Sunnuntain sisältö

Heippanen lukijani,

Minun sunnuntaini on ollut varsin touhukas. Olen järjestänyt lankakaappini jälleen joltisenkin kuosiin ja tarpeettomathan ovatkin jo siellä blogikirppiksellä samoin kuin jokunen neule- ja ompelukirjakin. 

Minullahan on käytössä tämä Jyskistä ostettu Aulum-vitriini. Toimii myös minun lankavarastomittarinani. Jos lankani eivät enää mahdu tähän, pitää ne myydä pois. Näin olen itseni ohjeistanut. Toistaiseksi on pitänyt. Saapas nähdä miten tulevaisuudessa.

Kaapin päältä löytyvät sukkablokkerit, pari puikkopakkia ja jämälankojen kori. Ne on lajiteltuna väreittäin pusseihin sillä niille on suunnitelma odottamassa.

Ensimmäisessä laatikossa alaosassa ovat värttinät ja pyöröpuikot

Toisessa laatikossa sitten enimmäkseen sukkapuikkoja. Häpeäkseni voin myöntää, että puikkoja minulta löytyy hirmuinen määrä, uuh!

Mutta mitäs ne muut meillä ovat tänään tehneet?

Helmi on ollut enimmäkseen tässä asennossa.

Velmu on jahdannut kärpäsiä ja riehunut ihan kybällä.

Sitten on pakko esitellä tämä. Minähän niin toivoisin voivani pitää kotona viherkasveja enemmänkin. Mutta  - karvakaverit eivät niiden anna olla rauhassa. Nyt on kasveja vain amppeleissa ja nyt pöydällä tämä aaloe. Jostakin syystä antavat sen olla rauhassa. Kukaan ei ole käynyt muuta kuin nuuhkaisemassa ja sitten ovat jättäneet sen omaan oloonsa. Jospa se saisi näin ollakin, toivotaan niin. 

Ilma on ollut mitä ihanin, nautitaan siis siitä ja tästä upeasta sunnuntaista.

Yksi mukava päivä

Yksi mukavaakin mukavampi päivä lähiajalta on viime lauantai. Silloin otimme jälleen ystävän kanssa suunnan kohti Helsinkiä. Tapaamme ihan liian harvoin. Taidamme kumpikin elää niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Nyt vielä kävi niin, että olimme kumpikin taudin ja potemisen jäljiltä toipilaina. Mutta mentiin sillä tahdilla millä jaksettiin ja leppoisaa ja virkistävää oli kuten aina. Kiitos siis Lila jälleen ja lämpöinen halaus. 

Helsingissä käydessäni suuntaan useimmiten jonnekin kädentaitokohteita myyvien liikkeiden äärelle ja niin tälläkin kertaa. Kävimme ensiksi Snurren uudessa liikkeessä, mutta sieltä en harmikseni mitään löytänyt. Rimani ostoksille on kuitenkin juuri nyt niin korkealla, ettei tuon lauseen kannata antaa itseään estellä. Menkää ihmeessä tutustumaan jos ette ole siellä ennen käyneet. Mukava palvelu ja ihania lankoja.

Nämä kuvassa näkyvät ostokset tein sitten Fiinaneuleesta: kaksi kerää sukkalankaa ja ohuet puikot niille. Tavoitteena olisi kerrankin neuloa itselle sukat. Jostakin syystä ne tahtovat aina kadota valmistuttuaan lahjapaketteihin ja suunnata maailmalle. Eli jospa näistä sitten ihan itselle tekisin.

Esikoiselle löysin sitten Tiger:sta tällaisen huisin kivan kummitussalkun ja pöllön.

 Päältä tämmöinen suloisen pilkullinen ja alkuun ihan hiukkasen haaveilin itselleni kässätekelesalkuksi, mutta kun aukaisin sen niin...

..ihan tuo Esikon lapsuuden lempihahmon kummitus-Lapasen mieleeni ja kun vielä löysin tuon pöllönkin niin siinähän on valmis tilpehöörisalkku pöllö- ja kummitusfanille. Tuohon on hyvä säilöä kaikki pienet aarteet ja Sleich-hahmot, joita pojalla on pilvin pimein.

