Tiukka käskyttäjä

Minä olen hövelinä luvannut lapsilleni, että jokaiselle virkatun torkkupeiton teen ja tytärhän sellaisen on jo saanutkin. Nyt sitten Esikko Erityinen on minua tentannut ja käskyttänyt omansa tiimoilta. Kaiken kiireen keskellä olen sitä tehnyt ja olemme tuossa edenneet niin, että herra Käskyttäjä on aina päättänyt värin ja minä olen koukuttanut kyseistä väriä niin pitkään kuin kerästä on riittänyt. Käytimme siis 7V ja vastaavia lankoja tuohon. 

Tänään sitten ennen herran kotilomalta omaan kotiinsa lähtöä tuo valmistui ja niin sai nuori mies peittonsa matkaansa kun sinne lähti.

Tämä on siis neliö kuten aiempikin tekemäni. Seuraavan kyllä teen sitten suorakaiteena.

Kohtuullisen hauska tuosta lopulta tuli vaikka epäilin kyllä kun värien kavalkadia alkuun seurasin. Eipähän ollut tylsää ainakaan tuota tehdä. Pojalla on myös vahva mieltymys kirkkaisiin ja voimakkaisiin väreihin ja se kyllä peitossa näkyy. Kokoa mittasin tälle hiukan alle 150cm kanttiinsa. Nyt on hyvä kölliä Fatboylla tämä päällä lämmittämässä kun alkaa uuvuttamaan ja nokosten aika tulemaan.

Kisuista en ole tainnutkaan vähään aikaan laittaa kuvia. Tässäpä niitä.

Tässä Pipsa-neitimme.Diiva kermakakkuprinsessa aina vaan. 

Velmulla on puolestaan äärimmäisen rento tyyli koisata milloin missäkin. Ei paljon paina paha maailma. Herra on aina vaan yhtä sosiaalinen ja seurallinen. Voi sitä pörinän määrää mikä kotimme päivittäin valtaa. Oma mangustimme.

Juniorit, Neela mukaan lukien, muuten täyttäbvät kesäkuussa neljä vuotta. Niin se aika on kiitänyt ja teineistä alkaa tulla aikuisia viimeinkin.

Mutta nyt taas seuraavan projektin kimppuun. Saapa nähdä mikä seuraavaksi ehtii valmiiksi.

Kesäpäiviä odotellessa.

Paperihelmet

Hupsista miten aika kiitää. Taas taitaa olla edellisestä postauksesta aikaa. 

Mutta uskotteko, tein kovasti numeroa Esikolle valmistuvista sukista tuolla aiemmissa postauksissa. Sitten ne viikko sitten valmistuivatkin ja niin ehti Esikko ne jalassaan lähteä takaisin asunnolleen. Enkä minä älynnyt edes kuvata niitä. Aavistan, etteivät enää ole yhtä kauniina kuin juuri blokkerin päältä tulleina tuolloin, sniif.. Mutta nätit niistä tosiaan tuli. 

Tällä viikolla olenkin sitten hurahtant paperiin ja oikeastaan paperihelmiin. Muistin, että minullahan on varastossa jostain alelaarista ostettuja paperisuikaleita ja kas

Tällaisia siis. Leveys jotain 1-2cm ja pituus noin 30cm. Tavallaan kuin vihkoja ovat. Siitä siis vain repäistään aina liuska irti. 

Mitäs niistä sitten tulikaan?

Tällaisia niistä tuli. Söpösiä kuin mitkä. Paksuus on suurinpiirtein 7-8mm.

Näihin nyt tuli käytettyä varmaan aika tarkkaan siihen juuri sopivaa materiaalia, mutta minusta näihin sopisi hyvin vaikkapa aikakauslehtien vankka värikäs paperi. Sopivasta kohden leikaten saa todella jännittäviä värejä kuvioita lopputulokseltaan.

