Touhupeikko täällä moi!

Olen ollut reipas tyttö vaikka itse sanonkin. Kaikenlaista pitkään tehtävälistalla ollutta on tullut tehdyksi pois ja pikkuhiljaa alkaa vaatekaapissakin olla se tilanne, että kaikki itselle tarpeeton on tullut myytyä pois kirpputorilla. Hyvä niin, onhan se parempi nekin euroset käyttää muuhun hyödylliseen ja kaappeihinkin tulee mukavasti lisätilaa näin.

Mutta olen minä näperrellytkin vaikka mitä

Tässä loppusilausta eli avainrenkaita vailla unisiepparit. Osat olen toki osan valmiina tilannut, mutta sitten tuunaillut mieleisekseni. Tahtoisiko joku tuosta yhden omakseen? Kolme noista on vapaalla jalalla ja kotiutuisi luoksesi 5e hintaan kotiin toimitettuna 2lk kirjeenä.

Tänään töitäni on vahtinut tämän näköinen assari

 

Rontti-Pelle olisi ihan tunnin välein raksuja vailla ja kun ei saa niin tuohon läheisyyteenhän hän sitten itsensä sijoittaa, jottei vaan menisi raksujen anto ohi suun. Saa kuitenkin vain kerran päivässä ne ja tässäkin raksut ovat jo massussa. Samoin aamulla syöty kosteakin ruoka. Pelle on nyt reilut 4 vuotta vanha. On huhtikuussa syntynyt ja ihan komea kollihan tuosta meidän höntistä on sukeutunut. Mitä nyt juuttuu helposti oppimiinsa asioihin ja esimerkiksi tuo raksuinnostus on niin infernaalista, että välillä yrittää minua kynsiäkin reidestä kun ei saa ja olen häntä huomioimatta. 

Keskeneräisiä töitä minulla on tällä hetkellä neljä ja niistä kaksi tässä

Eli siellä pilkottaa Neiti Nökön peitto 2/3 - valmiina ja Esikon sukat, joista toinenkin sukka on nyt kohta puolivälin etapilla. Edetään siis kyllä vaikka välillä epätoivoiselta vaikuttaisikin. 

Niin, eikä se estä uusienkaan suunnittelua, merkkasin jo osan valmiiksi

Aika monta merkkilappua siellä, köh!

Pujottelin muuten taas Huutonet-kauppaankin 

lisää korvakoruja. Nuo ovat niin ihania postitettavia, kun niitä kulkee 1,10e 2lk kuluilla kirjeenä kolmetkin samassa. Ei tule kulut kalliiksi eivät:)

Nyt jatkamaan taas näperryksiä, jospa jatkaisin niitä sukkia. Voisin myös etsiä jostakin Esikon toivomaa lahjaa, 500-palaista avaruuspalapeliä.

Näkyillään ihanaiset taas. Yritän olla aktiivinen täälläkin paremmin kuin aiemmin.

Koettelemuksia kerrakseen

Hei taas lukijani pitkästä aikaa. Täällä on arki ja elämä monilla tavoilla koetellut ja aina vaan jatkuu, mutta periksi ei anneta, ei sitten millään. En sen tarkemmin niihin mene, ei se ketään auta niitä vatvoa, mutta jospa jaan eiliset koettelemukset kanssanne niin saatte ainakin nauraa kanssani kaiken surkuhupaisuudelle.

Eilen taas palautimme Esikkoa Hämeenlinnaan kotilomalta. Viimeisiä viedään sillä kaveri muuttaa pysyvään asuinpaikkaansa lähemmäs meitä kuun puolivälin jälkeen. Suuri helpotus, jäävät kahden viikon välein usean sadan kilometrin ajamiset pois. Mutta ihankuin lähtiäisiksi eilen ryhtyi Miehekkään auto temppuilemaan puolivälissä matkaa mennessä. Jäähdytinnesteet puskivat vauhdilla ulos jostakin kohtaa järjestelmää. Jollakin tavalla nesteitä ja vettä lisäämällä (onneksi oli kanistereita mukana) nilkutimme perille. Eihän sitä harmitusta tietysti siinä matkalla saanut minimoitua kokonaan puheista ja kas perillä Esikko sitten paukautti heti alkajaisiksi asuinpaikkansa ikkunan päreiksi. Saatesanoiksi karjaisi heti ensin: Saa....n per....n auto. Mitään en ehtinyt tehdä estääkseni, kun tosiaan autosta jostakin mukaan poimittu ruuvimeisseli siihen ikkunaan lensi.

