Luonto näyttää kauneintaan

Todellakin, mennyt viikko on ollut mitä kaunein ja sen kruunasi upea päivä tuolla Etelänaapurissamme, Tallinnassa. Eilinen siis sujui hyvän ruoan äärellä, kuplivaa nauttien ja leppeää ilmaa nuuhkien. Tallinnan puolella luonto on jo täydessä kesäterässä. Meillä vielä pikkuisen jäljessä, tosin pihapensaskin on puhjennut jo kukkaan. Tämän nimeä en kyllä tiedä, mutta sievä kuitenkin.

Tämän sankarin yhytin sivukuistilta täydestä unesta.

Minun räpsyilyni kuultuaan sitten kyllä heräsi ja kävi vastahakoisesti zoomailemaan ympäristöään

Nämä kaunokaiset ovatkin sitten tuomisia tuolta Tallinnasta. Sujahdin siis pikaisesti Virukadulta kellarikerrokseen ja hyvin määrätietoisesti nenä tanassa ihan sinne perälle Pronksin lankakauppaan. Uudet? ANY:n Print - sukkalangat tarttuivat hyppysiini, myös yksi solidivärinen oli vielä napattava. Sen verran herkullinen oli sävy.

Olisin kyllä voinut kantaa koko sen ANY:n sukkalankahyllyn kotiin, mutta oli otettava järki käteen

Kotona nimittäin kuivuivat vielä omatkin värjäykset. Nyt on kaikki Nallet ja Seiskaveikat käytetty loppuun ja odoteltava Tinttamarellista merinotäydennystä. Voi minua poloista, mitäs nyt teen kunnes saapuvat? Liekö on pakko tikutella välillä jotakin noista langoistakin, näin varmaankin on tehtävä.

Kulmillamme on maisemaa ravistanut tänään kunnon ukonilma tai oikeammin kai akkanen, kuten Ruotsin maalla syntynyt ja kasvanut serkkuni tapasi aina sanoa, tiedä sitten miksi..

Ja nyt suunta saunan lämmitykseen, nauttikaahan viikonlopusta.

Sinnillä sanoi sittiäinenkin..

Muistatte varmastikin tuon tuskaisen sukkaepisodin hetkisen takaa? Ja oletitte varmaan, että kyllä se nyt opikseen ottaa ja takoo välillä jotakin muutakin seinään kuin päätään? No, oletitte turhaan. Palasin sille Wollmeise-laatikolle ja sain ahaa-elämyksen: hellyttävä pikkuinen Nalle ja Zenzi ne yhteen sopii! Suorastaan tykästyivät toisiinsa ja sukaksi asti ystävystyivät. Jotenkin Nalle oli suorastaan rouhean tuntuista neuloa aina nuo välikerrokset ja sitä aina oikein odotti Zenzin suloista tuntua seuraavien kolmen kerroksen ajan. Oi ja voi – tätä neulojan onnea, neuloa oikeita lankoja, lankoja kaiken tuntuisia. Niin se on tässäkin asiassa, jokaisella langalla on oma hetkensä ja paikkansa. Ja mikä hassuinta – tällä kertaa tuon oikean värisen täydennysNallen löytäminen oli suorastaan vaikeampaa kuin Wollmeisen, kaikki hyllyt joka marketissa tyhjänä! Mitä on tapahtunut? Neulovatko nykyään jo IHAN KAIKKI? Nämä päätyvät ystäväkullan jalkaan piakkoin.

Sitten täytynee esitellä tämä hauskuus: meillä bloggaavat näköjään sitten jo ihan kaikki. Tässä kun kirjoittelin tyytyväisenä ryntäsi Kosti-herra suoraan ulko-ovelta tulleen miehekkään mukana sisään ja suorinta tietä näppäimistölle ja mitä ilmeisimmin – bloggaamaan!

Sitten sitä luulisi, ettei naisihminen enää tällä iällä rakastuisi taikka muotihullutuksiin hörähtäisi, mutta kuinkas kävikään. Reino tuli - ja vei sydämeni, väri puolestaan herätti heti sisäisen prinsessani ja täytyyhän tuota pikkuista hienohelmaa miellyttää, varsinkin kun on nukkunut hernefarmin päällä koko yön. Vatsaparkani ei nyt suostu yhteistyöhön ja parempi suunnata lääkäriin huomenna, semminkin kun umpisuoltani ei ole koskaan leikattu. Mutta meet my loving Reino's.

Terveisiä Tallinnasta!

Takana vapaapäivä Tallinnassa. Heti perjantaiaamuna aikaisin starttasimme ystävän kanssa matkaan. Onneksi olimme viisaita ja otimme risteilyn kaikilla herkuilla. Oli ihan parasta kömpiä hyttiin väsyneiden jalkojen kera ja välttyä kaikelta siltä ruuhkalta muualla laivassa. Eikä ollenkaan pahasta ollut kunnon brunssiaamiainen mennessä ja päivällisbuffet tullessa. Jopa niin tuli syötyä, että ilmapalloa muistutti olo lopulta Suomen päähän palatessa.

