Luontokappaleita

Kuinka moni muu tunnustaa keräävänsä kiviä tai satunnaisia kappaleita luonnosta? Minulla tarttuu usein erityisesti kiviä matkaan. Tämä suloisen sileä ja pyöreä Itä-Suomen keikalta, sieltä Puumalan seudulta. Siitä saakka se on pötköttänyt työpöydälläni ja siitä se aina välillä hakeutuu käsiini jonkinlaiseksi stressipalloksi. Palleroinen siis.

Toinen palleroinen sitten oli etsinyt kyllä itselleen varsinaisen kiehutuspaikan, makasi työpöydälläni läppärin kuuman puhaltimen vieressä kaikkein aurinkoisimmalla ikkunallamme. Tuossa oli niin kirkaskin, ettei pystynyt silmiä juurikaan auki pitämään ja toinen vain tyytyväisenä nukkui.

Helmi rakastaa mitä ilmeisimmin assistentin työtään sekä aurinkoa ja lämpöä.

Ainakin meitä hemmotellaan loistavalla lomasäällä, jihuu! 

Tämä näkymä on taltioitu puolen päivän aikaan varjossa.

Ei muuta kuin nautitaan, ei tämä varmasti loputtomiin kestä.

Iloa alkaneelle viikolle itsekullekin.

Kesän syleilyssä

Jotenkin tuo otsikko kuvaa tunnelmiani tänään. Juuri tällaisia pitäisi kesien mielestäni olla: kuumia ja lämpöisiä, roisin sateisia ja möreitä ukkosia. Minua on taidettu kuulla sillä ainakin täällä meillä, keskellä melkein ei mitään, on juuri sellaisia ilmoja ollut tänä kesänä. No, okei - muutama hurrrjan viileäkin päivä on koettu, muttei muistella niitä.

Tämä on se vaihe kesästä, jolloin herukat alkavat olla kypsiä pensaissa

tämä on myös se vaihe, jossa Kusti-parka alkaa olla melkoisen kypsä kuumuuteen

Se puolestaan ilmenee yleensä niin, että sisälle päästyään ja saatuaan murua masun pullolleen, heittäytyy olkkarin lattialle suurin piirtein tähän asentoon ja silloin pitää palvelijoiden olla asemissaan eli valmiina palvelemaan. Paksu ja tiivis masuvilla hikoaa ja kutisee ja ah, kuinka mukavalta tuntuukaan, kun joku jaksaa rapsutella sieltä ja leuan alta.

Nirvanaanhan siinä joutuu katti karvajalka.

Mutta yhtä minä tänä lauantaina ihmettelin. Miksi harava oli jo etuportaiden lähettyvillä? Oliko tämä jo kenties vihje joltakulta?

Upeaa lauantaita itsekullekin, minä jatkan tältä erää toiseksi viimeisen lomapäivän viettoa.

Kesän makuja

Eilen hain taas Esikko-murun kotilomalle ja katsokaas mitä mussukalla oli minulle tuomisinaan. Oli päivälenkillä rakennellut ohjaajan kanssa äidille kimpun. Osa on peltojen laitamilta ja muutama asuntolan pihapenkistäkin, sen verran tunnustivat. Tuoksu on ihan huikea. Asettelin sen tuonne työpöydälleni iloa tuomaan.

 Tämä on minusta Suomen luonnossa ja kesässä sitä melkein parhainta, niittykukat - kaikissa muodoissaan ja väreissään. Ihan selkäpiissä vierii väristys kun niitä katselee tai esimerkiksi eilisillan kastetta metsänrajassa. Missäs se kamera silloin oli, hmmph!

Tämän toisen mussukan löysin sitten tänään sieltä samaiselta työpöydältä kukkien juurelta makoilemasta. Ilme kertoo ihan selvästi, että: "Menetkös siitä häiritsemästä!" No, meninhän minä, hih!

Sitä kauneinta kesää sinullekin lukijani.

Karvaiset kaverit helteellä

Onpas ollutkin hellepäivä - huh huh! Meillä täällä ainakin melkein kolmenkympin pintaan.

Karvaiset kaverit ovat kovilla jos ovat ihmisetkin.

Mösjöö Yrmy:), ei oikeasti voisi totuus olla kauempana ilmeen viittaamasta. Mutta tosi on, että vaikka Kusti-ressu onkin vaihtanut kesäturkin eli ei ihan niin tuuheaan, niin silti tuota karvaa on hirmuisesti ja se on tiheää. Niinpä Kusti melkein viettääkin päivän aivan oikosenaan aina jossain ja hiipii sitten yöksi ulos kierrokselleen T. vannoutunut ulkokisu

Helmi taas - vaikka voi näyttää lähes kissan rääkkäykseltä, niin pötköttää hyvin usein sohvalla makoilijan masulla selällään

tai sitten vaihtoehtoisesti hoitaa kärpäset ja muut lentävät taloudesta tiehensä. 

