Iso tyttö ja toipilas

Täällä hoivaillaan miehuudestaan päässyttä Pelleä ja taisikin tulla kreivin aikaan sillä myös pikkuneiti Pissis taitaa olla ensimmäisessä kaipuussaan. Pelle on operaatiostaan huolimatta varmuudeksi evakossa yläkerrassa. Tietääkö kukaan onko vaara pennuista olemassa jos onnistuvat tässä vaiheessa yksiin pääsemään? Tarkoitus ei tietenkään ole näin tehdä, mutta jos pääsee huomaamatta livahtamaan?

Myös äitienpäiväkukat ovat levittäytyneet komeiksi niityiksi pihamaallemme. Noita on tuosta kuvauskohdastani katsoen silmänkantamattomiin joka suuntaan.

Minusta nämä ovat niitä kauneimpia äitienpäivän kukkasia.

Myöskin kevät  vai olisiko jo melkein kesä näyttää tulevan kuitenkin. Pensaatkin alkavat viimein herätä eloon.

Ai niin, dippilaarillakin on nyt sitten äitienpäiväviikonlopun kunniaksi -10% kaikista langoista.

Loman kunniaksi uusi tukka

Olen pienen ikäni taistellut hiuksistani puskevaa punapigmenttiä vastaan ja tuossa pari kuukautta sitten annoin periksi ja pyysin kampaajaa laittamaan kirkkaat tumman kuparinpunaiset raidat hiuksiini. Ajattelin, että kaiken valjuuden ja harmauden keskellä piristävät edes hiukan arkista pärstäkerrointa. Nappiin meni ainakin siinä mielessä, että oli paljon mukavampaa katsella peiliin.  Hiukset ovat aina olleet taipuisat ja helposti kihartuvat, vaikka sitkeästi niitä aina suoristankin. Ryökäleet vielä kasvaa hujahtivat melkoista vauhtia tuossa talven aikana ja niinpä olin yllättäen tilanteessa, jossa minulla oli melkoisen kihara punaiseen viittaava pehko. Sen kanssa kyllä alkoi mennä hermo, on meinaan laittaminen jos aikoo suoristella. Niinpä luovutin ja painelin eilen luottotuoliin ja pyysin nykäisemään pitkän letin poikki. Kampaajani teki työtä käskettyä ja tässäpä tulos, edes punaista väriä ei tarvinnut lisätä, peitettiin vain esiin puskevat harmaat suklaanruskealla.

Onpas muuten kevyt olo ja niin paljon helpompi taas aamuisin lähteä.

Älkää antako takatakun häiritä, tällä on jo nukuttu yö ja kiharaa sieltä taas meinaa puskea. 

Muita taipuisuuden kanssa taistelevia siellä ruudun toisella puolella? 

Dippilaarikin muuten päivittyi taas:)

Ihan kohta uusi vuosi

Minä en ajatellut kiusata teitä tilastoilla valmistuneista tai muuta vastaavaa. Totesin tuossa, että vuoden viimeiset sukat ovat puolta sukkaa vaille valmiina.

Jos oikein innostun ja pillastun, saatan ne ehtiä ennen puolta yötä tikuttaa valmiiksi, mutta no stressiä siitä. En siis saanut tempauksen 12 sukat vuonna 2012 vaadittua määrää täyteen. Elämässä on ollut aika paljon muutakin touhua tänä vuonna, joten mennään näillä.

Mutta puolivalmiiden tai valmiiden sukkien sijaan voisin pitkästä aikaa näyttää ottamiani kuvia kummipojastani Pekasta. Nuoresta kissaherrasta on kasvanut oikea komistus.

Pekkahan siis on veljeni kissa, noin kuukauden vanhempi kuin meidän Pellemme. Aikalailla muhkeampi tapaus myös - ruoka siis maistuu ja niin suloinen, että vie kummitätinsä sydämen kyllä ihan täysillä. Lähes kokonaan punainen, lukuunottamatta tuota kauluria ja pikkuisia "sukkia". 

Pekan kanssa siis toivottelemme teille kaikille oikein mahdottoman hyvää uutta vuotta ja kiitämme kuluneesta vuodesta 2012. Niin ja kerromme, että dippilaarikin päivittyi vielä vuoden viimeisen kerran, hih!

Kasvun aikaa

Meillä on meneillään kasvua vähän siellä sun täällä.

