Hei, me lennetään!

No, ei ihan sentään, mutta melkein kyllä.

Tässä vielä mennään melko rauhaisasti, mutta..

..tässäpä sitten jo melkein tosiaan lennetään

Oli todellinen pulma kun yritimme purkaa kuopuksen leirimatkalaukkua, joka oli vaatehuoneessa ja sinne johtaa ovi tuosta aulasta, jossa pentupesä nyt on. Meitä oli kaksi ihmistä nostamassa alkuun aina kahta pentua takaisin kauemmas ja yksi suoritti purkua siellä. Lopulta laitoimme pennut hetkeksi neiti Nökön huoneeseen.

Patu on kovasti viehättynyt puremiseen, jahtaa jokaisen varpaita ja välittömästi kiinni kun joku hollille osuu.

Otin myös neljän viikon rajapyykin kunniaksi "virallisemmat" fototkin.

Ella-murunen. Ella muuttaa elokuun lopussa Vuokko-kissan kaveriksi. Vuokko on ollut kovin suruisa oman aiemman kisuystävän menehtymisen vuoksi. Nyt ei enää tarvitse olla yksinäinen.

Pipsa-pupu (näin se nyt taitaa sitten olla, että saimme vihdoin päätettyä nimenkin)

Patu eli W... kuten tulee uudessa kodissaan olemaan. Patu muuttaa kahden muun kissan kaveriksi, joten yksinäistä ei tule olemaan ja se on hyvä se. Poju tarvitsee paljon touhua energioittensa purkuun, se on jo käynyt selväksi ja sitä varmasti muiden kissaystävien kanssa saa purettua. 

Neela-ihanainen. Neelalle näyttäisi tulevan hauskat pienet vaaleat sukat ja kauluri. Aivan kuin isälleenkin. Muutenkin neito on kopio isästään meidän mielestämme. Neela ja Pipsa ovat joukon rauhaisat ja tyynet tapaukset. Siinä missä Patu ja Ella menevät päät kolmantena jalkana. Nämä neitoset ottavat lungisti ja tutkivat elämää hartaudella.

Seuraavaksi voisinkin kertoa tarinaa siitä kuinka huivista tulikin kärmes, mutta ensi kerralla siitä sitten:)

BTW katsoin meillä yläkerran sisämittari ja olin pyörtyä, 33 astetta! Hiukkasen hiki, uskotteko?

Lakisääteinen kahvitauko?

Sellainen taitaa Helmi-mamilla olla tässä meneillään, hih!

Pennut täyttävät tänään kokonaiset 4 viikkoa ja olen huomannut Helminkin hieman himmanneen äidin rooliaan. Ei ryntää enää joka inahduksesta pesälle ja malttaa lähteä lakisääteiselle tauolleenkin pidemmiksi ajoiksi. 

Pennut kasvavat kovasti ja sen seurauksena Patu ja Ella tulivat ensimmäisinä ulos pesän reunojen yli. Tämän vuoksi siirsin pennut matalaan laakeaan koripesään ja vein koko pesueen alakerran aulaan. Ajatuksena, että nuo portaat ja portaikko tulisivat sieltä käsin turvallisemmin tutuksi. Siellä eivät myöskään ole Annin koheltavien jalkojen alla.

Tässä Patu tutkimusmatkallaan. Poika on hauskan värinen. Tuollainen kolikkomainen läntti löytyy myös oikeasta lantiostakin kuin vastapainoksi:) Nassu on edelleen hauskan Aku Ankkamainen ja korvat hieman lurpattavat. Joukon toheltaja.

Neela taas. Toisina päivinä ihan oranssi ja toisina taas hyvin kermanvaalea toffee. Luulimme aluksi, että olisi oikea adhd, mutta mitä vielä. Nykyisin joukon Zen. Siinä missä muut syliin ottaessa ja muutenkin parkuvat paljon, Neela tarkkailee rauhassa. 

Kuvat eivät ole parasta laatua, mutta koettakaahan kestää. Napsin kyllä paremmalla valollakin vielä lähipäivinä neliviikkoiskuvat kaikista.

Nyt harjoitellaan kiinteää ruokaa ja pikkuinen hiekkalaatikko on jo laitettu pesän lähelle. Tästä se maailman valloitus sitten alkaa.