Päivä oli tosiaan voimaannuttava ja ilman mitään kiirettä oli hyvä tallustella ja istua kaffelle kun siltä tuntui tai jalat niin ilmoittivat. Kiitos siis vielä ihana ystäväni.

Psst. tämmöisen kirjan pukkaan vielä tuonne kotikirppikselle

Sieltä löytyy myös lisää kuvia ja tarkemmat tiedot.

Nyt jatkamaan kirppiskamojen setvimistä - taas se aika meneillään, huuh ja puuh!

Arki rules kybällä

Niin, täällä eivät murheet ja huolet oikein ota vähentyäkseen. 

Kusti-ressukka on ollut siipi maassa Empun poistumisen jälkeen. Olivat kovasti tykästyneet toisiinsa - vanhemmat herrat. Kirmailivat monesti iltaisin peräkanaa iltavilliä ja leikkimielistä taistoakin aina aika-ajoin, muttei koskaan kynnet esillä. Ymmärsivät siis toisiaan ja olivat selvästi ystävyksiä.

Pari päivää on Kusti ollut todella surkeana ja kun selkeästi oli vaivaa pissaamisenkin kanssa niin suunta oli otettava lääkäriin. Hetken näytti jo tosi pahalta, mutta nyt kaksi päivää on lääkekuurin aloituksen jälkeen ollut parempi. Pidetään peukkuja, että näin jatkuukin. Ainakin kaveri ottaa juuri tällä hetkellä näin rennosti. Nauttii varmaan myös tarkistetusta ruokavaliostaankin, en yhtään epäile.

Pelle on myös yrittänyt olla ihan selvästi Kustin lähellä entistä enemmän.

Tässäkin pestiin ensin toinen ja sitten vasta pistettiin unille.

Odottelen uutta kissapuuta tulevaksi ja aikaa kun kaikki muuton jäljiltä paikkaa hakevat tavaramme alkavat olla paikoillaan. Pääsevät eläimetkin paremmin rentoutumaan ja hakemaan omat tutut oleilupaikkansa. 

Muutto on minusta myös aina positiivinenkin asia. Samalla tulee aina raivattua kaikkea turhaa nurkista sekä kenties selkiytettyä omia kotiin liittyviä ratkaisujaan. 

Summa summaarum - kyllä täällä kaikki oikein hyvin. Arki rules, kiire jatkuu, mutta juhannukseen mennessä pitäisi hellittää 2/4 näytöstä suoritettu. Loppusuora siis häämöttää jo, puh!

Edit. Palasin kertomaan, että Kusti-ressu hävisi taistelunsa. Urhea sotilaani kirmaa pilvilaitumella. Ei ole tuskaa enää, mutta möykky surun suuri rinnassamme.

Kevään merkit

Sieltä se kevät ja melkeinpä jo kesäkin tuli, mutta sitten viileni, hrr...

Minäpäs kuitenkin ehdin napsaista muutaman mukavan keväisen ja kesäisen kuvan ennen tätä synkkää säätilaa.

Kuvauspäivänä oli näin upean näköinen taivaankansi.

 Marjapensaat jo itseään myös virittelevät.

Samoin hedelmäpuut ja muut pensaat. En siis suinkaan ole luopunut toivosta, että säätila tästä vielä uudelleen lämpenee. Tuolloin kuvauspäivänä pihalla tutkiessani kuulin myös talon takaa mielenkiintoista rääkyvää ääntä ja kun sinne menin kurkkimaan niin tämän kaverin sieltä sitten löysin

Valitan epätarkkuutta, mutta piti olla nopea ja kuvattavani ei oikein minusta tuntunut välittävän. 

Tuossa pihapiirissä se on tepsutellut matkan päässä sen jälkeenkin. Onkohan rouva-fasaani jossakin lähistöllä kenties?

Muutoin tänne kuuluukin edelleen opiskelukiireitä, monenlaisia isoja ja pieniäkin asioita, jotka vaativat huomiota sekä myös Esikon asioiden hoitoa eli hieman täällä edelleen taitaa jatkua hiljaisuus. Älkää sen kuitenkaan antako häiritä, ei täältä eetteristä ole aikomus minnekään häipyä. Aika aikaansa kutakin, niinhän sitä sanotaan.