Minulla oli näissä käytössä ebaystä ostamani paper-rolleri, mutta ennen sitä kokeilin ihan ohuella sukkapuikolla. Sekin onnistuu kyllä, mutta koska itselläni on usein kädet kipeät ja ties mitä fyysisiä kiusoja niin tämä kyllä helpottaa tekemistä kovasti. 

Tuon puikon päässä on siis "tera", jossa on sivussa hahlo, jonne paperin pään voi liu'uttaa ja sitten vain liimapuikko käteen ja liimaa aina hiukan matkaa paperiin. Sitten vain rullataan tiukasti ja varmistetaan käsin, että liima on tarttunut hyvin. Minä olen loppuun vielä levittänyt liimaa loppusauman päällekin sillä se varmistaa hyvin kiinni pysymisen ja liimahan kuivuu kirkkaaksi.

Lopuksi sitten helmet sukkapuikkoon ja kerros pari decoupage-lakkaa. Kirkkaaksi kuivuva liimakin varmaan kävisi. Näin kestävät ilman kosteutta hyvänä pysyen ja ovat napakan koviksi kuivuneita. 

Näiden tekemisen ohessa olen sitten taas tehnyt myös silmukkamerkkejä. Niitä tulikin aika kasa, joten myyntiinkin riittää. Tahtoisiko joku omakseen setin/4 kpl? Hintaa pyydän 4e sisältäen postituksen 2lk kirjeenä huolellisesti pakattuna.

Nämä ovat siis siimalenkillisiä. Kokonaiskorkeus n. 3cm. Tuo "helmi" on fimoa ja sen korkeus niin kukissa kuin hedelmissäkin on n. 8-9mm.

Tässä sitten hedelmät. Samat speksit pätevät näihin kuin kukkiinkin. Laita mailia osoitteeseen zeldanposti at gmail.com jos omaksesi jonkin/jotkin näistä tahdot. 

Pakko vielä jakaa kanssanne hurjat petomme eilisillalta.

Meillä on koti todella lämmin ja usein ikkunaluukku raollaan viilennykseksi. Niinpä varsinkin illalla eksyy valon perässä kaikenlaisia hyönteisiä sisään ja niitäpä sitten petopataljoona vaanii silmä kovana. Tässä tiirattiin lamppuun syöksynyttä yökköstä. Rauha yökkösen sielulle.

Nyt jatkamaan Neiti Nökön torkkupeittoa, jotta valmistuu jouluksi. Kaksi 200g kiekkoa vironvillaa siihen on jo uponnut ja viimeinen lähtee työhön ihan näillä näppäimillä. 

Lankarakkautta

Olen varmasti täällä blogissakin kerran jos toisenkin todennut sen, että olen toivottoman hidas neuloja ja virkkaaja. Tämä ei johdu siitä, että jotenkin olisin hidas neulomisessa yleisesti vaan enemmänkin siitä, että ihastelen ja silittelen neulepintaa ja ihailen syntyviä värejä ja kuvioita. Jään siis turhan uein vain ihastuneena tuijottamaan ja vajoan jonkinlaiseen lankanirvanaan. En edes yritä olla toisenlainen sillä minulle nämä kädentaidot ovat rakastakin rakkaampi harrastus ja jos sitä pitäisi jotenkin pakosti vääntämällä ja suorittamalla tehdä niin eihän siitä mitään iloa irtoaisi eikä se enää mielekästäkään olisi. 

Mistäkö tämä ajatus jälleen mieleeni tupsahti?

No, näitä Esikon 42-kokoisia sukkia 2mm puikoilla tehdessäni. Lankana on Schoppelwolle 6ply:tä ja se on kerrassaan ihanaa lankaa.

Minulla on noissa silmukoita yhteensä 64 ja jos ihmettelette miksi neulon noinkin pienillä puikoilla niin se johtuu vain järjettömän löysästä käsialastani. Toinen syy on, etten voi sietää löpryjä sukkia käytössä ja kun neulon ne riittävän tiiviinä jo heti alkuun niin se ehkäisee tehokkaasti tuota löystymistä. Olen luvannut nämä mussukalle synttäreihin mennessä eli marraskuun alkuun minulla on aikaa. Eiköhän tässä onnistuta ihan hyvin.

