Perheen tytöt

Siis kissaperheen:)

Tyttöset kokoontuivat äidin lähelle ja voi sitä hellää huolenpitoa puolin ja toisin. Tässä kohdin Helmi vain seuraili rauhaisasti tilannetta.

Meillä lauantaita vietään varsinaisella sairastuvalla sillä olemme koko perhe pahassa flunssassa. 

Kissojen kopla sen sijaan on aivan entisellään. Meillä se menee niin, että tytöt riehuvat ihan heikkopäisenä ja pojat seurailevat tilannetta hämillään. Ovat siis paljon rauhallisempia luonteeltaan kuin tytöt. Hassusti siis sukupuolten mukaan jakautunut. Onkohan muillakin niin? 

Flunssa ei sitten omalla kohdallani riittänyt vaan selkäni kiukustui liiasta makoilusta ihan tosissaan ja vanha selkävaivani ärhentelee niin, että pelkään kohta joutuvani uudelleen osastolle. Kaikkeni olen nyt kyllä sille tehnyt. Täällä kotonakin huikean kipulääkearsenaalin kera tassuttelen ympäriinsä kuin levoton sielu, mutta ihan vain siksi, etten istuisi yhtään liikaa. Venyttelen myös sen minkä tuo nyt vain sallii. Jospa se tästä tokenisi vielä eikä ihan totaalisen pahaksi menisi.

Aiemmin lupaamaani kissaesittelyä kyllä jatkan jahka vain ennätän, mutta nyt ei koneella istuskella liikoja, joten hiukan myöhemmin sen pariin. 

Leppoisaa lauantaita teille lukijani ja tervetuloa myös uudet lukijani:)

Stara nimeltä Velmu

Heipähei ja ihanaa sunnuntaita itse kullekin!

Mietin ja pohdin ja sitten tulin tulokseen, että voisin tehdä esittelysarjan karvaisista kavereistamme. Missään ikäjärjestyksessä saatika "tärkeysjärjestystä" ei ole tullut asetettua. Kaikkihan nämä kuusi ovat meille yhtälailla rakkaita. Samoin omia persooniaan kaikki.

Pääosassa tänään siis Velmu Alexander.

Velmu on tänään eksaktisti 7kk ja 8 päivää.

Syntyisin pörrömme on tuolta keskiseltä/eteläiseltä pohjanmaalta. Iso kiitos siis edelleen sinne, että vinkkasitte ja saimme murusen luoksemme.

Poju on varmasti sosiaalisin kissa, johon olen elämäni aikana törmännyt. Aina siellä missä me ihmisetkin. Käyttää intohimoisesti hampaitaan, muttei koskaan kynsiään leikittäessä. Hampaillakaan ei ota kovin lujaa muuta kuin korkeintaan vahingossa. Ihaninta mitä Velmu tietää on leikkiä "tyttökavereiden" kanssa ravaamalla yläkerrasta alakertaan ja päinvastoin. Velmullahan on melkoinen puhtaanapitäminen turkissaan ja onkin kyllä ihan tomera siinä hommassa. Tosin meillähän on tuo elävä pesulatyyppi nimeltä Pelle ja poju meneekin laiskuuden yllättäessä Pellen luo pesuun ja ai kun turkki kiiltää ja on pehmoinen sen jälkeen.

Velmu on myös keskusteleva kissa. Ei niinkään nau'u kuin kurisee ja pörisee ja kaikkia sen kaltaisia ääniä käyttää tai sitten jos ei huomiota saa riittävän nopeasti niin tulee olkapäälle ja hieroo poskiaan sinun poskiisi. Velmu opetteli Pipsan ja Neelan ammattitaitoisella opastuksella avaamaan kaikki ovemme ulko-ovea lukuunottamatta. Velmu rakastaa myös vettä, istuu useinkin tiskialtaassa vaikka hana olisi päälläkin. Tykkää myös juoda suoraan hanasta.

Ruoan suhteen Velmu ei ole nirso lainkaan, kaikki kelpaa - myös ihmisten itselleen tekemä ruoka.

Kehrääminen sitten, sitä poika harrastaa lähes 24/7 aina ja kaikkialla. Kolttosia tämä rontti tekee ihan päivittäin, mutta kuka nyt tämän näköiselle tyypille voisi pitkään vihoitella, kysyn vaan?

Sellainen rakkauspakkaus on hän. Me täällä jatkellaan kasvamista ja elämän rikkauksiin tutustumista. Velmu kuittaa ja kiittää.

Tänään

Tänään - selkäni on ollut kovin kipeä

Tänään - silmäni oireilee episkleroosia

Tänään - korjailin kissojen rikkomaa rakasta enkelituikkuani, siipirikkoni hän on nyt.

 

Tänään - aion neuloa ystävän sukkia, meneillään sukka 2/2 puolessa välin.

Huomenna - aion nukkua pitkään ja lukea hyvää kirjaa.

Elämä on täynnään makuja ja kirjo on rikasta näin uutena vuonnakin. Tästä siis jatketaan.

Uusi vuosi

Niin se vaihtui - ties monennenko kerran. Vauhti tuntuu kiihtyvän kaiken aikaa vaan.

En tehnyt minkäänlaisia lupauksia, mutta siivosin uuden vuoden kunniaksi muutaman lipaston laatikon ja löydettyäni tämän seuraavan kuvan kortin sieltä - päätin sen kehystää ja sitä ajatusta lähteä näin alkuun noudattamaan.

 

Siinä se nyt keittiön lipaston päällä minua muistuttaa arjen otteista uutena uljaana vuonna.

Neela puolestaan otti uutta vuotta vastaan näin

Anni ei niinkään rentona ollut. Koko ajan jonkun kyljessä liimautuneena ja vapisi ja tärisi niin, ettei siitä ollut loppua tulla. Ressukka!

Säästän teidät menneen vuoden muisteluilta. Toivon vain uudesta entistä parempaa ja kaikille turvaa, huolenpitoa ja hyvää mieltä. Teitä lukijani kiitän mukana kulkemisesta, toivottavasti jatkatte matkaa kanssani myös tänä vuonna.