Ihanan valoisaa ja hyvänmielen täyttämää äitienpäivää sitä viettäville ja muutoinkin kaikille leppoisaa oloa.

Kuulumisia Kustilta!

Tuossa jokin aika sitten Kristiina kyselikin Kustin kuulumisia, joten laitetaanpa tämä jouluinen kuva tänne.

Siinä sitä poju on auttamassa neiti Nököä paketoinnissa. Tuossa näkyy tuo toipilasjalkakin eli vasen takajalka. Kusti ei vielä saanut aikaa röntgeniin ennenkuin vuoden alussa. Ortopedi haluaa sen katsoa ja ajat olivat hieman kortilla, joten luvalla ulkoilee häkistään valvotusti ja tarkemmin selviää luutuminen ja muu sitten kuvauksen jälkeen. Kävelee ja jopa juoksee. Käyttää varovaisesti tuota kipeää jalkaa. En osaa sanoa johtuuko ontuminen pelkästään vammasta, mutta sen tiedän, että jalkahan on nyt leikkauksen ja korjaamisen jälkeen eri mittainen kuin toinen ja tokihan tuo rauta tuolla sisällä hankaloittaa varmaan astumista. Selvää lienee, ettei tuosta entistä tule, mutta hyvin tuntuu pärjäävän sillä kyllä. Ulkoilemaan en enää uskaltaisi päästää vaikka toinen kaipaavasti istuukin ulko-oven edessä tuon tuostakin.

Minä jäin joululomalle jo eilisestä alkaen ja suuri osa lomasta menneekin opintojen parissa, puuh! Mutta, onhan loma aina lomaa. Otamme rauhaisasti ja vietämme tässä kotosalla ihan sellaista leppoisaa kotijoulua, lahjat on hankittu ja nyt vain odotellaan aattoa. 

Eihän oteta kukaan turhaa stressiä näistä joulunpyhistä, eihän! Vaan - nautitaan pienistä asioista ja leppoisasta mielestä.

Edit. se siitä leppoisasta joulumielestä! Taas ollaan sähköttä. Pienen hetken riittää vielä akussa virtaa ja onneksi on varamokkuloita, mutta grrrr. ... Fortum!

Hemmu on vallannut nurkat

Viikko on tainnut olla aika rankka. Olo on nyt sellainen, että otan nämä kirjat

ja taidan aloittaa tuosta kevyemmästä eli oikean puoleisesta.

Minun lukiessani voimme viihtyä Hemmu kullan kuvilla. Hän on vallannut nurkat tyttömäisellä olemuksellaan täysin.

'

 Pahanteon jälkeen on järkevää nukkua kuin viattomin otus päällä maan

ja jos sekään ei tepsi palvelusväkeä lepyttämään, niin kannattaa kokeilla tätä asentoa. Kyllä ne siitä heltyy, kertoo Hemmu!

Ps. Kusti voi ihan hyvin ja vielä vietellään tosiaan 4 lisäviikkoa häkissä. Juuri odotellaan isompaa häkkiä, jotta vähän pääsisi jaloittelemaan. Luutumista ei haluta vaarantaa koska kävi ilmi, että heti kun vapauteen pääsi niin yritti hypätä tuolista alas ja sehän ei nyt käy lainkaan päinsä, joten kunnon häkki lattiatasossa on paras..

Kesän makuja

Mitäs tänään? 

Mieletön ja painostava helle ja kuumuus. Kirpparipöytää käyty taas täydentämässä ja siivoamassa. Heräilty viime yönä puolen tunnin välein esikon virkeillessä ja nyt sitten ainakin meitä aikuisia väsyttää. On ahmittu kaalipataa ja mustaherukoita.

Kaalipata meni jo, mutta herukoista saatte sentään vielä kuvatuksen, olkaapas hyvät! Olivat muuten älyttömän hyviä.

ja ostinhan minää kotiin onneakin

oikein kaksin kappalein näitä pikkuisia palleroisia roikkuu nyt olkkarin ikkunalla.

Tällä huonekasvilla on minulle suuri merkitys ja muistoarvo sillä lapsuudessani minulle niin tärkeässä mummolassa kuin kotikotonakin näitä aina "akkunalla" kasvoi.

Täällä on siis vietetty sitä kuuluisaa kotoilua, on nautittu siitä erittäinkin tylsän ihanasta arjesta. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Siitä parhaasta arkielämästä.

