Helmi täällä moi!

Juu, moi vaan! Minä Helmi-rouva Kissanen täällä jutustelen.

Mami otti minusta tämmöisen kuvan nyt iltasella. Oli vähän kärttyisen oloinen kun oli ollut petivaatteita niiden sängystä vaihtamassa ja minä kuulemma karvastan koko sängyn. 

Minä siis möngin juuri tuolta peiton alta esiin ja nyt olen hiukan pöpperöinen kun näin törkeästi häirittiin. Mami sanoo minua välillä Mike Monroe-silmäksi. Onko minulla muka pallerosilmät, täh!

Minä olen hyvin herkkä eikä minua saisi tuollaisilla nimityksillä kiusata. Ihan stressaannun tuollaisesta. Muka hellittely-nimitys. Sekin on ihan hapatusta, että jäljiltäni saisi aamuisin teipillä kissankarvoja ripsistä irrotella ennen ripsivärin laittoa. Jättäisi mokomien ripsivärien laiton kokonaan. Eipä tuo kummemmalta niiden kanssa näytä, pah!

Mutta nyt täytyy mennä tyttösiä komentamaan, niillä on iltaralli alkamassa ja minä en siedä huonokäytöksisiä lapsia. Pitää mennä komentamaan Mamikin korupajansa ääreltä nukkumaan. On mulla raskasta.

Näkyillään taas!

Sadepäivänä on hyvä...

..iskeä näppinsä pitkästä aikaa väripataan.

Pitkään kaapissa pyörineet Villet muuttivat väriään. Mielessäni tanssin sambaa Brasilian rannalla ja kurnutin kilpaa sammakoiden kanssa kaislikossa. 

Tulisikohan noista vaikka sukkia lapsosille syksyksi - Esikko varmaan ainakin esittää heti mielipiteensä asiasta.

Sitten voi antaa sisäisen lapsosensa astua esiin ja tekaista vaikka tämmöiset

Ensimmäistä kertaa muuten uusin reseptin oma kanta-palvelussa ja jäin ihmettelemään sitä, ettei siellä pysty jättämään samalla reseptin uusivalle taholle minkäänlaista viestiä, edes lyhyttä. Tuokin lääke oli nimittäin sellainen kipulääke, jota on minulle määrätty vain silloin tällöin tarpeisiin ja koviin kipuihin. Niinpä olisin halunnut hieman selitystä mukaan laittaa. Ei tuo nyt sitten näköjään estänyt uusimista kun tänään jo tuli viesti, että oli uusittu.  Hyvä niin sillä lääkäriaikaan on vielä pari viikkoa ja on paljon turvallisempi olo olla, kun tietää kaapista löytyvän sen tujummankin särkylääkkeen mikäli tilanne yhtä pahaksi rangan kanssa menee kuin reilu viikko sitten. Mikään ei ole niin hirmuista kuin herätä yöllä kestämättömään kipuun ja sitten ei olekaan mitään mikä helpottaisi edes vähän.  Myötätuntoinen ajatukseni kaikille niille, jotka todella kovien kipujen kanssa pysyvästi taistelevat. Olen toki itsekin kipukroonikko, mutten sentään 24/7 ihan tasolla 10+.

Kisut ovat sadepäivän ottaneet äärimmäisen rennosti

Kermakakkuprinsessa näin

ja äitinsä Helmi Höppönen näin

Hassuja tämän kesän ilmat, äsken vuorostaan paistoi kauniisti ja nyt hetkeä myöhemmin lähes pilvistä. Ota tuosta nyt sitten selvää, heh.

Sataa sataa ropisee

Viime päivinä on tosiaan sadetta piisannut oikein reilulla kädellä.

Mutta niiden välillä onkin sitten paistanut mitä kauneimmin. Samalla kun olemme Helmi-rouvan kanssa pidelleet sadetta olen virkannut Nökön peittoa, neulonut Esikon sukkia ja tehnyt taas kasapäin korvakoruja lisää. Myös suloisia kaulakoruja olen tehnyt. Pukkailen niitä tuonne kotikirppikselle ehtiessäni. Sinnehän siis pääsee tuolta otsikon alta välilehdeltä.