Tässä sitten toinen alue, jonne kädet tahtovat vilahtaa tämänkin tästä. Kesken neulonnan alkoi tehdä mieli vaaleanpunaisia ballerinahelmikorvakoruja ja nehän piti sitten pikaisesti tehdä.

Hopeiset koukut näissä. Suloinen pallopäinen korupiikki ja kiedottu varmistus helmen juuressa, eivät pääse suloisuudet niin helposti tippumaan. Tunnustan, että näitä kyllä syntyi useammatkin, joten laitan ainakin yhdet myös tuonne kotikirppikselle/blogikauppaan (siellä yläpalkissa välilehti, josta sinne pääsee).

Olen myös pohtinut kisujen ravitsemusta viime aikoina. Hehän syövät Canaganin raksunappuloita, mutta koska Pelle kärsii herkästi ummetuksesta niin en anna nappuloita kovin hirmuisesti. Vain kerran päivässä satsi ja niitä ei ole jatkuvasti saatavilla. Pelle vain söisi kaikki ja muut jäisivät ilman. Meillä siis syödään kosteita ruokia eli märkäruokia pääasiassa. Olen noita ostanut niin Zooplussalta kuin ihan marketistakin. Bozitaa olen pikkutetroina ostanut maisteluun nyt enemmän ja onneksi tuntuvat maistuvan eli niitä varmaan sekä Whiskasia tilailen sieltä jatkossa enemmän hiekkakuorman mukaan. Meillehän tulee Postnordin kuljettamana kuorma Sanicatin hiekkaa kahden kuukauden välein. Se on meillä toiminut parhaiten tällä laumalla. Siinähän sitä samassa kuormassa tulisivat sitten ruoatkin. Kuskipoika on jo niin tuttu ja tottunut toimituksiin tänne, että pudottaa nuo vain tuohon ulko-oven viereen penkille ja pikaisesti rimpauttaa ovikelloa merkiksi, että tulivat nyt. Jos en ole kotona niin soittaa perään ja varmistaa, että voiko jättää. Tosi kiva kaveri ja hyvää palvelua. Minähän en voi kuvitellakaan kantavani tälle karavaanille hiekkasäkkejä tai laatikoita tuolta kyliltä. Osasyy tuohon Sanicatin käyttöönkin on se, että se tulee 6l laatikoissa, joissa on päällä näppärä kantokahva ja sivussa kaatonokka, josta on helppo aina hiekkaa kaataa lisää laatikkoon. Tuo on myös minulle kohtuullisen helppo kanniskella kerrosten välilläkin vaikka olisin käsivaivaisena kuten usein valitettavasti olen.

Neela ja Pipsa tässä hiekkavahteina kun Kuopus Kepponen oli nostanut hiekkalähetyksen sisään. Kuopus myös nämä aina minulle avuksi purkaakin. Meillä näitä säilytetään työtason alla olevassa tyhjässä tilassa, kolme rinnakkain aina ja kahdessa kerroksessa. Nytkin siellä on siis 12 laatikkoa eikä mitenkään ongelmaa, että olisivat tiellä. Helppo myös purkaa sieltä aina yksi uusi käyttöön.

Nyt lienee viisain painella kässyn ääreen takaisin ja säästää teidät enimmiltä jorinoiltani. Ihanaa viikonloppua kaikille.

Kissankorvia

Tiedättekö, välillä sitä kuvatessaan jää katselemaan linssin lävitse mitä hassuimpia asioita. 

Kuten nyt vaikkapa tämmöisiä hassuja kissan korvia.

Toffeetyttösen korvat ovat varsin kauniit

Kermakakkuprinsessan taas ihan possusen vaaleanpunaiset.

Juniorityttösten lempinimet ovat lähtöisin Esikolta, joka aina kotilomilla tykkää kisuja halitella ja hassuja heille höpötellä. 

