Palmikkoiset

Neiti Nökö pari viikkoa sitten esitteli Gina Tricotin nettikaupasta palmikkolapasia ja kainon vienosti tiedusteli, josko hänelle samantyyliset saisin tehtyä. Eihän niitä bambin silmiä pystynyt vastustamaan mitenkään. Varsinkaan kun Ginan lapaset olivat 100% akryyliä. Kaivelin lankavarastoa ja sieltä tulivat vastaan yksinäiset kolme kerää Rowanin Kid Classicia luonnonvalkoisena. Siitä sitten kaksinkertaisella langalla puikottelin lapaset tytsille. Tulikin tosi paksut ja lämpöiset. Vielä on aikomukseni tehdä ihan ohuesta alpakasta simppelit aluslapaset, joita voi sitten pitää kylmimmillä pakkasilla lisälämmikkeenä näiden alla.



Nökö tykästyi näihin kovasti ja tekeepä mieleni itsellenikin tuollaiset tekaista, kun vaan olisi aikaa jossakin välissä. Tosin ennen sitä tuli Nököltä jo tilaus palmikkopiposta ja tuubikaulurista, joten KyJy-työt siis saanevat vieläkin valmistua hitaanpuoleisesti.

Kosti, suuri metsästäjä

Olen aina luullut, että harmaahousuinen hienohelmamme ei saisi hiirun hiirtäkään kiinni. Muistoissa oli vielä kesäinen lintujen/oravien pilkantekokin (heittelivät herraa kävyillä päähän). Vaan pistipä harmaahousu emännän suun suppuun. Tuli kovin rehvakkaana tuolta angervopuskista, mitäpäs muutakaan mukanaan, kuin turkkiinsa sävy sävyyn sovitettu hiirunen. Rassukka vielä elossakin ja niinhän nuo pedot tekevät, että rääkkäävät ja kiusaavat hiiruparkaa vaikka kuinka kauan. Tämä rehvakas tosin polleudessaan jo välillä hukkasikin paistinsa. Siinä porukalla naureskelimme kissaa, joka pyöri nurmikolla kuin puolukka siellä… ja etsi hukassa olevaa hiirtään. Löysi sentään lopulta ja söi elävältä, yäk, yh ja uh!

Lopun aikaa voikin sitten esittää herranterttua sisäkissaa ja kuorsata pankolla.

Ps. päivitin myyntisivua hiukkasen myös:)

Väripadalta päivää..

Patani on taas porissut ja hinku sen äärelle edelleen kova. Ei siis mahda minkään, saatte kestää kuvasaastetta yllin kyllin. Mutta eikös se olekin niin, että harmaan sateen keskelle hiukkasen värivitamiinia on ihan paikallaan.

Leppoisaa keskiviikkoa teille kaikille, tervetuloa myös uusille lukijoille. Toivottavasti viihdytte.

Artturin uusi kaulaliina

Artturi on pieni orpo apina, joka muutti luoksemme viime viikolla. Meille se muutti, koska kaupan hyllyllä istuessaan kertoi haluavansa tulla Esikon ystäväksi, olla tukena ja turvana yöreissuilla ollessa. Esikko minulle kertoi, että Artturi syö pähkinöitä ja hedelmiä sekä eläinten raatoja. Huh!

Mutta jotakin Artturilta Esikon mielestä puuttui ja se oli kaulaliina. Niinpä sitten tämän erittäin vaativan tehtävän edessä nöyrryin ja lähdin penkomaan jämälankalaatikkoa. Nyt on sitten Artturillakin lämpöinen kaulaliina ja saa talven pyrytkin tulla.

Pakko kertoa myös tämä: ihmettelin eilen illalla, että mihinkäs se iskä taskulampun kanssa lähti? Tähän Esikko minulle: "No, sehän lähti etsimään aarretta!". Heh, en pistäisi pahakseni reilunkokoista aarretta, mikäli sellainen mailtamme löytyisi.

Nyt on taas mentävä katsomaan lapsosia yöpuulle. Mukavaa sunnuntain jatkoa teille kaikille!