Dippausvyyhdit ovat kasvattaneet pituuttaan värjäysvaiheessa ja tätä myötä myös jälki neulottaessa todennäköisesti eroaa entisestä.  Onneksi innokas testineuloja suostui kaksi vyyhtiä ottaa neulottavakseen. Sieltä siis kuvia sitten kun ehtii valmiiksi tai edes jonkin matkaa eteenpäin neuloa, ainakin näin toivon, että saan täällä noita julkaista aikanaan.

Itsekin tuollaisen kaksivärisen Megabeiben tuosta otin testiin ja tämän näköistä vartta lähti syntymään sukkaan 2,5mm bambupuikoilla ja 64 silmukalla.

Kokeilen seuraavaa vielä pienemmillä puikoilla eri langasta kunhan ehdin, mutta selväähän on, että jälki on kovin riippuvaista kustakin neulojasta. Suurin haaveeni olisi keksiä helppo konsti kunnollisiin pitkiin väriliukuihin. Huokaus -sitä odotellessa, edelleenkään kun tuo puiden ja luontikehikkojen kanssa touhuaminen ei oikein houkuta, hih! Jokatapauksessa myyntisivulle pukattu 7 ensimmäistä testivyyhtiä.

Kasvua on ollut havaittavissa myös näissä pikku vintiöissä. Kolme ja viisi kuukautta täynnä ihan näinä hetkinä.

Varoitus varsinaisesta kuvaryöpystä, ken ei kisuja kestä - äkkiä sivun vaihtoon, hep!

Kun on oikein pieni

Kun on oikein - runo tuli minulle ihan väistämättä näistä Helmistä otetuista kuvista mieleen. 

Iskän käsivarrella on sitten mukava kölliä

Toinen on oikein suuri ja toinen sitten oikein pieni - ja uninen:)

Ja kun uni alkaa painaa silmää ja hiukan viluttaakin, silloin voikin sitten siirtyä iskän paidan sisään kenguruhoitoon. Hassu Helmi:)

 Ihanaista torstaita teille kaikille!

Pikku pilkahdus aurinkoa

Tosiaan pienen pienen hetken pilkotteli tuolta ilta-aurinko ja Kusti sopivasti haaveili lempipaikallaan.  Voi tätä murua, niin kiltti kollipoika.

ja Helmi sen kuin jatkaa neulomuksiaan. Viime yön juoksenteli Neiti Nökön sukka hampaissaan pitkin poikin eikä malttanut nukkua, hirmuinen meno koko ajan päällä. Pelle on paljon rauhallisempi tapaus. Katselee rauhassa touhoserkkuaan ja taitaa pohtia, että voihan nenä tuon kanssa. Hetki sitten oli huitomassa Pellen pyllyä toisen ollessa siellä missä kuninkaatkin ovat yleensä yksin:)

Tämmöisiäkin tipautin laariin taas pienen erän.

Ihanaista viikon jatkoa teille ja tervetuloa lukijaksi Weba!

Dippilaarin porinaa

Juu, täydensin laarin:)

1 ja 11

Jep jep, lomakammassani enää yksi piikki ja blogikauppasessa vyyhtejä lisää 11!

Anteeksi, olen ollut huono bloggaaja. Selityksiä kyllä löytyy - niinhän niitä aina, heh!

Ensin prakasi selkäni juhannuksena - aih sentään, mokoma iskias. Juuri olin leukaillut töissä, etten koskaan kärsi selkäongelmista. Jokin korkeammalta taholta iski lekalla siitä hyvästä. Nyt jo pääsen paremmin liikkeelle, mutta on kyllä ruvettava selkää jumppaamaan, ettei toiste tulisi enää. Sitten iski tajuntaan, että loma on ihan pian ja töitä vaikka muille jakaa. Nyt ollaan jo paremmalla puolella niiden suhteen.

Repsukkakin, ronttipoika oli taas yli viikon reissussa. Saisi kyllä lopettaa, mutta ymmärrän, että kesä kiehtoo eikä taida tästä mailta kuitenkaan pidemmälle lähteä. Nytkin tuoksui ihan heinälle eli oli varmaan tuolla heinäladossa aikaansa viettänyt.

Mutta , nyt tutkimaan mitä blogistaniassa on taas tapahtunut. Ihanan aurinkoista ja kesäistä viikkoa toivotellen poistun takavasemmalle taas.

Mitä löytyykään sateenkaaren päästä?



Ainakin nämä ja huomenissa selvinnee mitä muuta, hih! Tänään en jaksa taistella bloggerin kanssa enempää!