Tässä kohden kuvaussessiotani tajusin puuhani hassuuden ja lopetin, mutta en voi vannoa, ettenkö vielä loputkin karvagalleriamme korvista jossakin vaiheessa ikuistaisi. Annillakin on niin isot lopottimet, että kateeksihan niitä ihan käy ja Velmu-herran kiharaiset korvakarvat, huh!

Noin muuten täällä virkkaus jatkuu. Neiti Nökön vaaleanpunasävyinen torkkupeitto on kanttiinsa 120cm kooltaan. Aion kyllä vielä sitä jatkaa tuosta yhden vironvillakiekon verran lisää. Palataan siitä otettujen kuvien kera toivottavasti piankin. 

Korujakin valmistuu koko ajan lisää. Siksipä pukkaankin muutamat tuonne kotikirppikselle. Tässä oli aiemmin linkki tuonne samaan paikkaan, joka ei suostu minullakaan toimimaan. Mutta ihan samaan paikkaan päädyt tuolta otsakkeen alta välilehdeltä: Zeldan kotikirppis. Pahoittelen sotkua, jotakin ongelmaa lienee ihan bloggerilla, en alkuun itsekään päässyt tililleni. Outoa.
Jospa joku muukin sellaiset itselleen vaikka tahtoo.

Vanhan koiran uudet opit

Vanha sanonta pitää kyllä laittaa uusiksi, heh. Niin on sillä ainakin minä olen vanhana koirana vielä oppinut uusia asioita ja innostunut tosissani.

Taisin tästäkin joskus vannoa, etten ryhdy, mutta kuinkas kävikään?

Lupasin teille korujani hieman näyttää. Toistaiseksi vain korvakoruja näytän ja tässä vain ihan minimaalisen pieni otanta niistä sillä niitä on tuolla valmiina liki 150 paria erilaisia. Hyödynnän riipusosiksi ihan mitä vain minkä voi kuvitella sellaiseksi käyvän.

Itse olen ainakin nikkeliallerginen enkä voi nk. rihkamakoruja käyttää. Tämä saikin oikeastaan alkunsa siitä, että tilasin hopeakoukkuja sekä hopeoituja koukkuja, jotta sain vanhoja korvakorujani käyttöön. Sitten innostuin ja alla hieman satoa siitä.

  

Näissä hopeoidut koukut ja alimpana makeanveden helmet.

Näissä taas hopeakoukut ja käsinmaalatut perulaiset helmet

 Näissäkin sama kuin edellisissä.

 Näissäkin sama kuin edellisissä.

Ja niin myös näissä.

 Tässä sitten kelttiläistä tyyliä, hopeakoukut ja hopeoidut riipusosat.

Ja täytyyhän kissatädillä nyt asianmukaisia korvakoruja olla. Tosin näitä nyt taisi syntyä useammatkin:) Hopeoidut kissat, makeanveden helmet ja hopeakoukut. 

Oikeat assistentit ovat näillä helteillä kuka missäkin oikosenaan.

Pipsa loikoo yleensä television edessä tasolla. Niin nytkin.

Sellaisia siis minulla. Seuraavaksi täytyy perehtyä koruvaijerin taivutukseen syvemmin. Tekee mieleni noita kelttiläisiä tyylejä lisää. Ei siis mitään taidokkuuden huippunäytteitä, mutta kauniita ja hauskaahan tämä on.

Jangsteri gangsterit kevättä rinnassa

Heipparallaa kaikki!

Niin se tuolta saapui kirkastakin kirkkaampi ja lämpöisempi kevät. Toi auringon tullessaan ja kärpäset ja kaikenlaiset pimpparitkin.

Neela-neiti tuota jo testasikin, siis sitä miltä ampiaisen pisto tuntuu. Tassu oli yhden päivän kuin pikkukauha, aivan turvoksissa. Neitikin tuntui olevan hieman apeana, mutta jo seuraavana päivänä ihan entisellään. Tässäkin kuvassa tänään taas lempipuuhassaan, öttiäisiä metsästämässä. Ei siis oppinut tuosta mitään.