Mutta voisiko seuralaisellani olla mietteliäämpää katsetta.

Helmistä on muuten tullut nyt ikävuosien karttuessa hieman herkemmin stressaantuva. Huomasinkin, että pentujen syntymän jälkeen on varmaan rouvakisu jäänyt liian vähälle huomiolle ja olenkin jakanut ekstrapaljon huomiota hänelle. Se onkin auttanut kovasti ja Helmi on selvästi rennompi nykyään. Tuleekin monesti tuohon viereeni pöydälle kun koneella istuksin enkä häntä henno siitä pois ajaa vaikka en oikein sulatakaan kissoja pöydillä. Helmi on aina vaan pikkuinen kooltaan ja häntä ei aina uskoisikaan mammakisuksi tätä joukkiota katsellessa. 

Mutta mitä nautinnolliimpia loppukesän päiviä sinulle lukijani.

Rouva Helmi Kissanen

Luvattoman kauan olen vetkuillut loppujen kissakamuesittelyiden kanssa. Mutta, parempi joskus kuin ei ollenkaan, eikös?

Vuorossa siis Helmi-rouva.

Helmi on nyt siis 2 vuotta ja 11 kuukautta vanha. Tarkkaa syntymäpäivää me emme kissaneidon osalta tiedä, mutta kesäkuun alkua se on ollut 2012. 

Otsakkeessa mainittu nimitys on suussamme vakiintunut hellittelynimi pentujen syntymän jälkeen sillä Helmihän vietti tosiaan  eilen ensimmäistä äitienpäivää hänkin ja näin rennosti hän sen tosiaan otti.

Kissarouva on säilynyt sirona ja hoikkana aina vain eikä tosiaan tarvitse miettiä mistä tyttärensä ovat kokonsa perineet. Helmi on luovutettu meille alaikäisenä eli ell:n epäilyn mukaan vain 8-viikkoisena. Silmät olivat tuolloin vielä siniset ja kovin pikkuinen tyttönen oli. Epäilenkin, että tuolla on ollut vaikutuksensa luonteeseen. Helmi selkeästi luulee välillä olevansa ihminen. Viihtyy paremmin meidän ihmisten kanssa ja on muutoinkin hyvin omaehtoinen kissa. Ruoan suhteen valikoiva kuin mikä. Välillä syö paremmin välillä huonommin. Painaa nyt tällä hetkellä n. 2.9kg.

Siksipä olimmekin hyvin hämmästyneitä kun pentuja ilmaantuikin sitten peräti neljä kappaletta. Kaksi heistä suuntasi uusiin koteihin eli Patu-poika ja Ella-neiti. Patu säilytti nimensä, mutta Ellasta tuli Weera Wuokko-kissan kaveriksi. Patu puolestaan muutti Kitin ja Tanen kaveriksi myös kissaperheeseen. siellä aikuistuvat hyvää vauhtia. Pitääkin taas lähiaikoina laittaa sinne kuvia tästä katraasta ja kysellä kuulumiset.  Pipsa ja Neela sitten jäivät tosiaan Helmin kanssa tähän kotijoukkoihin.

Helmihän leikattiin tuossa taannoin, en tarkasti nyt muista ajankohtaa enkä jaksa sitä etsiä tuolta tähän hätään. Mutta - sen jälkeen tuli erikoinen oire. Vähintään kerran päivässä rouva alkaa tuijottaa häntäänsä kuin se ei kuuluisi kehoon ollenkaan ja sitten alkaa jahtaus ja heikkopäinen kiitolaukka ympäri kotia. Onneksi ei kuitenkaan sitä pureksi kuten jostain luin jonkun kissan tehneen. Epäilen stressiä tai hormoneja tuon alkulähteeksi. Ehkä jopa pikkuneitien ensimmäisen joi'ut ovat olleet alkuunpanevina tekijöinä. Hellyyttä ja huomioita hän saa nyt enemmän ja seuraamme tilannetta. Ainakaan mitään muutoksia ei ole tarkoitus kissakatraan arkeen tehdä, jottei tilanne pahenisi.