Sateen ropistessa

Sateen ropistessa tuolla ulkona voi hyvällä omallatunnolla ryhtyä dippailemaan

Yhtä hyvällä omallatunnolla voi suukotella, halia ja ihastella

karvaista nenua

silkkisiä tassuja

pehmoista ja kiharaista masua

jotta antaa ropista vaan!

Ihanaista viikonloppua itse kullekin!

Luminen keskiviikko

Tänään kaiken lumen keskellä sompaillessa on taas tullut huokailtua enemmän ja vähemmän. Kaipaisin kanssa-autoilijoilta hiukan tilannetajua tuonne liikenteeseen. En voi mitenkään ymmärtää, että ajetaan sankassa lumisateessa takapuskurissa kiinni vaikka näkyvyys on minimaalinen ja liukkauskin melkoista. Tähän voin vielä todeta, etten aja alinopeutta kuin äärimmäisessä tilanteessa ja nytkään en niin tehnyt. Minulla ei ole niin kiire päästä hengestäni kuin muutamalla tänään näkemälläni autoilijalla. Grrh - sainpas puhistua!

Mutta se niistä nelipyöräisistä. Mieltä piristävät ehdottomasti pehmoiset lankapallerot ja vielä pehmoisemmat karvakorvat

sinne hän katsoo, pihalle lumisateen keskelle

Leppoisaa iltaa teille kaikille ja ajelkaahan turvallisesti.

Hölläillään..

Kiire kiire ja tohina vaikka millä mitalla! Milläs sitä sitten katkaistaan ja helpotetaan parhaiten? Siis mainoksen ja kuopuksen sanoin - hölläillään.

Kukin omilla tavoillaan toki, mutta minä usein nappaan pahimmankin kiireen keskellä sen kutimen hetkeksi käpälään, edes kerros tai kaksi sukkaa. Eilen illalla otin väripatani ja dippasin siellä kolme merinosukkisvyyhtiä. Heti helpotti pahin stressi. Kyllä väreillä sitten onkin laukaiseva ja rentouttava vaikutus!

Saanko esitellä Serenadi rakkaalleni, Kimalaisen lento ja Lumikki

Nyt sitten sen kutimen vuoro loppuillaksi ja työt syrjään lopuksi päivää. Ehtiihän niitä sitten huomennakin.

Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!

Talvinen sunnuntai

Ulkona on aika tavalla pakkasta, 15 astetta ainakin tässä meillä. Ihan en ulos uskaltaudu, mutta täällä tuvassa uunin lämmössä on mukava touhuta. Näen tästä ikkunan äärestä lintujen ruokintapaikalle oikein hyvin. Käpytikka on joukon kingi, rohmuaa noita talipalloja muiden nokan edestä. Komea mustarastasherra on myös vakionäky, talitinttejä kovasti ja ehkä kerran olen tänä talvena punatulkun nähnyt. Tarkka etiketti vaikuttaa linnuilla olevan ruokailun järjestyksestä ja siitä kuka ensin ja mitä.

Otin tuossa pari päivää sitten KyJy-työnä olleen pipon tekeleen käsiini ja purin sen pois. Aloitin siitä yllättäen sukat, pidän väreistä kovasti. Tämä on itse värjättyä uudempaa Nallea, hurja väri-iloittelu. Näissä otin myös käyttöön nuo puiset Knitpron Cubicsitkin. Pidän kovasti näillä neulomisesta. Olen Kollagen kanttipuikkoja (metallisia) aiemmin koettanut, mutta ne eivät olleet minun juttuni. Puiset sen sijaan kyllä, ihanat!

Pukkasin nämä nyt sitten vuorostaan tuonne Neulomon 12 sukat vuodessa tempaukseen. Eiköhän nämä tämän vuoden aikana valmistu, heh!

Dippauksiakin taas on muutama näytettäväksi asti:

Viimeiset villasilkkibambut tällä erää taas:)

Iloa teidänkin sunnuntaihinne, nautitaan joko pakkassäästä tai sitten siitä takkatulesta.

Tautitupa

Minun tammikuuni voisi kyllä nimetä tautikuuksi. Eilen oli annettava periksi ja mentävä jälleen lääkäritätiä tapaamaan. Keuhkoputken- ja poskionteloiden tulehdus ja jälleen kuuri. Tarpeellinen varmasti, en sitä kritisoi, mutta minua hirvittää syödä näin monia kuureja muutaman kuukauden sisään. No, ei mahda minkään. Jospa se tästä jatkuisi parempana, viimeistään tautikuun vaihtuessa helmikuuksi?

