Olisiko tämä nyt se kesä?

Ihana, ihana ilma on vallinnut jo pari päivää.

Sen myötä olen rohkaistunut pihamaallekin kurkkimaan. En tarkoituksella ole siellä juurikaan tutkinut mitä on sisällensä syönyt. Uuden kodin pihat ovat aina yllätyksiä täynnä. Ajattelinkin, että koska en todellakaan ole mikään puutarhaihme niin annan niiden olla alkuun rauhassa ja nyt voin varovasti ryhtyä perkaamaan kun jo erotan mikä on rikkaruoho ja mikä kukka. Kivikkokasvien tyylisiä on tännekin minulla ajatus laittaa jonkin verran. Mutta katsokaas mitkä minua tällä hetkellä ilahduttavat takapihalla.

Takapihan terassin aidan kupeessa on upeita tulppaaneja. Ja nyt, saa nauraa - eikös nuo vihreät lehdykät olekin rikkaruohoja. Saanhan nyppiä ne pois? Siellä takana terassilla pilkottavat vielä paketissaan kalusteet. Miehekäs ryhtyy niitä pian kokoamaan.

Ja kun käännyn pienellä pihallani: omenapuu! Kauneimmillaan aloittamassa kukintaansa. Etupihan pikkuisella pläntillä taas on kaunis tuija. Sinne varjoisalle pikkupihalle pitää miettiä mitä helppohoitoista kädettömän tarhurin kasvia laittaisin. 

Omenapuun kukat ovat kyllä yksiä suosikeistani. 

Nämä ilmat saavat sen olemattoman tarhurin sisälläni nostamaan päätään ja varovasti ehdottelemaan kaikenlaista. Pitäisikö sitä kuunnella? Hmmm..

Psst. lisäilen tuonne kotikirppis-sivulle pikku hiljaa silloin tällöin kaikenlaista laidasta laitaan sillä koko ajan perkauksissa tulee eteen monenlaista itselle tarpeetonta.

Edit: kävinkin sinne yhden ihanan kirjan jo lisäämässä

Ihanaa aurinkoisten päivien viettoa teille lukijani.

Hurmioitunut valosta!

Näin voisin todellakin todeta sillä niin mahdottoman upeita päiviä on ollut.

Takapelloillakin jo ihan vihertää.

Ikivanhat omenapuummekin jaksavat vielä porskuttaa, hih!

Eniten aina odotan verivaahteran lehteen puhkeamista

Ja arvatkaas onkos tässä herkkua?

Kaalipataa pienellä ripauksella curryä, nams! Näkö ei ehkä herkkua lupaa, mutta ah mikä maku. Ihanan makoisaa torstaita teillekin, mitä ikinä sitten syöttekään.

Ensimmäinen kevätpäivä?

Niin se taitaa olla, että ihan ensimmäinen kunnon kevätpäivä on ollut ainakin meillä tänään. Yli kymmenen astetta lämmintä ja lumet ovat hävinneet vauhdilla. Tosin paljastivat sitten uudet/vanhat lemmikkimme, huokaus sentään..

Helmi puolestaan on vallannut työpöytäni. Voiko enää olla neidimpi?

Ei puhuta sitten tuosta pesemistä kaipaavasta ikkunasta.  Tytsi muuten harrastaa juuri tätä - mitä hankalamman näköinen kasa jossain, niin sieltä löytyy neiti nukkumasta. Helmi taitaa näinä päivinä täyttää 10kk - melkein jo iso tyttö.

Tällainen meiltä löytyy verannalta sisäoven pielestä, aiheuttaa tulijoissa välillä hilpeyttä sillä koira ei tekisi pahaa kärpäsellekään ja kissat.. no.. ei ne taida ainakaan tulijoita purra, heh.

Mukavaa kevätpäivää sinullekin lukijani.

Rottamainen juttu!

Tämmöisen saaliin olivat kissaherrat tuoneet tuohon lähelle etuportaita tänään.