No, onneksi on vakuutuksia ja sinne jäi poju sosiaalisen tarinan avulla asiaa omaohjaajansa kanssa purkamaan. Totesimme kyllä heti ohjaajien kanssa, että nyt tuli plagioitua aikuisten tunnetila itselleen täydellisesti. Noin olisi itselläkin tehnyt mieli tehdä.

Takaisinkin kyllä onneksi tuon sata kilometriä pääsimme. Tarkkaan harkittujen veden tankkauspisteiden ja pysähdysten avulla. Syyllinen on hapertunut nesteletku, joka kyllä hoituu, mutta ensin on purettava aika monta osaa edestä pois.

Positiivisuuden periaatetta kun aina järkähtämättömästi noudatan, niin kerronpa iloisemmankin asian. Olen pitkään halunnut opetella minäkin isoäidin neliön virkkaamaan. Välillä olen siihen opastustakin saanut vaan kun hahmotus on mitä on niin ei se ole aiemmin tarttunut. Nyt sitten ajomatkalla, johon koettelemusten myötä upposi aikaa rutkasti päälle neljä tuntia tekaisin tämän

Jes - viimeinkin pahviseen päähäni tarttui jotakin. Pelkään kuitenkin pahoin, että tästä seuraa jonkin sortin mania jälleen. Kohta on kämppä täynnä virkattuja juttuja, kääk. Minä ja virkkuukoukku, voitteko uskoa?

Seuralaiseni ei paljon piitannut

Hän vain, Pelle siis veti sikeitä tyynesti eikä tajunnut ihastella kätteni jälkiä.

Olen myös vuoden alusta innostunut pitkästä aikaa lukemaankin enemmän ja tätä voinkin lämmöllä suositella

Kertokaahan jos olette Olssonin muita kirjoja lukeneet, suositteletteko?

Ihania kevätpäiviä ystäväni.

Hassunhauska Pelle

Pakko vilauttaa hassua poikaa. 

Tilasin Ebay:n ihmemaasta edullisen pesäkolon pesueen pienimmälle eli tulevalle mammalle. En tuota pentupesäksi ajatellut, mutta kuitenkin mukavaksi köllöttelypesäksi nyt odotukseen. Vaan kuinkas kävikään? Hemmuli pötköttelee viileällä lattialla, Miehekkään tuolissa tai missä tahansa muualla ja Pelle on pesässä.

ja hetki tämän kuvan jälkeen onnistuin saamaan myös Hemmusta kuvan kun oli päivätirsoiltaan siirtynyt parempaan paikkaan eli Miehekkään tuoliin

Tuossa masussa paistaa tuo ajeltu kohta, joka ultrauksesta muistoksi jäi. Olenkin nyt lapset lomalaiset vannottanut, että päivystävät päivisin jompikumpi koko ajan kotosalla mahdollisen synnytyksen varalta.

Neiti alkaa olla jo melkoisen uupunut aika ajoin eli varmaankaan ei enää hirmuisen kauaa siihen mene. Näin arvelen.

Nyt kohti unten maita, jotta taas jaksetaan puhaltaa työviikko lävitse.

Ai niin, muutosta johtuen tosiaan kotikirppis - sivulle ilmestyy jos sun vaikka mitä itselle tarpeetonta tai nykyiseen kotiin sopimatonta tässä lähiviikkoina. Esimerkkinä todella laadukkaat vyyhdinpuut. Yritän niistä saada kuvaa mahdollisimman pian. Nyt siellä onkin jo noita kaappeja.

Poijjaat akkunalla!

Tämän näköisinä istuivat poijjaat akkunalla hetki sitten

Tässä ihan selvästi kiistellään siivousvuoroista. Ei oikein kummallakaan tunnu olevan inspistä tarttua rättiin ja Tolu-suihkeeseen, laiskiaiset mokomat!

Vaikuttaa siis siltä, että jahka tässä saan hiukan murua rinnan alle, niin joudun itse hommiin:)

Pellemäinen tarina

Vuosi sitten kesällä pohdimme punaisen kissuuden hankintaa. Valtterikultanen oli menehtynyt aiemmin tapaturmaisesti ja Repe-kissuuskin karkaili ja vaelteli koska ei tullut enää yhtäkkiä juttuun muiden kanssa. Repelle onneksi löytyi uusi koti lähikyliltä ja saa edelleen siellä ulkoilla onnellisena.

