Kaunotar ja hirviö?

Aina joskus sitä hihittää itsekseen kameran linssin takana. Niin nytkin sillä ensin kuvasin tämän hiiviön

Eipä uskoisi, että on mitä lempein tyyppi. Näin syksyllä Kustilla tuota karvaa riittää ihan hirmuisesti. Pohjavilla kehittää itsensä hurjaan muhkeuteen ja kauluri ilmestyy tuonne leuan alle. Ei uskoisi, että kissi itse on hyvinkin normikokoinen tuolla kaiken karvan alla.

Pihalta sitten löytyikin sitä kauneutta, yhä.

Piti ihan vartavasten tallettaa arkistoihin talven varalle tämä ressukka apilankukka, muistoihin. Tuolla ulkona on tänään aurinkoisesta säästä huolimatta ollut ihan sellainen talvinen tuoksu. Tunnustan, että pikkuisen hirvittää tuleva pitkä ja pimeä talvi taas. Kynttiläkauppaan siis ja villavaatteita päälle. 

Nautinnollista viikonloppua teille kaikille ihanaisille!

Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää?

Kotiimme on asettunut taloksi varsin minin kokoinen  (muihin kissoihimme verratessa) riiviö.

Kiipeää punttia pitkin syliin kun tahtoo eikä paikkaa, jonne ei menisi, tahdo löytyä.

Tässäkin on meneillään prosessi: Juuston metsästys!

Ja juuri kun voitto jo melkein huulilla häämöttää, asettuu tielle mitä harmillisimpia esteitä.

Onneksi sentään pikkuruisia lohdutuspalkintoja joskus saa

Helmi-neiti 4kk ja melkein 2 viikkoa mittarissa jo!

Huolet pois, kyllä meillä ihan virallista penturuokaa syödään, niin raksuina kuin kosteanakin. Haasteita vain tuo eteen tämä ihan KAIKKIRUOKAINEN ahmatti, joka istuu lautasellasi ennenkuin huomaatkaan.

Ihana SNY!

Voi pojat, tytöt ja kaikki siltä väliltäkin:) minkälaisen paketin laittoikaan Snyyni taas!

Tuo kissakortti! Kirjoitit, että olo on kuin uitetulla.. sama täällä ja tuo sateinen kosteus hiipii ihan luihin ja ytimiin asti. Muistuttaa sitä paitsi meidän Kustiamme kastuneena, hih! Ja suuri kiitos onnitteluista, huomennahan se päivä taas koittaa vanhentua, huh sentään.

Paketissa oli vaikka mitä: Nepalia  ja Big Merinoa kahteen eri projektiin: huiviin ja Mario-myssyyn sekä ohjeet niihin. Molemmat minulle kokeilemattomia lankoja.

 Suloinen virkattuun kukkaan piilotettu mittanauha, upeasti olit onnistunut ja mitkä värit siinä onkaan. 

Marimekon pikkuinen peltirasia piti sisällään herkulliset silmukkamerkit ja tuo suuri nappi tosiaan sopisi Mario-myssyyn niinkuin Sny ehdotitkin.

Suklaan kimppuun taidan käydä seuraavaksi, nams! 

Olen kyllä lähes sanaton tämän kaiken edessä. Lämpöisistä lämpöisin kiitos sinulle Sny-kulta.

Tuhlaajapojan paluu

Tuossa 3,5 kuukautta sittenhän Repe-kissamme otti ja lähti omille teilleen. Lähtöä olivat edeltäneet melkoiset taistelut Kostin kanssa. Epäilimmekin, että Kosti ei päästänyt Repeä pihapiiriin tai että on saanut tarpeekseen ja itse lähtenyt. Myöhemmin saimme montakin kommenttia naapureilta kuinka kuulemma käy siellä ruokailemassa. Tulimme huojentuneina siihen tulokseen, että jos Repen on parempi olla tuossa lähinaapurissa niin sitten saa olla siellä. Näin myös sovittiin. 

Nyt sitten kuulin alkuviikosta naapurilta, että Repeä ei ollut myöskään heillä enää pitkään aikaan näkynyt. Huoleni oli kova. Tänään sitten kuitenkin Nökön ystävät tulivat tuohon ovelle ja sanoivat nähneensä Repen tuolla kilometrin päässä ja oli ihan antanut ottaa jopa syliinkin ja kehrännyt. Niinpä Nökö lähti iltasella ilmoitetulle paikalle poikaa huhuilemaan ja oli juossut naukuen suoraan Nökön syliin. Neiti sitten kantoi painavan kollipojan sieltä tuskalla kotiin, eihän tuo olisi sylissä koko matkaa tahtonut olla, mutta ei arvokasta kantamusta uskaltanut enää tuossa vaiheessa laskea sylistäkään.

Ja katsokaas mussukkaa

Aika lailla on likainen ja hiukkasen reissussa rähjääntyneen näköinen. Kovin on tuuheana turkki, paksu alusvilla. Ei tuo kovin nääntyneeltä näytä, on siis hyvin saanut metsästettyä ja ruokia nurkista napsittua, rontti.

Nyt täällä kotona on syöty jo kolmas ateria ja juotu vettä hurjat määrät. Syliin tahtoo koko ajan ja hyrinä on melkoinen. 

Mutta se dilemma nyt sitten? Miten tuota koskaan enää uskaltaa ulos päästää?