Ilma oli lähes koko päivän aurinkoinen ja lämmin, vain pieni kuuro tupsahti niskaan iltapäivällä. Vain pieni spurtti tuli tehtyä Liann Lõngadiin ja sieltä nuo kuvan ostokseni ovat. Kuten voi huomata, olin hyvin maltillinen lankojen suhteen, mutta puikkoja sitten tulikin hamstrattua hiukan useammat, näitä on ollut hankala löytää Suomesta, Mariannelta Saksasta olen aiemmat vastaavat puikkoni tilannut. Tosin kahdet oikeanpuoleiset menevät ystävälle, jos vain kelpaavat. Lanka oli pehmeistäkin pehmeintä 30% angoraa ja 70% merinovillaa. Huivi syksyksi tai talveksi, pehmoista tuntua kaulan ympärille. Muutama muukin juttu kyllä mukaan tarttui, mutta niitä olen ajatellut merkkipäivän lahjomisiin, joten pysykööt vielä esittelemättä.

Tuli kyllä todella irrottauduttua arjesta, on naurettu ja höpötetty riittämiin ja muutamat helpottavat itkutkin päästetty ilmoille. Näitä tarvitaan aina arjen puhinoitten lomaan, taas jaksaa mennä tohistaa vähän aikaa.

Tikuttamaan taas, kun pystyy.

Rähmäkäpälä, kirjaimellisesti!

Totisesti - tänään on hiukan seisottu ja kävelty. Kokonaisen työpäivän verran ja sen kyllä tuntee tassuissa. Kävelen kuin ankka pitkin taloa ja perheellä on hauskaa kustannuksellani. Miksikö näin? No, suuntasin tänään maalta kaupunkiin tapaamaan ystäväkultaa ja voi mitä sainkaan! Ihanan, ihanan Revontulen, juuri minun värini vielä eikä siinä kaikki sillä mukaan oli pujahtanut myös ensimmäinen neulottu tiskirättini. Ystävä taisi ajatella, etten noihin hurahda ollenkaan ellei minua hiukan tuupata. Kiitos kaunein, ihan tippa silmässä tuota huivia kuvasin pihalla, apilat mokomat yrittivät tuolta väleistä tunkea esille, mutta varmasti näette miten upea se on.




Tänään on tosiaan seikkailtu kuin maalaishiiret kaupungissa. Junalla Oulunkylään ja Ogeliin. Sieltä mukaan tarttuivat nämä, suunnitellusti. Eli siis Marks & Kattensin uutta Fame Trend sukkalankaa sekä Zauberballin hekumallinen Crazy-väri. Hankituksi tuli myös kahdet bambuiset Gjestalin sukkapuikot, niitähän ei sukkafriikillä koskaan ole liikaa. Voi taas aloittaa muutamat uudet tuonne koriin, hih! Oulunkylästä suorinta tietä Hakaniemen halliin ja Vihreään vyyhtiin. Siellä osoitin todellista luonteenlujuutta, ei yhtään lankaa. Sen sijaan poistuin Suzannen ruusupuiset ja eebenpuiset sukkikset muassani. Taas saa aloittaa muutamat uudet? Mitä - eikö?



On myös syöty, syöty ja syöty. Tämän lisäksi höpötetty, löpisty, jupistu ja pulputettu mielin määrin. Päivä oli mitä rattoisin, kiitos sinulle vielä L. Vain nämä jalkapohjat mokomat ovat nyt tuplapaksut, mutta viis siitä - oli sen arvoista. Ensi kertaan taas.

Huomenissa suunnataan miehekkään kanssa kuhertelemaan kahdestaan, vuorokausi lomaa katraasta, niin ihania kuin ovatkin, välillä tarvitaan pieni henkäisyhetki ja aikaa kahdestaan.

Oikein leppoisaa ja kaunista viikonloppua kaikille.

Länskäri-neulojat

Niin kuin otsikkokin kertoo, tänään oli ensimmäinen Länskäri-neulojien tapaaminen ja kylläpäs aika kuluikin nopeasti hyvässä seurassa. Kiitos vielä kaikille paikalla olleille, oli todella ilo tutustua ja keskiäkäiselle ystävällisestä kyydistä. Aloitimme lankakaupassa käymisellä, mutten muista kuollaksenikaan kaupan nimeä, Kauppakadulla Kahvila Annan naapurissa. Ostokseni näkyvät kuvassa. Maltoin siis mieleni melkoisen hyvin, pitkään etsimääni keltaisen sävyä palmikkosukkiin ja herkullinen Stepin sävy, jota en voinut vastustaa sekä muutamia juuri nyt tarpeeseen tulevia tarvikkeita. Loppuaika kuluikin sitten iloisen rupattelun merkeissä Presson kahvilassa. Muutamia katseita saimme osaksemme eli ehkei tuolla ole ennen samanlaista määrää tikuttavia naisihmisiä istunut. Seuraavan kerran sitten Vihdin alueella Myllylammen kahvila-ravintolassa 18. joulukuuta. Tarkoitus onkin vuorotellen kokoontua kummallakin paikkakunnalla, ehkäpä tuo tahti tulee olemaan jotakuinkin kerta/kk, ei olla turhantarkkoja, tehdään niinkuin hyvältä tuntuu.

Joululahjavalmistelut ovat hyvällä mallilla, lähes kaikki ne lahjat, jotka itse aion tehdä ovat valmiita. Ikinä ennen en ole näin hyvin ollut asemissa, hyvä minä. Mutta sen tuo tekee, että kuvien määrä kyllä blogissa vähenee sillä lahjan saajat saattavat täällä vierailla enkä tahdo yllätyksiä pilata.

Nyt pitäisi hilata laiska takamuksensa pesukoneelle ja ryhtyä tyhjentämään ja täyttämään sitä, jälleen kerran. Halauksia kaikille, nautitaan talvesta, joka on juuri nyt harvinaisen kaunis.