Me siitä sitten kissanhakumatkalle tuonne kaakkois-Suomen suuntaan lähdimme. Sieltä kuitenkin tarttui aiotun poikakissan lisäksi mukaan myös Helmi-neitimme.

Mutta, Pellestähän aioin kertoilla.

Pelle on mitä lempein ja kiltein luonne. Ihan täysin terve hän ei ole, sen olemme todenneet. Hännän viimeisessä nikamassa on epämuodostuma sekä toisen takatassun yhdestä varpaasta puuttuu luu ja siksi pojun varvas harottaa hassusti suoraan sivulle. Myöskään mieleltään meistä Pelle ei ole aivan normaali. Hieman kuten olisi lievästi kehitysvammainen. Lempeästi usein toteammekin pojasta, ettei ole se laatikon terävin veitsi. Eläinlääkärin kanssa jutellessamme totesimme, että Pelle on kuitenkin täysin toimiva tapaus. Käy hienosti vadilla, syö hyvin ja osaa pitää itsensä ja välillä myös Helminkin puhtaana. 

Pelle rakastaaa Annia, jokailtainen rutiini on kiemurrella lattialla makaavan Annin kuonoa noin puolen tunnin ajan ympäri ämpäri ja koiraneiti sietää tämän ihailtavasti. Pesee vain lopuksi pojan läpimäräksi ja toinen on onnellistakin onnellisempi. 

Muiden kissojen kanssa Pelle tulee toimeen moitteettomasti, on jopa oppinut läimäyttämään Emppu-herraakin takaisin jos käy aiheetta läpsimään.

Sylissä Pelle kyllä tykkää olla jos hänet vain varovasti sinne nostetaan. Jos äkkinäisesti sen erehtyy tekemään, on toisella kaikki raajat harallaan ja syliin nostajalla yhtäkkinen peruukki päässään. Veikkaan, että kehon hahmotus ei ihan toimi ok tavalla.

Näin sisäkissana Pelle pärjää oikein hyvin, mutta emme voisi kuvitellakaan häntä ulos. Voin oikein hyvin kuvitella pojan istumassa keskellä maantietä ja auton ajavan ylitse viuh vauh vaan. Mutta summasummaarum.. kyllä sitä erilaisuutta maailmaan mahtuu oikein hyvin ja jokainen olento on arvokas.

Minä olen viettänyt vapaapäivää kotosalla tänään ja oih autuutta, pitkään nukutut unet. Hieman cappucinoa nassuun ja sitten rauhassa kodin askareita toimittamaan. Hyvin voimaannuttavaa. Huomenna sitten ystävä-kultaa pitkästä aikaa Helsinkiin tapaamaan. Oikeinkin mainio viikonloppu, toivottavasti kaikilla muillakin, jotta muiskis vaan!

Iso tyttö ja toipilas

Täällä hoivaillaan miehuudestaan päässyttä Pelleä ja taisikin tulla kreivin aikaan sillä myös pikkuneiti Pissis taitaa olla ensimmäisessä kaipuussaan. Pelle on operaatiostaan huolimatta varmuudeksi evakossa yläkerrassa. Tietääkö kukaan onko vaara pennuista olemassa jos onnistuvat tässä vaiheessa yksiin pääsemään? Tarkoitus ei tietenkään ole näin tehdä, mutta jos pääsee huomaamatta livahtamaan?

Myös äitienpäiväkukat ovat levittäytyneet komeiksi niityiksi pihamaallemme. Noita on tuosta kuvauskohdastani katsoen silmänkantamattomiin joka suuntaan.

Minusta nämä ovat niitä kauneimpia äitienpäivän kukkasia.

Myöskin kevät  vai olisiko jo melkein kesä näyttää tulevan kuitenkin. Pensaatkin alkavat viimein herätä eloon.

Ai niin, dippilaarillakin on nyt sitten äitienpäiväviikonlopun kunniaksi -10% kaikista langoista.

Yrjö ja pyrstöyskä

Sitä on sitten puhuttu norjaa siihen suureen luuriin ja pyrstöyskitty samaan aikaan. Yöh ja ääh..

Voiton puolella jo, mutta hitusen vielä hutera olo.