Niin ja vieläkös muistatte tämän?

Tästähän sitä lähdettiin - suureen maailmaan. Ihan pian jo kolme vuotta plakkarissa. Murusemme.

Mikä kirja!

Olen aina katsellut Mekkotehdas-kirjaa haikein silmin. Se kun ilmestyi siinä vaiheessa kun oma prinsessani oli jo sen vertasen iso, ettei oikein enää mahtunut kirjan ohjeiden mekkoihin, Huokaus! Pakko myöntää myös se, että kirjakaupassa sitä selatessani harmittelin, ettei noita ohjeita ollut aikuisten kokoihin. 

Mitäs kävikään ilmi viime syksynä? Mekkotehdas aikuisille-kirja tuli ennakkomyyntiin Booky:ssa ja minähän en jäänyt empimään edes murto-osasekunniksi. Heti laitoin tilauksen odottamaan ja tänään posti sitten kiikutti tuon kallisarvoisen kirjan hyppysiini.

Heti kannesta voin todeta, että kuvitus on mitä upein. Sivuja on kaikkiaan reilut 136 ja ohjeita yhteensä 16, joukossa muutama muukin kuin mekko-ohje.

Minun suosikkini on heti ensimmäinen ohje eli Aino-mekko. Kuten kirjakin kertoo sen tyyliä ja tunnelmaa voi mainiosti muuttaa erilaisilla kangasvalinnoilla. Voin jo nähdä sen joko retrokuosisena tai sitten herkkänä kukkakuvioisena. 

Kuvitus muutoinkin hivelee ja antaa lukijalleen ihan jo pelkän visuaalisen elämyksen. Jotenkin itselleni tulee suuri  houkutus lähteä etsimään kauniita vanhoja kukkakankaita miksei uusiakin jos sopivia löydän vain.

Ihanan ihana kirja siis, voin suositella lämpimästi. Ja tämähän nyt ei ollut mikään maksettu mainos, ihan vain jaan iloani loistavasta kirjasta.

Minä silittelen tätä bfl-topsia ja suunnittelen värttinän esille ottoa pitkästä aikaa. 

Helmi-rouvaa ei voisi kai vähempää intoiluni kiinnostaa. Siltä ainakin vaikuttaa:)

Hassunhauska Pelle

Pakko vilauttaa hassua poikaa. 

Tilasin Ebay:n ihmemaasta edullisen pesäkolon pesueen pienimmälle eli tulevalle mammalle. En tuota pentupesäksi ajatellut, mutta kuitenkin mukavaksi köllöttelypesäksi nyt odotukseen. Vaan kuinkas kävikään? Hemmuli pötköttelee viileällä lattialla, Miehekkään tuolissa tai missä tahansa muualla ja Pelle on pesässä.

ja hetki tämän kuvan jälkeen onnistuin saamaan myös Hemmusta kuvan kun oli päivätirsoiltaan siirtynyt parempaan paikkaan eli Miehekkään tuoliin

Tuossa masussa paistaa tuo ajeltu kohta, joka ultrauksesta muistoksi jäi. Olenkin nyt lapset lomalaiset vannottanut, että päivystävät päivisin jompikumpi koko ajan kotosalla mahdollisen synnytyksen varalta.

Neiti alkaa olla jo melkoisen uupunut aika ajoin eli varmaankaan ei enää hirmuisen kauaa siihen mene. Näin arvelen.

Nyt kohti unten maita, jotta taas jaksetaan puhaltaa työviikko lävitse.

Ai niin, muutosta johtuen tosiaan kotikirppis - sivulle ilmestyy jos sun vaikka mitä itselle tarpeetonta tai nykyiseen kotiin sopimatonta tässä lähiviikkoina. Esimerkkinä todella laadukkaat vyyhdinpuut. Yritän niistä saada kuvaa mahdollisimman pian. Nyt siellä onkin jo noita kaappeja.

