Aika rientää..

..huikean nopeaan. Siltä tuntuu, kun katselen tänään otettuja kuvia pennuista.

Pipsa alla ja Patu päällä. Eilen jo 9 viikkoa tuli täyteen! Heidän välisensä kokoero ei tästä kuvakulmasta käy ilmi, mutta tosiaan Patu on melkein 200g painavampi kuin Pipsa. Muutama päivä sitten poju painoi jo 920g!

Pipsa on kuin äitinsä, siro ja pikkuinen. Tuollainen hennon vaaleakasvoinen, mutta sitäkin vahvemmalla luonteella varustettu:)

Alkaa olla maitobaarillakin jo todella ahdasta ja välillä siellä ollaan ihan sikin sokin kun muuten ei mahduta. Onneksi ruokailevat jo täysin kosteaa ja nappulaa ja maitobaari on enää sellaista herkuttelua varten. Myös kissatoiletit on otettu täysin haltuun ajat sitten. Meininki on sellaista, että huh huh!

Ellan löysin korista. Ella on myös kovin Helmin näköinen ja siro. Jättikorvat neitosella, hihii!

Sitten olikin vuorossa Neelan etsintä. Ei kun kohti Neiti Nökön huonetta ja tadaa - sieltähän se tyttönen löytyikin, unisena.

Pennuille onkin jo varattu ensimmäinen rokotusaika 1.9. ja silloin sitten ovatkin Patu ja Ella valmiita siirtymään uuteen kotiin. Hyvällä mielellä voinkin heidät uusiin kotiin luovuttaa sillä ovat niin ihmisrakkaita, muihin eläimiin tottuneita ja toimivia pentuja nämä. Vilkkaus tuleekin sitten kaupan päälle sillä molemmat pennut ovat oikeita duracel-pupuja.

Neela ja Pipsa sitten pitävät kotona naisvaltaa Helmin kanssa yllä kunnes elokuun lopussa meille saapuu pieni pörröinen Velmu Aleksanteri tänne. Mutta siitä sitten myöhemmin jahka tilanne on ajankohtainen, vielä hän kasvaa siellä oman mamman luona hiukkasen suuremmaksi. Mutta niin sydämessämme kuitenkin on hänkin jo pieni suuri mies:)

Minä olen lomaillut tällä viikolla viimeistä lomaviikkoani. Muuton yhteydessä löysimme myös vanhoja Arabian astioitakin tuolta kaapeista. Taitavat olla sieltä ajalta nakki ja keppi. Osassa vielä tuo piippuleimakin. Tietääkö kukaan mistä voisin yrittää selvittää mitä nuo ovat? Vaarivarasto taitaa ainakin olla ja mitäs muuta?

Ei tippa tapa..

Niin, ei tosiaan mikäli se on hikeä ja kun sitä on vain tippa. Nyt kuitenkin tuntuu, että selkää pitkin valuu jotakin inhaa pikkareihin, yyh! En tykkää:(

 

Tämä auttaa vähäsen

 

 

Alunperin asteita oli 37 ja nyt ollaan jossakin 29-30 eli kyllä tuosta apua on. Honeywellin viilennin, vie huomattavasti vähemmän sähköä kuin ilmastointilaitteet. Noin 100w/h, vertaan tässä nyt ilmastointilaitteiden noin 1300W/h, joka ainakin minulle on sähkölaskussa liikaa.

 

Sanoisin siis, että järkevästi sijoitetut 179e, joka kyllä on paljon rahaa.

 

Mutta täällä kasvavat pentuset huimaa vauhtia. Nyt on jo 6,5 viikkoa täynnä.

 

Ella-kullanmurunen

Neelan taisin juuri herättää uniltaan. Anteeksi pupu.

Patusta tulee aina vain vinkeämpi tapaus. Niin hauska pieni poika.

 

Pipsa on pennuista se, joka näyttää muuttaneen yläkertaan jo meidän muiden seuraan. Käy aina välillä Annin pestävänä ja hiukkasen jopa kiusaa Pelleä juoksemalla ihan siitä nenun edestä. Melkeinpä antaa piut paut Pellen vienolle sähinälle.

 

Kevyttä maitobaareilua, kiinteän ruoan ja hiekkalaatikkoelämän lisäksi. Pienten kissojen elämä täynnään touhua ja tohinaa.  Helteenkin keskellä. Otetaanko oppia, hih!



Hei, me lennetään!

No, ei ihan sentään, mutta melkein kyllä.