Tässähän koko jangsterien joukkio kimpassa. Tämä kolmikko usein viettääkin aikaa yhdessä. Vaikka Velmu sen viikon nuorempi onkin niin tuntuvat kyllä usein kuin sisarustrio olisivat. Keksivät yhdessä kaikenlaisia kepposia ja niitä sitten yksissä tuumin toteuttavat.

Tämäkin ihan tyypillistä. Pipsa-neito hiipimässä sohvan takana ikkunan alla olevalla patterilla kohti ikkunaluukkua. Siinä on niin ihana nuuskutella ulkoilmaa ja tiirailla ja vahtia ulkona singahtelevia lintuja. Kevättä tuntuu niilläkin olevan rinnassa. Senmaallinen sirkutus sieltä näinä päivinä kantautuu.

Minä itse sen sijaan virkkaan, virkkaan ja vieläkin virkkaan. Kuvaa ja todisteita sitten kun saan ensimmäiset ideani valmiiksi.Teen noita sarjatyönä ja vaativat hieman liikkuvia osia sekä ompeluakin. Olen näet jo joulupukin asialla, heh!

Joulupukin asialla

Jepulis jee - minä olen meinaan juuri sillä.

Katsokaas mitä olen saanut valmiiksi.

Tulin tekaisseeksi valmiiksi ystävän joululahjasukat.

Aika namit niistä tuli vaikka itse sanonkin. 

Tämänkaltaisissa langoissa minusta toimii parhaiten simppeli perussukkamalli. Tässäkin vain päällä ja varressa perusribbiä ja avot - hyvä tuli.

Taitaa olla tarvis ostaa tätä Lana Grossan Meilenweit Magicoa lisää varastoon.

Vaikka lanka ei kaikkein miellyttävintä olekaan neuloa niin värit ovat kyllä silmiä hiveleviä. Tämä on jotakin vanhempaa vuosikertaa koska en löytänyt värikartoista enää tätä.

Sukissa on - kuinkas muutenkaan - nauhakavennus kärjessä sekä lopuksi silmukoiden päättely.

Kantapäihin ihan historiallisen harvinaisesti tein tiimalasikantapäänkin. 

Tarkemmin:

Sukat ystävälle

Koko: 38

Silmukoita ja puikot: Knit Pron Karbonz 2mm ja puikolla 16, yhteensä 64

Lanka: Lana Grossa Meilenweit Magico, en harmikseni muista värinumeroa

Fiilis: Oijoi, uh...

Olen hoidellut täällä jälleen arjen kiireiden keskellä myös potilastakin.

Viimeisenä katraasta Pipsa kävi 18.11. sterilisaatiossa.

Tässä ollaan operaatiopäivän pöllyssä vielä.

Neito hämmästytti meidät kaikki suhtautumalla tötteröön mutkattomasti. Mitä nyt keplotteli välillä tassua tai korvaa sinne sisään.

Aletaan olla toipumaan päin jo ja kaulurista irti päästy. Aina vaan neito nukkuu tässä hassussa asennossa.

Varsinainen murunen.

Pieni muutos täällä blogissa muuten on. En ole enää yhteistyössä Indiedays Inspirationin kanssa vaan on palattu niin sanotusti juurille takaisin. Ei siis mainoksia enää blogissa ainakaan noin suurina.

Mitäpäs muiden joulun odotukseen kuuluu vai oletteko ollenkaan vielä aloittaneetkaan?

Uinuva prinsessa

Nukkuvia kissoja on ihana kuvata. Saat linssiisi sen sata ja yksi erilaista asentoa ja toinen toistaan hassumpia. Katsokaas vaikka:

Ensin näin päin

Sitten täältä kulmasta

Sitten toisena päivänä prinsessa nukkuikin hieman toisin päin.

