin sen varmaan oli tarkoitus mennäkin ja Empun meille tullakin. Arvaamattomat on elämän käänteet.

Oikein mukavaa torstaita kaikille karvanenuille ja myös vähemmän karvaisille:)

Talvella pelkääjän paikalla

Tänään suhailtiin tuolla Tervalammen kylän pikkuteillä Neiti Nököä yökyläreissulta hakemassa ja näin ihania maisemia sieltä löytyi näin pelkääjän paikalta katseltuna.

Lunta riittää ja puut ovat mitä kauneimmat.

Sylissähän minulla oli tietenkin rakas kässypussini ja sukkaahan sieltä tietenkin kaikkien yllätykseksi syntyy.

Tämä samainen tekele ja pussukkahan minulla oli jo Tallinnan reissullammekin 
mutta ei mitään uutta siinä, että olen hitaan nautiskeleva neuloja.

Emppu puolestaan edelleen kieltäytyy ulos menemästä, samoin kyllä muutkin kissamme. Kaiketi siellä vain on liian kylmää enkä nyt kyllä henno väkisin ketään uloskaan nostaa. Eiköhän ne kevään tuoksut viekoittele niin Empun kuin muutkin ulos seikkailemaan.

Sillä aikaa voi kissapoika keskittyä haaveilemaan keväästä ja nojailla neulojamamman työpöydällä verhon reunaan. Kuten huomaatte, on Emppu-herra elämänsä aikana ennättänyt ottaa matsin jos toisenkin, korvista sen kyllä näkee.

Olen myös saanut mitä kauneimman tunnustuksen Amukilta, lämpöisin kiitos siitä.

Haasteen saajan tulee jakaa se eteenpäin 4-5 blogille. Saamisen edellytyksenä on, ettei blogin lukijamäärä saa olla yli 200 henkilöä.

Minä olen tässä eteenpäin jakamisessa äärimmäisen huono, mutta yritetäänpä nyt tämän kerran.

Ensimmäisenä tahdon mainita Scaritsan villat 


Tämä on jo vanha blogi, mutta silti. Turha varmaan sukkafriikkinä edes mainitakaan miksi. Nautin suunnattomasti hänen pikkutarkasta raportoinnistaan ja tietysti niistä lukemattomista upeista sukistaan.

Toisena sitten Kesän lapsi

Tästä blogista löytyy monipuolisesti ja innovatiivisesti kaikkea mahdollista. Olisinpa itse yhtä monipuolinen.

Kolmantena Mammutin puikot


Mammutti on hurjan tuottelias ja myös monipuolinen neuloja. En ennätä kissaa sanoa ja aina on uusi käsityö valmistunut.

Neljäntenä Sukkasillaan


Tänne on aina niin mukava mennä vierailulle. Tunnelma on lempeän leppoisa ja töitä valmistuu myös ennakkoluulottomalla otteella lähes mistä tahansa.

Mahdottomia nämä tunnustus-tehtävät sillä olisin voinut luetella loputtomiin lisää, mutta olkoon nyt tällä kertaan tässä. Jatketaan siis kukin bloggaamista tahoillamme. Ettehän kukaan saajista pahastunut, tiedän että osa bloggaajista ei tahdo meemejä tai tunnustuksia, mutta nyt en niitä tarkistanut laisinkaan vaan röyhkeästi vain jaoin:)