Aloittelin Crash Test Dummyjä, niistä sitten myöhemmin lisää, toivottavasti jo piankin. Mutta sillä välin nelijalkaisten kommelluksiin.

Kusti osaa ottaa elämässä rennosti. Ihan näin pullukka poika ei ole miltä kuvassa näyttää. On vain kehittänyt hirmuisen pitkän talvikarvan  ja alusvillan. Väritkin kuvissa hiukkasen päin sitä kuuluisaa mäntyä.

Nuo masukarvatkaan eivät koskaan pysy kuosissaan, heti harjaamisen jälkeen tämän näköiset taas.

Tämä poika se on maailman kultaisin tapaus. Ihan kaikkien kaveri. Jos toinen yrittää vaikkapa riitaa haastaa, heittää vaan seljälleen ja kujertaa toista mieluummin leikkiin. Emppukin jopa sulaa pelleilemään tämän kullanmurun kanssa vaikka mielestään arvokas vanhempi kissaherra onkin.

Sitten meillä on tämä parivaljakko

"Mami, toi kiusaa mua taas, auta!"

"Äläs ny ui liiveihin!"

Pelle on tosiaan ihan umpirakastunut Anniin. Jo kaukaa huoneen toiselta puolen naukuu ja juoksee kohti kultaansa. Mistä lie johtuu tämä?

Ihastuksia

Ajelin tuossa taannoin Tarjoustalon ohitse ja päätin käväistä tarkistamassa löytäisinkö jämäkerilleni söpöä kannellista rasiaa. Sellainen on nimittäin ollut hakusessa siitä asti kun tilasin itselleni nostepinnen.

Edit. kuvan lainasin netistä ja tämännäköinen on nostepinne

Eli langanpää tuonne uraan kiinni ja sitten lankaa pyörittelemään puikon ympärille. Samalla pyöritetään myös pinnen vartta samaan aikaan. Tulee kauniita pieniä sisältä purkautuvia keriä eikä tarvita kallista kerijälaitetta. Minulla sellainen kyllä on, mutten viitsi pieniä langanloppuja varten sitä käyttää sillä se myös muodostaa suuren reiän keskelle pienille kerille.

Olen sen verran neuroottinen lankojen suhteen, etten tahdo kaikenlaisten langanloppujen pyörivän missä tahansa ja minkälaisella sykkyrällä ikinä. Mutta laatikon/rasian piti olla katseen kestävä ja jonkinlainen silmän ilo.

Tällaisen sitten löysin 

Leveyttä melkein 30cm ja korkeutta reilut 20cm, syvyyttä ainakin sen 25cm. Edessä tuollainen hauska "salpa".

Sinne vain sieviä jämäkeriä pinnellä kietomaan. Entäs sitten, kun joskus täyttyy, hui! Tietääkö kukaan mistä löytäisi kauniita hatturasioita?

Toinen päähänpinttymäni viime ajalta on Puro Batik. Olen aina suorastaan ylenkatsonut sitä ja sitten menin haksahtamaan muutamaan kerään. Ajatukseni on neuloa tuubihuivi kevätilmoille. Mutta - tuohan on ihanaa neulottavaa. Ei kenelläkään olisi niitä vanhoja värejä Batikia enää, myytäväksi asti?

Päivän kissahassu on tässä - kiemurapelle.

Dippilaarikin on tänään muuten täyttynyt, hih!

Apulaiset kaikkialla

Me olemme hyödyntäneet pitkiä pyhiä hieman raivaamalla paikkoja Miehekkään kanssa ja apulainen on seurannut lähes herkeämättä touhuja. 

Tässä uuden harrastuksen parissa

Hieman tosin vaarallista, kohta voipi olla tikka otsassa pahimmillaan.

Tässä tuli todistetuksi Axen voima naisten huumaannuttajana

Pelle puolestaan yrittää hurmata minua ilmeisesti

Makoili puhtaan pyykin pinossa, ronttimus! Oikea pääsiäispelle, hih!

Nyt taidan mennä jatkamaan raivauksia, kannattanee hyödyntää tällainen harvinainen inspiraatio.

Vielä neljä työpäivää ja sitten onkin viimeinen talvilomaviikkoni. 

Tuokioita

Viikonloppu taas. Päivä kuluu leppoisasti herkutellen ja ympärilleen katsellen.

Olen kyllä muutoinkin sitä mieltä, että kuljemme arjessa usein kuin laput silmillä. Katsomme, muttemme näe tai kuulemme, muttemme kuuntele tai muista hetken päästä enää havaittua.

