Verkostoa ja syyspäivää

Tänään olimme työtiimin kanssa viettämässä syyspäivää luonnon helmassa. Ihana ja seesteinen päivä!

Aamun ensimmäinen räpsy näytti tältä

Toinenkin räpsy kunnioituksesta näiden olentojen kudontataitoa kohtaan sekä ihailusta sademaalauksen pisaroiden muodossa.

Tässä maisemassa sitä kyllä olo rauhoittuu ja energiat latautuvat.

Kovin oli aamusta vielä sumuista ja aurinko siellä pilviverhon takana.

Hiljaisuus oli jokseenkin vaikuttavaa.

Uimaan en sentään kyllä uskaltautunut, mutta ihailuun kyllä sorruin täysin rinnoin. Nyt onkin ihan sellainen olo päivän happimyrkytyksen jäljiltä, että taidan hipsutella peiton alle hyvin varhain.

Leppoisaa alkavaa viikonloppua teille kaikille!

Kesän makuja

Eilen hain taas Esikko-murun kotilomalle ja katsokaas mitä mussukalla oli minulle tuomisinaan. Oli päivälenkillä rakennellut ohjaajan kanssa äidille kimpun. Osa on peltojen laitamilta ja muutama asuntolan pihapenkistäkin, sen verran tunnustivat. Tuoksu on ihan huikea. Asettelin sen tuonne työpöydälleni iloa tuomaan.

 Tämä on minusta Suomen luonnossa ja kesässä sitä melkein parhainta, niittykukat - kaikissa muodoissaan ja väreissään. Ihan selkäpiissä vierii väristys kun niitä katselee tai esimerkiksi eilisillan kastetta metsänrajassa. Missäs se kamera silloin oli, hmmph!

Tämän toisen mussukan löysin sitten tänään sieltä samaiselta työpöydältä kukkien juurelta makoilemasta. Ilme kertoo ihan selvästi, että: "Menetkös siitä häiritsemästä!" No, meninhän minä, hih!

Sitä kauneinta kesää sinullekin lukijani.

Luonnon helmassa

Eilinen lauantai tuli vietettyä mökkiolosuhteissa pienellä naisporukalla ystävä-kultaa juhliessa. Ensin hieman syötiin ja sitten hieman syötiin ja vielä lopuksi syötiin pikkuisen lisää. Huh ja puh, mutta hyvää oli ja niin hauskaa nauraessa. 

Syömisen lomassa kävelimme (eli leikimme vuorikauriita) paikalliselle Kokkokalliolle. Sieltä on huikea näkymä yli Hiidenveden

Tässä vain yhdestä kulmasta, mutta suosittelen todella tuolla vierailemaan mikäli Vihdissä satutte liikkumaan. Tämä on oikeastaan siellä Nummelan puolella, Vihti kun on todella iso ja laaja kunta.

Luonto on mitä ilmeisimmin vielä suhteellisen puhdasta sillä löysin puista vielä naavaakin

Hauskan näköinen, kuin pieni partasuu-ukko!

Olihan siellä vaikka mitä kuvattavaa, mutta ei nyt kyllästetä teitä ihan kaikilla sentään.

Tämä hellyttävä näky kyllä täytyy vilauttaa

Ken olikaan jälkeensä jättänyt. Tuolla kulkiessa sitä fysiikka joutuu koetukselle, mutta sielu lepää.

Nyt sitten huiskimaan hiukan lankavarastoja, taidan pukata Huutikseen kaiken tarpeettoman ja turhan.

Syystalven kauneutta

Kaiken tämän synkkyyden ja harmauden, sateen ja viiman keskellä on ihan pakko lähteä etsimällä etsimään niitä kauniita asioita. Ja - löytyyhän niitä. Pihan kasvitkin ovat omalla tavallaan kauniita, kaikessa talvisessa rujoudessaankin.

Kauneutta on minusta myös omistaa ihania ystäviä ja yhdeltä sellaiselta sain taannoisena messumatkapäivänä nämä suloisuudet. Kiitos Lila-kulta!

