Poika, sakset ja kynä

Jeps ja loiskis. Kuvasta voi päätellä mistä otsikko juontaa juurensa. Esikko on kätevä käsistään ja erityisen mielellään hän käyttää kynää piirustellakseen napansa ympäristöä,  keittiön pöytää ja seiniä muuten vaan. Myöskään vaatteet eivät ole mitenkään pyhitettyjä tihutöiltä. Tässä hetkenä muutamana ihmettelin, kun pyykistä löytyi useammat tällaiset harmaat pojan verkkarit omituisia palkeenkieliä ja tussijälkiä varustuksenaan. Huoh, ostamaan taas uusia, joilla kehtaa lähteä ihmisten ilmoille. Mainittakoon vielä, että tuollaiset tussaukset ovat myös nuoren miehen leukaperissä, hänellä on kuulemma parta, jotta minäkin epäuskoinen sen tajuaisin, vissiin niin!

Toisaalta Esikko taas tänään räväytti minulle muhkeat naurut. Tuli aamusella olohuoneesta hyvin hartaan ja vakavan näköisenä ja sanoi: ”Minä sitten alan katsomaan Puumanaista torstaisin.” Mainoksen uhri taitaa olla tuo kaveri. Kysyin kuitenkin ihan vakavalla naamalla, että: Onko se hyvä sarja? On kuulemma.

Tämän päivän saldo on kaksi rikottua lasia, yksi lautanen ja yksi pudotettu seinäkello. Näistä viimeisen saimme korjattua vaikka hajosikin osiin. Kaiken takana yllättäen hirmuisen pitkäksi venähtänyt Esikko, jonka ennestäänkin hutera karkea- ja hienomotoriikka ei toimi nyt kasvun myötä senkään vertaa. Rymistelee hoippuen minne sattuu lähes 180-senttisellä varrellaan pääasiassa hyppien ja osin juosten ja kolhii itsensä tämän tästä. Jokin päivä kolauttaa vielä itsensä karmiin sattuessaan hypyn aikana sen kohdalle. Heppailussa sentään onneksi edistyy, istuma-asento alkaa olla sellainen kuten kuuluukin. Kaiken tämän tohistelun välimaastossa tyhjentää jääkaappia valon nopeudella tai jos ei tyhjennä niin jättää auki. Sehän se tekeekin hyvää kylmälaitteille näillä helteillä. Miehekäs tuossa jo uhkasi hankkia jääkaappiin lukon, mutta jospa ei ihan niin radikaaleihin toimenpiteisiin tarvitsisi ryhtyä, toivon.

Eilinen ja toissailta on kului itkien sitä, ettei vielä päässyt kouluun eikä ihan huomennakaan. Muut lapset sentään ovat ”normaaleja” ja hieman pitkin hampain sinne tahtovat. Ehkäpä uudet reput ja muut tykötarpeet auttavat siinä nihkeydessä.

Taidan suunnata tästä vielä markettiin verkkariostoksille.

Helteisen kesän kiroja

Niitäkin nimittäin on, koiraparka on kohta karvatonna, kissojen turkit kuin kalanruodot, yhtä harvoja. Pudottavat karvaa kaikki ihan silmissä. Esikko on oireillut silmiään jo toukokuun alusta ja aina vaan jatkaa, on niin monelle allerginen. Minä puolestani aloitin heinäkuun puolivälissä, pujo, oletan ja kun siihen saumaan alkoi koiran karvanlähtö niin nokkani on sitten lääkkeistä huolimatta vuotanut nenäliinapaketin vuorokausivauhtia ja aivan armotta palanut. Ei kivaa ollenkaan. Kaikella hauskalla on siis kääntöpuolensakin.

Tässä tämä melkein kohta karvaton, harjataan joka välissä, tavallisella ja Furminatorilla ja koko ajan on tupsu siellä toinen täällä.