Ihana, äkkiväärä prinsessamme. Toisinaan koen ihmehetkiä, jolloin tytteli yllättäen kiipeääkin syliin piehtaroimaan. Kaikessa mennään omilla ehdoillaan ja se kuka yrittää ottaa syliin edes hetkeksi ilman omaa tahtotilaansa - saa hyvin äkkiä huomata pitelevänsä käsissään piikikästä sähikäistä. Murunen yhtä kaikki. Syksyyn mennessä pitäisi steriloida vielä nämä pikkuiset neitimmekin. Katsotaanpa nyt vienkö samaan vai eri aikaan. Tyttökissoillahan tuo ei ole ihan niin yhden illan juttunen kuten tuntui esimerkiksi Velmulla ja muilla pojillamme olevan. Helmillä olisi pitänyt pitää kauluria ja masuverkkoa vaikka kuinka kauan, mutta käytännössä helpoin ja toimivin ratkaisu hänen kohdallaan oli se, että sai olla ilman. Hermostui vain ihan hirveästi noista ja kun sai ne pois rauhoittui kokonaan ja antoi haavan olla ihan nätisti. Toivotaan, että tyttösten kanssa sujuu edes puoliksi noin hyvin.

Raivasin jälleen yhden hyllyn lisää ja sieltä ilmaantui kaksi pitsihuivikirjaa kotikirppikselle. 

Innostus, hurmio vaiko liki pakkomielle?

Viime keväisen muuton jälkeen on arkeamme leimannut karsiminen ja järjestely. Tottakai jo senkin vuoksi, että muutimme ainakin puolet pienempään kotiin, mutta myös jo siksikin, että aiempi tavarapaljous suorastaan jo ahdisti.

Vielä ei olla ihan voiton puolella, mutta aika lähellä jo kuitenkin. Viimeisen vuoden olen myynyt pois kaikenlaista itselle tarpeetonta, paljon on lähtenyt kiertoonkin eri puolille ja vielä on tehtävää. Tässä projektissa en tiedä onko luonteeni plussaa vaiko kenties jopa haitaksi sillä olen äärimmäisen helposti innostuva ja kun innostun niin menen sitten täysin äärimäisyyksiin ja pengon innostuksen kohteen sitten niin pohjamutia myöden, että ystäväni aina nauraa tätä pro-meininkiä, kuten hän sitä nimittää.

Nyt sitten kun ollaan lähellä puolen välin voiton merkkiä tai virstanpylvästä - innostuin tästä kirjasta

Olen vasta aloittanut lukemaan ja oi oi.. niin minun juttuni. En missään nimessä voi toimia tässä asiassa asiantuntijana, joten suositan lukijoita googlaamaan konmari ja löydätte varmasti paljon oikeaa ja hyödyllistä tietoa. Minun oli pakko tämä ihan omaksi ostaa sillä tahdon kahlata sitä rauhassa ja paljon. Kirjaston kirja ei siihen riitä.  Suositukseni kuitenkin tälle jo tässä lukemisen vaiheessa.

Minä jatkan siis karsimista ja minusta tuntuu, että Pipsa-neidollakin on kauneudentaju täysin kohdallaan sillä hän asettui pinkkiin Pikky Myy-kestokassiini. Tosin tuo kassi täyttyy kohta kirppistavaroilla ja vannon, ettei neiti ole karsittavien listalla:)

Täällä mieli rauhaisa ja intoa täynnä. Ulkona mitä upein auringonpaiste ja Kuopus Kepponen lähti aamulla ysien juhlaan komeana ja pitkänä puvussa ja kuulemma ananas-tukassa? Elämä siis hymyilee, Hymyillään mekin!

Liiaksi energiaa kenties?

Niin, jos edellisessä postauksessa huokailin väsymystä ja saamattomuutta niin tällä kertaa on pakko runoilla hieman päinvastaisesta. Meillä nuo kaksi pienempää kissaneitiä ovat ihan älyttömiä energiapakkauksia ja lempeästi todettuna oikeita pahantekijöitä. Ovat myös opettaneet monet noista kelmiyksistään Velmulle. Esimerkkinä juuri ovien avaamiset.