Aina kun laittaa nämä korviinsa, voikin muistaa lämmöllä ystävää.

Itse olen maailman huonoin yhteyden pitäjä ystäviini. Toivottavasti he suovat sen anteeksi ja tietävät kuinka paljon heitä arvostankaan. Halaukset teille L., S. ja M.

Tänään taas kävin fysioterapiassa ja auts vaan sanon, raaka täti tuo fyssarini. Mutta mukava kuitenkin.

Sen jälkeen oli tehtävä hidas, taaperrusta sisältävä kierros apteekkiin, kelaan viemään Esikon papereita ja ruokakauppaan. Onneksi Kuopus Kepponen oli kotona ja auttoi tavaroiden sisään viemisessä. Miehekkäälle ostin tällaiset pehmoiset alpakkavillasukat/2 paria unisukiksi. Tajusin siis realismin, etten taida keretä tässä välissä neuloa sellaisia itse enempää, hih!

Nyt kuumalle teelle ja keskipäivän kipucocktailille.

Ihania syystalven päiviä teille kaikille!

Mitä pienempi edellä sitä suurempi perässä

Himskatti, Pelle on opettanut Kustille pahoja tapoja. Katsokaas vaikka!

Siellähän se  keskeneräisten korisssani karvaturilas kerällä pötkötti kun töistä tulin. Kohtahan tässä voisi ryhtyä miettimään kissan keritsemistä ja sitä millaista lankaa siitä sitten tulisi, hihii!

Päivän teemana jälleen luonto ja siellä vietetyt tunnit. Kuvaa Penikkalammelta Vihtijärveltä. Niin hiljaista, että.

Nautinnollista keskiviikkoa!

Rokokalliolla

Palavereja voi järjestää eri tavoin. Samoin yhteishenkeä viritellä monenlaisissa paikoissa. Me vietimme tiimimme kanssa palaveri- ja linjojenvetopalaverin luonnon helmassa, Rokokalliolla.

Korkealta kallion laelta löytyy oikein komea leiripaikka ja kota

Jostain syystä tuolla ulkona maistuu ruokakin ihan älyttömän hyvältä samoin kaffet.

Pilviratsuja oli upea ihailla

Siellä sitä tuli istuttua ja tiirattua kaukaiseen horisonttiin puiden yli.

Kotiin päästyä sitten suihkuun ja teekupilliselle. Ah mikä päivä!

Jotakin pudottelin sinne laariinkin, käykääpäs katsastamassa.

Niin kaunista..

Tähän aikaan vuodesta tuolla pihalla on äärettömän upeaa vaeltaa. Kaikki on vielä aluillaan, nupullaan ja silmullaan.



Pelargonit verannan ikkunalla. En näistä uusista versioista tiedä edes varmuudella minkä värisiä sieltä tulla tupsahtaakaan, sain nämä nimittäin lahjaksi. Aivan ihana lahja, noita on neljä nyt kasvamassa.

Ovathan ne nämäkin kauniita vaikka voisivat kyllä jonnekin muualle mennä kukkimaan kuin marjapensaiden sekaan.

Jokavuotinen sotakin on taidettu taas julistaa, grr..

Verivaahtera on niin kaunis minusta kaikessa väriloistossaan.

Pihakeinukin on taas tuotu toisen vaahteran alle. Tästä se kesä ihan kohtapian jo koittaa, oih!

Neule-Kirppukin heitti 11 kysymyksen haasteella ja koskapa olen ihan toivoton näihin vastaamisessa päätin vastata hetimiten, jotten unohda koko asiaa. Minulla on rästissä erinäinen määrä vastaamattomia haasteita, häpeäkseni tunnustan.

1. Minkä ikäisenä aloitit neulomisen/käsitöiden tekemisen?

Minä olen tainnut ensimmäiset neulomukset omasta tahdostani tehdä tuossa hiukan alle kaksikymppisenä, mutta säännöllisemmin vasta tuossa puolivälissä neljääkymmentä.

