Talvisen takapihamme ja sen asukkien kera toivotan kaikille ystävilleni ja blogini lukijoille sydämellistä ystävänpäivää!
Samalla on hyvä tehdä katsaus keskeneräisiin tekeleisiin ja todeta, että jokin ihmeellinen sinivihreäturkoosi-kausi näyttäisi olevan meneillään. Hmm - ei puhuta siitä tiilenpunasävyisestä Multnomahista, joka ehkä vielä hiukan on kesken eikä päässyt kuvaan. Positiivista sen sijaan siinä se, että hukan teillä ollut lisälankakerä löytyi, joten huivikin ehkä näkee valmistumisen päivän vielä joskus. En voi puolustella tilannetta oikein muuten kuin, että aika on ollut todella kortilla viimeiset viikot eikä neulomaan ole ehtinyt kuin aina pienen hetken kerrallaan. Jospa se tästä taas aika minutkin yhyttäisi.
Pisimmällä tuossa läjässä ovat takimmaiset ribbisukat Esikon tukitädille, toinen jo kokonaan valmiina ja toisen jalkaterä puolessa välissä. Toiset kaksi sukkaa ovat niitä mulle mulle-sukkia, jotka valmistuvat kun valmistuvat.
Mutta, ei murehdita keskeneräisiä turhan paljon vaan vietetään
kaunista sunnuntaita, muistetaan popsia laskiaispullaa ja laskea mäkeä!