Olen lohdukkeeksi katsellut (en silitellyt, ei hätää, pöppiäiset eivät saavu vastaanottajalle) tätä viime viikolla  KyJyy:n arvontapalkinnoksi dippaamaani lankaa, häntä kutsutaan nimellä

 Takatukka tanassa

Lämpöistä kirkasta keltaista, oliivinvihreää, hentoa vaaleanpunaista ja harmaata.

Jännittävää nähdä kenelle tämän saan lähettää.

Meillä sataa täällä lunta ja maisema alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, miltä kuuluukin.

Nyt taidan hiipiä takaisin sinne huovan sisään teemuki muassani. Välttäkää te muut nuo riivatun pöpöt.

Edit. Huomasin mielenkiitoisen jutun bloggerissa, Chromella tämän tein ja täällä pystyy vastaamaan suoraan yksittäisiin kommentteihin. IE:n puolella menee sivu kokonaan jumiin kun avaa kommentit. Mistähän tässä nyt on kysymys?

Kaikki maailman herkkulangat

Joudun tunnustamaan olevani aikamoinen snobi lankojen suhteen. Oikea kermapeppu, joka on koko neulomisuransa haalinut toinen toistaan herkumpia ja värisiä lankoja laariinsa. Mutta sitten tapahtui jotakin yllättävää: haksahdin värjäykseen, ihan aluksi koolaukseen Kool-Aideilla, mutta eiväthän ne minua mihinkään tyydyttäneet. Olen aina ollut kaikessa ryhtymisessäni sellainen: Pohjamutia myöden, kaikki mahdollinen tieto mulle-tyyppi. Niin se meni tässäkin ja varmaan vasta alkutaipaleella ollaan, mutta niin vain lensi ne koolaukset takaosaan kaappia ja klikkailin ostoskoriini Ashfordin värejä. Siitä se sitten lähti, paluuta ei ole. Nyt en edes muista milloin viimeksi olen ostanut jostakin kaupasta lankaa. Varmaan olen, mutten muista. Tänäänkin yritin surffailla lukuisissa nettilankakaupoissa ja jokaisen vyyhdin kohdalla aivoni raksuttivat: ” Pystyt itsekin värjäämään lähes samankaltaisen”. Voi apua, minuun on rakennettu langanoston estokoneisto! Vannon ja vakuutan kuitenkin, että aivan varmasti aion ostaa vielä muidenkin värjäämiä lankoja, viimeistään helmikuun alussa Tallinnassa jos en aiemmin, höhöö!

Teille tänne eksyville, koettakaa kestää höyrähdystäni. En voi taata sen taittumista ihan lähiaikoina, mutta yritän vältellä järjetöntä kuvasaastetta sentään niiden osalta. Tätähän ei lasketa järjettömäksi, eihän

Tulivat ja valtasivat työtason keittiöstä, perhe hiukkasen kohotteli kulmiaan jo.

Ja olihan minulla loistava laaduntarkkailijakin

tarkasti rontti vielä linssinkin kunnon

Näin se vaan pitkä viikonloppukin on jo lähes lopussa ja huomenna töihin ja kouluun taas.

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille ystäväiset!

 

Litsis lätsis

Ihan karmeaksi heittäytyi keli eilen. Kuuttakymppiä pöröttelin kohti työmaata aamulla. Siltikin joku katsoi asiakseen siinä täydellisessä näkemättömyydessä lähteä ylämäessä ohitse, vanhalla Hiacella! Jotta ei niin väliä meistä muista liikenteessä menijöistä, höh!

Iltapäivään mennessä sitten kaipailinkin jo saappaita jalkaani, rämpiessäni nilkkoja myöden loskassa. Kysyn vaan, että mikä tämä tämmöinen talvikin taas on.

Edelleen kärsimme myös ajoittaisista sähkökatkoista, harmillista. Mutta eiköhän se tästä.

Emppu-poikaa yritin tallentaa filmille, hän heittäytyi hieman äkäisen näköiseksi

Emppu laittaa hauskasti korvat pohtiessaan taakse ja näyttää ihan Batmaniltä aina silloin, hihii!Huomaatteko myös, että pojalla on eriväriset silmät tuo meistä katsoen oikea on selkeästi päivänvalossa vihreä ja oikea sitten kullanruskea, David Bowien perillinenkö?

Poika myös istuu aina Miehekkään koulussa tekemällä turkoosilla pallilla katselemassa kun dippaan värjäyksiä, ihan selvä laaduntarkkailija minulla.