Tämä oli sellainen 25-30cm päästä pyllyyn. Yh! Kiitos kattilaiset, että hoidatte työnne!

Kiitos myös teille kaikille sydäntä lämmittävistä kommenteista edelliseen postaukseen. Lämmittivät mieltäni äärettömän paljon. Tällaistahan se on kaikilla äideillä, oli sitten erityisiä tai ei. Tuokin hieman hullu termi tuo erityinen, minä en siis sillä tarkoita omani olevan sen erityisempi kuin muutkaan lapset. En vain pidä tuosta vammaisuus-termistä arkikäytössä.

Tänään kävelin voimia keräämässä taas tuolla pihapiirissä ja kyllä sieltä vieläkin kaunista kuvattavaa löytää ehkä nyt rottaa lasketa mukaan:)

Daalian viimehehkut

Kaksi erilaista vaahteraamme sovussa rinnakkain. 

Tänä syksynä nappasimme tuolta eräältä kaupunkiretkeltä tammenterhoja mukaan. Josko niitäkin saisi tähän pihapiiriin kasvamaan jossain vaiheessa.

On tämä niin rakas, tämä talovanhuksemme piha-alueineen. Puutarhani tosin on hienotunteisesti ilmaistuna hiukan taiteellisen villi ja vapaasti kasvatettu (lue täällä ei ole puutarhuroitu)

Aurinkoa sunnuntaihin ihan kaikille

Syksy

Se taitaa tosiaan olla syksy nyt. Ulkona on satanut koko riivatun päivän. Tätä on sitten hyödynnetty neulomalla ja touhuamalla sisällä kaikkea kivaa.

 

Esikon kanssa olemme pelanneet

 

 



Näiden kahden keskinäistä sähinääkin yritin erotuomaroida

 

 

 

Tässä Emppu tuijottaa Kostia suohon. Emppu muuten täyttää varmaankin piakkoin sen 14v. vanha herra jo.

 

 

Hällä taitaa olla ihan samat sävelet. Näistä kaveruksista ei tosiaan ole tullut kaveruksia, mutta jonkinlainen sietäminen ilmeisesti vallitsee. Tänäänkin syötiin metrin päässä toisesta sentään.

 

Pakko esittää myös todiste, että olen ainakin yhden daalian kukan saanut tässä kylmässä kesässä aikaiseksi, jippii!

 

 

Ja pakko kertoa myös eräs jännittävä asiakin. Aloitan koulureppu selässä maanantaina! Ihan sellainen kynäpenaali-olo:)

 

 

Jep, tuli niitä tarvikkeitakin vähän ostettua, kuvassa eivät ole ihan kaikki, hih! Puolentoista vuoden päästä pitäisi olla erikoisammattitutkinto taskussa. Vienkö opelle maanantaina ompun? Ihan työn ohessa/työssä tätä lähden suorittamaan, hui sentään!

 

Pukkasin muuten tuonne myyntisivulle hiukan noita kotikirppiksen juttujakin.

 

Ihania syyspäiviä - poltellaan kynttilöitä ja syödään omppuja.

 

 

 

 

Niin haikeaa

Vaikka onkin kylmää juuri nyt, niin tuntuu kuitenkin, että luonto suorastaan hyökyy kypsyyteen ja kukkaan.

Sireenipensasrivistöstä kuuluu hurja surina ja siellä on ihan kohta jo täydessä kukassa kukinnot. Tuoksu on nyt aivan huumaava.

Muistattekos ne pelargoniat, joiden väriä arvuuttelin? Näitä upeita punaisiahan sieltä ainakin kahdesta ensimmäisestä tuli.

Ne voikukatkin, jälleen mielestäni siinä kauneimmassa olomuodossaan

Tavarataivaassakin kävin, näin ihania pussukoita tarttui käpälääni. En voinut vastustaa. Pussukoitahan ei koskaan ole liikaa, eihän?

Entäs, näyttääkö teidän muiden menopelin keskikonsoli yleensä tältä?