Haikeaa

Monenlaista on Taigalla tapahtunut. Taigan pesue on muuttanut majansa kaupunkiin, mutta Taigalla sitä edelleen elellään. Mihinkäs sitä hyvää pesäkolon nimeä muuttamaan. Siis minä, Miehekäs, Neiti Nökö ja Kuopus Kepponen sekä tietysti Esikko siellä omillaan, mutta vierailevana tähtenä aina joka toinen viikonloppu. 

Yksi on kuitenkin meidän joukostamme poissa. Heti kohta muuttomme jälkeen meni Emppu-herra huonokuntoisemmaksi kuin aikoihin ja löysin muutamia patteja eri puolilta kehoakin. Vaikutti myös hieman kivuliaalta. Oli siis tehtävä surullinen päätös ja päästettävä urhea ukko taivaan kotiin eilen. Itkua on riittänyt ja riittää, mutta tiedän tämän olleen ainoa oikea päätös. Voimme myös olla iloisia, että poika sai elää pitkän ja energisen elämän touhuten kaikkea sitä mitä kissa voi toivoa. 

Elämän kiertokulkuahan on sitten se, että kohta täällä on kuitenkin syntymän ihmekin sillä Helmihän saa pentunsa tuossa kutakuinkin 6.-11.6. välillä. 

Neito alkaakin olla melkoisen muhkea jo

Hiukan jo alkaa tyttöstä väsyttämäänkin. Syö kuitenkin hyvin ja on ihan aktiivinen.

Pikku hiljaa varmaankin täytyy pesälaatikkoa ryhtyä kuntoon laittamaan ja hankkimaan korviketta ja tuttipulloja varalle jos sattuisimme avuksi ruokkimisessa joutumaan. Luotan kuitenkin siihen, että Helmi itse selviää oikein hyvin.

Omat opiskeluni toivottavasti saan päätökseen ennen juhannusta ja siitä sitten loman viettoon suoraan.

Huikeaa on huomata, että kesähän on jo tullut. Huh-mihin on kaikki aika huvennut. Olen tainnut olla turhankin kiireinen viime ajat. 

Dippilaarilla on vielä tämän päivän -2e ale! Käykäähän alea hyödyntämässä.

Mum to be:)

Helmi-kulta on viimeisen viikon ollut hieman salaperäisen näköinen

 Syönyt tiheästi ja käynyt pissilläkin tiheästi. Nökön kanssa olemme katselleet, että olisi myös masusta jonkin verran pyöristynyt ja että juoksisi hassussa asennossa. Samoin nauku-juttelee paljon, mitä ei juurikaan normaalisti tee.

Niinpä kun neito ei täysin selviä merkkejä antanut niin varasinpa luottoeläinlääkärille ajan ja sinnepä sitten suhautimme näin vapaapäivän aamuna. Niin kauniisti antoi alamasun ajella koneella ja ultrata ja niinhän se tosiaan on, että tästä pikkuisesta tytöstä tulee kesäkuun alussa äitikisu. Tällä hetkellä siellä näkyi vain yksi pentu, mutta varmuus tuosta tullee vasta synnytyksen koittaessa. Lääkärin mukaan ovat näppäriä piiloutumaan kohdun "sarviin" pentuset, joten ei suostunut vannomaan yhtä pentua oikeaksi lukemaksi.

Eläinkaupan kautta hakemaan tulevalle mammalle tuhdimpaa penturuokaa ja sitten kotiin, jossa sitten yritämme kestää katsella vierestä kun tämä adhd vilistää entiseen malliin ympäriinsä. 

Pieni ja sirohan tämä neito on, mutta lääkärin mukaan ei huolta. Nyt vaan sormet ristiin, että kaikki menee hyvin ja saadaan ainakin se yksi pentu sieltä terveenä maailmaan.

Ja Hemmu-kulta, muistathan ottaa hieman rauhallisemmin, jookos!

Voihan ronttinen ja harmaus!