Tällaisia sieltä sitten tuli

Hajukumit ja muut tilpehöörit

No, ei sentään hajukumeja, mutta sen sijaan uudet kalenterin kannet ja karkkivärisiä kyniä tuli hankittua uuden kalenterivuoden kunniaksi.

Hih, tunnustaako teistä kukaan muu potevansa samaa tautia? Eli siis, että aina kalenterivuoden alkaessa ja syksyllä on pakko söpöstellä ja hifistellä uusilla juttusilla. Piti oikein hankkia virkanaisen perusvarustekin, muumipenaali. Nyt kun vielä löytäisin sellaisen söpön ja juuri sopivan suuren ja pienen käsiväskyn, jonne kaikki maailman tärkeimmät tavarat saisin säilöttyä. Oikeastaan olen sellaisen jo löytänytkin, mutta se rökäle maksaa liian monta satalappusta, hui! Ei anna luonto eikä lompakko periksi sellaista hankkia.

Joulunkin saa kohta kerätä pois, ainakin jos on luottaminen kukkasten kuntoon

Minusta kaunis kyllä tällä tavalla rujonakin, enkä siis hennonut tulppaaneja vielä pois heittää vaan jään seuraamaan niiden rapistumista loppuun saakka.

Duhakin alkaa muuttua enää lieväksi röhäksi, elämä siis voittaa. Oikein nuhaisena helpottaa myös dipping-festivaalitkin. Kokeilkaapas vaikka. Ne minut taisivatkin näin nopsasti parantaa.

Hei hei vanha vuosi ja tervetuloa uusi

Tämä vuosi on taas mennä hujahtanut huikean nopeasti.

Piti oikein ryhtyä miettimään mitä sitä tänä vuonna onkaan tapahtunut.

Viime vuoden viimeisenä päivänä toivoin hartaasti, että saisin olla tulevan vuoden terveempänä kuin edellisen. Koska tuo ei toteutunut niin uudistan toiveeni uudelle vuodelle, ähäs kutti!

Vuoden teema on olleet kyllä ehdottomasti värjäykset, olen täysin addiktoitunut. Parannusta ei ole näköpiirissä :) Sukkia täällä on valmistunut tasaisen hitaaseen tyyliini, muutama myssykkäkin, ihme kyllä. Hämärästi muistelen jopa huivin tai kaksikin tehneeni, lahjaksi ovat kyllä menneet, joten en pääse varmistamaan.

Vuoden harmeja ovat olleet veden kanssa taistelu, Esikon kouluongelmat ja Valtteri-kullan menehtyminen.

Vuoden iloja taas Emppu-murun tulo katraan jäseneksi, ystävät ja monet ihanat asiat ja tapahtumat, joita blogimaailman kautta olen saanut kokea. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet minua ilahduttaa lämpöisillä kommenteillanne. Arvostan niitä suuresti ja nöyränä tunnustan, että olen ihan hunningolla vastavierailujen ja kommenttien suhteen. Yritän tehdä parannuksen ensi vuonna. Hurjasti on myös tullut uusia lukijoitakin. Tervetuloa teille ihan jokainen.

Vuoden viimeiset dippaukset kieputtelin tänään, Harakankellomajan ja Vadelmatyttösen



Kuten kuvasta voi huomata, olemme saaneet hennon puuterikerroksen luntakin. Voi ihmettä!

Minä juhlistan aattoani hyvällä ruoalla, neulomisella ja yllätys yllätys dippailuilla!

Ihan loistokkaan upeaa uutta vuotta teille jokaiselle!

Tilauksessa kunnon talvi

Loppuviikostahan tuota lunta jo saimmekin oikeinkin mukavasti. Näytti jopa hiukkasen idylliseltä, kun ulos katsahti.

Vaan kuinkas kävikään? Tänä aamuna sitten räystäät tippuvat ja lumi uhkaa muutta loskapuuroksi, sniif

Tämähän vaatii selvästi vastatoimenpiteitä, eikö vain?

Kuten keittiön ikkunalle tonttu- ja enkeliparaatin



Ikkunaparat nekin vaatisivat kunnon remontin ja huollon. Ehkäpä ensi kesänä sitten. Tällaista se on talovanhuksen kanssa.

Porimatin päälle sijoitin uutta ja vanhaa joulukoristetta, heti hieman mieli lämpeni ja kirkastui

Väriä elämään saa tietysti myös aina dippauksistakin

Muistakahaan myös tuo arvonta, aikaa osallistua on vielä huomiseen iltaan asti.