Tässä vielä mennään melko rauhaisasti, mutta..

..tässäpä sitten jo melkein tosiaan lennetään

Oli todellinen pulma kun yritimme purkaa kuopuksen leirimatkalaukkua, joka oli vaatehuoneessa ja sinne johtaa ovi tuosta aulasta, jossa pentupesä nyt on. Meitä oli kaksi ihmistä nostamassa alkuun aina kahta pentua takaisin kauemmas ja yksi suoritti purkua siellä. Lopulta laitoimme pennut hetkeksi neiti Nökön huoneeseen.

Patu on kovasti viehättynyt puremiseen, jahtaa jokaisen varpaita ja välittömästi kiinni kun joku hollille osuu.

Otin myös neljän viikon rajapyykin kunniaksi "virallisemmat" fototkin.

Ella-murunen. Ella muuttaa elokuun lopussa Vuokko-kissan kaveriksi. Vuokko on ollut kovin suruisa oman aiemman kisuystävän menehtymisen vuoksi. Nyt ei enää tarvitse olla yksinäinen.

Pipsa-pupu (näin se nyt taitaa sitten olla, että saimme vihdoin päätettyä nimenkin)

Patu eli W... kuten tulee uudessa kodissaan olemaan. Patu muuttaa kahden muun kissan kaveriksi, joten yksinäistä ei tule olemaan ja se on hyvä se. Poju tarvitsee paljon touhua energioittensa purkuun, se on jo käynyt selväksi ja sitä varmasti muiden kissaystävien kanssa saa purettua. 

Neela-ihanainen. Neelalle näyttäisi tulevan hauskat pienet vaaleat sukat ja kauluri. Aivan kuin isälleenkin. Muutenkin neito on kopio isästään meidän mielestämme. Neela ja Pipsa ovat joukon rauhaisat ja tyynet tapaukset. Siinä missä Patu ja Ella menevät päät kolmantena jalkana. Nämä neitoset ottavat lungisti ja tutkivat elämää hartaudella.

Seuraavaksi voisinkin kertoa tarinaa siitä kuinka huivista tulikin kärmes, mutta ensi kerralla siitä sitten:)

BTW katsoin meillä yläkerran sisämittari ja olin pyörtyä, 33 astetta! Hiukkasen hiki, uskotteko?

Pienestä hyvä mieli

Pienestä sitä aina joskus saa itselleen hyvän mielen.

Minä sain sellaisen tänään siitä, että löysin Hong Kong-tavaratalosta uuden kauniin seinäkellon hintaan 4.99e - 50%!

Siinä se tiuku nyt seinällä aikaa näyttää. Jotenkin myös ihana asia, että miinoitetaan kaikki tulevat kiireet tämän kauniin esineen myötä.

Uuteen kotiin on myös ihana hankkia jotakin pientä juuri sinne ajateltua ja sitä edusti sitten tämä viherkasvi. 

Tästä ikkunasta minä katselen aamuisin kahvia keitellessäni ikkunan alla olevaa kaunista tuijaa.

Upea asia on myös se, että vaikka Pelle ei vielä täysin entisellään olekaan niin nyt on valvotusti meidän läsnäollessamme saanut halutessaan olla yläkerrassa luonamme ja samassa tilassa Helmin ja pentujen kanssa. Vielä kuuluu hetkittäin vaimeaa murinaa ja hentoista sähinää jos Helmi hänet onnistuu yllättämään esimerkiksi unilta. Mutta paljon pehmeämpi on suhtautuminen jo. Pentukopalle ei edes yritä. Nyt siis pidämme Pelleä tässä muiden mukana aina kun vain olemme itse valvomassa. Helmikin on ollut tilanteeseen tyytyväisempi näin. Epäilen neidolla olleen ikävä kaveriaan sillä kävi aika-ajoin naukumassa Pellen huoneen ovella ja aina välillä jopa haki selvästi minut sinne. Ihan kuin olisi pyytänyt toista päästämään pois.

Tässähän tämä hurja petomme onkin. Tiiraili ihastuneesti omaa kuvaansa kiinni olevan tv:n heijastuspinnasta.

Tässä sitten tiirailikin pentulaatikkoa kohden sillä sieltä kuului pentujen naukua.

Tässä pikkuinen Pipsa-neito. Pipsan elämän alku oli aivan kiikun kaakun, mutta niin vain pieni neiti sieltä elämään ponnisti ja on oikein topakka jo. Tässä unisena siskon kyljessä. Pipsa siis Neelan kanssa jää meille tähän kotiin Pellen ja Helmin kanssa kasvamaan.