Helmi sitten kekutti meitä - ei ollutkaan tiineenä! Harmituksen harmitus! Mutta uutta matoa laitoimme koukkuun heti kun tilaisuus siihen tuli.

Voi neitonen sinua, mutta jospas tällä kertaa:)

Ulkona on hrrr.. kylmä ja portaat kaipaavat kyllä kovasti putsausta.

Minä taidan lähteä täydentämään karkkivarastoja lähikauppaan sillä muistin juuri, että huomenna taitaa olla SE päivä!

Nenä oppikirjassa

Heissun kaikille!

Melkein kuten otsikko kertoo. Erikoisammattitutkintoni lähenee loppuaan ja tosiaan lähellä ovat enää neljä kappaletta näyttöjä ja niiden suunnitelmat sun muut kirjalliset hommat. Olenkin siis viettänyt kaiken mahdollisen liikenevän ajan nenä kiinni mapissa tai läppärissä. 

Tämä luonnollisesti vie aikaa täällä blogissa kirjoittelulta ja siitä pahoittelut teille lukijani. Enköhän kuitenkin ainakin silloin tällöin tännekin kuulumisia vilauta, mutta entistä hieman harvempaan tahtiin nyt ainakin tämän kevään ja sitten helpottaa, joten hetken se vain kestää.

Jännitystä elämässä on nyt myös hieman Helmi-neidinkin osalta. Helmihän siis täysin suunnitellusti kävi treffaamassa veljeni Pekka-hurmuria ja nyt onnistuneen treffailun jälkeen jännäämme tuloksia. Kaksi viikkoa vasta täynnä jännäilyä, joten vielä ei tuloksista ole tietoa.

Neiti itse on oma itsensä, ehkä hieman seurallisempi kuin tavallisesti ja jotenkin tuollainen pörröisempi, en tiedä.

Itse tarkkailun kohde ottaa hyvin lungisti. On tässäkin valloittanut minun sänkyni, jonka aamulla unohdin peittää päiväpeitteellä. Minä sitten illalla puhaltelen karvoja tyynystäni nukkumaan mennessäni, plääh!

Siinä se murunen tyypillisellä kerällään nukkuu

Ja tässä taitaa tuumia, että "Häivytkös siitä..." :)

Tiiviin opiskelun, normaalin perhe-elämän, palkkatyön ja jännäilyn ohessa saan siis vain tyytyä ihailemaan näitä lasin takaa. En ala ollenkaan.

No, olen itselleni luvannut, että pienet määrät neuloskelua eivät ole kiellettyjä jos vain näytöt etenevät suunnitellusti.

Ihanaa melkein keväistä viikkoa sinulle lukija-kulta.

Sihteerikköni

Ihanaa talvista sunnuntaita kaikille! Mieletön sää ollut tänään, eikös?

Minä olen osan siitä joutunut istumaan läppärin äärellä kaikenlaista rästihommaa tekemässä.

Eikä minun ole tarvinnut istua yksin sillä assarini tai sihteerikköni miten vain on minua avustanut ansiokkaasti.

Ensin minua tuijotettiin läppärin kannen takaa näin tuimasti. Taisin häiritä assarin lintubongausta naputtelullani.

Sitten huomionsa onneksi kiinnittyi tuonne ulos ja siellä singahteleviin lintusiin. Sain siis tehdä jonkin aikaa hommiani rauhassa.

Kunnes sihteerikkö jälleen taisi muistaaa, että sihteerikköjen päätehtävä on jonkun mielestä vain näyttää suloiselta ja hurmaavalta.

Oikeasti, varsinainen peto neidiksi:)

Hemmu on vallannut nurkat

Viikko on tainnut olla aika rankka. Olo on nyt sellainen, että otan nämä kirjat

ja taidan aloittaa tuosta kevyemmästä eli oikean puoleisesta.

Minun lukiessani voimme viihtyä Hemmu kullan kuvilla. Hän on vallannut nurkat tyttömäisellä olemuksellaan täysin.