Nitkuttelen kyllä näitä (toinen on siellä alla jo valmiina) vain auton ollessa alle 40km/h, hihii!

Nyt keittämään kuppi kuumaa ja koivet oikoseksi, lokoisaa alkanutta viikkoa!

Arjen kauneutta

Vaeltelin tuolla pihamaalla taasen arki-ihmeitä ihastelemassa

Heinää, viimevuotista



rujoa kauneutta tässä

Vaahteravauvat sieltä myös jo puskevat itseään esiin

Tämä tässä yrittää esittää viatonta vaan hetki sitten riepotteli tuolla pihalla roskasäkin ympäriinsä, grrr...uhkasin jo, että joutuu narun jatkoksi. Köh, siis sen koppiinsa johtavan narun, höhöö.

Ihanaista keskiviikkoa teille kaikille, nautitaan auringonpaisteesta.

Suloisuusvaroitus!

On ihan vain pakko esitellä teille jotakin oikein suloista.

Voin heti kärkeen helpotukseksenne kertoa, että meille ei toistaiseksi ole tulossa yhtään uutta kissaa. Sen sijaan pikkuveljeni aikoo kissallistua ja uusi perheenjäsen on tuo suuri punainen kollipoju tuossa etualalla. Selvästikin ajatuksenaan "Mä kyllä häivyn nyt". Ikää näillä neljällä pennulla ymmärtääkseni nyt sen noin kolme viikkoa. Ilmoitin velipojalle heti, että minusta tulee sitten poikasen kummitäti:) Nimenkin jo keksin: Pekka! Saa sitten nähdä minkä tuo velipoika pojalle keksii käyttöön ottaa, hihii!

Tänään on taas ollut niin ihanan aurinkoinen päivä, että piti käydä katsastamassa pihan viherrystilanne:

Angervorinne on jo herännyt eloon!

Tämä kirvoitti vilkkaan mielikuvitukseni kyllä sitten ihan lentoon: Kenenkäs aivot ne tähän on jääneet, höhöö! Ei sentään, mutta ihanaa, taas saadaan raparperipiirakkaa ja -kiisseliä.

Leppoisaa lauantai-illan jatkoa kaikille! Kiitokset kauniista kommenteistanne edelliseen postaukseen.

Soi soiseli soi

Tänään on eri puolilla Suomen maata kaikunut suvivirsi ja hyvä niin. Ainakin henkilökohtaisesti olin jo aika uupunut tuohon kouluvuoteen. Ei vähään aikaan taistelua läksyjen teosta eikä neuroottista vahtimista vaatteiden suhteen, huh ja puh!

Myös kummityttösen lakkiaisia juhlittiin tänään. Niin kaunis nuori nainen ja niin järkevät ja viisaat ajatukset. Onnen potkusia sinulle elämäsi varrelle! Niin ja tuplapotkuja pääsykokeisiin, jos ei tärppää nyt niin sitten ensi kerralla. Ei stressiä siitä.

Unohdin tuossa Tallinnan postauksessa esitellä erään aivan ihanan lahjan, jonka sain ystävältä rakkaalta . Hän oli tällaisen teettänyt minulle.

Juttelimme tuossa taannoin ja manailin tarvettani kauniille ja salonkikelpoiselle avainkaulanauhalle, jota käyttää hamepäivinä töissä. Ja kas, mitä tapahtuikaan, sain tällaisen äärettömän kauniin nauhan. Olen niin onnekas omistaessani tällaisia ystäviä, kiitos kaunein.

Värisormeakin on kolottanut taas vaihteeksi:

suomenlampaan sukkalankaa sekä merinosukkalankaa

Rubiini ja Farkkutyttö pyrähtivät tuonne myyntisivulle.

Pihallakin on taas niin mukava vaellella ja räpsytellä kameraa

Tuoksu tässä sireenipensasaidan edessä oli suorastaan huumaava!

Nyt keittelemään teetä ja nauttimaan lauantai-illasta. Nauttikaa tekin omastanne.

