Olen äärettömän onnekas! Isälleni ennätin tilauksen tehdä vyyhdinpuista, joilla saisi aikaan isompia vyyhtejä. Reumaatikkona minua ei ole houkutellut kovin paljon mekaanista toistoa sisältävät vehkeet eikä myöskään tuollaiset luontikehykset. Myöskään tuolien ympäri juoksentelu ei ole niitä suosikkipuuhiani iltaisin.
Isä ei kuitenkaan ole vielä asialle ehtinyt tehdä mitään ja tähän olinkin varautunut sillä varoitti jo etukäteen, ettei heti tapahtuisi.
Sillä välin kuitenkin Miehekkään serkkupoika innostui asiasta ja eipä aikaakaan kun tällainen komistus nökötti olohuoneessamme.
Aikamoinen, vai mitä? Tällä syntyy 3,5-metrisiä vyyhtejä. Pahoittelen taustan sotkuja tuolissa, niitä en päässyt korjaamaan koska siellä pötkötteli tämä toipilas höpöherra.
Meillä toivottavasti pienet alkavat parantua, tänään hain sisäiset antibiootit toipumisen tueksi. Onneksi syödään kuitenkin ihan normaalimalliin. Unikin paras lääke on, häntä siis hellikäämme.