Pentulaatikolla täytettiin tänään 16 päivää. Tasaisesti kasvetaan ja maitobaarilla nautitaan.

Nyt jo huomaa, että jalat kantavat hiukan paremmin ja laatikossa tiiraillaan selvästi jo yläilmoihin. Kohta siis varmaan laajennetaan elinpiiriä sieltä pois, muttei ihan vielä - onneksi.

Neelakin jo niin reippaana on. 

Sain kuvat napattua juuri unilta heränneinä, joten hiukan ovat silmät sirrillään kaikki.

Tästä me kuitenkin jatketaan kasvua hyvillä mielin ja kiittelemme yhteisesti kaikista aiemmista kauniista kommenteistanne.

Minulla on täysin lomaolo enkä ota stressiä mistään juuri nyt. Kyllä sitä taas sitten ehtii myöhemminkin.

Sataa sataa ropisee

Niin se tekee, mutta eipä haittaa. Loma on lomaa sateellakin. Niin ja silloin ei voi väistellä myöskään paikkojen raivausta. Muuton myötä olen jo hetken ennättänyt tuskailla jättimäistä lankavarastoani, jonka joudun sovittamaan pienempään ja kapeampaan kaappiin. Niinpä puikkasin tuonne kotikirppikselle hurjan suuren määrän lankaa.

Menkäähän siis penkomaan pois, jotta mahdun lankoineni vielä uuteenkin kotiin:)

Pennut myös kasvavat nätisti. Pipsa-pikkuinenkin ylitti tänään maagisen 200g rajan reilusti. Nyt kahden viikon ikään ehdittyään pennun ovat nelinkertaistaneet syntymäpainonsa. Siitä voikin olla iloinen kerrassaan. Toki pennut olivat pieniä jo syntymäpainoltaankin. Niin ainakin arvelen sillä mitä olen kuulostellut niin järjestäen isompia pentuja tuntuu muiden emoille syntyneen. Mutta ehkäpä Helmi sai pentuja oman kokonsa mukaan. Punnitsin emonkin tänään ja 3.1kg näytti vaaka. Ennen odotusta lukemat olivat 2.7kg, joten ihan hyvä näin. Pitää yrittää ottaa murusista 2viikon kuvat jos vain onnistuu mitenkään emoa häiritsemättä.

Oikein ihanaista viikon alkua kaikille, jatketaan kesästä nauttimista, satoi tai paistoi. 

Helmi-mamin pesältä

Ajattelin taas hieman pentupesältä kuulumisia kertoilla. Ne, jotka eivät jaksa ainaisia kissajuttuja, käännös 360 astetta:) 

Meille tämä voi olla jopa ainoa kerta kun tällaisia ihanuuksia pääsemme seuraamaan ja elämään niin näitä on pakko tallentaa ihan joka puolelle.

Pentupesällä täytetään tänään 11 päivää ja hyvin on toistaiseksi sujunut. Pellekin kävi hieman samassa huoneessa tutustumassa. Vain hetken ja käytös jo lieventynyt, mutta koska vieläkin hitusen sähisee niin pidetään erillään toistaiseksi. Ei häiritä emokissaa enempää. Anni on kovasti yllättänyt meidät, hän vain nuuskii hellästi pentulaatikon läheisyydessä ja väistyy hetimiten mikäli Helmi hiukankin tiukasti katsoo.

Pienillä myös silmät alkavat pikkuhiljaa avautua.

Tässä Neela-neitonen, jolla jo aika lähellä aukeamista nuo ovat.

Samalla eilen teimme päätöksen Pipsasta, että jää Neelan kanssa tähän meille kotikissalaan. Hänellä on niin erityinen paikka sydämessä surkean alun vuoksi, mutta huikean topakka ja sisukas pikkuinen kissaneiti on. Eli meidän kisukatraamme käsittää tulevaisuudessa ainakin sen neljä punanuttua. Jospa sitten jossakin vaiheessa se pitkäkarvapoju jostakin vielä eteen osuisi. Hienointa tietysti olisi, jos siihen voisi yhdistää todellisen kodintarpeenkin vielä. Esimerkiksi löytökissalle kodin tarjoamalla. Mutta - se on sitten loppukesästä/syksyllä se tai toki jos pentu jo syntynyt olisi niin luovutushan osuisi vasta elosyyskuun taitteeseen. Ei siis kiirettä tässä asiassa. Mutta jos joku tällaisen pennun tietää niin saa minua asiassa lähestyä.

