Kuuden suora?

Edelleen sitä samaa touhuaa tämä rouva mitä tähänkin asti. Värjäyksiä siis, nämä ovat kaikki koolattuja. Osa vanhaa Nallea, osa uutta Nallea (ei aloe veraa) ja kaksi vyyhtiä ihan seiskaveikkaa. Ensimmäisen kerran tuli vahingossa suklaanruskeaakin, mutta eipä haittaa sillä sopii tuon vihreän kanssa oikein hyvin, heti tuli mieleen "Minttusuklaa". Vaaleanpunainen ei ihan oikein toistu, on jonkin verran tummempi luonnossa ja keltainen taas sellaista ihan mangonkeltaista. Muut ainakin omalla näytöllä niin kuin ovatkin. En tullut laittaneeksi minnekään ylös mitä makuja heittelin kattilaan.

Tänään on tullut nukuttua myöhään ja muutenkin oiottua vain koipia, joten nyt voisi pikkuhiljaa harkita kodin puoleen kääntymistä.

Totesimme lasten kanssa tässä päivänä muutamana Kusti-Rantapallon kastuttua, että nuoren miehen lempinimiä pitää vaihtaa sillä kun kastui kunnolla oli tosi luikku siellä kaiken karvan keskellä eli se siitä pullukkuudesta. Olen huomannut muutenkin, että näillä kesät talvet ulkosalla liikkuvilla kissoilla muodostuu samaan tapaan "vararenkaat" vyötärölle kuin eläimillä luonnossakin. Karvakin on puolet vahvempi kylmään vuodenaikaan. Ihanaa on ollut myös seurata kuinka hyvin koira tulee kisujen kanssa toimeen, jos eivät malta olla varuillaan, tulee suuuuuri kieli ja lipaisee naaman märäksi. Jopa äkkiväärä Valtterikin on pikkuhiljaa sulanut neidille.

Tänne päin voisi lähetellä rutkasti siivousenergiaa, sitä tarvitaan.

Mikä ihana sunnuntai!

Juuri näin sillä lomani alkoi ja seuraavat kaksi viikkoa aion ottaa lokoisasti ja rennosti. Ja mikäs sen ihanampaa kuin aloittaa loma onnekkaasti. Menin ja osallistuin arpajaisiin täällä

ja kas ihmettä - voitin! Ja katsokaas mitä ihanuuksia sainkaan ruusuntuoksuista käsintehtyä saippuaa sekä appelsiinin/mandariinintuoksuista saippuaa. Kyllä minun nyt kelpaa. Suuri kiitos Nanna!

Alla paketti ennen hillitöntä repimistä;) Mikä hauskinta, vein ryhmäni perjantaina loman alkamisen kunniaksi minnekäs muualle kuin Fiskarsiin ja tuo oli lukkoon lyöty jo ennen arpajaisia, hih! Näin niitä sattumuksia pukkaa ihmisen tielle.



Värjäyshulluuteni ei varmastikaan ole keneltäkään jäänyt huomaamatta ja niinpä keräsin noin 2/3 tuloksista yhteen kuvaan. Tässä siis aikaansaannokseni, osa on elintarvikeväreillä värjättyä ja osa Kool-aideilla. Vaaleita Nalleja on hamstrattu pitkin Suomen niemeä ja touhotus siis jatkuu, mutta kenties hieman maltillisempana tästä eteen päin.


Alla näkyvät ensimmäiset valmistuneet eli siis Toscanan tomaatit, ihan perussukkaa tehdä posotin ja vaikka raidoittuminen ei olekaan nätin säntillistä ja värikään ei valitettavasti teille ihan oikein välity niin tykkään kyllä ja kovasti.



Lopuksi pitänee esitellä mitäs muuta kuin kissoja, niitähän meillä riittää. "Vanha" herra Repe tuli Kuopus Kepposen kanssa tutkimaan mitä touhuan ja vaikka aina näyttää tällä tavalla nyrpeältä, on kuitenkin kaikkein hellämielisin koko katraasta ja muutenkin hiukan sellainen oman tien kulkija. Ikää lienee nykyisin jotakuinkin 6 vuotta eli ei nyt niin hirmuisen vanha kuitenkaan.


Minä täällä toimin edelleen muonitusjoukoissa, meillä tehdään edelleen heinää sillä sitä on niin monta hehtaaria tällä hetkellä, ettei ihan käden käänteessä onnistukaan. Kalalaatikko tuolla uunissa hautuu ja kohtapa sieltä varmaankin nälkäiset miehet jo rynnistävätkin särpimen ääreen.

Oikein leppoisaa sunnuntaita toivotteleepi

Yllätyshyökkäys!

Nämä kaverukset ne osaavat ottaa rennosti helteisenä päivänä. Edelleenkin jaksan äimistellä miten hyvin viihtyvät kuljetusboksissa, ei pelon häivääkään. Jos on luukut kiinni niin niitä yritetään avata, jotta päästäisiin sisään. Tämä kuva oli pakko näppäistä koska Kosti roikkui lähestulkoon puoliksi ulkona kopasta. Koirakin on ollut ihan vetelä kuumana päivänä ja vasta iltasella piristyy koko kööri temuamaan.

Ihanaa, että taas on lämmintä, ihan kuin minua varten. Nyt pitäisi raivata keittiön pöytä tyhjäksi (ne lomalaiset, ne lomalaiset) ja ryhtyä leikkaamaan seuraavia ompeluksia. Muutama neulontahommelikin on kesken, mutta niitä ei voi näyttää sillä ovat menossa eteenpäin ja saattaisin paljastua jos vilauttaisin.


Naapuriin on syntynyt kaksi pientä varsaa, kyllä osaavat olla sitten suloisia. Pitäisi melkein kysyä saisinko kuvata heitä tänne blogiin.


Vielä loppurutistus ja sitten pari viikkoa lomaa ja lepoa sekä muuten vain voimaantumista.

Hippijuppitunika

Ompelukärpänen puraisi taas - ja suhaisin käden käänteessä hippijuppitytön tärkeimmän asusteen, uuden tunikan. Muistelen kankaan huutaneeni Huutiksesta. Ohuen ohut sekoitekangas ja lähikuvasta



voi tuon vinkeän pintakuvion ja hopeakirjonnan erottaa. Vaatinee alleen jonkinlaisen topin. Mutta ihana yhtä kaikki ja pitkään kaapissa lojunut kangaskin pääsi käyttöön. Mistään ei varmastikaan pysty päättelemään minun pitävän tunikoista, eihän? Neiti Nökö välittömästi tilasi itselleen samanhenkisen. Siispä kaavaa jostakin metsästämään, en jaksa itse ryhtyä värkkäämään.

Rentouttava viikonloppu takana, on tullut syötyä hyvin ja nukuttua hiukan univelkoja pois. Pyykkivuori ei harmillisesti ole itsekseen vajonnut, mutta en suostu nyt ottamaan siitä stressiä minkään vertaan. Tulee pestyä kun tulee.

Upean aurinkoista uutta viikkoa toivottelen kaikille