Ihan mennyt kumman väriseksikin, hassusti kaikki tumma karva lähtenyt ensin ja on hetkellisesti oikeasti harmaa, hih! Annihan on tosiaan seropi, mutta hauskalla tavalla aika-ajoin enemmän esillä tuo saksanpaimenkoira ja toisena hetkenä sitten taas hirvikoiran ominaisuudet. Saimme pari viikkoa sitten vieraaksi oikean hirvikoirapojan ja jestas, sillä oli niin pienet korvat ja lyhyt kuono ja kooltaankin pienempi. Samanlaisia kippurahäntiä kyllä molemmat, heh.

Minä tässä keittelen Nelliinan maailman parasta soppaa ja voin kyllä suositella, erilaisilla variaatoilla ja ilman. Itselläni nyt jo kolmas kerta ja ai nami, voisin helposti huitaista tuon koko (5 litran) kattilan yksin. Kokeilkaapa tekin.

Ja se päivä oli suloinen..

Postista tupsahti tämä ihanuus, voi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Kirja on kerrassaan upea. Onneksi olkoon tekijät, olette onnistuneet kerrassaan loistavasti. Vain muutama ohje on sellainen, etten toteuttaisi ja nekin vain koska ei tule ketään mieleen kelle tekisin.

Nämä taas ovat viimeisimmät väripadan tuotokset, edelleen tuota uudempaa Nallea. Aivan en saa värejä toistumaan oikein sillä vasemman puoleisin on hyvin hyvin tumma petrooli mustalla höystettynä ja sen viereinen tumma syklaami eikä fuksia.

Olo on oikein omenainen ja aika ähkykin, tuli syötyä päivällisellä ihan liikaa, mutta eiköhän se tästä pienoisella ruokalevolla tokene.

Viimeistä lomaviikkoa vietämme: niin lapset kuin minäkin ja pikkuhiljaa on ryhdyttävä totuttelemaan aiempaan nukkumaanmenoaikaan, tiistaina alkaa koulu. Nyt kuitenkin vielä viimeisistä vapaista hetkistä nautitaan, kukin tavallamme.

Sateen jälkeen paistaa jälleen aurinko

Sateenkaarisukat

Oman henkilökohtaisen KYH:ni 3/26-sukat valmistuivat vauhdilla tuolla Oulun reissulla.

Lankana näissä on Handun upean värinen perussukkalanka, värin nimi on Hyvät henkselit, valitettavasti en kunnolla onnistu värin esille tuomisessa, todellakin sateenkaaren kirjavat kaikessa väriloistossaan.

Itselle muistiin vielä muistiin: 14s/puikolla kapeaan 39 kokoiseen tassuun, puikot Holtz und Steinin 2.25mm ruusupuiset, langankulutus 62g.

Tässä vielä lähikuvaa Ilun upeasta värjäyksestä:

Eikös vain olekin aika herkkua?

Teimme tosiaankin tuossa viikonloppuna nostalgisen junamatkan Ouluun. Lapsille tietysti hieno elämys, mutta myös aika rankka, matka-aikahan IC-junalla on 6,5-7h/suunta. Mutta hyvin tuo sujui. Oulussa sitten jouduimme samaan hotelliin QStockin esiintyjäkaartin kanssa, siellä me sulassa sovussa Eläkeläisten ja Eppu Normaalin kanssa majoituimme. Koko hotelli rokkareita täynnä - hauska sattuma! Neiti Nökön kanssa osuimme oikein hurjan rankkasateenkin keskelle Rotuaarilla seikkaillessamme vaan eihän me olla sokerista.

Vaikken itse Oulun kaupungissa koskaan olekaan asunut vaan tuolla Haukiputaan puolella, niin hyvin nostalgistahan tuonne oli palata, ihan kuin lapsuuteen olisi palannut. Ja hei, yhtään lankaa en sieltä ostanut, hyvä minä.

Uusi viikko ja samalla viimeinen lomaviikko on nyt korkattu ja loppuloman aion oikoa lonkkaa ja neuloa niin paljon kuin sielu sietää.

Nautitaan ilmoista nyt kun on hiukkasen helpompaa sateiden jälkeen.