'

 Pahanteon jälkeen on järkevää nukkua kuin viattomin otus päällä maan

ja jos sekään ei tepsi palvelusväkeä lepyttämään, niin kannattaa kokeilla tätä asentoa. Kyllä ne siitä heltyy, kertoo Hemmu!

Ps. Kusti voi ihan hyvin ja vielä vietellään tosiaan 4 lisäviikkoa häkissä. Juuri odotellaan isompaa häkkiä, jotta vähän pääsisi jaloittelemaan. Luutumista ei haluta vaarantaa koska kävi ilmi, että heti kun vapauteen pääsi niin yritti hypätä tuolista alas ja sehän ei nyt käy lainkaan päinsä, joten kunnon häkki lattiatasossa on paras..

Voihan kissankorvat!

Joskus sitä ihminen viettää lyhyttä ylimääräisen ajan hetkeään hyvinkin oudolla tavalla. Minä kuvasin Helmin eli tutummin Hemmun suloiset korvat.

Joku tiirasi huulet väpättäen ikkunasta ulkona lenteleviä linnunpoikasia ja minä kuvasin.

Viikolla koimme myös lähes kauhun hetkiä sillä Hemmu-kulta onnistui jäämään tassustaan jumiin verhoon ja verhotangosta roikkuvaan antennijohtoon. Oli kietoutunut moneen moneen kertaan tuohon ja oli täysi työ ja tuska saada tytteli irti. Onneksi mitään peruuttamatonta ei päässyt tapahtumaan. Nyt on kierretty sillä silmällä kotia ja yritetty keksiä kaikki vaaran paikat mihin adhd-luonteen omaava kissatyttö voisi itsensä sotkea.

Muutoin on kierretty tänään kirppiksillä ja käyty herkuttelemassa jäätelöllä. Esikko-kultanen meitä täällä kotona taas hauskuuttaa. Minullakin on kuulemma melkein-ruskea otsatukka.

Iloa viikonloppuunne!

Täältä tulee Helmi Boo Boo!

Pienen kissaneidin elämässä tulee tämän tästä hetkiä, jolloin jotakin tehdään ensimmäistä kertaa.

Helmillä se ensimmäinen kerta osui vasta vuoden ikään ja oli laadultaan valjasulkoilua.

 Neiti sai ylleen uudet valjaansa, pinkit tietenkin ja sitten suunnattiin ulkosalle Nökön turvallisessa sylkyssä. Tarkasti piti zoomailla epäilyttävää ympäristöä.

Maahan laskettua piti pienen kissaneidin hiipiä masu maata vasten milli kerrallaan eteenpäin. Kunnes - paikalle saapui Kusti-kulta ja ihan kuin olisi kuiskannut rohkaisukuiskutuksia toisen korvaan sillä sen jälkeen...

neitonen jo uskaltautuikin hieman rohkeammin ympärilleen katselemaan ja pienesti jo kävelemäänkin. Mitä nyt häntä piti pitää turvallisesti tuossa kylkeä vasten.

Ja kun lopulta pelottavan pyrähdyksen jälkeen pääsi Nökön syliin takaisin niin johan oli elvistelyä tämä ojentelu joka suuntaan. Mitähän mahtoi tyttönen nähdä? Hauskan hassu kuva tämä.

Harjoituksia jatketaan, eiköhän se tästä tämäkin neiti vielä rohkaistu oikeaksi ulkoilmaprinsessaksi, ainakin valjaissa.

Sadonkorjuun aika

Taitaa pikkuhiljaa olla se aika kesästä kun puutarhasta pitäisi ryhtyä satoja keräilemään. Herukat ovat jo kypsiä, samoin pieni määrä kriikunoita taitaa valmistua. 

On niitä siellä vaikka Miehekäs muuta epäili. Maistoinkin jo muutaman - nams!

 Siellä puskien keskellä varomattomasti pyöriessäni onnistuin myös kesän ensimmäisen kerran polttamaan itseni nokkoseenkin. Auts!! Huikea tämä loppukesän kypsä tuoksukin tuolla pihamaalla.

