Runsaudensarvia kääntämässä

Heipähei taas:)

Neulominen jatkuu taustalla. Lapasia on syntynyt kolmet tämän vuoden puolella. Ne kuitenkin lähtivät ääntäkin nopeammin Esikon matkaan kotilomalla käydessä. Nuori mies oli omaksunut uuden hienon tavan ja aina ulkoilureissuilla ohjaajan kanssa tempaisi hanskat sopivan talon katolle. Niitä ostohanskojahan sitten meni melkoinen määrä ja rahaa ihan turhaan niihin. Niinpä pohdin ja koska poju on aina tykännyt äidin neulomista jutuista niin päätin neuloa kotilomaviikonloppuna niitä tumppusia sarjatyönä hänelle. Ajatukseni siis, että kun toinen vieressä katsoo niiden syntyä ja kovasti odottaa ja hoputtaa niitä valmistuviksi, niin ehkei hennoisi sitten niitä kenenkään katolle heittää.

Tässä kuvassa vasta aloittelin ensimmäisiä ja tosiaan ne pujahtivat maailmalle ilman kuvatodisteita, harmistus sentään. No, ihan peruslapasia erilaisista jämälangoista kaksinkertaisena neulottuna.

Ideani kuitenkin näyttäisi ainakin tällä hetkellä toimivan, mutta varauksella tämän totean ja otan vastuun ja kopin jos huomaatkin yhtäkkiä talosi katolla outoja lapasia, hih! Näitä siis täällä Eteläisessä Suomessa saattaa näkyä.

Lapasten lisäksi olen suorastaan hurmiossa koruillutkin.

Rannekoruja memory wire:sta on syntynyt oikea runsaudensarvi, vai mitä?

Runsaudensarviksi nimitän koska annoin mennä ja herkuttelin runsailla helmillä ja koristeilla.

Erityisesti näistä tulee mieleen Mardi Gras-tapahtuma.

Tämä on kuitenkin oma suosikkini tuon yksittäisen kauniin kukkahelmen vuoksi.

Tällä hetkellä tikuttelen jälleen uusia lapasia sillä hyvähän noita on varmaankin olla varastossa. Ostin tarjouksesta Novitan Kajoa vaikken niin Novitan lankoja olekaan viime vuosina käyttänyt, mutta tuo vaikuttaa tarjoushintaansa nähden passelilta lapasiin.

Ihania kevättalven päiviä teille kaikille tänne eksyville!

Palmikkoiset

Neiti Nökö pari viikkoa sitten esitteli Gina Tricotin nettikaupasta palmikkolapasia ja kainon vienosti tiedusteli, josko hänelle samantyyliset saisin tehtyä. Eihän niitä bambin silmiä pystynyt vastustamaan mitenkään. Varsinkaan kun Ginan lapaset olivat 100% akryyliä. Kaivelin lankavarastoa ja sieltä tulivat vastaan yksinäiset kolme kerää Rowanin Kid Classicia luonnonvalkoisena. Siitä sitten kaksinkertaisella langalla puikottelin lapaset tytsille. Tulikin tosi paksut ja lämpöiset. Vielä on aikomukseni tehdä ihan ohuesta alpakasta simppelit aluslapaset, joita voi sitten pitää kylmimmillä pakkasilla lisälämmikkeenä näiden alla.



Nökö tykästyi näihin kovasti ja tekeepä mieleni itsellenikin tuollaiset tekaista, kun vaan olisi aikaa jossakin välissä. Tosin ennen sitä tuli Nököltä jo tilaus palmikkopiposta ja tuubikaulurista, joten KyJy-työt siis saanevat vieläkin valmistua hitaanpuoleisesti.

Tumpputupa kuittaa!

Neiti Nökön toisetkin tumppuset on nyt tikuteltu. Samalla mallilla eli ei mallia mitä nyt tuo peukalokiila intialaisittain. Lankana näissä käytin Gedifran Riana Coloria, värin nro on 05825. Ei parasta mahdollista lapasiin käytettynä, puikkoihin on suositeltu vitosta, mutta minä jääräpää käytin 3.75mm Knit Pro:ita. Siltikin ovat hiukan sanoisinko hengittävät. Seuraava operaatio lieneekin sitten ohkaisten aluslapasten teko alpakasta, luulen ma. Lanka on myös epätasaista ja varmaankin parhaimmillaan neulepuserossa tai vaikkapa kaulaliinassa. Väri on kuitenkin mitä kaunein, joten eivätköhän nämä käyttöön pääse.