Olen tänä kesänä ihmetellyt kun eivät kärpäset ole riesanani, yrittämässä suuhun tai korviin niin kuin menneinä kesinä, mutta ehkäpä syy onkin tässä. Helmi rouskuttaa kaikki lentävät öttiäiset suihinsa. On tosi taitava metsästyksessä. Se on yksi viuhahdus vain ja surina lakkaa. Tosin ei tee kyllä mieli pusutella tyttöstä nykyään kovinkaan paljon.

Taisin taannoin mainita, etteivät nämä punaiset nuoremmat kissamme oikein söisi kosteaa pöperöä. Tilanne on sikäli muuttunut, että kun olen älynnyt olla pilkkomatta nuo kiinteämmät kosteat ruoat niin johan kelpaa. Eli siis kun saavat itse pureskella niin useimmat kelpaavat. Minimiin siis kastikepussit ja muut vastaavat. 

Mutta täällä siis kyllä myös neulotaan ja nautitaan täysin rinnoin lomasta ja kesästä. Nauttikaahan tekin.

Semmoista!

Ensin tuossa mietin, että viitsinkö tulla ruikuttamaan, mutta sitten totesin, että tämä minun blogini on kattaus kaikilta elämän osa-alueilta. Satunnaisesti sitä, satunnaisesti tätä eli tässä sitä ruikutusosastoa. Tässä vaiheessa on vielä mahdollisuus vaihtaa sivua;)

Kaksi viikkoa sittenhän kipuilin kurkkuani ja sittemmin menikin ääni. Onneksi tuo palasi, mutta yskän ja nuhan toi tilalle. Kun tuossa oli 16. päivä tullut potemista täyteen ja kasvoja särki jo melkoisen mojovasti painelin työterveyteen. Lääkärismiehen mukaan aikamoiset ektoplasmat killuivat tuolla rööreissä ja kuurinhan tuo kymmeneksi päiväksi mukaan antoi.  Nyt olen troppia vedellyt kolme täyttä  päivää ja ääni hävisi tänään lähes kokonaan uudelleen. Röörit saa tyhjentää ikivihreästä säännöllisesti. Jospa se tästä taas tokenisi.

Mitäs muuta sitten iloksemme? Miehekkään auton etupyörän ripustus petti ajossa ja rengasressu taittui sinne alle. Onneksi vauhtia ei ollut paljon ja näyttäisi siltä, että pääsimme säikähdyksellä pahimpien pelkojen ja kustannusten suhteen. 

Eilen sitten itse tulla töröttelin Viivi-biilillä kotia kohden kun takarengas tyhjeni. Onneksi sain auton ihan lähellä olevalle bussipysäkille. Siinä apujoukkojani odotellessani, pultit nimittäin olivat niin tiukassa, ettei niitä minun kipukätösilläni todellakaan auota, porhalsi paikalle teiden ritari ja vaihtoi sitten renkaan suit sait sukkelaan. Jotta kiitos vaan sinulle tuntematon, et huolinut palkkiota vain kiitoksen ja minä lupasin pistää hyvän tilaisuuden tullen kiertämään. Ei tämä yhteiskunta sittenkään ole niin paha paikka. 

Nyt sitten keskityn lankojen vyyhditykseen ja kähisen vähemmän seksikkäästi vain harkiten. Mutta kyllä täällä ihan elossa ollaan eikä radiohiljaisuus pysyväksi ole tarkoitettu.

Nautitaan siis kauniista kuvista ja kesän hedelmistä.

Ihania ja terveitä kesäpäiviä tilaukseen tästä eteenpäin!

Iltalenkillä

Flunssa näytti jo, että lähtisi pois, mutta sitten iski tulehtuneen makuinen yskä ja ääni on melkein poissa. Grrhh, mutta en aio antaa haitata. Lähdin siis äänetönnä iltalenkille tuonne kaunistakin kauniimpaan kesäiltaan.

Siluetti on niin kaunis timoteillä.

Samoin niityn hurja kukinta lähes mykistää. Helteet ovat saaneet kaiken viheriöimään ylenpalttisesti.

Iltalenkkikaverikin ilmestyi matkaani:)

Rujoa kauneutta edustavat nämä puolestaan,

Ja juhannusruusut alkavat näemmä kukkimaan hieman etuajassa:)

Vinkkinä hikinäpeille vielä kerrottakoon, että huomioni mukaan hiilikuitupuikot ja villabambulanka eivät tosiaan hiosta näpeissä sitten yhtään, hihii!

Mistä tietää kevään/kesän tulleen?

Oivalsin sen tänä aamuna, hihii! No, tietenkin siitä, että hiippailee yöpaitulissa sääret paljaina vain kevyt poncho harteillaan ulkona hakemassa jotakin. Sisään tultuani kurkkasin lämpömittaria ja ainakin tämä meidän näyttää juuri nyt  3 astetta. 