Tämä nökönenä puolestaan minut pelästytti kun raakalankoja ryhdyin kuormasta purkamaan. Miten se minimimmi jo tuonnekin kerkesi? Onneksi langat olivat muovipusseissa.

Minulla on muuten tiedossa tiukka puoli vuotta tästä eteenpäin. Erikoisammattiopintoni ovat nyt edenneet siihen pisteeseen, että pikkuhiljaa alkavat näyttöjen rakentelut ja tutkintotilaisuudet täydellä teholla. Hui sentään mihin olenkaan kiireisen nokkani laittanut. Ei niinkään nuo itse näytöt hermostuta vaan tämä muutenkin ainainen aikapula. Organisointia siis ja suunnittelua olan takaa tiedossa loppu- ja alkuvuoden ajan. Saikohan niitä lisätunteja vuorokauteen jostain vielä tilattua lisää?

Kiitos taas kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen, olen hävyttömän laiskasti vastaillut, sen tunnustan, mutta jokaisen kyllä ilolla lukenut.

Kesän makuja

Eilen hain taas Esikko-murun kotilomalle ja katsokaas mitä mussukalla oli minulle tuomisinaan. Oli päivälenkillä rakennellut ohjaajan kanssa äidille kimpun. Osa on peltojen laitamilta ja muutama asuntolan pihapenkistäkin, sen verran tunnustivat. Tuoksu on ihan huikea. Asettelin sen tuonne työpöydälleni iloa tuomaan.

 Tämä on minusta Suomen luonnossa ja kesässä sitä melkein parhainta, niittykukat - kaikissa muodoissaan ja väreissään. Ihan selkäpiissä vierii väristys kun niitä katselee tai esimerkiksi eilisillan kastetta metsänrajassa. Missäs se kamera silloin oli, hmmph!

Tämän toisen mussukan löysin sitten tänään sieltä samaiselta työpöydältä kukkien juurelta makoilemasta. Ilme kertoo ihan selvästi, että: "Menetkös siitä häiritsemästä!" No, meninhän minä, hih!

Sitä kauneinta kesää sinullekin lukijani.

Onnea on omistaa oma kissakamu:)

Emäntä on raivaillut lankavarastojaan myyntiin ja niinpä meille kissakamuille vapautui runsaasti ihan selvästi kissan mentäviä kohtia ikkunaseinustalta. 

Tässä minä tirkistelin tuonne pihamaalle. Linnut näyttivät niin makoisilta, grrhhm - siis sieviltä!

Ja rakas kissakamuni, serkkupoika Pelle taas ihan selvästi oli pesun tarpeessa, niinpä minä reippaana tyttönä pesaisin tuon sottapytyn. Enkös ollutkin tosi kiltti? Unohdetaan se emännän puikkopussi, jonka aukaisin ja pudotin ja levitin pitkin poikin.

Nyt minua jo nukuttaakin, joten jatkan pahan tekoa taas sitten myöhemmin iltasella.

Iso tyttö ja toipilas

Täällä hoivaillaan miehuudestaan päässyttä Pelleä ja taisikin tulla kreivin aikaan sillä myös pikkuneiti Pissis taitaa olla ensimmäisessä kaipuussaan. Pelle on operaatiostaan huolimatta varmuudeksi evakossa yläkerrassa. Tietääkö kukaan onko vaara pennuista olemassa jos onnistuvat tässä vaiheessa yksiin pääsemään? Tarkoitus ei tietenkään ole näin tehdä, mutta jos pääsee huomaamatta livahtamaan?

Myös äitienpäiväkukat ovat levittäytyneet komeiksi niityiksi pihamaallemme. Noita on tuosta kuvauskohdastani katsoen silmänkantamattomiin joka suuntaan.

Minusta nämä ovat niitä kauneimpia äitienpäivän kukkasia.

Myöskin kevät  vai olisiko jo melkein kesä näyttää tulevan kuitenkin. Pensaatkin alkavat viimein herätä eloon.

Ai niin, dippilaarillakin on nyt sitten äitienpäiväviikonlopun kunniaksi -10% kaikista langoista.