Olen vimmaisesti tikutellut ja ähkyksi itseni syöpötellyt. Samaa on ohjelmassa koko loppuviikko, sunnuntaina kauniiseen kyläkirkkoomme erinomaista konserttia kuuntelemaan. Muuta en ole suunnitellut, ihan vain olla aion, ladata akkuja uudelle vuodelle.

Nuoremmat kissaherrat ovat olleet hauskoja. Nyt kun lunta on aika lailla riittämiin, kulkevat ressut ”villapöksyjään” lumipaakuista irti ravistellen. Onhan se tietysti keljua, kun pitkiin reisi- ja peppukarvoihin takertuu lumipallosia solkenaan. Anni taas ei voi keittiöstä poistua, siellä kun voi milloin vain jokin herkkupala tipahtaa lattialle ja sehän pitää ennättää ensimmäisenä pelastamaan.

Tää jatkaa tikutustaan..

Värikylläisyyttä kätösissä

Tuossa reilu puolitoista viikkoa sitten Neiti Nökö kysyi kauniisti, tekisinkö tumput hänelle. Luonnollisestikaan ei moista pyyntöä voinut evätä. Lankaahan minulla kyllä riittää, mutta eipä tuntunut löytyvän mitään mieleistä juuri siihen hätään. Niinpä sitten poikkesin kotikylän pikkuisessa lankakaupassa pikakierroksella ja sieltä tarttui kahtakin eri lankaa mukaan. Ensimmäisestä sitten valmistuivat nämä tumppuset. Kuvakulma on hiukan hassu, näyttävät suhteettoman pitkiltä, kuten myös peukalot. Se voi kyllä johtua myös siitäkin, että tein näihin intialaisen peukalokiilan, pidän siitä kovasti ja istuu nätisti käteen. Aavistuksen ovat neidille isot, mutta käteen nuo kyllä heti jäivät. Tilaaja lienee siis tyytyväinen.

Lankana näissä siis käytin Sandnesin Palettea, joka kyllä erehdyttävästi muistuttaa Novitan Puroa. En edes yrittänyt täsmätä väriraitoja ja vaikeaa se kyllä olisikin ollut. Pienet nöttöset jäivät kahdesta kerästä jäljelle.

Täällä lomalaiset ovat aloittaneet viimeinkin joulusiivouksen, hitaasti mutta varmasti on mottomme.  Pipareita ja torttuja paistellaan ja yritetään edetä rennoin ottein sen kummemmin stressaamatta.

Lämpöisin ajatuksin

Onnellinen heppatyttö

Siinähän ne nyt ovat, lupaamani kolmisormet. Tilaus kuului siis suurinpiirtein niin, että tallihanskat on saatava kevätkäyttöön. Minähän suoritin siis korkeantason teollista vakoilua neiti Nökön toppaisista kaupasta ostetuista ja onnistuivathan ne nyt ainakin niin, että käyttäjä itse on tyytyväinen. Muuten tyyli oli perushuttua alusta loppuun, oli nimittäin kiire saada ne viikonlopuksi valmiiksi ja nythän tässä jäi aikaakin - vieläpä ruhtinaallisesti.

Kyllä huomaa taas, ettei ole tullut neulottua paljonkaan puuvillalankoja, tuo Samos on minun jäljiltäni kuin möykkyinen perunapelto, muttei anneta sen häiritä - käyttäkää suotimia kuvia katsoessanne.

Muuten täällä potilasosasto jatkaa edelleen, Kepposelle on noussut kova kuume ja ilme muuttuu aina vain surkeammaksi. Ei ole paljon nenäänsä vaakatasosta nostanut. Voi poloista, nyt sitten on hännät ja korvatkin ristissä, että se kaikkialla viipottava noro (virus, lankoja saa tulla kyllä vaikka miten monta) menisi ainakin kilometrin tonttimme sivuitse - kiitos!

Nyt kuumaa mustaherukkamehua sniffailemaan, olen päättänyt, etten sairastu.

Halauksin

Z