2. Minkä uuden käsityötekniikan haluaisit oppia?

Haluaisin oppia virkkaamaan ja kehräämään.

3. Millaisia neuleita neulot eniten?

Ehdottomasti sukkia.

4. Unelmiesi lanka?

Villasilkki tai villakashmir

5. Suurin haaveesi?

Tulla joskus tiptop-siistiin kotiin.

6. Minne haluaisit matkustaa?

Suomessa jonnekin järven rannalle mökille muutamaksi viikoksi.

7. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla?

Tunnollinen, pikkutarkka, innostuva

8. Mikä ilahduttaa sinua tänään?

Rippikoululaiseni tutustumistilaisuus, luonnon herääminen, kesän ensimmäinen jäätelö

9. Hassuin paikka missä olet neulonut?

Autossa kuskin paikalla. Tosin auto pysähdyksissä ja odottelin muita saapuvaksi.

10. Onko sinulla muuta rakasta harrastusta käsitöiden lisäksi?

 

Ompelu

 

11. Lempi vuodenaikasi ja miksi?

Ehdottomasti kesä koska silloin on lämpöistä ja voin viettää aikaani enemmän ulkona.

 

Siinäpä näitä, vastauksia kysymyksiin. Nyt pitäisi kehitellä itse 11 uutta ja pukata ne 11 blogistille, mutta olen tosi tylsä enkä niin nyt tee. Sen sijaan menen jäähdyttelemään kesän ensimmäistä nokkosen polttamaa, kehveli sentään;)



Arjen kauneutta

Vaeltelin tuolla pihamaalla taasen arki-ihmeitä ihastelemassa

Heinää, viimevuotista



rujoa kauneutta tässä

Vaahteravauvat sieltä myös jo puskevat itseään esiin

Tämä tässä yrittää esittää viatonta vaan hetki sitten riepotteli tuolla pihalla roskasäkin ympäriinsä, grrr...uhkasin jo, että joutuu narun jatkoksi. Köh, siis sen koppiinsa johtavan narun, höhöö.

Ihanaista keskiviikkoa teille kaikille, nautitaan auringonpaisteesta.

Suloisuusvaroitus!

On ihan vain pakko esitellä teille jotakin oikein suloista.

Voin heti kärkeen helpotukseksenne kertoa, että meille ei toistaiseksi ole tulossa yhtään uutta kissaa. Sen sijaan pikkuveljeni aikoo kissallistua ja uusi perheenjäsen on tuo suuri punainen kollipoju tuossa etualalla. Selvästikin ajatuksenaan "Mä kyllä häivyn nyt". Ikää näillä neljällä pennulla ymmärtääkseni nyt sen noin kolme viikkoa. Ilmoitin velipojalle heti, että minusta tulee sitten poikasen kummitäti:) Nimenkin jo keksin: Pekka! Saa sitten nähdä minkä tuo velipoika pojalle keksii käyttöön ottaa, hihii!

Tänään on taas ollut niin ihanan aurinkoinen päivä, että piti käydä katsastamassa pihan viherrystilanne:

Angervorinne on jo herännyt eloon!

Tämä kirvoitti vilkkaan mielikuvitukseni kyllä sitten ihan lentoon: Kenenkäs aivot ne tähän on jääneet, höhöö! Ei sentään, mutta ihanaa, taas saadaan raparperipiirakkaa ja -kiisseliä.

Leppoisaa lauantai-illan jatkoa kaikille! Kiitokset kauniista kommenteistanne edelliseen postaukseen.

Punatukkani mun

Ihana, ihana kevätpäivä!

Minä ja punatukkani olemme etsineet elonmerkkejä pihan kasveista ja vähän muualtakin

Ihana punatukkani

Verannan ikkunan helmililjat

Marjapensaatkin alkavat pikkuhiljaa heräillä, pieniä silmuja jo voikin löytää

Kyllä se kevät sieltä alkaa ihan väkisinkin otettaan ottaa, aivan varmasti.

Väripataakin on taas hämmennetty, sinne menivät!

Leppoisaa lauantaita kaikille!