Ai niin, satojen roskakommenttien yhtäkkinen tulviminen ja niihin väsyminen aiheutti sen, että oli pakko ainakin nyt toistaiseksi laittaa kommenttien vahvistus päälle. Koettakaa kestää. 

Kesämielellä, vesi kielellä:)

Hei ihanaiset!

Tänään olen ihastellut luontoa ja tallettanut sen muunmuassa näihin kahteen kuvaan.

Niin herkän kauniita, kuin pitsiä.

Tähän jälkimmäiseen minulla on esittää myös kysymyskin. Mitä kukkaa tämä on? Hyvin pientä, tummaa syklaamikirsikkaa sävyltään. Kasvaa tuollaisena ohuena hieman pensasmaisena kasvustona takapihallani. Haluaisin siksi tietää, että tuota tahtoisin sinne lisääkin laittaa kasvamaan. Niin kaunista. Hyvin samannäköistä kuin yläpuolen kasvustokin, mutta noilla punaisilla kukilla.

Tänään olemme juhlistaneet kuopus Kepposen konfirmaatiopäivää. Niin se vain pienoiseni sen hanskasi vaikka uhkasi jo suurin piirtein kolmannella maailmansodalla, jos sinne joutuu. Eilen sitten sovitteli illalla pukua ja solmiota niin tärkeänä ja tarkkaan huolehti aiemmin, että ehtii parturiin ennen tärkeää päivää. 

Niinhän sitä siellä istuin sitten silmät kyynelissä penkissä useampaankin kertaan. Minne se aika onkaan karannut?

Komea, äitiään päätä pidempi nuori mies ja varmasti jatkaa tuota kasvuaan vielä jonkin tovin.

Kakkua on tämän verran jäljellä.

jotta - ottakaahan virtuaalipalanen tekin ja jatketaan ihanan aurinkoisen sunnuntain ihastelua.

3 viikkoa!

Niin se vain aika kuluu. Eilen illalla pentuset täyttivät jo 3 viikkoa!

Pieniähän sitä vielä ollaan, mutta kuitenkin jo jollakin tapaa isojakin. Pipsa aka Nanna niinkuin lapset ovat ryhtyneet kutsumaan, on yllätetty pesemästä itseään, Patu osaa jo rapsuttaa takajalalla kutittavaa korvaansa ja pesällä on jo oikeaa leikkiäkin nähtävissä. Aika pian päästään kokeilemaan kiinteää ruokaakin, ihan kokeeksi hieraisimme hieman sitä pentujen huuliin ja aika yrmyt ilmeet oli vielä jokaisella.

Neela on oikea pieni kaunotar jo

Rauhallinen ja turhia hötkyilemätön tyttönen.

Ella on oikea tarmonpesä

Vauhtia neidolla riittää

Patu taas, aina maitobaarilla ja vielä kerran kiellon päällekin

Hassunhauska Aku Ankan näköinen pojusemme.

Pipsa, anteeksi siis Nanna hyvin eteerisen vaalea pikku prinsessa. 

Pieni haaveilijattaremme.

Ilme tuntuu kertovan, että täältä me tulemme maailma. Varokaa siis risut ja männynkävyt.

Niin ja eihän se lomalaisen aika pelkästään pentuja ihastellessa ole kulunut. Olen pitkästä aikaa lukenut paljon. Kolmas kirja jo yöpöydällä nököttää etenemistään ja kässynkin olen aloittanut. Tunnollisesti menin tuonne jämälankakorille ja aloitin vihreän sävyisen huivin. Pääsinkin aika pitkälle, sitten loppuivat vihreän sävyiset jämät ja siitä sitten pitikin pistää värikattila porisemaan ja värjätä lisää sopivaa muista jämistä.

Värjätyt jämät tuossa vasemmalla. Aika passelisti sain asettumaan huivin sävyihin, eikös vain?

Nyt lienee hyvä hetki laittaa sauna päälle ja painella sinne syntyjä syviä pohtimaan. Mieli on hyvä ja rauhaisa. Iloa ja hyvää mieltä myös sinullekin lukijani, tavataan taas:)