Alli on aika tyttö

Näin se Esikko terapiahepastaan totesi tässä viimeksi. Oli istunut Allin selässä ja heppatytsin seisoessa hiukan epätasaisessa asennossa oli käskevästi komentanut: ”Seiso nyt Alli suorassa”. Positiivista tuossa oli se, että kaveri osasi hahmottaa, että itse olisi oikeassa asennossa jos hevonenkin olisi, edistymme siis hipsuvarpain koko ajan. Hellyttävää reissulla oli se, että meidän jälkeemme tuli uusi Esikkoa vanhempi poika sinne ja selvästi hermostutti kovin ja kun kutsu kävi hepoon tutustumaan, sinkosi poikanen karkutielle läheiseen puutarhaan ja isä tietysti perässä. Meillä ensimmäisellä kerralla oli toisin. Esikko olisi tutkinut hevosressun turvasta häntään asti, sormea silmään ja häntä ylös ja tutkimaan: ”Mikäs se täällä on?” Eli toinen on kovin arka ja toisella sitten on liiaksikin virtaa ja energiaa ja ennakkoluulottomuutta. Ehdottaisinkin pientä energiavaihtoa, toiselta vähän pois ja toiselle, miten olisi? Minäkin huolisin Esikolta ehkä noin 50% energiastaan, nyt ja heti – kiitos.

Tämä hellyttävä ruokailupaikka on takapihaltamme. Miehen serkun tekemä varmaankin aikojen alussa silloin joskus. Vaan hyvin tuo palvelee edelleenkin ja siellä vierailee jos jonkinlaista pupeltajaa pitkin kesää.

Minäkin siirryn tästä ruokailun pariin, kiitos!

Hiiveä hiiviö?

Kuvailin tuolla tuoreita värjäyksiä ja bongasin uuden tai mistäs tiedän vaikka vanhan vieraan. Kolo on melko syvä ja viettää loivasti oikealle alas. Kenties myyrä? Sitä minä vain ihmettelen, että kun tietää minun multasormeni, niin mitä tuo raukka luulee täältä löytyvän?

Jälkiruokasopatkin on nyt sitten keitelty ja ihanan kamalan tuulinen päivä piti huolen siitä, että ne myös kuivuivat ennätysajassa.

Kas, tässä:

Itse pidän kaikkein eniten noista kahdesta oikeanreunimmaisesta. Vihreä ei ihan toistu oikein, on erittäin lämmin ja suorastaan hehkuvan vihreä sävyiltään, muut kyllä ainakin näytöllä niin kuin luonnossakin.

Ihanan rauhaisa aamu - tuolla ulkona kuvatessa oli pakko hetkeksi jäädä paikoilleen seisomaan. Aurinko lämmitti upeasti ja jokin tipu möykkäsi niin, että suorastaan kaunistahan se oli. Anni on yllättänyt meidät kaikki, eikä ole kevään jälkeen ollut hihnassa tai juoksuvaijerissa. Tuolla tuo loikoilee pitkin pihaa aina sopivaa varjoa etsien. Hiekkakasan päällä pitää välillä tähystää ja tarvittaessa haukkua kaikkea epäilyttävää. Mutta ihmeesti pysyy tontilla.

Taidan mennä ihmettelemään mitä lounaaksi, ehkei sentään soppaa.

Minne se kesä kadonnut on?

Sinne se kadonnut on - muistoihin. Tuonne pensaan taakse riippumattoon, uinuvaan ilta-aurinkoon.

Pihalaitumen kivikkoon, metsän siimeksessä kurkkivaan peuran vasaan. Kivikasaan loputtomaan, vanhaan kuusenkantoon.

Kesäkukkasten kauneuteen, ruohon vihreyteen

Grillatun makkaran tuoksuun, oih ja voih ja

..erääseen herkkusuuhun, joka melkein ei voinut vastustaa.

Niin - minne se kesä kadonnut on? Muistoihin se kadonnut on ja pianhan se taas takaisin tulee, tuleehan?