Syksyn tuoksut

Vaikuttaisi ihan siltä, että syksy on lopullisesti saapunut. Flunssa nimittäin saapui myös, Esikko on surkeana aloittanut potemisen ja pitää siitä suurta numeroa myös! On vaikeaa olla hymyilemättä, kun sohvanpohjalta (jonne potilasvuode on rakennettu) kuuluu tasaisin väliajoin: Aijai, voivoi minua! Minullakin on kurkku hitusen karhean tuntuinen, toivottavasti en itse sairastu, ensi viikon kalenteri on niin täyteen buukattu, ettei toivoakaan poissaolosta ole.

Piha odottelee haravoimista, Neiti Nökö sitä jo onkin harrastanut vaan oli menettää hermonsa koiruuden kanssa sillä heti kun muhkea kasa jonnekin aikaansaatiin, oli koira sen möyrinyt ja levittänyt hetkessä.

Perjantain vietinkin sitten näin mukavissa maisemissa, ihan töiden puolesta:

Paikkahan on Nuuksion Kaitalampi, kuntoilua maastossa ja herkullista nuotiolla keitettyä lohisoppaa ja makkaraa paistettuna. Kaiken kruunasi nuotiokaffet.

Tuossa laiturin kupeessa harrastin perunateatteria pääkokin keskittyessä sopan aloituksessa muilta osin. Vastapäisellä rannalla naturellirouvat pulahtelivat lampeen. Hiukan kyllä hymyilytti, mutta mikään ei kyllä voita ulkona tehdyn ruoan makua, ah!

Vielä muistutan ARVONNASTA tuolla alempana, kuun loppuun asti ennättää osallistua. Kiitos vielä kaikille sinne kommentoineille!

Kuin sieniä sateella

Tämmöisiä kasvaa vaahteran rungolla, tunnistaakos kukaan, ovatko ollenkaan syötäviä?

Toisenlaisia sieniä putkahtikin sitten hiukan toisaalta:

Ja tämmöisiä..

sekä vielä tällaistakin lajiketta..

Tuntemattomia kyllä nämäkin lajikkeet, joten tuskin kuitenkaan ihan sieniä nämä vaikka samaan tapaan lisääntyvätkin:)

Viikko on alkanut takkuilevan netin kanssa, onneksi on sentään ei ihan niin takkuileva mokkula hätävaraksi. Täällä maalla netti pätkii tuon tuostakin ja mokkula hankittiin reissuille ja pätkimisten akuuttivaraksi. Kokeilen siis ensimmäistä kertaan sen kautta blogata. Soneraa ei käy kyllä kiittäminen sillä tuo pätkiminen alkaa aina neljän viiden jälkeen - siis tuolla normaali laajakaistalla. Osaako kukaan sanoa mistä moinen voi johtua? Ei ole mukavaa maksaa kohtuullista summaa nettiyhteydestä, joka toimii kun jaksaa ja muistaa.

Sataa sataa, ropisee..

Ulkona on todellakin jo varsin syksyinen ilma, vaan eipä haittaa - jää enemmän aikaa kaikenlaiselle mukavalle sisätouhulle, kuten nyt vaikkapa värjäykselle:

Alla neljän vyyhdin verran Tinttamarellin Life Style merinoa

Tässä alla on niin ikään taidonnäytteeni tai oikeammin kai sen puute. Tämä oli kyllä alunperin vihreä vaan aika pian hoiviini joutumisen jälkeen muutti oudosti väriään. Mutta koska kuivui näin kauniiksi, en ole hennonut poiskaan heittää ja hienosti käy kuivakukkasesta, eikös?

Ja mikä parasta, tämä kaveri pärjää hyvin kesät talvet tuolla kylmällä verannallamme.

Tänään on tullut ahkeroitua kotona siivouksen ja pyykkihuollon parissa ja hyvä niin, ainahan tuota riittää.

Muistuttelen vielä ARVONNASTA tuolla alempana.

Oikein leppoisaa viikonloppua kaikille.

Maanantai-ilta takamailla

Istun naputtamassa muistiota koneella työhuoneessa. Viereisestä keittiöstä kuuluu Esikon kohtelias ääni:

”Menikö äiti sinun päiväsi hyvin?” ”Oliko sinulla mukava työpäivä?” Jostakin kaukaisuudesta kuulen kellon kilkatusta.

Katsahdan keittiön ovelle ja näen, että siellä seisoo Esikko pitkää avaamatonta kääretorttupakettia kainaloonsa piilotellen. Enkä malta olla kysymättä rontilta: ”Yritätkö harhauttaa minua kohteliaisuudella, kun taluttelet sitä torttua siinä?” Vastaus kysymykseeni kuului: ”Enpäs tietenkään, minähän syön sen. ” Meni siis omaan ansaansa ja syö nyt palkinnoksi saamaansa jättipalaa kääretorttua, loput pelastin Miehekkään iltakahville. Minähän en mitään makeita syöpöttele, nih!

Asiasta viidenteenkymmenenteen. Saatoin ehkä tilata ohjeen, Helmin ja ehkä saatoin kenties myös tilata siihen langat, sitä ihanaista hamppua. Pahinta oli kuitenkin se, että tilasin myös muutaman muun vyyhdin. Voi poloista neulojaa, ei minkäänlaista itsehillintää. Menen istumaan Esikon häpeäportaalle, mutta kukas minut sieltä tulee laskemaan sitten pois?