Ihanaista juhannuksen jatkoa kaikille lukijoilleni.

Homma pulkassa!

Huh hei, rommia pullo!

No, ei vaan - itse asiassa opinnot on nyt suoritettu! Huh ja puh! 

Virallinen todistus saapunee postissa vasta elokuussa, mutta yhtä kaikki, hyväksytysti suoritettu.

Voitte uskoa, että on ihan olo, kuin ilmapallolla, josta on ilmat päästetty pihalle. Nyt on sitten helppo ja mukava mieli lähteä kesälomalle huomisen jälkeen ja keskittyä pikkuisiin kisuihin ja muuton jälkimaininkeihin.

Kisut sitten, oi ihanuus noita. Ovat kaikki reilusti melkein triplanneet painonsa kahdeksassa päivässä. Tänään siis koko nelikko täyttää maagisen 8 päivää.

Siellä sitä uinutaan ja mässäillään. Patu on päättänyt olla erilainen nuori ja vetäytyä omiin oloihinsa. Hemmu-kultasella on ihan pussit silmiensä alla, ottaa hoitaminen voimille hieman, mutta tunnollinen äiti on ollut hän alun vaikeuksien jälkeen.

Neela-kultanen on neiti Nökön kenguruhoidossa aina välillä ja

pentujen elo sujuu maitobaarilla tai mamman kainalossa muuten vain uinuen. Pelle on pidetty eri huoneessa ja häntä on hemmoteltu huomiolla ekstrapaljon. 

Tällä hetkellä yksi pennuista on varaamaton. Katsotaan sitten myöhemmin onko tilanne edelleen sama ja jos näin niin laitan sitten tänne kyselyä jos koti vielä puuttuu. Hänellekin haluamme turvaisan, huolehtivan ja varman kodin löytää. 

Uni maistuu

Koko pesueelle maistuu uni aika-ajoin todella hyvin, kunhan ensin on oltu maitobaarilla ihan koko päivä.

Kovin Patua väsyttää, Neelasta puhumattakaan. Loput muruset ovat siellä jossain kasan alla. Tämä on hyvin tavallista pesällä.

Siinä pidetään siskoa tassusta kiinni.

Iltapunnituksessa Patu oli jo lähellä rikkoa 100g rajan. Pipsa-Pirpanakin, se joukon pienin on kasvanut oikein nätisti samoin Ella. Minulla ei ole mitään käsitystä paljonko pienten painojen pitäisi päivässä nousta, mutta koska se jokaisella on koko ajan nouseva niin olen ollut luottavainen Helmin imetykseen eli nyt on menty täysimetyksellä Helmi-mamin toimesta.

Meillä on kyllä yksi odottamaton ongelma. Pelle-poika on jouduttu laittamaan Kustin toipumishäkkiin sillä hyökkää aivan raivona Helmin kimppuun ja varmaan yrittäisi pentujenkin luo ellei estettäisi. Voisiko tässä olla samankaltaisesta kysymys kuin leijonilla, jossa urokset yrittävät tappaa toisen uroksen pennut. Näinhän tässäkin on, että pennut eivät ole Pellen eli vaikka tuo on leikattu kolli-poika niin voisivatko siellä vaistot silti pohjalla toimia? Mitä ihmettä teemme? Tuntuu hurjalta jos poika on pidettävä häkissä kovinkin pitkään. Jos tätä jatkuu edelleen ja pitkään, niin meidän on varmaankin ryhdyttävä etsimään Pellelle joko hoitopaikkaa tai uutta kotia. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia?

Harmiksemme myös Velmu-pojan tuloon näyttää tulleen jotakin mystistä ongelmaa myyjän taholta, jota parhaillaan selvittelen. Kerron tuosta tarkemmin jahka asiat hieman selviävät. Mitenkäs meillä nyt on vastatuulta asiassa kuin asiassa, ei ollenkaan mukavaa. Mutta- onneksi pennuilla on kaikki hyvin.

Minä itse olen ollut täysin nenä koneessa kiinni ja harmikseni vain noiden office-ohjelmien parissa sillä ensi viikolla on viimeiset näytöt. Jospa se tästä sitten vielä ennen lomaa loppuisi opinnoissa raataminen ja valmistuminen odottaisi sinettiään elokuussa.

Lämpöiset kiitokset teille ihan jokaiselle kauniista kommenteista edellisiin postauksiin.