Nauttikaahan tekin ja kiitokset kauniit taas edellisistä kommenteista. Teretulemasta myös Anu lukijaksi.

Sunnuntain nuhanenä

Täällä on keskitytty lekottelemaan ja dippaamaan. Huolimatta tosi nuhaisesta olosta sillä olen päättänyt, etten anna tautien haitata arkea yhtään enempää kuin laki sallii. Todella sitkeitä tuntuvat kyllä pöpöt nyt olevan ja joka puolella on sairaita ja puolikuntoisia ihmisiä, joten ei noita oikein kunnolla pääse väistelemäänkään.

Täälläkin saatiin roima annos lumisadetta eilen ja maisemat näyttävät nyt tältä

Iltahämyinen kuva, taivaanrannassa kajasti kaunis puna, mutta sitä en kyllä saanut kuvaan taltioitua.

Sinne ne marjapensaat taasen lähes hautautuivat lumeen, voi ressuja.

Portaat näyttävät tältä, saa siis mennä aika kieli keskellä suuta tuon jääkerroksen kanssa. Miehekkään piti lähteä päivystyksenä auraamaan eli täytynee puhua kauniisti Kepposelle, josko nakuttelisi jäät irti.

Oikein leppoisaa ja rentoa sunnuntaita teille kaikille. Minä taidan mennä peiton alle ja napata kirjan kainaloon, pitkästä aikaa.

Arki rules

Vielä mennään näiden kanssa, kymmenen päivän kuuri, puh! Töissä kyllä jo olen, mutta vielä on hitusen toipilas olo, lähinnä nyt fyysisen kunnon osalta. Toipumista sinullekin Lila, kurjaa, että sait saman keljun taudin.

Lohdukkeena on ollut jo viime viikolta tämä olkapäälintu

Eikös näytä ihan Pelleltä, mutta on kuitenkin Helmi-tytteli

Viime viikolla taisivat tunnelmat olla lähinnä tällaiset

Siis ihana pussukka Etsystä, sukantekele, läppäri ja suloisia nenäliinoja kaupasta

nenäliinat ovat näin herkkuja

ja sukantekelekin edennyt jo toiseen sukkaan

ja vielä tämä on esiteltävä. Työkaveri oli tehnyt itse maustettua öljyä ja toi pullollisen minulle, ah - mikä tuoksu tässä onkaan! Haa, haistan jo jotakin!

Ja sitten kirjanpidon pariin, byääh - ei kivaa ollenkaan, mutta pakollista.

Hankala viikko

Nimittäin tuo edellinen ja tämäkin näemmä.

Ensin iski nuhaflunssa, sitten hajosi bensaluukun lukituksen moottori, seuraavana vuorossa kadonneet sähköt keskellä paukkupakkasia ja viimeisin ihanuus on jäätyneet vesiputket. Huoh! Onks pakko alkaa millekään jos ei taho? Sen kaiken keskellä olen selvittänyt kahden murrosikäisen taistoja ja muita ongelmia. Ai niin ja tietystikin olen käynyt vielä töissä ja koulullakin. Dippilaaria olisin täydentänyt mikäli olisin kuvia saanut, mutta eipä onnistunut. No, uusi yritys sitten viikonloppuna vaikka valoisan aikaan. Meidän pitäisi herra luonnonvalon ja rouva dippilaarin osua samaan paikkaan yhtä aikaa ja se ei ole ihan helppo juttu se. Tai sitten on suunniteltava valokuvauskurssille oppia saamaan.

Kustiakin alkoi murkkujen meno hiukan hämmentämään ja paineli huutavien murkkujen keskeltä koppaan ja näyttää siltä, että jokos lähdetään? Mieluiten hyvin kauas.

Sitä ennen odoteltiin Annin kanssa malttamattomina ruokaa.

On täällä pikku ostoksillakin itseä hieman lohduteltu. 

Monessakin blogissa kehutulla Body Shopin hamppukäsirasvalla. Mitenkäs? Jos nyt menisin rasvat kourassa huumehauvojen ohitse, kävisikö käry? Hih!

ja tietysti kannoin kotiin myös rasvatuubiin rimmaavan langankin:)

mutta nyt lohduttaudun kyllä tämän pussukan sisältöä nitkuttamalla.