Sellaiset yksinkertaiset asiat kuten kaunis oksa, hassu hymy vastaantulijan kasvoilla, höpsösti loikkiva kissanpentu.. tätähän voisi jatkaa loputtomiin. 

Minä ostin kukkia, tulppaaneja. Niitä tuntuu olevan vaikka missä väreissä. Tätäkään tummaa syklaamin ja violetin välimaaston väriä en voinut vastustaa vaan nappasin matkaan.

Pienessä Helmi-neidissä riittää nauramista ja hihittämistä. 

Hänellä on esimerkiksi aika hilpeä istuma-asento ja tapa pestä häntää siinä samalla

Uusi lelukin sai eilen kyytiä

Ensin Helmi jahtasi höyhenkeppiä ja sitten hetken päästä muut jahtasivat Helmiä, ettei ehtisi nielaista irronnutta höyhentä. Oli kovin närkästynyt, kun ei saanut tipuaan ahmaista.

Eilen aamulla olin myös niin maan iloinen kita levällään ruokaa naukuvasta pikkuisesta punaisesta pojasta. Kuuri tepsii ja poika toipuu. Ihanaa ja niin huojentavaa.

Nyt sitten takaisin väripadalle. Nauttikaahan tekin arjen tuokioista täysin palkein.

Kiitos ystävät

Ihan ensimmäiseksi, lämpöisistä lämpöisin kiitos teille kaikille niin kommenteista kuin sähköposteista ja lohduttavista sanoista. Näinhän se on, että aina on riskinsä noiden ulkona liikkuvien kanssa. Meillä vain on ollut viime vuosina turhan paljon epäonnea näissä. 

Voitte varmasti uskoa, että säikähdin ihan sydänjuuriani myöden, kun tänä aamuna Pelle oksentaa ja on ihan apaattinen, ei syö ei juo. Kuopus jäi kipeänä nesteruiskun kanssa hoitamaan poikaa ja minä töihin ja varaamaan eläinlääkärille aikaa. Olin jo ihan varma, että nyt onkin jotakin tarttuvaa karmeutta kissapesueessa. Pitkin päivää soittelin kotiin ja kyselin väliaikatietoja ja sitten viimein iltapäivästä sain pojan lääkärin tarkastettavaksi. En muutoin olisi ollut näin hädissäni näin nopeasti, mutta kun tuo Kostin tilanne siellä painoi takaraivossa. Onneksi nyt kuitenkin näyttää, että Pellellä on vain bakteeritulehdus, arvot hitusen koholla. Sai nesteytystä varalta lisää, antiobioottipiikin ja kuurin kotiin sekä elektrolyyttejä kotitarpeisiin. Nyt onkin illan aikana vähän piristynyt ja pienesti syönyt sekä juonut ihan itse. Huoh! Mutta kuten jo pitkin talvea olen pohtinut, niin tämä viikko on vahvistanut sen, että nämä pienet punaiset eivät tule siirtymään ulkokissoiksi ollenkaan. Ei minun sydänressuni enää kestä tämmöistä pelkäämistä ja huolta. Kusti ja Emppu ovat jo ulkokissoiksi oppineet, joten jos tahtovat niin ulkoilla saavat. 

Sen verran olin huojentunut iltapäivällä lääkäriltä kotiin ajaessani, että hain ihan lohdukkeeksi eläinkaupasta pienille ne ihkaensimmäiset pannat ja Helmillehän oli pakko ottaa tuollainen ihana pinkki niittipanta. Kuvaus oli vain vähintäänkin haasteellista, katsokaas vaikka

Jollakulla oli meno päällä eikä ollut oikein kuvaustuulella, juuri ennätin sentään jonkinlaisen napsaista. Pellelle sitten sellainen komea oranssinen niittipanta, eihän nyt punaisella pojalla sentään tylsiä sinisiä tai mustia. Sitä en vielä kaulaan laittanut ja tietysti pitää nuo laatat käydä heillekin teettämässä.

Tässä neiti odottaa vielä pannan laittoa, aavistamatta mitä tuleman pitää

Jospa se tästä elämä taas jatkuisi, mielellään vähemmillä tragedioilla, kiitos.

Tunnelmakuvia joululta

Ensinnäkin lämpöisistä lämpöisin kiitos teille kaikille joulun toivotuksista!