Lintuja on jo joka puolella, vallan vallaton sirkutus kuuluu varhaisesta aamusta jo. Tunnistin punarinnan ja mustarastaan. Olen ihan jo ylpeä itsestäni. Tämä on kyllä pelkästään esikon ansiota tämä sillä hän on ihan höyrähtänyt lintuihin ja lintukirjoja luetaan päiväsaduiksi, iltasaduiksi ja joka välissä muutenkin.

Tunnustan kyllä, että aika pian viileys ajoi minut takaisin sisälle kuuman kupposen äärelle ja nyt täällä ollaan ihan beigenä, minä värien ystävä? Taidan myös hiukan rutista sillä viime viikolla äkkilähdön yhteydessä Helsinkiin oli pakko napata lähimmästä paikasta puikot ja lankaa. Kätösiin valikoitui Usvaa ja Novitan alumiinipuikot. Olen siis viikon noilla nitkutellut harvakseltaan ja niistä on jo maali monesta kohtaa lähtenyt.

Tulollaan pikasniikkerit Helmiksen ohjeella. Olen jo toisen kokonaisen purkanut, koska siitä tuli liian leveä. Aina ei tosiaan mene kuin Strömsöössä.

Jospa keittäisi lisää kahvia ja jatkaisi tikuttamista. Pyykit, hys hiljaa siellä kylppärissä.

Haikuja kesäillasta

Aina silloin kun kädet kipuilevat kovasti eikä pysty neulomaan (nytkin ranne hirmuisen turvoksissa ja menen hakemaan siihen kortisonipiikin huomenna), silloin tulee varovasti dippailtua. Siellä ne nytkin porisevat. Miehekäs ystävällisesti auttaa vääntämään kuivaksi ja vyyhteämään. Ihana könsikäs, kiitokset rakkaani. Iso sydän sinulle!

Kuva lainattu netin ihmeellisestä maailmasta, lähdettä en tosin löytänyt.

Näinä hetkinä myös aina vaeltelen tuolla pihamaalla ja kuvaan vuodesta toiseen samoja ruusuja, syreenejä ja melkeinpä samoja kissojakin.

Kustin bravuuri on yrmeä ilme.

 Tänä vuonna tosin yksi on joukosta poissa. Meillä on ikävä sinua Valtteri. Mutta onneksi ikävää on helpottanut Emppu. Varsinainen persoonamestari, oikein "maratoonarikeskustelija"

Mutta kertokaahan mistä tulevat ne silloin tällöin selittämättömän haikeat hetket. Ne, jolloin ei löydä syytä tai selitystä herkälle mielelleen. Kun pienimmätkin asiat saavat tipan linssiin? Tiedän, ne ovat vain sitä elämää. Ei minulla mitään syytä ole onneton olla. Kaiketi se on vain niin, että jotta voisi olla oikein iloinen ja onnellinen, on vastapainoksi välillä oltava haikea ja surullinenkin:)



Kesä ja kaikilla kaveri

Se kaikkien kaveri on tuolla juhannusruusun kukinnossa, Hermanni-kärpänen, jokavuotinen tuttavani.

On muuten käsittämätöntä se vauhti, jolla juhannusruusu pukkaa kukkaset esille ja pikavauhtia jo osa lakastuukin. Toisaalla pensaassa vielä voi nähdä nuppujen odottavan aukeamistaan.

Luonto alkaa olla kukkeimmillaan, naapurissa päivänvalon on nähnyt kaunis pieni orivarsa, niin pieni ja honteloinen.

Minun kaverini on tänään ollut tämä peppukärpänen tässä:

Oma kuonolaiseni, Anni paralla on mennyt ihan pasmat sekaisin kun jokapuolelle ympärillemme on ryhdytty rakentamaan ja päivin ja öin menee jos jonkinlaista konetta ja ihmistä. Yritä siinä sitten toimia hurjana vahtina. Kyllä tässä itsekin jo miettii, että kaikkiko ne tänne maalle haluavat muuttaa?

Ajatelkaas, ihan juuri on juhannus, ihan hurja ajatus. Itse aloitan vapaat jo torstaina, mukava hiukan pidempi viikonloppu. Otan ihan lököilyn kannalta.

Minne se kesä kadonnut on?

Sinne se kadonnut on - muistoihin. Tuonne pensaan taakse riippumattoon, uinuvaan ilta-aurinkoon.

Pihalaitumen kivikkoon, metsän siimeksessä kurkkivaan peuran vasaan. Kivikasaan loputtomaan, vanhaan kuusenkantoon.

Kesäkukkasten kauneuteen, ruohon vihreyteen

Grillatun makkaran tuoksuun, oih ja voih ja

..erääseen herkkusuuhun, joka melkein ei voinut vastustaa.

Niin - minne se kesä kadonnut on? Muistoihin se kadonnut on ja pianhan se taas takaisin tulee, tuleehan?