Tilaukseen hiukan helpompaa arkea ja pari enkelimäistä murkkua, tattis!

Kaunotar ja hirviö?

Aina joskus sitä hihittää itsekseen kameran linssin takana. Niin nytkin sillä ensin kuvasin tämän hiiviön

Eipä uskoisi, että on mitä lempein tyyppi. Näin syksyllä Kustilla tuota karvaa riittää ihan hirmuisesti. Pohjavilla kehittää itsensä hurjaan muhkeuteen ja kauluri ilmestyy tuonne leuan alle. Ei uskoisi, että kissi itse on hyvinkin normikokoinen tuolla kaiken karvan alla.

Pihalta sitten löytyikin sitä kauneutta, yhä.

Piti ihan vartavasten tallettaa arkistoihin talven varalle tämä ressukka apilankukka, muistoihin. Tuolla ulkona on tänään aurinkoisesta säästä huolimatta ollut ihan sellainen talvinen tuoksu. Tunnustan, että pikkuisen hirvittää tuleva pitkä ja pimeä talvi taas. Kynttiläkauppaan siis ja villavaatteita päälle. 

Nautinnollista viikonloppua teille kaikille ihanaisille!

Iltauinnilla kaakaomukin kanssa

No, oikeastaan lapset olivat sillä iltauinnilla ja me vanhemmat niiden kaakaomukien kimpussa.

Eilen illalla oli hiukan sellainen rauhaton olo ja niinpä pakkasimme itsemme ja Annin autoon ja suuntasimme Vihtijärvelle uimaan ja evästämään. Kaunista oli ja lapset nauttivat. Kuuma kaakao maistui todella herkulliselle meistä kaikista. Otamme pian uusiksi, kyllä!

Ilta-aurinko paistoi kauniisti ja järvi oli aivan tyyni



Piti vielä leikkiä hiukan vastavaloonkin, ihan vain muistoksi

Anni muuten roikotti kuonoaan ja kieltään takaikkunasta ulkona suurimman osan matkaa. Vastaantulijoilla oli varmaan ihmettelemistä. Höpsö hauva. Mutkaton automatkaaja vaikka hyvin harvoin autolla matkustaakin. Hyvä niin.

Ensimmäinen loman jälkeinen työviikko alkaa olla pian pulkassa ja on hiukan ollut uupunut olo iltaisin kotiin tultua. Kestää siis hetken ennenkuin taas tottuu. Kai sitä oli niin lomautunut, että tuntuu siksikin hiukan vaikealta. Mutta tästä se taas lähtee.

Ja vielä suuret kiitokset Elinalle tunnustuksesta. Lämmitti kovasti mieltä ja tulipa hyvä mieli:)

Arjen kauneutta

Tänään olen löytänyt ympäriltäni arjen kauneutta. Yksinäisen heinän muutamine kavereineen. Niin hento ja kaunis..

 Verannan ikkunakarmilta tuohen palasen, sekin niin herkän sievä.

Keikistelee suorastaan..

Ja kommenttilaatikosta kauniin tunnustuksen

Kaunein kiitos teille Virveriikka ja Maria

Tähän tunnustukseen kuuluu vastata kolmeen kysymykseen:

Lempivärini olen melkoisen kaikkiruokainen, senhän nyt saattoi arvata. Mutta pääsääntöisesti voimakkaat, lämpöiset ja intensiiviset värit. Päälle eksyy usein tummaa jäntevää petroolia, hellää, turvallista  harmaata  ja lempeää ja kultaista luonnonvalkoista.

Lempiruoka Olen kalaruokien rakastaja ja juustojen janoaja

Minne haluaisin matkustaa Järven rannalle alkukantaiselle mökille. Hiljaisuuden lähteille, puiden kanssa kuiskaamaan ja kätösilläni kilkkaamaan..

Eteenpäin tätä pitäisi jakaa. Voi pojat ja tyttäret, miten minä ikinä pystyn valitsemaan?

Enkä valitettavasti pystykään, joten poimikaahan kaikki matkaanne.

Tänään oli taas Länskäreiden tapaaminen. Kiitos ihanaiset seurastanne, nauru tekee niin hyvää:)