Olemme viettäneet joulua pienen perhepiirin kesken. Molempien veljet ja minun isäni olivat vierainamme jouluaattona. Esikko niin ihanasti suukotteli kaikkia ja halauksiakin sateli. Nyt on poitsukin jo palautettu asuntolaansa Hämeenlinnaan. Odottikin jo kovasti, että pääsee kertomaan kavereille joulun kuulumisensa. 

Masut ovat kaikilla ihan mahdottoman pulleina. Näin sitä usein taitaa jouluna käydä. Suklaata tosin en ole juurikaan syönyt vaan enemmän noita suolaisia herkkusia.

Tänään napsuttelin kamerallani tunnelmapaloja karvaisista, kun kerran sellaisia oli tarjolla.

Tässä Helmi-neiti katselee haikeana ulos ja taitaa haaveilla jo keväästä kun on leikattu ja tulee harkintaan, päästetäänkö ulkoilemaan ollenkaan.

Oi, tuonne kun pääsisi lumeen ilakoimaan!

Ei sitten, menen jahtaamaan niitä palloja taas.

Pelle taas on ihan rakastunut Anniin.

Hirmuisen epätarkka kuva, mutta kertoo kaiken - puskii koira, rrrrakastan sinua!

Anni oli jo välillä sen näköinen, että: "Mami - pelasta minut tuon hirmun kynsistä!"

Tuo on muuten ihan tavallista Pelleltä, että kiertää Annia täysin hurmion vallassa ja puskee ja halaa ja nuolee. Emme ole vielä keksineet, mikä moiseen yhtäkkiä syynä. Kenties heräilevät hormonit nuorella kollilla?

Mutta nautitaan vapaapäivistä kellä niitä nyt on ja tsemppiä myös teille, jotka jo huomenna rynnistätte työpaikalle. 

Kasvavat kohisten

kyllä, nimittäin Pelle ja Helmi. 

Päätin ottaa "pienistä" ajantasaiset kuvat, mutta mitä vielä. Pelle saatiin pysymään suht paikallaan kun Kuopus otti hänet syliinsä, mutta kuten varmaan huomaatte hän ei ollut mitenkään ilahtunut sessiosta. Kukas sitä nyt kun leikit ovat kesken. Pelle on itse rauhallisuus, mutta onneksi aika-ajoin sentään innostuu leikkimään ja riehumaan. Rakastaa kinkkua ja raksuja, ei oikein millään söisi paljonkaan kosteaa ruokaa oli se sitten mitä hyvänsä herkkua. Hänet on pistettävä ruokakupin kanssa toiseen huoneeseen sillä syö niin hitaasti ja antaa toisten ryöstää eväänsä, että muutoin lihotuskuurini on täysin tuhoon tuomittu. Korkeajalkainen hoikka honkkeli tämä poika ja niin lempeä.

Helmi taas - no - katsokaa itse:) 

ja vielä hieman myöhemmin neitiä nukutti aivan armottomasti

mutta kyllä tästä näkee koon, aiemminhan taloon tullessaan pikkuneiti mahtui kämmenelle. Nyt tarvitaan jo kokonainen käsivarsi. Tuo on muuten yksi hänen lempiasennoistaan, pötkötellä jonkun käsivarrella selällään ja ehdottomasti on rapsuteltava masusta samaan aikaan.

Muut ehdottomat suosikkipaikat unosille ovat työlaukkuni, erityisesti ne nahkaiset tai vaihtoehtoisesti villapaitani, jotka on jätetty tuolille tai selkämykselle. Niistä muokataan sopivan mukava pesä, jonne uinahtaa.

Puolet päivästä ollaankin sitten täysi duracell, jahdataan omaa hurjan pitkää häntää ja kun se kiinni saadaan puraistaan tietysti täysillä ja auts mikä parku ja sitten hännän ajojahti alkaa taas alusta. Serkkunsa vastakohta ihan täydellisesti. Neiti Nökö nimittää Helmiä Pissikseksi;D 

Hämmästyttävintä on ollut, että Emppu-vanha herra on aika-ajoin innostunut kovastikin leikkimään pienten kanssa ja karmea rähjämme Kosti puolestaan suhtautuu pieniin hyvin emomaisesti. Nukkuu heidän kanssaan sylikkäin tai pesee antaumuksella. Kusti taas on itselleen ominaiseen tapaan sopuisa ja kaikkien kaveri kuin kuuluisa karavaanari. Repe-kultaa ei taas ole aikoihin näkynyt eikä ole antanut ottaa kiinnikään kenenkään, ei myöskään havaintoja hänestä viime ajoilta. En rehellisesti sanottuna tiedä mitä pojalle tehdä. Olisin hänet pitänyt ihan sisäkissana, mutta Kuopus vahingossa jätti ulko-oven juuri kriittiseksi ajaksi raolleen ja vahdissa ollut vanha kettu tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen.

