Pipsa-typy

Hei vaan täältä Taigalta:) Perjantai-ilta ja leppoisa koti-illan fiilis.

Nyt ehkä olisikin hyvä hetki jatkaa kissakatraan tarinaa taas. Enpä tiedä huomasitteko, mutta lähdin liikkeelle nuorimmasta ja siinä järjestyksessä mennäänkin. Velmuhan on siis viikon nuorempi kuin meillä syntyneet pennut ja tyttösten joukosta Neela on nuorempi kuin Pipsa. 

Tällä hetkellä siis Pipsa on 9kk ja 3pv vanha kuten siskonsakin.

Tässä kuvassa Pipsa on vasta 4 viikkoa vanhana

Pipsan elämän alku oli kovin kovin heiveröinen ja hankala. Helmi-emohan ei alkuun tuntunut oikein oivaltavan mistä vauvoissa oikein on kyse. Pesi vain hirmuisesti, muttei malttanut antaa pentujen imeä ollenkaan. Niinpä sitä jouduin sitten etsintäkierrokselle pitkin lähiseutua etsimään pennuille korviketta ja tuttipulloja ja sitten vain puolipakottamaan heitä pullon äärelle sillä paino tippui hurjaa vauhtia ja tämä neiti pennuista näytti jo lähes menetetyltä. Neiti Nökö teki minun töissä ollessani hurjan työn sitkeästi parin minuutin välein pulloa tyrkyttäessään tälle pienoiselle ja vaikka olin niin varma töihin korvikkeen tuotuani lähdettyäni, että minua odottaisi kotona menehtynyt pienoinen, niin mitä vielä. Hän oli silloinkin Nökön sylissä ja lupsutti hurjaa vauhtia pullosta elintärkeää ainetta.

Saatoimme siis hengähtää. Joka tapauksessa soitin tuolloin luottoeläinlääkärillemme ja kysyin neuvoa ja anelin, että voisimme tuoda emon pentuineen näytille ja tarkastukseen. Näin tapahtuikin seuraavana päivänä. Tällä välin jatkoimme lisäruokintaa ja sitkeästi kohdistimme emoa ja pentuja ruokahetkille. Aikamoinen savotta. Helmi sai seuraavana päivänä eläinlääkärillä muistaakseni piikin prostaglandiinia ja ampullin neuloineen mukaan vielä kotona illalla pistettäväksi. Pennuista lääkäri tuolloin totesi, että pieniä kuten äitinsäkin ja myös hiukan pelkäsi Pipsan selviämistä. 

Mutta kuinkas kävikään - samana iltana Helmi oli tyynenä pesässään ja pennut jokainen maitobaarilla. Siitä eteenpäin kahden viikon ajan jatkoimme lisäruokintaa ja vielä pitkään punnituksia jokainen ilta, jotta näimme pentujen saavan tarpeeksi ruokaa ja kasvavan kuten pitikin.

Tässä kuvassa menetetty tapauksemme on jo 6,5 viikkoa ja pirteä pikku emäntä.

Pipsa on lähes valkoinen vain vaalean nugaan värisiä laikkuja selän päällä ja raitoja kasvoissa sekä tuo unohtumaton raidallinen rotureisi. 

Näistä kuvista ei millään uskoisi tämän pikku neidin olevan mitä pippurisin ja itsetietoisin tapaus. Pipsa ei pitkään viihdy sylissä, mutta omilla ehdoillaan tulee ja pyytää hellittelyjä. 

Sittemmin on päässyt pienimmän roolistaan ainakin koon puolesta sillä on nykyisin jo pyöreämpi kuin Neela-siskonsa. 

Pipsan lempipaikka kotona on joko silityslautani tai sitten kissapuun ylin taso. Molemmat pikkuneitimme lienevät koon puolesta jotakin 2-2,5 kilon väliltä eli ovat hyvästä ruokahalusta huolimatta tainneet tulla pienikoiseen äitiinsä. Luonnetta kyllä on sitten senkin edestä.

Alkuunhan meidän oli tarkoitus itselle jättää vain Neela, mutta Pipsasta tuli vaikean alun jälkeen niin rakas ja takaraivoon jäi myös pieni pelko josko jotakin vauroita olisi jäänyt alun vaikeuksista, että päätimme myös hänet tähän kotikatraaseen jättää. Myöhemmin on kyllä sitten nähty, ettei neitosessa sen paremmin älyssä kuin taidoissakaan ole mitään vikaa, joten täysi priima ballerina - kaikissa suhteissa.

Seuraavana sitten kenties vaikka Helmi-rouva itse.

Nyt kuitenkin päästän teidät kaikki mukavan viikonlopun viettoon ja sellaista jatkan itsekin.