Kesän viimeinen heinä?

Suokaa anteeksi sähellys täällä blogissa. Yritän päästä eroon kuvien turhasta suuremmaksi klikkailusta. Ainakin minusta itsestäni on huomattavasti mukavampi katsella jo valmiiksi hiukan suurempia kuvia. Toki tämä myös sitten pitänee huomioida siinä, ettei laita liian montaa kuvaa per postaus, eikös vain?

Lienevätkö nämä sitten viimeisiä aurinkoisia heinäkuvia. Niin kovin sateista on taas tänään ollut.

Samalla kuitenkin sellainen päivä, että on voinut hyvällä omallatunnolla dippailla. Siellä ne nyt kuivuvat - karkit, hih!

Ihanaista alkanutta viikkoa!

Kesällä vielä kerran..

Vielä kerran vaeltelin kamera kädessä rannalla ja linssiin tarttui tällaisia

Tämä taisi olla ulpukkaa?

Hetken oli ihan tyyntäkin .. sateen ropinan keskellä ja aurinkokin näyttäytyi

Tätä en tunnistanut, mutta kaunis on.

Pidän kovasti näistä portaista.

Uskollisesti palvelleet Nike-kävelykenkäni 

Naapuritontin kaunis ja suloinen laituri

Sain siis tilaisuuden nauttia luonnon rauhasta tänään. Olin siis Moksijärvellä ja totesin, ettei tämän hiljaisuuden voittanutta taida olla. Käämin käristys oli monta kymmentä astetta alempi pois suunnatessani. Mieli lepäsi.

Kyjynkin raportoinnin hoidin aiemmin viikolla reippaana tyttönä.

Tässä vielä kollaasina kaikki 24 aloitustani. Nyt sitten vain nitkutellaan valmiiksi.

Se on kuulkaas viikonloppu nyt, lepoa ja mukavia asioita toivottelen.



Mini se on mukava auto

Lueskelin tuolla iltayöstä vielä blogeja ja osuin hienoon Mini-projektiin. Siinä laitetaan Miniä arvoiseensa kuntoon ja hyvä niin sillä ne ovat tosiaankin hauskoja ja hienoja autoja.

Miksikö minä sitten tässä suuna päänä kehuskelen Minejä? No, minulla on ihan erityinen suhde Miniin sillä minun leikkimökkini pikku tyllerönä sattui olemaan punainen Mini. Suurin osa penkeistä oli otettu pois ja ikkunoissa oli hienot verhot, oli minulla jopa pelargonia siellä kojelautaikkunalla. Isäni sen minulle mökiksi tuunasi. Tosin ei silloin tiedetty moisista tuunaamisista yhtään mitään. Sääli, ettei siitä ole yhtään ainoaa valokuvaa, en ainakaan tiedä, että olisi.

 Hauska muisto myös lapsuudesta on se, että isäni tekemä neulatyyny on yhä käytössäni, tosin juuri nyt harmikseni hukan teillä kuten muutkin neulatyynyni. Se on pyöreä, taustanaan nahkapala ja välissä vanua. Etuosa on oranssi froteinen päivänkakkara. Tuo on käsin ompelemalla tehty ja pistot ovat todella pienet ja siistit. Isäni siis on ammatiltaan konepuuseppä, mutta aina ollut minusta enemmänkin perinteinen kädentaitaja kuin linjastomies. Nyttemmin kyllä jo eläkkeellä.

Itse pidän käsillä tekemistä äärimmäisen tärkeänä ja suorastaan terapeuttisena. Itse ainakin huomaan usein stressitilanteissa etsiytyväni puikkojen äärelle tai jonkin näpertämisen pariin. Siinä tehdessä sitä toki niitä asioitaan työstää kyllä, mutta rennommin ja ehkä myös rauhallisemmin.

Pelottava asia eiliseltä on tieto, että tuossa ihan lähellä, puimaladon takana käy ilmeisesti karhu viljaa syömässä. Tuolla on jatkuvasti tuoreita karhun ulosteita. Selvisi syy sillekin, ettei Anni sinne kovin mielellään tahdo lenkille. Vainuaa ilmeisesti karhun.