Täällä ollaan edelleen aika yhden jalan varassa ja särky tuossa puolitunnottomassa on aina hetkittäin tosi rajua. Fyssari jatkuu vielä torstaina ja ensi maanantaina menenkin sitten tapaamaan ortopediäni, katsotaan mitä hän tilanteesta sanoo. Selkä ei vieläkään kestä ilman pötköttelyä päivällä sen puolesta tunnista tuntiin. Kävely ei onnistu ilman vähintään yhtä sauvaa. Aikaa vievää on toipuminen se on tunnustettava.

Ystäväenergiaa

Eilen taas pitkästä aikaa - siltä siis ainakin on tuntunut;) - suunnistin ystävä-kultaa tapaamaan Helsinkiin.

Päivä täynnään jutustelua kuuman kupposen äärellä ja ihanan rauhaisaa samoilua pitkin kaupunkia. 

Tuomisina varhainen syntymäpäivälahjakin, aivan ihana!

Tämmöisen söpön kumisen kukkaron sisältä löytyivät sitten kolme suloista pussukkaa: silmukkamerkkejä ja kahdet aivan äärettömän kauniit korvakorut. Toiset on upeat turkoosit ja toiset purppuraliilat. Huokaus! Kiitos teille molemmille taitaville tekijöille. Lilan tytär on tehnyt näistä osan, kuinka taitava nuori nainen!

Tässä vielä parempi lähikuva.

Kiitokset Lila sinulle ihanasta päivästä. Otetaan taas pian uusiksi.

Tänään olenkin sitten nukkunut univelkaani viikon varrelta pois. Iltasella sitten etsimme Pelle Hermannia joka paikasta ja viimein älysin neulekoriini vilkaista

Ihan selvä neulojan kissa hänkin:) No, ei voi moittia, onhan tuolla niin pehmeä nukkua.

Perustin tässä iltapuhteena myös noille Zelda´s Dippins-langoille oman Facebook-sivunkin. Päivitän sen aina uusien värjäysten ilmaantuessa tästä lähin myös. Linkki löytyy tuolta sivupalkistakin.

Ihanaa syyskuista sunnuntaita teille kaikille ja kiitokset kaikista ihanista kommenteistanne. Olen ollut valitettavan kiireinen vastaamaan, mutta koetan parantaa tapani.

Kasvun aikaa

Meillä on meneillään kasvua vähän siellä sun täällä.

Dippausvyyhdit ovat kasvattaneet pituuttaan värjäysvaiheessa ja tätä myötä myös jälki neulottaessa todennäköisesti eroaa entisestä.  Onneksi innokas testineuloja suostui kaksi vyyhtiä ottaa neulottavakseen. Sieltä siis kuvia sitten kun ehtii valmiiksi tai edes jonkin matkaa eteenpäin neuloa, ainakin näin toivon, että saan täällä noita julkaista aikanaan.

Itsekin tuollaisen kaksivärisen Megabeiben tuosta otin testiin ja tämän näköistä vartta lähti syntymään sukkaan 2,5mm bambupuikoilla ja 64 silmukalla.

Kokeilen seuraavaa vielä pienemmillä puikoilla eri langasta kunhan ehdin, mutta selväähän on, että jälki on kovin riippuvaista kustakin neulojasta. Suurin haaveeni olisi keksiä helppo konsti kunnollisiin pitkiin väriliukuihin. Huokaus -sitä odotellessa, edelleenkään kun tuo puiden ja luontikehikkojen kanssa touhuaminen ei oikein houkuta, hih! Jokatapauksessa myyntisivulle pukattu 7 ensimmäistä testivyyhtiä.

Kasvua on ollut havaittavissa myös näissä pikku vintiöissä. Kolme ja viisi kuukautta täynnä ihan näinä hetkinä.

Varoitus varsinaisesta kuvaryöpystä, ken ei kisuja kestä - äkkiä sivun vaihtoon, hep!