Mutta, ihmettelin tuossa hetki sitten lattialta löytyviä kumin palasia. No, syy tai oikeammin syyllinen on tässä?

Nimittäin Pipsa ja siskonsa myös, jotka ovat näemmä keksineet, että ikkunan karmeista on kivaa repiä tiivisteitä irti ja järsiä niitä sitten pieniksi palasiksi joka paikkaan. 

Nytkin tuo sintti istuu siellä ikkunan alla ja tuijottaa suljettua luukkua kaihoisasti. 

Tuosta kuvasta huomaa toisenkin asian, joka kuuluu meidän arkeemme. Karvaiset verhot nimittäin. Suosin kissankestävyyden takia pellavaverhoja ja niihin ainakin tarttuu hanakasti niissä pyörivien kissojen karvat.

Toinen pahanteon uhri näyttää sitten yhä pahemmalta.

Vyyhdinpuuressuni. Sitä on näemmä mukavaa pureskella paremman tekemisen puutteessa. Tässä yhteydessä ei kannata edes laskea kuinka monta laturin- tai jonkin muun laitteen johtoa on pureskeltu poikki. Voi näitä termiittejä! Kuitenkin niin rakkaita:)

Lähden taas paimentamaan laumaani.

Punanuttuja pahanteossa ja..

..taidan olla punaisen kanssa muutoinkin ihan lähtemättömissä. Vai mitäs sanotte?

Siinähän niitä on keskeneräisiä ja jostakin syystä ihan kaikki neljä punasävyisiä. Punaista on tulossa myös seuraavaksi sillä tuossa alla ovat jatkoajatukset seuraavista sukista. 

Mitäs minä horisinkaan punanutuista pahanteossa? No - meidän pikkuneitimme Neela ja Pipsa ovat ihan yltiöpäisesti rakastuneet villaan ja erityisesti siihen, että saavat purra sitä. Pipsa jopa nieleskelee villalankaa jos en ole skarppina eli kaikki on yritettävä laittaa sellaiseen paikkaan lepoajoiksi, etteivät niihin pääsisi kiinni ja siltikin noissa ensimmäisen kuvan töissä on jokaisessa solmu koska jompikumpi on päässyt puremaan langan poikki, grrr...

ja tämä tässä, ressukka, on ZD Solinaa, jonka nyt olen joutunut solmimaan jo kolmesti tällä matkalla koska aina joku väliin ennättää puraisemaan, huoh - ja hetki sitten käväisin alakerrassa nopsasti ja palasin niin johan aloituslanka oli ennätetty puraista nysäksi.

Solina on kaunista eikä hienoinen kiharuus tai värin epätasaisuuskaan haittaa.

Ne punanutut sitten, ei näille pitkään voi vihainen olla, vai mitä?

Neelan yllätin nukkumasta kissapuusta ylhäältä. Mussukka on hoikistunut joikujen jälkeen kovasti, otti kaiketi sen verran voimille ja ruoka ei nyt lähiaikoina ole kelvannut entiseen malliin. Saakin vinkata jos tiedätte mistä laadukasta märkäruokaa voisin kotiovelle tilata edukkaasti. Nappulat meillä nykyisin ovatkin joko Canagania tai Orijenia eli niistä ei huolta, mutta märkäruoka aiheuttaa hienoisesti päänvaivaa.

Pipsan yhytin silityslaudalta. Tuo on teippiharjattava ihan joka kerta kun aiot silittää sillä kumpikin siinä majailee aina jos se vain on esillä kuten nyt kun kirppikselle olen kaappeja tyhjennellyt ahkerasti.

Pipsa on muuten hurjan tuuheaturkkinen, häntäkin on paksu kuin mikä. Mistäköhän tuon lieneekin perinyt?

Minä jatkan neuletyötäni ja toivon, että muistaisin sen valmistuttuaan tänne teidänkin iloksenne kuvata. Edellisen työn vein lahjaksi ja unohdin autuaasti kuvata. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!