Mutta oli karhu tai ei, minä jatkan dippaamista. Eilen jo muutaman vyyhdin dippailin - hentoista ja utuista, tummaa ja temperamenttista. Odotellaan siis kuivumista. Pari uutta Kyjy-aloitustakin sain aikaiseksi, mutta eipä niitä nyt ainakaan vielä kannata esitellä. Ehkä sitten kun on päästy hiukan aloitusta edemmäksi. Otin nyt vain tavoitteekseni saada kaikki aloitukset mahdollisimman nopeasti tehdyksi ja sitten voi keskittyä tikutteluun rauhassa.

Hiki pinnassa jatketaan tänäänkin. Yöt on nukuttu ihan au naturellina, vielä karhuparka säikähtyy jos ikkunasta sisään vilkaisee, hih!

Huivituttaa

Marie my sweet

Pohjalanka White Blue Faced Leicester 2 ply 70% wool/30% nylon 100g/345m

Mieleni tekee ensi talveksi tummanpunaista semisolidia pehmoista huivia ja tästä se tulee. Malli vielä hiukan pohdinnassa, mitään kovin suurta huivia ei tästä määrästä tule, joten malliehdotuksia otetaan ilolla vastaan:)

Tässä samalla voinen tehdä tunnustuksen lankahamsteroinnistakin: Novitan syysvärit sytyttivät sen verran, että tuli hankittua Rose Mohairia leijonankeltaisena, Luxus Cottonia beigenä tiskirätteihin, Polkua kokeeksi värissä Mustajuuri ja 7veikkaa värissä Fasaani.

Annia eivät tekemiseni tänään ole tämän enempää kiinnostaneet

paitsi imurointi, jolloin pakeni keittiön pöydän alle ja katseli epäluuloisesti vuorotellen minua ja imuria.

Tämä alkaa olla se aika kesästä, jolloin jo pikkuisen alkaa huomata kesän kääntyvän loppupuolelleen. Ohra kuitenkin on onneksi vielä näinkin vihreää eli ihan syksyn tuoksuista ei vielä voi puhua.

Tänään tosiaan herkuttelimme kanttarellikastikkeella ja uusilla perunoilla. Nami nami! Ilmeisen hyvää se tosiaan oli koska tuossa iltasella yhytin esikon kastikepannulta ruokalusikan kanssa. Yhtään ei jäänyt jäljelle, siitä sankari piti huolen.

Nyt taitaa olla aika mennä laittamaan pannu kuumaksi heinän tekijöille, josko jo malttaisivat tältä päivältä lopettaa.

Suu mustikassa

Jepulis, näin on. Kävin Esikkoa heppaterapiassa käyttämässä ja ajoin tuolta suuren kylän kautta. Nappasin kauppiaalta mukaani pensasmustikkaa ja kanttarelleja. Mustikoista ei ole kuvaa näyttää sillä popsin sen litran jo huiviini. Mutta lohdutukseksi sentään kanttarelleista

Huomenna teen oikein kermaisen ja sipulisen kanttarellikastikkeen kera uusien perunoiden, nams!

Kesä on siitä niin mukavaa aikaa, että marjoja kypsyy litroittain ja tuoreita sieniäkin on saatavilla, ainakin torikauppiailta mikäli on yhtä saamaton kuin minä niitä itse poimimaan

Onneksi sentään pensaissa näyttäisi olevan tulossa niin punaista kuin mustaakin

Muutaman harmaavarpusenkin pukkaan tuonne myyntisivulle. Ken vielä niitä tahtoi, niin ainakin muutama tarjolla nyt.

Kyjy:jä olen taas muutaman aloituksen saanut aikaiseksi, mutta en niistä viitsi alkutekijöissään kuvia laittaa. Räveltämössä kuitenkin projektisivulla.

Sunnuntaini kulunee dippailujen ja hyvän ruoan parissa. Oikein leppoisaa sunnuntaita teillekin!